Bänditoiminta ›

Suuren närkästyksen johdosta ja ehkä vähän provosoiden nostan taas kissan pöydälle. Hieman underground-bändien katsastamista livenä harrastaneena, en voi kuin ihmetellä nimenomaan rankempien rock- ja hevibändien livemiksausta. Liian monella keikalla tuntuu miksauksessa pääsääntönä olevan nämä:
 
-Aivan sama saako soundeista tai soittimista selvää kunhan bassot jytisee, ja hemmetin lujaa.
-Tiukkuus yleissoundiin saadaan korostamalla korkeita taajuuksia niin että korviin sattuu.
 
Sen kummemmin bändejä/paikkoja/miksaajia nimeämättä - miksi tämä on juuri hevibändien ongelma? Miksi kevyemmillä rockbändeillä jazzareista puhumattakaan soundit ovat olleet vähintään siedettäviä? Ei kai tämä yksinomaan mikään pikkubändien kansantauti voi olla, koska joukossa on ollut myös positiivisia yllätyksiä?
 
Bändien (ja varsinkin rumpalien) soittovoimakkuus on toisinaan aivan järjetön. Pellit tulee yli ja PA:sta on pakko tuutata lujaa että päästään rumpujen yli (pätee tietysti paremmin pieniin paikkoihin). Jos kerran rockia ja heviä on mahdotonta soittaa järkevällä volumella, miksen ole ikinä nähnyt rumpalin edessä vaikka pleksiä?
 
Kitarasoundit on valitettavan usein olleet kovin diskanttivoittoisia. Johtuuko tämä kitaristien soundimieltymyksistä, vai siitä, että kun alataajuuksien pitää jytistä ja lujaa, niin ainoa vaihtoehto saada kitarat kuulumaan on miksata ne hieman korkeammille taajuuksille. Toimiakseen laulu on joka tapauksessa miksattava yleensä "tietyllä tavalla", ja se luonnollisesti menee kitaroiden yli. Vieläkin pitää diskantteja korostaa, ja mieluiten niin, ettei jäädä peltien jalkoihin. Jokainen kuulijahan tykkää saada sen treblepuukon korvaansa, varsinkin kun kitaravahvistimet on suunnattu lavalta suoraan yleisöön, eikä toisiaan vasten.
 
Eihän tämä musiikkityyli ole sellainen, jota "toimiakseen" on pakko soittaa niin lujalla, eihän? Voipi olla turhan kärjistettyä tekstiä, mutta minkäs teet. Olisi se kiva kuulla vähän useammin hyvin miksattuja rock- ja hevikeikkoja. Olisi myös kiva juttu, jos ei tarvisi kuunnella jokaista keikkaa korvatulpat päässä.

Sen kummemmin bändejä/paikkoja/miksaajia nimeämättä
 
Oot tainnu käydä mun keikoilla? :)
 
Ei vaan, monet hevibändit tällä hetkellä koostuvat suureksi osaksi aloittelevista muusikoista, koska mättö on in. Ei oo ehkä lähtösoundit ja balanssi bändin kesken ihan kohdallaan. Treenikset on mitä on, joten ei niissäkään noille voi mitään tehdä. Kaikki kuvittelee, että livenä pitäisi kuulla itsensä selkeästi voidakseen soittaa tiukasti --> omaa vahvaria lujemmalle. Sen varmaan tiedätkin mitä tosta taas seuraa.
 
Rumpaleilla on myös aivan liian epäherkkiä peltejä ja niiden hallinta aivan hukassa. Eka isku saattaa vaatia enemmän voimaa, mutta sen jälkeen pelti kyllä soi, kun vähän koskettelee. Tämä pitäisi saada juurrutettua rumpaleiden kalloon. Jos ei muuten, niin ne perkeleen riisikapulat käteen. Suuri osa kuuntelee mieluummin miellyttävämpää volaa vähän kevyemmällä soundilla, kuin tuota helvetillistä jylinää. Pleksit puuttuvat yleensä sen takia, että ne vaativat sitten omanlaisensa monitoroinnin ja pleksitkin maksaa älyttömiä summia. Kova menoerä yleisön miellyttämiseksi muutaman keikan vuodessa tekevältä bändiltä, jolla ei ole välttämättä edes omia laulukamoja. Vuokraaminen ei edes varmaan oo vaihtoehtona monella bändillä, koska se ei vain tule mieleen. Budjettikysymys asian tiedostavilla bändeillä ja muilta ei välttämättä edes löydy tarvittavaa tietoa asian tiimoilta. Ei osata ajatella asiaa yleisön kannalta, kun ei ole tehnyt itse mitään hommia sen lavan toisella puolella.
 
Kitarasoundit on valitettavan usein olleet kovin diskanttivoittoisia.
 
Tämä taas johtuu täysin kokemattomuudesta ja ajattelemattomuudesta. Skobet on lattialla ja omaan korvaan tulee miellyttävän pehmeää sointia lähes millä säädöllä tahansa. Soundithan pitäisi säätää pää siinä elementin tasolla, mieluummin vähän matkan päässä. Sen takia mä yleensä miksaajan asemassa käyn röyhkeästi vääntämässä eq:t ihan uuteen malliin, mikäli homma ei toimi. Toki mä kysyn lupaa kamojen omistajilta ja kerron asiani, että minkä takia mä teen näin. Yleensä tämä ymmärretään viimeistään siinä vaiheessa, kun menen itse soittamaan ja käsken kitaristin kuuntelemaan yleisöön.
 
Eihän tämä musiikkityyli ole sellainen, jota "toimiakseen" on pakko soittaa niin lujalla, eihän?
 
Ei se tarvitse hirveää volumea, mutta saahan sitä äänenpainetta olla tanssikeikkaa enempi saadakseen aikaan sen yleisön pään heilumisen. Liika on tietenkin liikaa, aina ja kaikkialla. Sellainen on hyvä, jossa herkkäkorvaisimmat voivat tarvitessa turvautua tulppiin, mutta suuri osa yleisöstä ei niitä edes harkitse.
 
Mä siis teen pienien paikkojen pienimuotoisia miksauksia pienille nimille. Yleensä pyrin ottamaan kaiken tarpeellisen backlinesta, harvoin joudutaan mikittämään kitaravahvareita. Sikäli lähtökohdat on vähän erilaiset, kuin isommissa miksauksissa hienon monitoroinnin kanssa.
 
EDIT: Älkääkä tätäkään nyt ihan mustavalkoisesti lukeko. Pakko kärjistää asioita, ettei mene turhan pitkäksi jaaritteluksi yksityiskohtia selitellessä. On niitä tyylitajuisia bändejäkin. Mä laskisin omanikin sellaiseksi, koska treenaamme hyvillä soundeilla, kohtalaisen hiljaisilla tasoilla (pieni huone tosin asettaa rajoituksia tietyissä jutuissa) ja balanssin ehdoilla. Jos oma soitto ei kuulu, niin sitten on yleensä jossain muussa vikaa, kuin volatasossa. Ehkä se on sovitus, ehkä se on seisomapaikka, ehkä on vahvari liian alhaalla, ehkä on laulukaapit väärässä kulmassa, ehkä soittimien keskinäinen equtus on vinossa jne. Volaa nostetaan vasta viimeisenä keinona ja silloinkin homma tarkastetaan monesta eri paikkaa. Viimeaikoina tästä on ikävä kyllä vähän lipsuttu ehkä sen takia, kun perusasetukset alkaa olemaan jo muistissa. Nyt järjestettiin kamat ihan uusiksi ja tänään koitetaan ekan kerran puhdasta liveasettelua treeneissä.

Asiaa suollat Antti1, mutta parista asiasta olen eri mieltä. Ongelma ei ole vain aloittelevilla soittajilla, vaan sama juttu monilla oikeasti vähän taitavimmillakin bändeillä ollut.
 
En tietysti tarkotia, että aloittelevan bändin pitäisi pleksi hommata. Mietin vaan, että eikö sellainen olisi hyvä vähänkään enemmän keikkoja miksaavien tyyppien vakio varustuksessa? Toisaalta, onko se miksaajankaan homma lähteä paikkailemaan liiaksi ontuvaa backlinea? Joka tapauksessa, eihän pleksin käyttö vaadi mitään erikoisempaa monitorointia. Rumpalille pitää toki olla oma monitori, mutta yleensähän se on muutenkin.
 
Meilläkin (vaikkemme heviä soitakaan) soittajien vaikeudet kuulla itseään hoidetaan jotenkin muuten, ja vasta viimeisenä nostetaan volumea. Vieläkin laskemme ihan tietoisesti äänenvoimakkuutta, ja hyvin tuntuu musiikki toimivan. Mun mielestä se, saako soittonsa goovaamaan fiksulla volumella, erottelee amatöörit ja vähän kokeneemmat rumpalit.

Asiaa suollat Antti1, mutta parista asiasta olen eri mieltä. Ongelma ei ole vain aloittelevilla soittajilla, vaan sama juttu monilla oikeasti vähän taitavimmillakin bändeillä ollut.
 
No tässä sä oot varmasti oikeassa. Mä en vain katsoisi päässeeni miksaamaan kovinkaan kokeneita bändejä. Ehkä Extaasi sellaiseksi luetaan ja vähän liikaa niiltäkin tuli. Pienten laulukamojen äärirajoilla mentiin aika pitkälti. Sikäli meillä on näkökulmaero tässä, että mä teen vähän erityylisiä juttuja. Tavallaan siis asteen vielä pienempiä.
 
oisaalta, onko se miksaajankaan homma lähteä paikkailemaan liiaksi ontuvaa backlinea?
 
Mun mielestä tää on vähän kaksipiippuinen juttu. Ehdottomasti se ei miksaajalle kuulu, mutta jostain syystä keikkailevat bändit olettavat kaiken olevan valmiina paikalla, jos tila sitä vaatii. On hyvä, jos on kamaa omasta takaa, mutta mä en ainakaan rupea ostamaan mitään "ylimääräistä" muiden takia.
 
Rumpaleiden monitoroinneista sen verran, ettei ole yhdelläkään yksinäni miksaamalla keikalla ollut. Ollaan pyritty saamaan aina backlinesta sopiva soundi rumpalille. Vaatii asettelun tsekkaamista, mutta 9/10:stä kerrasta toimii edes tyydyttävästi.
 
Mun mielestä se, saako soittonsa goovaamaan fiksulla volumella, erottelee amatöörit ja vähän kokeneemmat rumpalit.
 
Jep, ei time ole kaikki kaikessa ja ainoa mittari paremmuudesta. On olemassa siis muitakin aspekteja.

Sen kummemmin bändejä/paikkoja/miksaajia nimeämättä - miksi tämä on juuri hevibändien ongelma? Miksi kevyemmillä rockbändeillä jazzareista puhumattakaan soundit ovat olleet vähintään siedettäviä?
 
Siksi, että PA kykenee vain vahvistamaan sitä mitä sieltä lavalta tulee.
 
Jos yhtyeiden käsitys omasta musiikistaan on epärealistinen, ja perustuu pelkästään sen oman instrumentin soundien diggailuun kokonaisuuden kustannuksella, ja jos sovitus vielä on rakennettu alempiin oktaaveihin, on lopputulos selvä.
 
Jos metalliin erikoistuneissa studioissa (esim suomessa Tico-Tico tai Astia) tunnustetaan rehellisesti, että joka ikisen bändin kohdalla tarvitaan runsaasti editointiaikaa bassorumpu-bassotyöskentelyn rakentamiseen isku iskulta, kuinka nämä tuplapedaalin kuninkaat yhtäkkiä polkisivat paremmin keikalla?
 
Jos metalli-levyä tehtäessä joudutaan tylysti leikkaamaan kitaroista ne rakkaudella vaalitut alapäät pois ja korvaamaan ne bassolla, että hommassa olisi edes jotain rotia, kuinka se lavalta vuotava leikkaamaton soundi yhtäkkiä kuulostaisi muulta kuin porealtaassa piereviltä mursuilta sirkkelit kädessä?
 
Soundeja saadaan paremmiksi, kun opitaan ymmärtämään alavireen merkitys, ja realistisesti arvioimaan koska se on tarpeen ja koska ei. Alemmat oktaavit eivät näet ole samanlaisia kuin ylemmät - niissä vaaditaan paljon karsitumpaa ja todella paljon tarkempaa soittoa jotta se kuulostaisi hyvältä.
 
...Ja siinäpä pulma onkin - jos se ei kuulosta hyvältä eikä ole karsittua, ei se sellaiseksi voi myöskään kehittyä, koska alavireisen väärinsoiton vellovasta puurosta ei yksittäisiä virheitä ole niinkään helppo löytää.
 
Eli sovitustunneille vain, sillä kaikki ratkeaa
:-D

Tätä samaa on muutaman kerran tullut ihmeteltyä. Varsinkin eräässä festarisoundcheckissä. Kyseessä siis tosiaan tunnettu ja taidokas mökäbändi eikä demolavan ihme. Kyllä se Recto sieltä lavalta kuulosti ihan miellyttävältä alaviremössöltä. Sitten kun pistetään pa:sta pihalle niin väännetään ne yläkeskiäänet aivan överiksi. Korvia vihlovaa kovuutta jota ei ilman tulppia kestä kuunnella. Eikö pelkkä alapään ja mahdollisten muiden "häiriötaajuuksien" leikkaaminen riitä? Siinä vaiheessa ei pahemmin erota onko kitaristilla HB:n 40W combo Bossin MZ:llä ryyditettynä vai Mesan Triplerecto.

Käykää välillä lepuuttamassa korvianne vaikka Sir Elwoodin keikoilla... ei kannata turruttaa itseään pelkällä mökällä

Mun mielestä se, saako soittonsa groovaamaan fiksulla volumella, erottelee amatöörit ja vähän kokeneemmat rumpalit.
 
Amen. Ja tuo sama asia pätee kaikkiin soittajiin instrumentista riippumatta.

En jaksa nyt lukea koko threadia läpi.. Mutta kimurantille semmoisia terveisiä, että aloittelevat hevarit eivät osaa soittaa hiljaa.
 
Miksaa siinä nyt sitten kun rumpali + muu bändi mättää 130db hiljaisimmillaan.
 
En tietysti tarkotia, että aloittelevan bändin pitäisi pleksi hommata. Mietin vaan, että eikö sellainen olisi hyvä vähänkään enemmän keikkoja miksaavien tyyppien vakio varustuksessa?
 
Ei se ole miksaajan asia jos rumpali on teknisesti lahjaton.

Älä leikkaa 800hz taajuutta kitaroista.

Kivi:
Eli sovitustunneille vain, sillä kaikki ratkeaa
:-D
No vitseistä on aina puolet totta, ja tuosta lausumastasi vähän enemmänkin kuin puolet..
 
Bonham:
ei kannata turruttaa itseään pelkällä mökällä
Hehe, kyllä kimurantti provon (yleensä) tunnistaa :-) Eikun nimenomaan olen sitä eroa ihmetellyt, miksi kevyempää musaa soittavat bändit kuulostavat keikoilla niin usein paremmilta. Poikkeuksena tietysti Toto :-)
 
Saastara:
Miksaa siinä nyt sitten kun rumpali + muu bändi mättää 130db hiljaisimmillaan.
Tämähän se ongelma monilla kokemattomammilla bändeillä on, mutta saman homman olen havainnut monilla vähän kokeneemmillakin bändeillä. Eikä vain "underground" keikoilla, vaan ihan sellaisillakin poppoilla joiden näkemisestä livenä maksetaan vähän enemmän kuin viisi euroa.
 
Ei se ole miksaajan asia jos rumpali on teknisesti lahjaton.
Ei todellakaan ole miksaajan asia, mutta ei ole moni muukaan asia elämässä "mun homma", ja silti niitä joutuu toisinaan hoitamaan. Eihän sekään, että miksaaja vääntelee vahvareista kitaristien soundit uuten uskoon ole hänen hommiaan, mutta joskus valitettava välttämättömyys.

Miksaa siinä nyt sitten kun rumpali + muu bändi mättää 130db hiljaisimmillaan.

 
Aika hurjaa

Antti 1 puhui aika asiaa!!
 
Varsinkin noi kitaristin perkeleet, joilla on vielä vähemmän hajua kitarasoundeista kun mulla(mullakin vain aavistus=))! Ruuvataan bassot ja treblet "täysille" ja midlle kakkoselle, sitten se soundi on sellaista porakonepörinää. Ei siinnä miksaaja ihmeitä tee! Kyllä hevisoundistakin pitää selvää saada.
 
Sortuu ne isotkin starat, joskus kolme vuotta sitten oli Hartwall-areenalla kattomassa slipknotia ja oli kyllä sellasta pörinää ettei tosikaan...

Tässä nyt taas päästään avautumaan... voi pojat ;)
 
Ensimmäinen vika, mihin minä näissä rumpalien voluumeissa tormään, on peltien yletön hakkaaminen. Pönttöjähän saa yleensä rankaista, ei se niinkään haittaa, mutta ne pellit... Ensinnäkin on hommattu isoja ja paksuja peltejä ja sitten niille annetaan halolla kyytiä. Rumpalin mielestä homma on balanssissa, mutta siihen voi vaikuttaa korvaan tungetut keltaiset earit, jotka on vielä varalta naulattu sinne syvälle.
Tässä on tullut törmättyä moneen erittäin teknisesti pätevään meteli-rumpaliin, jotka sitten mättää pelleillä peittoon jopa oman soittonsa. On 2500e rummut, mutta 0.10e kuulonsuojaimet. Ja sitten vielä mangutaan kuulon menemisestä, kun pyytää laittamaan jotain kevyempää korviinsa.
Tietenkin keltaiset earit kertaa propleemia myös monitoroinnin kautta, mikäli rumpali semmoistaa kovastikkin tarvii.
Pienissä paikoissa ongelmaa vielä pahentaa se, jos rumpalin ego ei anna millään periksi sitä, että rumpusettiä sijoiteltaisiin edes vähän sivummalle lavalla ja pyrittäisiin blokkaamaan edes vähän solistimikin vuotoja.
 
Sitten siirrymme bassoon...
Basisteilla nyt ei mitään järjettömiä ongelmia yleensä ole (soundinsa) yläpään kanssa. Suurin ongelma tahtoo olla se, kun sieltä bassokaapista ei kuulu pihahdustakaan välillä 125Hz-6kHz. Säröbassoissa voi tietenkin yläpään driveri tuottaa propleeman, mutta harvemmin näin on käynyt. Yleensä tuo middlen puuttuminen on enemmän häirinnyt.
Joskus tietenkin on sitten pitänyt alkaa huutelemaan kirosanoja, kun ollaan päästy "isolle lavalle", ja eikä ymmärretä sitä, että sen 800w vahvarin ei silti tarvi olla yhtään isommalla, kun on itselle tarvetta.
 
...ja kitarat...
Tämän soittajaryhmän suurin ongelma tuntuu olevan 4x12-malliset kaapit. Niitä kun ei voi nostaa ikinä tarpeeksi korkealle ja ei kuitenkaan kehdata kuljetella sopivia pöytiä tjms. itsekkään mukana. Siellä ne sitten reenikämpällä aluksi möykkää polville ja soundithan on tunnetusti kohdallaan keikalla... Monesti on pitänyt taluttaa kitaristi kaappinsa eteen 8m päähän ja kuunteluttaa soundit. Tämä on kyllä heille valaissut asiaa. Kaksi 2x12-kaappia olisi juhlaa ja vielä liputtamisen arvoista, jos toisen kaapin saisi kallistettua monitoriksi....
Soundien ruuvaamisessa muutenkin tuntuu olevan jonkinmoista kokemuksen puutetta monella päntillä. Sitten kun äänimies pyrkii opastamaan, niin se monesti otetaan lähinnä vittuiluna jne.
Monellakin kitaristilla on nykyaikana ihan asialliset mulinexit ja muut yleiskoneet tai vatkaimet vahvariensa edessä, mutta harvemmalla päntillä on ihan oikeasti mietitty, että miltäs sen päntin pitäisi kummallakin kitaralla soitettuna kuulostaa. Yksittäiset soundit voi olla ihan hyviä ja jämäköitä, mutta kun ne summataan, niin tulee mieleen vanha pesukone, joka välillä vinkuu.
Ehkä vielä pitäisi avautua tässäkin middlen puuttumisesta, mutta jääkööt se nyt...
 
...sitten kiipparit...
(Tässä tulee sitten vähän kyllä enemmän heittoa myös ihan yleisesti kiipparisteille)
Suurin ongelma on ehdottomasti bassot. Monet kiipparistit runkkaa soundinsa kotonansa kuulokkeilla. Tässä sitten tuleekin se perusvirhe, kun ei ymmärretä omien kuulokkeiden rajoja ja ei myöskään omata tajua, että miltä suoralla taajuusvasteella homman pitäisi suurinpiirtein kuulostaa. Kuulokkeilla räpeltäminen tuo myös lisäksi middlepuolelle ihmeellisiä korostuksia, mikäli luurit sattuvat olemaan anttilan perus-philipsit. Harvemmin yläpäässä niinkään on ollut mitään isompaa harmia, mutta bassopuolella lähes joka kerta (erityisesti hammond-soundit)
 
Laulajista ei ole niinkään mitään erikoista sanottavaa. Hevipäntien reeneissä kun ovat tottuneet siihen jo, ettei se laulu sieltä erikoisen lujaa kuulu. Tämä on lisäksi tuonut mukanaan mikin ihan suuhun kiinni. Ei ole minkäänlaista jats-laulaja-syndroomaa (mikki mersin päässä ja vikistään hiljaa), eikä myöskään humppa-staran propleemia (kännissä ja laulu ei kuulu, vaikka klippivalot jo huutaa armoa).
Tietenkin osa laulajista ei välttämättä ole mitään Dickinsonin Bruseja tms., mutta se soundipropleema kun ei ole oikein korjattavissa ;)
 
Näin yleisellä tasolla jos vielä kiteytetään niin kämpältä keikalle tultaessa tuntuu se voluuminapin löytäminen tuottavan monella päntillä todella suuria ongelmia. Jotenkin on ikäänkuin hankala käsittää sitä, ettei kenenkään muun (tilanteesta riippuen) tarvi siellä lavalla sitä kitaraa välttämättä kuulla. Kunhan se itselle kuuluu tarpeeksi, niin kyllä se setä sitä monitoriin laittelee. Toinen (ehkäpä kylläkin yleinen) propleema on kun tilataan sitten monitoriin "kaikkea vähän" ja sitten aletaan nostelemaan sinne "kaikkea lisää" vähitellen. Lopputuloksena monitorit huutaa ja mistään ei saa mitään selvää. Tässä sitten tietenkin tulee vastaan se kukemus-osasto, joka sitten vaihtelee pänteillä aika rajusti. Jos soppaan vielä lyödään monitorointiin sidefillit, niin monet tuntuu olevan aika rajusti hukassa.
Parhaimmillaan ensimmäisen soundchekin piisinpätkän soittamisen jälkeen on tilattu monitoriin snarea, tomeja sekä hihattia.. Ja kas kummaa! Nehän sieltä lavalta löytyivät, kunhan vahvareita ruuvattiin huomattavasti pienemmälle. Jopa erotteluakin oli havaittavissa.
 
Plääh... kait sitä pitää välillä nukkuakkin... Eiköhän tässä taas ollut ääni-idiootin avautumisia ihan tarpeeksi :)
Kiitos ja anteeksi...

Plääh... kait sitä pitää välillä nukkuakkin... Eiköhän tässä taas ollut ääni-idiootin avautumisia ihan tarpeeksi :)
Kiitos ja anteeksi...
 
Kaikki oli täysin asiaa, jopa näin soittajapuolen edustajan silmin. Annan plussan +.

Kaikki oli täysin asiaa, jopa näin soittajapuolen edustajan silmin. Annan plussan +.
 
Asiaa oli paljon, ja jos puoletkin menisi perille olisi siellä keikkapaikan yleisölle tarkoitetussa osassa huomattavasti mukavampi oleskella.
 
Mikään ei satu soittajan sieluun enempää kuin miksaajan toivomus muuttaa sitä suurella rakkaudella treenikämpällä säädettyä soundia.
 
Pitäisi vain muistaa sellainen pikku juttu että, treenikämpäällä ja keikalla soitetaan eri kohderyhmälle ja ottaa se huomioon kun soittoa soitetaan.

...ja kitarat...
Tämän soittajaryhmän suurin ongelma tuntuu olevan 4x12-malliset kaapit. Niitä kun ei voi nostaa ikinä tarpeeksi korkealle ja ei kuitenkaan kehdata kuljetella sopivia pöytiä tjms. itsekkään mukana.

 
Tuo ihmetyttää kovasti! Itse nostan aina sen kaapin "korkeuksiin", koska sillein se on myös treeniksellä. En kyllä tajuu mitä järkee pitää mitään vahvarii lattialla, no jos haluu soittaa polville... Kyllä joka paikasta löytyy tuolia tai muuta apuvälinettä, millä saa kaapin nostettua ylös.
 
Hienoa, että kerrankin lukemisen arvoisia kommentteja, eikä totuttua juupas eipäs väittelyä!! Onko äänimiehet niitä joilla on oikeasti sanottavaa?

Simodine:
En kyllä tajuu mitä järkee pitää mitään vahvarii lattialla
 
Hei, mä olen kuullut oikean vastauksen tähän useaan otteeseen ja voin nyt jakaa sen teidänkin kanssa:
 
*rumpujen pärinää*
 
'Ku isotki pojat soittaa silleen!'

Tuo ihmetyttää kovasti! Itse nostan aina sen kaapin "korkeuksiin", koska sillein se on myös treeniksellä. En kyllä tajuu mitä järkee pitää mitään vahvarii lattialla, no jos haluu soittaa polville... Kyllä joka paikasta löytyy tuolia tai muuta apuvälinettä, millä saa kaapin nostettua ylös.
 
Hienoa, että kerrankin lukemisen arvoisia kommentteja, eikä totuttua juupas eipäs väittelyä!! Onko äänimiehet niitä joilla on oikeasti sanottavaa?
 
Tuota olen kysynyt kiraransoittajaherroilta useinkin ja vastaus on ollut miltei aina seuraava:
 
"no kun sen nostaa ylös niin tulee sellanen v.ttmainen soundi"
 
Ihan turhaa selittää, että se vittumainen soundi on tuolla salissa kun komero on noin. ei mene perille. Ei muulla ole väliä kunhan lavalla vaan soundaa hyvälle.

Toisaalta tuo on kaksipiippuinen miekka. Jos fiilis ja tätämyöden soitto ja koko maailma kaatuu siihen että oma soundi on soittajan mielestä huono, niin eihän sekään hyvä ole.
 
Toinen hassu juttu mitä en oikein itse käsitä käytännön tasolla on se kun monet rumpalit dikkaa soundista kuppikuulosuojaimet päässä. Siis omien kannujensa... Kai se kumisee kivasti. Aika harvoin (onneksi?) näkee kuitenkaan keikoilla.