Bänditoiminta ›

Niin, otsikolla ei kuitenkaan tarkoiteta styrkkarien volanuppien osoittamaa ilmansuuntaa..
 
Vaan sitä, millaisella asenteella ja intensiteetillä soitat/laulat treeneissä? Otatko iisisti, vai eläydytkö IHAN TÄYSIÄ? Entä ottaako pattiin, jos joku löysäilee? Tai naurattaako, jos joku kimpoilee fiilistellessään pitkin kämppää?
 
Henk. koht. otan (tai ainakin yritän ottaa) iisisti silloin, kun tsekataan ensimmäisiä kertoja yhdessä jonkun biisin kulkua ja rakennetta. Muulloin vedän sata lasissa. Aina. En edes osaa soittaa muulla tavalla, oli paikalla sitten yleisöä tai ei.

Kyllä aina täysillä meikä manne vetelee, kun katellaan uusia niin silloin keskittyminen on 100% että homma alkais luistaa mahdollisimman nopeesti ja sitten kun luistaa niin sitten vedellään täysii. Onhan se hauskaa kun joku kikkailee treeneissä, urpoilee tai jotain muuta. Kivasti puhdistaa ilma piiriä.

Sanotaanko 70% :) mutta ei sitä oikein "puoliteholla" voi grindiä vetää, sitten menee vähän vaikeammat riffit solmuun.

Mie olen silleen rakennettu, että paras keskittymiskyky tulee vasta esiintymistilanteessa tai äänittäessä. Ja äänittäessäkin vasta kun tehdään jotain demoa tai tai muuta vakavampaa. Soittotarkkuus paranee aina sitämukaa kun tilannekin. Jos jonkun orkesterin kanssa ei sitten sinne keikalle päästä ensinkään ei siitä miun soitosta lopulta varmaan tule yhtään mitään. Sen normaalin puolenvuoden- vuoden aloitusjakson kyllä vielä jaksaa. Tämä siis omaa musaa soittavan bändin kanssa. Coverbändin kanssa pitäisi keikalle päästä sit äkinpää.
 
Eli treeneissä mennään puoliteholla, varsinkin senjälkeen kun biisit on ns. hallussa. En enää tavallaan hahmota miksi senjälkeen enää treenataan jos ei jotain ole luvassa esiintymisrintamalla.

Vaihtelee täysin. Jos vaan soitellaan soittelun vuoksi, se menee usein vähän puoliteholla. Jos taas pidetään viime hetken treenejä ennen keikkaa, pyritään vetämään biisit samalla intensiteetillä, kuin lavalla. Eihän sitä ikinä treeniksellä samaan pääse, mutta sanotaan nyt, että 85% intensiteetti.
 
Sitten, jos noita hämäriä joulupäivän jokavuotisia kännitreenejä ja unplugget-joululaulunauhoituksia ajatellaan, niin silloin vedetään kyllä 120%:lla intensiteetillä.

Tämä on kyllä niin päivästä kiinni.
Välillä tulee rämpyteltyä kitaraa aneemisena kämpän sohvalla.
Joskus taas vauhti on päällä ja tukka pyörii ja ukko riehuu pelkkiin boksereihin sonnustautuneena. On kai se hirveän näköistäkin.

Ensiksi piisi teknisesti läpi kunnes alkaa kulkea ja sitten tulkinta mukaan.

Heti kun biisi on kaikilla hallussa niin sitten henkilökohtaisesti pompin ympäri kämppää, kommunikoin rumpalin kanssa ja huudan taustalauluissa silmät päästäni. Joskus se vähän masentaa kun kitaristi ja vokalisti ovat kuin seipään nielleitä, mutta koitetaan rumpalin kanssa vähän kompensoida. Aikoinaan korisvalmentajani sanoi, että jos treeneissä ei juokse täysillä niin sitten peleissäkään ei siihen pysty. Sama pätee myös bändihommissa.

Kyllä meillä treeneissä (silloin kun edes vähänkään ennestään soitettuja biisejä treenataan) vedetään aina täysillä. Viime lauantaina treenattiin keikkasettiä, ne treenit maksoi mulle kuutisenkymppiä kun vähän liiankin intensiivisesti tuli treenattua setin lopettamisen kitaran heittelyä :).
 
Tiedän kyllä monia bändejä jotka tuttujakin biisejä treenatessa vetävät vähintään puoliteholla, niin löysää menoa. Sen kyllä huomaa keikoillakin, ei sitä yhtäkkiä voi vaan lähteä vetämään ihan täysillä. kaiken sen mitä lavalla tapahtuu täytyy tulla selkärangasta ja treeneissä pitää aina vetää täysillä vaikka ei huvittaisikaan, silloin se onnistuu keikallakin vaikka ei normaalisti tuntuisi oikein "irtoavan".

Mun on kyl pakko sanoo et ei mun tuu heiluttuu treeniksel niin runsaasti kuin lavalla: Ei vaan tunnu siltä. Joskus vois kyl piruuttaan testata, koska keikalla tuppaa tulemaan aina silloin tällöin hapenloppumisongelmia joita taas treeneissä ei esiinny koskaan; johtuvat siis ehkä ylimääräisestä liikunnasta.. Kahellaan.

Täysillä niin kauan kuin tehoa riittää. Sanotaan että 1½-2 tunnin moshauksen jälkeen alkaa vähän mennä sinne puoliteholle.

Tiedän kyllä monia bändejä jotka tuttujakin biisejä treenatessa vetävät vähintään puoliteholla, niin löysää menoa. Sen kyllä huomaa keikoillakin, ei sitä yhtäkkiä voi vaan lähteä vetämään ihan täysillä.
 
Hoho, tota on miullekin sanoneet niiiin monien bändien kitaristit ja sitten kuitenkin keikan tullen toiset vaan skarppaa ja toiset repsahtaa, ihan katsomatta siihen mitä treeniksellä ovat tehneet. Treenaamalla oppii treenaamaan ja keikkailemalla keikkailemaan. Kyllä ne niin eri tilanteita on vaan. :) Aina on bändikaverit joutuneet ekan keikan jälkeen pyörtämään puheensa.

Täysillä mennään, jos biisi on sen verran hallussa ettei tarvitse liikaa miettiä miten se soitettiinkaan...

Tietyllä tavalla aina olis parasta vetää täysillä. Eli riehui tai ei, mutta pää pitää olla mukana. Kun biisejä treenataan, täytyy tietenkin välillä olla tarkkana ja kuunnella muita jne, mutta silloinkin on hyvä joskus pistää ranttaliksi. Nimittäin joskus potentiaalinen biisi menee hukkaan ja sitä ei huomata, jos kaikki vaan seisoo jäykkinä ja "soittaa oikein ja tarkasti".

Keikalla ei kukaan vedä jotain, mitä ei ole treeneissä kokeillut. Tämän on kokemus opettanut monta kertaa. Jos halutaan vaikka meininkiä lavalle, se pitää hoitaa jo treeneissä.

Yhtäkkisessä keikkariehumisessa kärsii soittotarkkuus. Bassoa hakkaa paljon kovempaa ja sitten ei enää jaksakkaan nopeampia riffejä. Nykyään tosin hytkyn hyllyvänä hyytelönä vain, rokkistara-vaihe on ohi tältä erää.
 
Eli jos meinaa juosta ympäri lavaa, kannattaa kokeilla treeneissä sujuuko se soiton puolesta.

Juuri keikkaa edeltävissä treeneissä soitetaan ja etenkin lauletaan puoliteholla. Ei ole mitään järkeä siinä, että laulaja huutaa äänensä käheäksi juuri ennen keikkaa. Keskitytään myös siihen, mitä tapahtuu settilistassa biisien välissä (kitaranvaihdot, mahd. efektisäädöt, tuleeko välispiikkejä vai ei - mitkä biisit soitetaan putkeen? jne.) Biisit on kuitenkin tossa vaiheessa opeteltu soittamaan jo hyvin kauan aikaa sitten. Adrenaliini ammennetaan sit keikkatilanteesta.

Keikalla ei kukaan vedä jotain, mitä ei ole treeneissä kokeillut.
 
Hoho, mie olen vetäny, monesti.

janus:
Juuri keikkaa edeltävissä treeneissä soitetaan ja etenkin lauletaan puoliteholla. Ei ole mitään järkeä siinä, että laulaja huutaa äänensä käheäksi juuri ennen keikkaa. Keskitytään myös siihen, mitä tapahtuu settilistassa biisien välissä (kitaranvaihdot, mahd. efektisäädöt, tuleeko välispiikkejä vai ei - mitkä biisit soitetaan putkeen? jne.) Biisit on kuitenkin tossa vaiheessa opeteltu soittamaan jo hyvin kauan aikaa sitten. Adrenaliini ammennetaan sit keikkatilanteesta.
 
Hm. Laulajalla taitaa olla tekniikassa vikaa - mitäs teette sitten jos on vaikka 20 keikkaa perättäisinä päivinä?
:-)
 
Muuten olen periaatteessa samaa mieltä, kun treenataan keikkaa, on tarkoituksena käydä läpi kaikki keikan muuttujat ja treenata rauhassa esim miten vaihdetaan biisistä toiseen, ja missä kohti saa olla spiikki ja missä ei. Myös kitaranvaihdokset kannattaa treenata - on hyvä juttu, jos oikea kitara on kaulassa jo silloin kun biisi alkaa, eli ne juomiset ja muut kannattaa treenata edellisen biisin loppurymistelyyn eikä seuraavan alkuun, kiitos.
 
Meillä myös markkeerataan treeneissä välispiikkien paikat, että ne tietää keikalla, ja jos on jotain koreografista jäynää, niin ne. Mutta treeneissä en lysähdä polvilleni joka soolossa
;-)

Aika täysillä vedän. Mitä sitä hissuttelemaan, jos ei siis biisiä olla kirjoittamassa. Valmista biisiä pitää mättää muotoonsa, totta helvetissä. Pitääkin vaihtaa isompaan vahvistimeen...