Bänditoiminta ›

Niinpä niin.. tänäänkin piti olla bänditreenit, mutta jätkille ei vaan tänään käynyt. Minä olen sentään se, jolla on kaikista pisin matka treenikämpälle: lähemmäs 100 kilometriä, kun taas muilla jätkillä on matkaa basistimme kämpille 0:sta 20:een kilometriä. Ja meitsi on kaiken lisäksi se jätkä, joka menee vähintään puolta tuntia ennen kitaristejamme ja rumpaliamme pistämään ns. laitteet tulille sekä tekemään alustavaa sound-checkiä basistimme kanssa. Ja sittenhän meillä on jo pitkään ollut sellainen tapa, että tallennamme kaikki bänditreenimme 8-raiturille. Ja niinpä treenien jälkeen, kun ensin ajan 100 kilometriä kotiin, niin minulla on hommana siirtää biisit tietsikalle, miksata ja editoida biisit, konvertoida biisit mp3-muotoon, analysoida ja arvioida biisit, siirtää biisit palvelimellemme ja lopuksi pistää jätkille sähköpostilla linkit noihin biiseihin, jotta voivat itsekin arvioida omaa soittoaan ja parhaassa tapauksessa ottaa siitä opiskeen seuraavia treenejä silmällä pitäen ja kaikkein parhaimmassa tapauksessa treenata itsekseen pahimmat virheet pois. Välillä tuntuu, että minä teen 95 % bändin eteen siinä missä muut korkeintaan 5 %. Ainut lohtu on se, että ilman meikäläistä bändikään ei olis yhtään mitään.

Joskus oli itellä hieman samat tunnelmat. Tuntuu muuten ihmeen helpolta olo kun lähdin siitä bändistä.

Niin.
 
Hommasin meille treenikämpän.
 
Hoidin vuokra asiat yms pikku seikat.
 
Sain aina soitella muiden perään.
 
Siivosin kämppää koko ajan.
 
Nykyään on onneksi tilanne toinen, kiitos Mnetin. :)

Mullekki sanotaa tee biisi opettele tämä tee sitä osta tätä
mutta on se sillo ku huomaa että homma toimii sen arvosta

Ehkä bändi ei tässä asiassa poikkea muusta ihmisten välisestä toiminnasta. Mitä ahkerammin ja tunnollisemmin kaiken maailman maksuttomia hommia tekee, sen enempi uusia samanlaisia tuppaa kasautumaan.
 
Pitää osata vaan valita mikä on tarpeellista ja mikä toisaalta itseä kiinnostaa.
 
Minulla ollut joitain oikein hyviä bänditreenejä, joissa olen jättänyt ylimääräisen huolehtimisen kokonaan pois ja keskittynyt soittamaan pianoa sillä perusteella, että nuotit lätkäistään eteeni. Toisaalta välillä on taas kiva touhuta äänentoistotekniikan ja äänityksen parissa tms.
 
Toisaalta monenlaisista asioista täytyy huolehtia, mutta liialla huolehtimisella menee ilo pois koko hommasta ja on hyvä jos huolehtimisen voi hajauttaa niin, että kukin huolehtii mistä parhaiten osaa, ettei yhden tarvi huolehtia kaikesta.

Joskus tuntui että muilla tyypeillä treenien pääasia oli röökin polttaminen ja jutteleminen & pelleily. Ei mitään kunnianhimoa.

Ehkä bändi ei tässä asiassa poikkea muusta ihmisten välisestä toiminnasta. Mitä ahkerammin ja tunnollisemmin kaiken maailman maksuttomia hommia tekee, sen enempi uusia samanlaisia tuppaa kasautumaan.
 
Just näin: mä oon joissain aikaisemmissa jutuissa huolehtinut suurimmasta osasta käytännön organisointia. Tuloksena on ollut muiden ihmisten apatisoituminen ameeban asteelle - vähän niinkuin sellaisilla aviomiehillä joiden vaimo huolehtii ihan kaikesta. Eihän se tavallaan niiden vika oo vaikka raivostuttavaa onkin.
 
Nykyään ei onneksi oo asiat noin, todellakaan.

Jos teet siksi ettei muut osaa tehdä sitä mitä sä teet, pidä niille koulutussessiot ja nakita hommia eteenpäin. Jos teet siksi ettei muut viitsi, lakkaa tekemästä ja pistä pikkuhiljaa toinen projektibändi käyntiin. Jos kukaan ei huomaa ja bändi hiipuu, ei se olisi kuitenkaan kauaa kantanut. Jos tyyppejä alkaa kiinnostaa, kannattaa sanoa että sä et oo tietääkses niiden äiti etkä isä etkä noilla liksoilla tule olemaankaan. Eri asia jos sulle maksetaan tosta hommasta - sit alat vaatiin lisää liksaa ;)
 
Tai sit vois aina sanoo että jos haluutte täyspainoisen bändinjäsenen joka kerkee esim. treenata niin palkatkaa jätkät joku ulkopuolinen hoitamaan nämä, nämä ja nämä jutut.

Just näin: mä oon joissain aikaisemmissa jutuissa huolehtinut suurimmasta osasta käytännön organisointia. Tuloksena on ollut muiden ihmisten apatisoituminen ameeban asteelle - vähän niinkuin sellaisilla aviomiehillä joiden vaimo huolehtii ihan kaikesta. Eihän se tavallaan niiden vika oo vaikka raivostuttavaa onkin.
 
Niille jotka on käynyt armeijan, armeija voi muusta tympeydestään huolimatta olla jälkeenpäin miettien mielenkiintoinen organisatorinen koelaboratorio. Sielläkin on asiat mietitty aika valmiiksi ja "huolehtiminen" aika pitkälle vietyä puuttuen kaiken näköisiin yksityiskohtiin. Seurauksena mm. monenlaista passiivisuutta, lusmuilua ja harmia. Oma-aloitteisuus ja yksilölähtöinen kekseliäisyys eivät pääse esiin.
 
Itse olen kokenut tympeiksi jotkut sellaiset bändiviritelmät, joissa jo treeneissä tiukkapipoinen tai arvosteleva tunnelma yhdessä tekemisen ilon sijasta. Panostan skarppiuteen ja luotettavuuteen kun on kyseessä tositilanne ja treeneistä haluan enempi rentoja, kokeilevia ja mukavia mutta myös määrätietoisia soittohetkiä.
 
En tykkää kovin negatiivisen arvostelevasta moitteesta, mutta annan itse ja otan vastaan mielellään neuvoja jos on asioita joita ei osaa. Yksi kokeneempi heppu opetti kerimään piuhat hienosti niin ettei ne mene solmuun ja nyt voin opettaa saman muille.
 
Hyvässä bändissä kuuluu mun mielestä olla jokaisella omat hommansa, jotka muotoutuu sillä perusteella kuka mitäkin parhaiten osaa ja toisaalta jonkinlaisen solidaarisuuden, ettei ikävät hommat kasautuisi liiaksi yhdellä tai kahdelle.

Jos kukaan ei huomaa ja bändi hiipuu, ei se olisi kuitenkaan kauaa kantanut. Jos tyyppejä alkaa kiinnostaa, kannattaa sanoa että sä et oo tietääkses niiden äiti etkä isä etkä noilla liksoilla tule olemaankaan. Eri asia jos sulle maksetaan tosta hommasta - sit alat vaatiin lisää liksaa ;) Tai sit vois aina sanoo että jos haluutte täyspainoisen bändinjäsenen joka kerkee esim. treenata niin palkatkaa jätkät joku ulkopuolinen hoitamaan nämä, nämä ja nämä jutut.
Itse asiassa tilanne meidän bändin osalta on se, että oomme soittaneet yhdessä vuodesta 1988 lähtien ja käytännössä vain basisti on vaihtunut vuosien saatossa. Kai sitten ikä alkaa tehdä tehtävänsä - kunnianhimo vähenee, alkaa laiskistua ja soittaminen / bänditreeni on pajatson peluuseen verrattavissa oleva suoritus - kukapa siihen juuri etukäteen treenaisi. Minä kyllä treenaan ja pyrin visioimaan tavoitteita ja puhaltamaan jätkiin intoa. Toki viime keikasta on aikaa melkein kymmenen vuotta ja välillä olemme olleet ns. "telakallakin", mutta onneksi veri on vetänyt harrastuksen pariin. Olen kyllä vakavasti harkinnut uuden bändin perustamista, mutta se että olemme tunteneet toisemme nykyisen bändin jäsenten kesken yli 20 vuotta saa väkisinkin minut tuntemaan tiettyä velvollisuutta. Silti... aluksi ikävältä tuntuva päätös tuntuu välillä ainoalta oikealta ratkaisulta - ja toisaalta eihän uuden bändin perustaminen tarvitse välttämättä merkitä hyvästejä "ensirakkaudelle"...

Olen kyllä vakavasti harkinnut uuden bändin perustamista, mutta se että olemme tunteneet toisemme nykyisen bändin jäsenten kesken yli 20 vuotta saa väkisinkin minut tuntemaan tiettyä velvollisuutta.
 
Jos olet ainoa, joka tuntee mitään velvollisuuksia, ei ehkä kannata. Oletteko keskustelleet? Pitkä, hyvä ja rakas parisuhdekaan ei toimi, jos vain yksi osapuoli toimii sen hyväksi.

Toki viime keikasta on aikaa melkein kymmenen vuotta ja välillä olemme olleet ns. "telakallakin",
 
Mua ainakin ryydyttäisi sellainen bändi bändinä, jolla ei ollenkaan keikkoja. Mä lukisin sen enempi kaveriporukaksi kuin bändiksi.
 
Kyllä omatkin treeni-innot olisi aika heikot jos ei ole tiedossa edes mitään pieniä juttuja joihin tähtää.

Hommatkaa niitä keikkoja niin alkaa tulemaan enempi mielenkiintoa

Sellanenkin käynyt mielessä, että bändin aktiivisuuden kannalta on hyväksi jos siinä on monenlaisia tyyppejä, joiden vahvuudet tukee toisiaan. Meikäläinen esimerkiksi aika passiivinen hommailemaan keikkoja, mutta taas kohtuullisen hyvä keskittymään johonkin, minkä on ottanut asiakseen vaikka musiikin saralla tai muullakin.
 
Niimpä olen yleensä tyytyväinen muiden sopimista keikoista vaikkeivat ne välttämättä aina ihan ideaaleja olisi omista lähtökohdistani käsin. Parempi kuitenkin kuin minä hommaamassa keikkoja kun jäisi keikat varmaan aika vähiin ;-)
 
Keskitynkin soittamisen lisäksi enempi tekniikkapuoleen.

Kyllä!
 
Saan hoitaa kaikki itse. Muut vain tulevat paikalle, soittavat, möykkäävät ja valittavat ja häipyvät.
 
Ennen reenejä kyllä yhdessä sovitaan, mitä aiotaan soittaa ja hommaan ja tulostan nuotit/tablat. Tietenkin itse kun muilla on hyviä syitä olla tulostamatta. "En ole omalla koneella, en voi tulostaa." "En löydä nuotteja, tulosta sää" jne.
 
Laitan Bänditilat kuntoon ja siivoan. Kohta ilmottavat, "Joo pidetään ne reenit sittenkin myöhemmin tai perutaan kokonaan". No sitten kun reeneissä basisti käyttää mun veljen kamoja, koska sillä ei ole omia. Aina saa vahtia ettei niitä turmella. Hän hankki mielummin uuden koneen kuin bassokamat, koska se on kuulemma jo itsestään selvää, että hänelle on kamat täällä aina valmiina.
 
Reenit loppuu, kaverit häipyvät ja jättävät minut taas yksin siivoamaan. Kitarat raahaan yksin sisälle ja kamat laitan niin etteivät ole tiellä.
 
Heille kaikki on helppoa, senkus vaan sanelevat millon on reenit ja mitä soitetaan. Sitten ilmaantuvat paikalle ja soittavat ja möykkäävät. Sitten lähetään äkkiä pois. Heidän ei tarvi maksaa soittotiloista, sähköstä yms. Kamatkin ovat basistille valmiina eikä niistäkään hän maksa mitän, ei edes plekuja ja kieliä.
 
Kaikki on minun hoidettavana, reeneissä sitten valitetaan etten jaksa soittaa tai en ole harjotellut, kun kaikki aika melkein menee että saa kamat ja tilat kuntoon.

Ei pidä paisuttaa oman tekemisen tonttia niin isoksi, että tuntuu pakkopullalta. Jos rupeaa tekemään muiden puolesta muille kuuluvia asioita elämässä yleensäkin, niin savotta on loputon.
 
Mulla muuttui pakkopullaksi menneinä vuosina tietokoneasiat, joista alunperin olin kiinnostunut. Tylsää jos ihmiset eivät puhu juuri muusta kuin tietokoneongelmista :(( Ongelmaan on kuitenkin ratkaisu löytynyt sitä kautta, että suuntaa mielenkiintonsa uusiin asioihin, joista on oikeasti kiinnostunut, eikä takerru pakkopullaksi muuttuneeseen asiaan.
 
Tekee omat hommansa ja rajaa tonttinsa niin, että se on mielekäs.
 
No sitten kun reeneissä basisti käyttää mun veljen kamoja, koska sillä ei ole omia. Aina saa vahtia ettei niitä turmella. Hän hankki mielummin uuden koneen kuin bassokamat, koska se on kuulemma jo itsestään selvää, että hänelle on kamat täällä aina valmiina.
 
Siinähän se tuli. Miksi hankkia bassokamoja jos ne on muutenkin valmiina. Sovitte, että jokainen hoitakoon omat kamansa, niin asia menee pikkuhiljaa fiksummille raiteille jos on mennäkseen.
 
Mä olen rajannut omia tekemisiäni niin, että voin huolehtia PA:sta sillä tarvinhan sitä itsekin kosketinsoittajana ja olen kiinnostunut äänentoistoasiasta. Sensijaan instrumenttivahvistimista en rupea huolehtimaan muiden puolesta.

Tuntuu, koska olen bändin ainut jäsen.

kyllä tuntuu.
Ei viitti ees alkaa avautuun kun menee niin synkäks.
Oon ollu kyl vitun tyhmä kun oon hukannu vuosia elämästäni ja uhrannut monia
sellasia asioita jotka ois tehny elämästä paljo helpompaa.
Vituttaa tommoset ihmiset jotka kuvittelee olevansa niin kovia jätkiä ettei niiden tarvi panostaa tai reenata tai tehä biisejä loppuun asti. Kuhan saa vaan loisia reenikämpällä ja puhua paskaa siitä miten ollaan kovia jätkiä.
Pitää varmaan kirjottaa perusteellinen avautuminen tästä joskus.

Minä olen tehnyt nykyisellään ison osan biiseistä, soitan kitaraa, hoitelen demonauhoituksia ja niiden miksausta, organisoin usein bänditreenejä ja aikatauluhästäystä ja pidän yllä nettisivuja (bändisivujen lisäksi mikseri, myspace, last.fm jne mestat). Aiemmin lähettelin myös kaikki demot ja kirjoittelin saatekirjeet sekä kommunikoin tarvittavat kommunikoinnit keikkojen hankinnassa jne.
 
Ohan tuota työsarkaa. En yleensä ole tyyppiä "itse on tehtävä että tapahtuu", mutta jotenkin vaan bändihommissa on tullut huolehdittua vähän kaikesta. Pitäisi jakaa vastuuta enemmän.

Vähän offtopikkia mutta pannaan silti.
 
Bändimme on siis tällähetkellä coverbändi. Yksi oma biisi on ja biisintynkiä on jonkunverran. Muuten on mukavaa, mutta tuntuu että joka helvetin biisi mitä ehdotan reenattavaksi ei kelpaa. Aina on joku syy, miksi ei voi soittaa sitä: "Liian helppo", "paska bändi", tai kaikista vittumaisin: "En löydä kunnon tabulatuureja!". Aina pitäisi soittaa jotain ylivaikeita ja teknisiä biisejä, jotka on reilusti yli oman tason. Toinen seikka mikä pännii on se, että sopivaa reenausaikaa ei meinaa löytyä. "Meillä on harkat (jalkapallo)", "Lupasin olla tänään tyttöystävän kanssa".
 
Kiitos, että sain sain avautua.