Bänditoiminta ›

Onko ihmiset täällä kokenut tilannetta, että on itse säveltäjänä ja sanoittajana ja sitten joku toinen bändin jäsen alkaa väsäämään omia biisejä bändille.
 
Itsellä ainakin tuntuu toisen biisintekijän kappaleet jollain tavalla vierailta eikä aina omaan visioon ja tyylikuvaan sopivilta.
 
Pakko tunnustaa että itse säveltämäni ja sanoittamani biisit ovat mielestäni parempia ja siihen tyyliin sopivia, mitä haluan ylläpitää. Itsekeskeistä ajattelua, mutta minkäs teet.
 
En myöskään ole kovin suostuvainen lisäileen omiin biiseihini muiden riffejä. Tuntuu, kuin kirjoittaisi kirjan, josta kaveri kirjoittaa puolet. Ne biisit syntyy niin pitkän ajan ja hauduttelun tuloksena, että tahdon sen soivan juuri sellaisena, kun se on päässäni syntynyt. Sovitusideoita otan kyllä aina mielelläni vastaan ja ne yleensä parantavatkin biisejä.
 
Myös toisella säveltäjällä on joskus tapana muutella tekemiäni riffejä esimerkiksi tehdä jynkytys demppauksesta ratsastusta ja tehdä yksinkertaisista jutuista moni mutkasempaa kikkailukomppausta.
 
Oikeastaan kuuntelemamme musiikkikin eroaa aika lailla toisistaa. Itse kuuntelen hevipuolelta raskasta keskitempoista raastoa ja hän kuuntelee enemmän thrash ja deathmetallia.
 
Toisaalta kaikkien pitäis saada toteuttaa itseään ja tuoda juttujaan esiin "yhteisessä" bändissä..
 
Tämmöiset asiat on tässä vaivannut aika kauan ja päätin nyt kirjoittaa viestin tänne, enkä kyseiselle tyypille.

Ellet halua alkaa diktaattoriksi tai siirtyä sooloprojektiin, täytyy bänditoiminnassa tehdä tiettyjä kompromisseja. Itse olen lähinnä tyytyväinen jos joku lisää tekemiini piiseihin hienompia riffejä. Näkisin tuon asian kuitenkin ennemminkin rikkautena. Ole tyytyväinen, että bändissä on useampi biisintekijä. Se ei voi olla ainakaan haitaksi. Yleensä ongelma on se, että niitä huonojakaan piisejä ei tahdo syntyä.
 
Toisaalta, jos soittokaverin biiseihisi lisäämät jutut eivät yksinkertaisesti toimi, niin siitä pitää sanoa ja kaverin pitää se kestää. Älä kuitenkaan tyrmää kaikkia lisäyksiä suorilta. Ole tyytyväinen, että joku pitää biisejäsi sen verran hyvinä, että vaivautuu kehittelemään niitä edelleen. En suosittelisi muutenkaan fakkiutumaan johonkin tiettyyn tyylilajiin tai suhtautumaan musiikintekoon kapeakatseisesti. Näkisin, että on tärkeämpää tehdä bändin kanssa semmoisia biisejä, jotka bändi tuntee omikseen, kuin toteuttaa itseään täynnä olevan ykköskitaristin ylivertaista musiikillista näkemystä (ei millään pahalla). Tietenkin jos löydät jostain semmoisen bändin, jossa voit toimia diktaattorina, niin aivan vapaasti vain. Tosin näillä puheilla...oli Beatlesissakin kolme loistavaa biisintekijää, mutta kaksi oli vain hieman parempia kuin se kolmas :).
 
Itse odottelen vielä omaa tappajavisiotani, joten suhtaudun muiden piiseihini tekemiin lisäyksiin lähinnä innolla ja mielenkiinnolla. Eiväthän ne kuulosta ihan samalta, kuin itse säveltämäni, mutta jostain syystä veisut muuttuvat silti paremmiksi bändisovituksen myötä.

En saanut aivan täyttä käsitystä että otitko sen loukkauksena että joku muukin haluaa säveltää bändissänne, mutta jos näin on niin mene hieman itseesi.
 
Miutta jos niitä biisejä rupeaa tulemaan useammaltakin säveltäjältä, niin pyöritelkää niitä biisejä koko porukan kesken ja valitkaa parhaat!
 
Ylpeys on kuule tappanut ihan helvetin monta bändiä.

Ellet halua alkaa diktaattoriksi tai siirtyä sooloprojektiin,
 
Tässähän ne vaihtoehdot on jos ei halua muita päästää luovuuttaan toteuttamaan. Molemmat voi toimia ihan hyvin, ei siinä.
 
Sitten jos päädyt diktaattoriksi alkamaan, niin muista olla hyvä diktaattori. Ei vain napsita rusinoita pullasta, ts. kahmitaan kaikki kiva eli luova työ itselle ja jätetään muut asiat retuperälle. Oikeudet ja velvollisuudet käsikädessä. Hankitaan sitten sille bändille niitä keikkoja ja hoidetaan ne käytännön järjestelytkin.

En saanut aivan täyttä käsitystä että otitko sen loukkauksena että joku muukin haluaa säveltää bändissänne, mutta jos näin on niin mene hieman itseesi.

En ottanut loukkauksena.

Vika taitaakin olla ennemmin siinä, etten tahdo musiikistamme mitään perinteistä thrashia tms. Pyrkimys on tehdä omaperäistä musiikkia.

Vika taitaakin olla ennemmin siinä, etten tahdo musiikistamme mitään perinteistä thrashia tms. Pyrkimys on tehdä omaperäistä musiikkia.
 
Sittenhän tilanne näyttäisi selkeältä: kyse on siis yhtyeenne musiikillisesta linjasta, joka on jokaisen asia, ei vain yhden jäsenen.
 
Yhteisten tavoitteiden kannattaa olla selvillä mahdolisimman aikaisessa vaiheessa (mikseivät ole jo?) - niistä pitää sopia kaikkien kanssa yhdessä. Varaudu siihen että muut voivat olla eri mieltä kanssasi.
 
Oon mä joskus aikoinaan ollut sellaisessakin tilanteessa jossa kaveri on tuonut kipaleita treenattavaksi, enkä oo nähnyt niissä potentiaalia; en yhtyeen linjaan sopivina enkä musiikillisesti muutenkaan.
 
Kiistämättä aika vaikeaa on tuo, ja mä olen kokenut vaikeana sanoa tuommoista asiaa suoraan. Yksi mahdollisuus on ehdottaa, että "hei, nää eivät oo ihan linjassa sen kanssa mitä me muuten tehdään, mutta kiva näillä olisi jotain tehdä kuitenkin - vaikka omana erillisenä sivuproggiksenaan. Jos äänittäis nämä kerralla sisään ja se ois siinä?"

Mun on hyvin vaikea keksiä mitään korrektia tapaa sanoa tätä, etenkin kaverille joka on soittanut verrattain lyhyen aikaa, ja ansaitsisi siis varovaista kohtelua ja pelkkää kannustusta ...mutta...
 
Biiseistään ei kannata olla mustasukkainen. Ne muuttuvat kuitenkin aivan toisiksi jos ne eivät valmiiksi ole ihan kaikkien bändin soittajien näköisiä; bändi on aina kaikkien osiensa summa ja se mikä on yhden soittajan näköistä, ei ole bändin näköistä.
 
Jos omia kappaleitaan alkaa varjella mustasukkaisesti, menettää helposti kyvyn luoda relevanttia ja mielenkiintoista musiikkia pakottomasti, tuosta vaan. Sen voi menettää toki muutenkin, ja ihan jokaisella biisinikkarilla on ajoittaisia "blokkeja", mutta varmin tapa saada blokki on hinkata samaa kuviota liian pitkään.
 
Samoin "tyyli" kätkee usein taakseen kyvyttömyyden sopeutua uusiin tilanteisiin tai silkan laiskuuden opetella uusia asioita, vieraita asioita.
 
Jos sinulla on vahva visio ja haluat säilyttää sen muuttumattomana, sun täytyy vain vakuuttaa muut visiosi ylivertaisuudesta (tarkoittaa usein soittajien vaihtamista, kunnes sopivat löytyvät) ja kirjoittaa niin hyviä biisejä, että kaikki tunnustavat ne hiteiksi (muuten soittajat lähtevät pois). Silloin sinä olet sooloartisti, ja muut sinulla palkkatöissä (itse asiassa tämä on aika yleinen tilanne pro-bändeissä).
 
Jos taas bändi on demokraattinen yhteisö, kaikki saavat kirjoittaa ja ainoa kriteeri on biisin hyvyys tai huonous, jätetäänkö settiin vai hylätäänkö.
 
Mutta tää nyt on vain mun näkökulmastani. Mä olen kirjoittanut varmasti satoja biisejä (ellen nyt kumminkaan tuhansia), parisataa niistä on julkaistukin, ja ison osan yhteistyössä eri kaverien kanssa. Aivan siitä riippumatta, kuka biisin lopulta esittää, olen istunut milloin kenenkin kanssa raakatekstinipun, lehtiön, kynän ja kahden kitaran tai kitaran ja pianon ääressä iltaa, tarkoituksella että "tehdäänpä vaikka biisejä". Joskus on mennyt vuosia, että biisi löytää oikean bändin, itse asiassa toissapäivänä tuli treenattua kontrabasistin kanssa akustiseen projektiin sellaista biisiä jonka kirjoitin 24 vuotta sitten, mutta joka ei ole sopinut yhteenkään tähänastiseen proggikseen...
:-)
 
Väärä tyyli ei ole koskaan saanut olla syy jättää biisi kirjoittamatta. Sen sijaan se on mainio syy lykätä sen soittaminen toisiin projekteihin.

Ehkä hiukan liian jyrkästi kirjoitin omista tuntemuksistani. Olisi pitänyt muistaa mainita, että yleensä kun kyseinen kaveri tekee lisäyksiä biiseihini ovat ne ihan onnistuneita.
 
Tuo kirjan puoliksi kirjoittaminen tuli mieleen siittä, kun basistimme ehdotti, että molemmat säveltäjät tekisi biisin yhdessä. En oikeen osaa kuvitella sen toimivan, koska en juuri koskaan ala tarkoituksella tekeen uutta biisiä, vaan se tulee sit kun se sattuu tuleen.
 
Kyllä se on huomatu, että biiseistä tulee emidän kuuloisia, ku sitä rämppäämme hetken. Ehkä vaan liikaa stressaan siittä, että onko bändistämme tulossa uusi Mokoma. Onhan se toisaalta hyväkin, että on erilinjan biisejä
 
Saatto mennä ristiin aikasempien kirjoitusten kanssa, mutta tänään on eripäivä.

Henkilökohtaisesti luotan siihen biisejä tehdessäni, että ne muuttuvat aivan toisenlaisiksi kun niitä bändin kanssa alkaa soitella. Oma visioni jostain kappaleesta on yleensä hyvin suoraviivainen, tylsä ja mahdollisesti jopa kopiotu joltain muulta bändiltä.
 
Yleensä biisejä tehdessäni, teen valmiiksi vain omat osuuteni, eli komppikitaran ja epämääräisen laulumelodian. Myös jonkinlainen rytmipohja saattaa kaikua päässäni. Sitten treeneissä kun olen esittänyt kappaleen muille, ja kertonut epämääräisen suunnitelmani siitä miltä rumpujen tulisi kuulostaa, siihen aletaan tehdä bassomelodiaa ja soolokitaraa. Rumpukomppikin harvoin pysyy läheskään samanlaisena kuin olen sen suunnitellut. Välillä tosiaan ottaa koville, kun kappaleesta tuleekin jotain aivan muuta kuin alkuperäinen idea, mutta jonkin ajan päästä uusiversio alkaa yleensä kuulostaa paremmalta. Ja jollei kuulosta aletaan miettiä ratkaisua tähän ongelmaan. Yleensä sellainen löytyy. On mukavaa työskennellä luovien ihmisten kanssa...

Ehkä vaan liikaa stressaan siittä, että onko bändistämme tulossa uusi Mokoma.
 
Olisiko se susta hyvä vai paha?
 
Mokoma on jo olemassa, ja kulkenut pitkän matkan siitä päivästä, kun näin heidät ensi kerran Joensuussa Ilosaaren pikkulavalla heiluttelemassa ritarimiekkoja haarniskat päällä, tai mitä showhunsa nyt mahtoi kuuluakaan, itse olin kiinnostuneempi seuraavana esiintyneestä Hullu ukko ja kotiteollisuus -yhtyeestä. Molempien yhtyeiden musiikilliset tyylit ovat sen jälkeen muuttuneet helpommin hyödynnettävään muotoon, eli ei se linja heilläkään pysy samana eikä sellainen aina kannatakaan.

Olisiko se susta hyvä vai paha?
 
Paha, koska bändiämme on monet kehuneet juuri omaperäisestä tyylistä.

Mulla on vähän samaa juttua (siis sama ongelma ku Keppimiehellä). Meidän bändi on ollu pystyssä nyt neljä vuotta, ja tähän asti minä oon väkertänyt viisut. Nyt on alkanut toinen kitaristi tehdä biisejä, mutta ne ei oikein mene taas yksiin sen linjan kanssa, mihin minä oon suunnannut tähän asti. Ei ne varsinaisesti huonoja ole (taas sama homma ku Keppimiehellä: minun mielestä ne on silti huonompia ku minun. Itsekeskeistä ajattelua, mutta minkäs teet.) mutta sen biiseissä biisinrakenteet on monimutkasempia ja ehkä liian sekavia, eli poikkeaa aika tavalla minusta. Myös melodisuus on myös ihan erilaista.
 
Kyllä niitä biisejä kannattaa tehä yhdessä, vaikka laatu saattaa aluksi olla huonompaakin. Silleesä kuitenkin opitte varmaan tuntemaan toistenne tyylejä ja pääsette lähemmäksi toisianne säveltäjinä. Tehkää vaikka niin, että kun molemmilla on läjä riffejä, niin asetutte pärstät vastakkain kitarat kädessä ja alatte yhdistellä niitä. Tosin siinäkin saattaa syntyä pientä eripuraa, että mikä riffi mihin jne.
 
Periaatteessa minä tiiän täysin mikä on sinun fiilis; tekis mieli sanoa sille biisintekijälle että "näitähän ei soiteta, anna olla koko homman", mutta et kehtaa ja uskalla bändin välisten riitojen pelossa. Toivottavasti nyt saatte jotenki homman toimimaan. Ja itse asiassa, kyllä minustakin Kohteet -biisi kuulostaa paremmalta, ku esim. se kakkosraidan klippi, mikä siellä sivuilla on. :)

Itse olisin vain mielissäni siitä jos muutkin jäsenet tekisivät biisejä. Nytkin meni lähes kaksi vuotta, että sain tehtyä bändilleni uuden biisin. Toki kappaleita on syntynyt tasaista tahtia, mutta ne ovat olleet niiiiiin poikkeavia meidän tyylistämme, että ovat menneet muille projekteille. Niinpä on joutunut kaivella arkistoja kun on ollut aika treenata uusia biisejä. (Asia ei ollut kuitenkaan älyttömän hälyttävä, sillä meillä oli lähes vuoden taukokin tässä ja uuden rumpalin treenauttamista.)
 
Mutta kuitenkin, olen sitä mieltä, että kappaleen tekijällä on viimeinen sana.

Mein bändissä on kolme säveltäjää. Minä, basisti ja rumpali. Homma toimii niin, että joku esittää riffejään, ja muut sanoo suoraan, jos joku riffi ei miellytä. Jos näin käy, niin riffi vaihdetaan sen kummemmin kyselemättä. Sovituksista vastataan myös yhdessä. Jonkun biisin rakennetta voidaan käännellä moneenkin otteeseen ja sitten lopulta löytyy se paras ratkaisu. Hyvä esimerkki tästä on monien suosikkibiisi demoltamme eli Arms Of Oblivion. Basisti oli tehnyt jonkun version, mikä oli suoraan sanoen aluksi ihan kamala. Jouduin heittelemään riffejä pois, sovittamaan uudestaan jne. Sävelsin biisiin vielä simppelin iskevän kertsin. Rumpalilla olikin sitten takataskussa loistava säkeistöriffi ja pieni väliosapätkä. Ne lisättiin ja rakennetta pyöriteltiin useempaan otteeseen, kunnes biisi oli valmis. Ja hyvä biisi tulikin. Eli siis yhteistyö tuotti halutun tuloksen.
 
Vanhoista biiseistä vain kaksi taitaa olla pelkästään minun sävellyksiä, yksi basistin(pääasiassa minun sovittama). Loput onkin vedetty yhteispelillä; minä, basisti ja rumpali. Yhteen biisiin on vielä lisäksi laulaja tehnyt pari hemmetin hyvää riffiä. Varmaankin aika harvinainen biisintekotapa, mutta meillä toimii hyvin.
 
Että kokeilkaa edes tehdä niitä biisejä yhdessä, tulee monipuolisempaa kamaa ja jos joku riffi ei toimi, niin vaihtakaa se pois. Sovituksiin kannattaa myös panostaa huolella. Ja eikun vääntämään loistavaa musaa ;)

Meillä on ainakin ollut aina tapana että kaikilta kysytään mielipide, kaikki saavat kirjoittaa biisejä, mutta toisten toistenkin mieltymykset pitäisi huomioida. Pääasiallisesti minä ja toinen kitaristimme hoidamme sävellys hommat, ja muut hiovat omat osuutensa parhaaksi näkemällään tavalla, "sopisiko jos laittaisin tähän..?".

Periaatteessa minä tiiän täysin mikä on sinun fiilis; tekis mieli sanoa sille biisintekijälle että "näitähän ei soiteta, anna olla koko homman", mutta et kehtaa ja uskalla bändin välisten riitojen pelossa.
 
Itseasiassa en ole aivan noin varma, että haluaisinko sanoa, että näitä ei soiteta. Kuten sanoin ymmärrän senkin, että kaikkien pitäisi saada itseään toteuttaa. Arveluttaa vaan, jos biiseistä alkaakin enemmistö oleen sitä linjaa, mistä vähemmän pidän.
 
Vaikeita asioita.

Itseasiassa en ole aivan noin varma, että haluaisinko sanoa, että näitä ei soiteta. Kuten sanoin ymmärrän senkin, että kaikkien pitäisi saada itseään toteuttaa. Arveluttaa vaan, jos biiseistä alkaakin enemmistö oleen sitä linjaa, mistä vähemmän pidän.
 
Vaikeita asioita.
 
Niip, no en minäkään tietenkään niin menis sanomaan. Jos yritättäsit selkeyttää sille toiselle sitä bändin linjaa, nii ehkä se alkais tehä enemmän sentyylisiä biisejä. :)

Entä jos on 4 säveltäjää bändissä?

Entä jos on 4 säveltäjää bändissä?
 
No sitten on :)
 
Meillä on, ei ongelmia. Yhteistyö on voimaa, jollakin voi olla sävellys, johon ei ole sanoja ja päinvastoin.
 
Hyvin toimii, jos ihmiset ovat yhteistyökykyisiä. Itse tosin olen niin mustasukkainen biiseistäni (sävellyksistä), että niihin eivät muut koske, mutta minäpä olenkin vähän outo.