Bänditoiminta ›

Toinen kitaristeistamme on sellainen että se ei oikein suostu treenaamaan, ja kun se harvoin tulee käpille niin se puhuu ihan innoissaan MEIDÄN BÄNDISTÄ ja selostaa kuinka paljon ME treenataan.. sitten siinä hepussa on myös sellainen ominaisuus että se LUULEE olevansa johtaja.. "tulen silloin treenaileemaan ku MINULLE sopii" se sanoi kerran. Kerroppa mielipiteesi että pitäisikö sille näyttää viimeisen kerran ulko-ovea.. ja hänen soittotaidot ovat harmillisen vajaat..

Antaa mennä vaan. Ei tollasia tyyppejä kattella. Kenkää vaan...

Maan pinnalle tuommoset ja ripeästi.

Jos asia on noin, ja bändin kehitys hänen takia vaarantuu jne, ni kenkää vaan :d kerranha se vaa kirpasee.

Kuulostaa vähän siltä että ei tossa muitakaan vaihtoehtoja ole.
 
Muutenkin turhia tommoset kakkoskitaristit. Enemmän ongelmia. Helpompi mitä vähemmän jäseniä (paitsi vuokranmaksun suhteen).
 
Itse en tulisi toimeen toisen kitaristin kanssa, koska tiedän aika tarkalleen millaista soundia/tyyliä milloinkin haluan jne.

Muutenkin turhia tommoset kakkoskitaristit. Enemmän ongelmia.
 
Täysin samaa mieltä. Siinä menee sitten oma soittokin "löökeriksi" kun kakkoskitaristi veivaa huonosti jotain paskaa taustalla. Ja varsinkin jos kummallakin on täysin erilainen saundimaailma.

Kaksi kitaraa bändissä on yleensä hemmetin hyvä juttu. Edellyttäen, että molemmat osaa soittaa. Mun egoni on suurempi kuin Alaska, mutta siitä huolimatta pystyn ihan hyvin soittamaan toisen kitaristin kanssa eikä mulla ole mitään tarvetta dissata häntä. Päinvastoin, hänen mukana olonsa bändissä on tuonut toimintaan sellasta musiikillista lisäarvoa, että sitä voisi sanoa peräti korvaamattomaksi. Kannattaa miettiä onko toiselle kitaristille tarvetta tai tilaa jo ennenkuin hän on bändissä.
 
Mielenkiintoista olisi myös kuulla tämän otsikossa mainitun kakkoskitaristin näkemys aiheesta. Mun mielestä jotain kertoo jo sekin, että häntä pitää kutsua vähättelevästi "kakkoskitaristiksi". Yleensäkin asioista kannattaa puhua, eikä vaan ilmoittaa jotain sellasta kuin "tyypit tuala musanetissä neuvo että sut kannattaa heittää meneen, joten tää oli nyt sit tässä".

Mun egoni on suurempi kuin Alaska...
 
Vai ego... Sitä ollaan sitten ilmeisesti vähän kovemman luokan artisteja siellä päässä? :)

Vai ego... Sitä ollaan sitten ilmeisesti vähän kovemman luokan artisteja siellä päässä? :)
 
No olen mä ainakin sen luokan artisti, ettei mun tartte automaattisesti dumata "kakkoskitaristeja" tarpeettomiksi paskoiksi. Mutta nehän vissiin on niitä kaikkein kovimpia soittajia, joilla on tohon varaa. Oikein kova kitaristi ei tartte edes basistia tai rumpalia, mistään laulajista nyt puhumattakaan. Se soittaa vaan ja sillä hyvä. Kuten esim. Francis Goya.

Muutenkin turhia tommoset kakkoskitaristit. Enemmän ongelmia. Helpompi mitä vähemmän jäseniä
 
Muuten kyllä, mutta jos bändissä tarvitaan lead ja komppikitaraa, niin vaihtoehtona tuskin on taustanauhakitarat?

Muuten kyllä, mutta jos bändissä tarvitaan lead ja komppikitaraa, niin vaihtoehtona tuskin on taustanauhakitarat?
 
Toki, mutta mulla tökkisi ihan vaan tuo nimitys "kakkoskitaristi". Aivan kuin tämä kakkoskitaristi olisi jotenkin alempiarvoisempi kuin "ykköskitaristi". Asiahan ei todellisuudessa näin välttämättä ole, mutta sellaisen kuvan siitä helposti saa. Mä en myöskään ymmärrä miksi pitäisi jakaa soitto niin, että toinen vaan soittaa sooloja.
 
Kaksi kitaraa tai kitara+koskettimet on tosi hyvä juttu bändissä. laajentaa todella paljon reviiriä. Jos bändissä on vain yksi kitaristi, niin sen yhden kitaristin pitää olla aika taitava käyttääkseen hyväksi kaiken tilan mitä on.
 
Mun mielestä EVH on yksi tällaisista. Sitten on moniä näitä yhden kitaristin progehevibändejä, jotka toimii studiossa kyllä kun voidaan vetää vaikka kymmenen kitaraa päällekkäin, mutta livenä (viimeistään kitarasoolon aikana kun komppi katoaa taustalta) tuntuu munat puuttuvan.
 
Aloittajalle:
Yrittäkää selvittää ensin mikä mättää, ennen kuin pistätte kaverin pihalle. Toki jos homma ei muuten etene, niin silloin bändistä pois potkiminen on ainoa fiksu vaihtoehto. Mutta senkin voi tehdä niin monella tavalla. Asiat kannattaa sanoa kiltisti, mutta suoraan.

Muuten kyllä, mutta jos bändissä tarvitaan lead ja komppikitaraa, niin vaihtoehtona tuskin on taustanauhakitarat?
 
Miksei? Tuskin kyseessä olisi maailman ensimmäinen yhden kitaran bändi, jossa tarvittaessa tulisi lisäkitaroita kovalevyltä.

Pitäisikö heittää kakkoskitaristi mereen?
 
Hmm, luinpas väärin.

Toinen kitaristeistamme on sellainen että se ei oikein suostu treenaamaan, ja kun se harvoin tulee käpille niin se puhuu ihan innoissaan MEIDÄN BÄNDISTÄ ja selostaa kuinka paljon ME treenataan.. sitten siinä hepussa on myös sellainen ominaisuus että se LUULEE olevansa johtaja.. "tulen silloin treenaileemaan ku MINULLE sopii" se sanoi kerran. Kerroppa mielipiteesi että pitäisikö sille näyttää viimeisen kerran ulko-ovea.. ja hänen soittotaidot ovat harmillisen vajaat..
 
Hmmm... jos te vain soittelette omaksi iloksenne ilman sen kummempia tavoitteita, niin eipä tuollaisella kai niin väliä ole - onnistuu se soittaminen vajaallakin kokoonpanolla. Toisaalta, jos on oikeasti pyrkimys pitkälle, niin tuon tyylinen hemmo saattaa käydä oikeasti rasitteeksi, joka vain hidastaa bändin edistymistä. Silloin voisi olla paikallaan vaihtaa kitaristia, mutta ensin kannattaisi nostaa kissa pöydälle, kertoa oma mielipiteenne tuollaisesta käytöksestä ja kysyä mikä hemmoa vaivaa. Samalla voi sitten sanoa, että jos ei meininki ala muuttumaan, niin kenkää tulee.

Jää enemmän keikasta käteen kun heivaa yhen tyypin pois. Enkä minä ainakaan jaksais kattoa tommosta tapausta.

Hmmm... jos te vain soittelette omaksi iloksenne ilman sen kummempia tavoitteita, niin eipä tuollaisella kai niin väliä ole - onnistuu se soittaminen vajaallakin kokoonpanolla.
 
Hä? Onko sun mielestä jotenkin kivaa soittaa vajaalla kokoonpanolla? Jos joku soittajista ei jaksa käydä treeneissä, niin se on ongelma koko bändille. Sillä ei mun mielestä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko bändi aloitteleva kellaridemobändi vai maailman luokan stadionrockbändi.

Hä? Onko sun mielestä jotenkin kivaa soittaa vajaalla kokoonpanolla? Jos joku soittajista ei jaksa käydä treeneissä, niin se on ongelma koko bändille. Sillä ei mun mielestä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko bändi aloitteleva kellaridemobändi vai maailman luokan stadionrockbändi.
 
Parempi soittaa vajaalla kokoonpanolla hyvin saati sitten kokonaisella huonosti. Siis jos esmes tää "kakkoskitaristi" ei osaa mitään ja vaan pilaa muiden soiton, eikä viitti edes reenailla.

Ja varsinkin jos kummallakin on täysin erilainen saundimaailma.
 
Kaksi identtistä kitarasoundia soittamassa eri juttuja päällekkäin se vasta sekava onkin. Kyllä siinä pitää olla kahta erilaista soundia, jotta bändin yhteissoundi pysyy selkeänä.

Parempi soittaa vajaalla kokoonpanolla hyvin saati sitten kokonaisella huonosti. Siis jos esmes tää "kakkoskitaristi" ei osaa mitään ja vaan pilaa muiden soiton, eikä viitti edes reenailla.
 
Mutta silloinhan voi alkaa metsästää uutta kitaristia tilalle, jotta voi soittaa täydellä kokoonpanolla hyvin.

Parempi soittaa vajaalla kokoonpanolla hyvin saati sitten kokonaisella huonosti. Siis jos esmes tää "kakkoskitaristi" ei osaa mitään ja vaan pilaa muiden soiton, eikä viitti edes reenailla.
 
Tämä oikeestaan hyvä mittari siihen onko soittajasta bändille hyötyä. Jos musa kuulostaa paremmalta ilman, niin kannattaa harkita neuvottelua/kenkää/uutta soittajaa tilalle.