![]() 08.03.2007 23:54:37 | |
---|---|
Mode laittoi edellisen lukkoon, joten.. .. en halua kerjätä verta nenästäni, mutta kysymys on mielestäni hyvä, joten sallikaa toinen yritys. Niin elikäs mitä siellä lavalla kannattaa tehdä että näyttää edes jotenkin sellaselta, et on biisissä mukana. Se ei ole varmaan oikein hienon näköstä kun vaan seisot nurkassa ja soitat? ..! Kysymys on minusta todella hyvä. Fakkiainesta, noin pohjimmiltaan. Tähän voisivat kokeneemmat ottaa kantaa. Itselläni on vain reilut parikymmentä vuotta kokemusta ensín tanssi- ,sittemmin viimeiset kymmenen vuotta coverrock/bailubändistä. Se ei tässä auta yhtään. Eli: - ensisijaisesti siellä lavalla kuitenkin SOITETAAN (anteeksi huuto). Kaikki, mikä häiritsee soittoa on huono juttu. - toisekseen, itse asiassa siellä lavalla tosiasiassa ESIINNYTÄÄN, eli tikkukakkajäykkänä selin yleisöön soittaminen on myös yleensä huono juttu. Kun soittopuoli on hanskassa, eli soitetaan se, mitä on sovittu, niin sitten tulee vastaan se, miltä se näyttää. Kun ylimääräiset sähläykset on sitten vihdoin/toivottavasti/joskus saatu edes minimoitua, niin kysymys ehkä ei olekaan, mitä SINÄ teet lavalla, vaan mitä BÄNDI tekee lavalla. Isot pojat kutsuvat tuota nimellä "koreografia". Jos edes puntit vipattaa samassa tahdissa, niin sekin näyttää paremmalta, kuin että mitään ei tapahdu. Jossain kohtaa ehkä päät ja pitkät letit heiluu tahdissa, jossain kohtaa ehkä kitaroiden ja basson kaulat heiluu ylös/alas tahdissa. Jossain kohtaa kitaristi vetää "duckwalkia" lavan poikki, mutta nuo on kaikki mahdollisesti suunniteltuja, biiseihin kuuluvia, harjoiteltuja juttuja. Tuosta sovitusta "koreografiasta" riippuen sinulla saattaa jäädä aikaa vapaalle "fiilistelylle". Tätä olettaakseni kysyt? Kun nyt ensin hoidat soittopuolen ja sovitun koreografian, niin älä nyt ihmeessä ryhdy nostamaan jalkaa monitorille ja nuolemaan kieliä vain siksi, että "isot pojat" neuvoivat tekemään niin. Voit toki tehdä niinkin, jos siltä tuntuu, muussa tapauksessa jätä väliin. Se on sitten vain kuin huonosti harjoiteltua näytelmää. Tuossa taannoin yksi pikkujoulukeikka vedettiin videolle. Oli ammattikuvaaja paikalla. Alkuillasta vedin haitarilla, ja näköjään tuli "musta hetki". Soolo edessä, ja ykskaks täydellinen unohdus sormilla. Soitossa ei kuulu pätkääkään, mutta se helpotuksen huokaus, kun "Sommaren är kort" on ohi näkyy kuvanauhalla hanuristin kasvoilla niin että pahaa tekee. Samoin kuin sormien lähikuvavibra. Jopa Elvis olisi tuosta vibrasta kateellinen. Samalla nauhalla, samoihin aikoihin näkyy, kun basisti heittää 180 astetta ympäri, ja heiluttaa kättä kaaressa bassarin tahtiin aivan tuosta vaan. Näytti muuten hyvältä, vertaa sitten ihan keneen tahansa. Kuva sitten siirtyy tuohon meidän kitaristi/vararumpaliin, joka tyylikkäästi morjenstaa kuvaajaa kapulakädellä ja hymyilee kauniisti kameralle. No, tuo kaveri on sitten pro ja meidän "rokkikukko", joten tuommoiset tulee siltä luonnostaan, tai rutiinilla. Basistikin on vähintään "semi- pro", joten hänkin vetää ihan mitä huvittaa. mutta se on sitten rutiinia, joka tulee, jos tulee. Vaikea tuommoista on opettaa. Minä, ja tuo bändimme liideri sitten olemme hyväntahtoisia harrastelijoita, jotka joudumme treenaamaan aivan kaiken, mikä näkyy, tai ennenkaikkea kuuluu. Itselläni tuppaa olemaan semmoinen haitta, että ainoa liike lavalla mitä tapahtuu on tuo varpaiden liike kengän sisällä. Se ei näy sitten mihinkään. Kamera viimeistään tuon todistaa. Jos siis lavalla jotain pitää "tapahtua", niin suosittelen videokameraa. Se paljastaa sen, mitä hommassa itsekunkin ja bändin pitää kehittää. Kokeneemmat hevistä humppaan, tulkaa jatkamaan. Minun taitoni loppuivat jo alkuriveille. Tyrmätkää ja korjatkaa. One kind of music only - the good kind | |
![]() 09.03.2007 05:51:47 | |
Tyylejä on monia: Musta on hyvännäköistä kun basisti Harri Rantanen seisoo kuin kivipatsas ilmeenkään värähtämättä ja antaa soittimen puhua kun vieressä rumpali Anssi Nykänen heiluu kuin hullu heinämies. Mark Levine: "Dissonance is not a pejorative term" | |
![]() 09.03.2007 10:53:46 | |
Tyylejä on monia Jep, ja makuja kans. Itse tykkään siitä että soittajan soittofiilis näkyy läpi - näkyipä se sitten hulluna kohkaamisena tai vaikkapa vain ilmeinä. Luonnollinen energia on jees. Opeteltu koreografia puolestaan voi pahimmillaan jopa viedä fiilistä ja uskottavuutta. Päätän raporttini ulkoavaruudesta tähän. | |
![]() 09.03.2007 11:29:59 | |
Juu, ei missään nimessä mitään ennalta opeteltuja koreografioita, ainakaan raskaammassa musiikissa. Tietty kevyemmässä se voi toimia, mutta raskaassa ei. Spontaanit ja siltä näyttävät teot lavalla ovat juurikin parhaita. Toisaalta se riippuu myös bändistä. Dream Theater ei lähes ollenkaan kohkaa lavalla, mutta heistä näkyy selvästi läpi se soittamisen ilo, mikä toimii heille. Iron Maidenissa Harris juoksentelee ympäri lavaa lähes koko ajan ja ampuu yleisöä konekivääribassolla. Dickinson tekee koko ajan jotain ja on liikkeessä. Gers heittelee kitaraansa käsissään yli ja ympäri, ja pitää showta koko ajan käynnissä. Murray ja Smith ovat sitten hieman passiivisempia lavalla, mutta heistä näkyy se soittamisen ilo läpi koko ajan. Joten tyylejä on monia, ja totta kai toimia pitää niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Jos kohkaaminen tuntuu teennäiseltä, niin keskity soittamiseen enemmän, ja näytä että nautit siitä. http://www.mikseri.net/constantine | |
![]() 09.03.2007 11:48:30 | |
Tyylejä, makuja ja bändejä on moneen lähtöön. Mikä sopii yhdelle ei käy toiselle. Ja ihan hyvä niin. Jos kaikki vetäisivät samaan mallin, niin tylsäksi menisi. Tai jos hääkeikalla solisti alkaa tekemään saksipotkuja, niin menee överiksi. En minä tuolla "koreografialla" mitään tanssikoulua tarkoita. Tuo "fiilistely" on ihan asiaankuuluva juttu, mutta tuo "Agnus" kyselee, että "mitäs siinä voisi tehdä"?, niin treenattuja juttujahan niistä tulee, eli "koreografiaa" Ei tarvitse olla sen kummempaa, kuin että "tämän biisin vikassa kertsissä sitten kaikki pomppii tasajalkaa" Jos bändillä on vaikka puhaltimia, niin minusta näyttää paremmalta, jos ne pillit joissain paikoissa liikkuvat tahdissa samaan suuntaan, kuin että joka piippu sojottaa koko ajan fiilistelyn mukaan mihin sattuu menemään. Kitaristi jos fiilistelee minuutin sooloa, niin solistilla, komppikitaristilla ja basistilla ei välttämättä ole paljoa fiilisteltävää, joten kyllä sitä voi etukäteen miettiä mitä tämä kolmikko sillä aikaa tekee? One kind of music only - the good kind | |
![]() 09.03.2007 11:56:52 | |
kattokaa van halen 80 luvulla livenä. hard being me | |
![]() 09.03.2007 12:00:27 | |
Opeteltu koreografia puolestaan voi pahimmillaan jopa viedä fiilistä ja uskottavuutta. Niinpä. Mieleen tulee esim. NINin Provinssirockin keikka. Fiilis oli kyllä keikalla mainio ja bändi soitti todella mainiosti. Sitten hankin sen NINin livedvd:n ja kas, bändi riehui ja mellesti jotenkin ihan samalla tavalla. Koko bändin "rankka ja ennalta-arvaamaton" live-esiintyminen oli pelkkää silmänlumetta ja koreografiaa. Vaikka keikka oli siis todella hyvä niin jälkikäteen ymmärsi seuraavansa vain tarkkaan suunniteltua rock-sirkusta. Sama tietenkin koskee todella moniin bändeihin. Toisaalta artisti on esiintymässä yleisölle ja viihdyttämässä heitä, joten jos yleisö haluaa tätä "koreografiaa", niin eikö sitä pitäisi antaa? Teatraalinen live on sikäli oma lukunsa, että siihen kuuluu tietty käsikirjoitus ja "koreografia" esim. Alice Cooper. Kukaan ei odota, että yhtenä iltana herra Furnier päättääkin tulla lavalle sandaalit jalassa. | |
![]() 09.03.2007 12:22:01 | |
.. jälkikäteen ymmärsi seuraavansa vain tarkkaan suunniteltua rock-sirkusta... Tuota ikäänkuin ajoin takaa. Monen spontaanilta näyttävän jutun takana on kovaa treeniä, että se on saatu näyttämään spontaanilta. Raskaammasta kamasta tulee mieleen takavuosilta Ozzy ja kyyhkyset. Ihanko spontaanisti lavalla vain sattuu olemaan pulu? Tuo fiilistely ainakin osin perustuu idolien matkimiseen. Ei kannata olettaa, että pystyy keikalla spontaanisti vetämään jotain "siistiä, coolia", jonka esityskuntoon hiomisessa on esikuvilta mennyt aikaa, rahaa ja tupakkia. One kind of music only - the good kind | |
![]() 09.03.2007 12:32:30 | |
.. jälkikäteen ymmärsi seuraavansa vain tarkkaan suunniteltua rock-sirkusta... Toisaalta taas jos lavalla on paljonkin pyroa, ei spontaniuus ole kovin turvallista soittajille. Sanotaanko vaikkapa esim. Rammstein, joilla liekkiä ja pommia lieskuu lähes koko shown ajan. Polttihan Hetfieldin James kätensä 15 vuotta sitten kun oli vähän väärässä paikassa - jäi soittamiset kuukaudeksi :P | |
![]() 09.03.2007 12:33:43 | |
kattokaa van halen 80 luvulla livenä. Kyllä! http://www.youtube.com/watch?v=LfYjgcOaIUU Silminnäkijöiden kommentit kertovat olennaisen: "Wow,You can imagine the stadium collapsing from the raw power and loudness in the beginning before song..." "No you can't imagine it, with all due respect. I've been to over 40 hard rock concerts from the '80s to the '90s, and if you didn't attend the 1981 Fair Warning tour, you really have no idea what shear, raw rock 'n' roll energy is. Van Halen invented it. That ain't no shit. Trust me. I was there/" jne | |
![]() 09.03.2007 12:41:00 | |
http://www.youtube.com/watch?v=G_J9-QrHAhE Tässä on sitä meininkiä mitä lavalla kuuluu olla! Vaikkei live olekkaan. | |
![]() 09.03.2007 12:43:12 | |
Tässä on sitä meininkiä mitä lavalla kuuluu olla! Vaikkei live olekkaan. Tämäkin hakkaa tuon 100-0 http://www.youtube.com/watch?v=gX2CyIH_ebE | |
![]() 09.03.2007 12:43:38 | |
Tuo fiilistely ainakin osin perustuu idolien matkimiseen. Kun on tietty määrä liikkeitä ja eleitä mitä nyt vaikka kitaran kanssa voi tehdä, niin onhan se selvä että samat touhut on nähty ennenkin muilta. Vaikkei siis edes matkisikaan. Mun mielestäni sanaa "fiilistely" pitäisi tässä yhteydessä käyttää varovasti: pitäisikö sitä edes käyttää ennalta opeteltujen temppujen yhteydessä? Nimittäin, eihän silloin kyse ole mistään äkillisestä tunteenpurkauksesta. Päätän raporttini ulkoavaruudesta tähän. | |
![]() 09.03.2007 12:46:29 (muokattu 09.03.2007 12:59:52) | |
Tämäkin hakkaa tuon 100-0 http://www.youtube.com/watch?v=gX2CyIH_ebE Tuossa on ehkä jo vähän liikaakin tuollaista riehumista, mun mieleeni. Monilla soittajilla soitto kärsii livetilanteissa tuollaisesta, mikä ei ole hyvä asia. En tosin usko että Eddiellä ja kumppaneilla soitto hirveästi kärsii mistään, mutta muilla amatööreillä. Edit: http://www.youtube.com/watch?v=Wq62-dFr68w Jos oikein showmiestä etsitään niin siinä on yksi kovimmista! | |
![]() 09.03.2007 17:20:05 (muokattu 09.03.2007 17:20:23) | |
Jos oikein showmiestä etsitään niin siinä on yksi kovimmista! Jep. Tämä jätkä ei myöskään tyydy vain heittelemään plekuja. Hän potkii sekä heittää haarojensa välistä. V.U.K #34? | |
![]() 09.03.2007 19:56:47 (muokattu 09.03.2007 19:57:37) | |
Kyl se tulee ihan itestään jos on tullakseen,,eikö? Turhaa kai alkaa väkisin riehumaan, se näyttää nimittäin aika kornilta. Esim. Mitja Tuuralalle riittää aurinkolasit päähän ja se on ihan uskottava basisti kertalaakista.. Vaikkei vaihtaisi asentoa koko keikan aikana.! Yks mitä oon hämmästelly on et näyttää todella kornilta jos kitarat/basso roikkuu siinä mahanpäällä jus aataminomenan alapuolella...ravintolamuusikoissa näitä näkee,,eikö ne koskaan oo kattonu peilinkautta itseään.? Hirveetä. mut ehkä siihen on syynä sitten soittotekniset jutut? "Tässä maassa on niin huonot liksat että nälkä on aina vieraanamme,.." | |
![]() 09.03.2007 20:21:55 | |
Hirveetä. mut ehkä siihen on syynä sitten soittotekniset jutut? Se on helpoin ja ergonomisin soittoasento ihmiselle. | |
![]() 09.03.2007 21:56:45 | |
Kyl se tulee ihan itestään jos on tullakseen,,eikö? Turhaa kai alkaa väkisin riehumaan Toisilta irtoaa, toisilta ei. Haitarin kanssa en nyt viitsi riehua, ei kuulu siihen. Videokameran tyly tuomio on nyt pariinkin otteeseen ollut se, että minulla tuo naamanilme saisi kyllä muuttua. Jos hymy menee pakkopepsodentiksi, niin ei väkisin sitä, mutta mikä tahansa muu ilme kuin tuo EVVK. Ei superstaroillakaan ole varaa olla välinpitämätön yleisölleen. Jopa yleisölle V***uilu on actionia, eikä välinpitämättömyyttä. Jos naamavärkki on spontaanisti mutruturpa, niin ei se korjaannu kuin harjoittelemalla. Kun vaihdan akustiseen skittaan, niin spontaanisti minulta irtoaa vasemman jalan napsutus tahdissa. Siinä sitten on mies, akustinen ja vasemman jalan napsu. Kameran tuomio on taas tyly. 60- luvun folk- meininkiä. Eikä siinä mitään, niin kauan kuin vedämme 60- luvun tavaraa, mutta tulee niitä biisejäkin, joissa homma sitten näyttää siltä, että jätkä on jämähtänyt väärälle vuosikymmenelle. Tuo tulee minulta spontaanisti, joten sen pois karsimista pitää tietoisesti treenata. Sekä sitä, että kun siltä alkaa tuntua, niin polkee sitten kunnolla koko jalalla. Ikäänkuin enemmän tekemisen meininkiä. Simppeliä, eikö totta, mutta minä olen ilmeisesti niin onneton, että noinkin simppeli juttu vaatii minulta treenaamista ihan tosissaan. No, loppuillaksi minä siirryn rumpuihin ja pääsen turvaan/piiloon noista showhommista, mitä en osaa. Jotkut osaavat vetää rokkisouta sieltäkin, hatunnosto heille. Minulla on tarpeeksi duunia, kun yritän pitää tuon basistimme tyytyväisenä bassarin kanssa, vetää lead- ja stemmalaulut kohdilleen, ja muistaa, että viimeksi sovittiin, että tokassa kertsissä tauko, kaksi tahtia acapellaa ja fillillä lähtee. One kind of music only - the good kind | |
![]() 09.03.2007 23:16:18 | |
http://www.turkoosi.com
http://arminen.blogspot.com | |
![]() 09.03.2007 23:42:46 | |
Itse vihaan juuri sellaisia kengänkärkiä tuijottlevaa poppoota ja sellaisia ylipirteitä hymyileviä sällejä. Sinne lavalle ollaan tultu vetämään siitä keikasta katto alas ja seinä paskaksi. Niinkuin näin: http://youtube.com/watch?v=uWioVwEP7ww http://youtube.com/watch?v=oZ_VBf38XUA Devin on kovin show mies koskaan! Jerk. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)