Bänditoiminta ›

Olen tässä miettinyt, että onko bänditreeneihin olemassa sellaista "treeniohjelmaa" kuten kitaralla esimerkiksi pystyt tekemään esim "10min lämmitely, tapping harjoittelua 15 min, rytmitysharjoittelua 15 min ja arpeggioita 15 min". Kun meidän treenit koostuu lähinnä siitä, että vedetään niitä biisejä mitä osataan ja joka viikoksi uusi biisi. Mutta siinä ei ole pahemmin mitään logiikkaa, kun se menee hyvin äkkiä siihen, että soitetaan kolme biisiä ja sen jälkeen jauhetaan paskaa ja perseillään, vaikka jotain pitäisi saada aikaiseksi, Oman tuotannon tekeminenkin jää hyvin pitkälti treenien ulkopuolelle. Tämä siksi, koska kaava on yleensä aina sama. Kitaristi laittaa äänitteen uudesta mahtavasta riffistä ja rumpali ja basisti sen jälkeen tekevät omat taikansa. Jos jollain sattuu olemaan vinkkejä treenien organisointiin, niin olisin kiitollinen, jos suostuisit jakamaan niitä.

No siis bändireenit on mun mielestä _bändi_reenit. Mun bändeillä ollaan about aina haettu ensi lämmöt joillain vanhoilla tutuilla biiseillä ja sit alettu hinkkaan uudempia joita ei välttämättä vielä saada selkärangasta. Ennen keikkoja sitte taas mietitty settilista ja jauhettu sitä läpi.
 
Arpeggio ja tiluttelu yms munanvenyttelyreeni kotona sit.

Esim. kun sovitetaan uutta biisiä.
 
1. Kun on ihan uusi uusi biisi:
- Kuunnellaan biisintekijän kotona tekemä demo biisistä, josta on kaikille soittajille tulostettuna biisin sanat, rakennet ja soinnut
- Lähdetään treenaamaan biisiä osa kerrallaan. (Helpomman biisin kanssa voi tehdä myös niin, että ensin räpelletään biisi läpi sointulappujen avulla.) Tässä auttaa paljon, jos soittajat ensin yrittävät soittaa aika yksinkertaisesti (rumpali ei yritä vaikeita fillejä joka väliin, kitaristi ei yritä improta uusia sooloja joka väliin jne.).
- Kun osat on opeteltu joten kuten osa kerrallaan, vedetään biisiä läpi.
- Lopuksi otetaan nauhalle se mitä on saatu aikaan.
 
2. Treenien välissä:
- Nauha jaetaan kaikille soittajille ja kaikki soittajat myös kuuntelevat treenien välissä nauhan ja pohtivat omaa ja muiden soittoa. Sitä voi verrata alkuperäiseen biisintekijän demoon.
 
3. Kun jatketaan biisin sovittamista
- Kuunnellaan treenien aluksi demo => helpottaa muistamaan, mitä viime treeneissä oltiinkaan tehty.
- Kokeillaan erilaisia muutoksia eri osan sovituksiin. Otetaan muutokset ehkä jo heti nauhalle ja kuunnellaan treenisksen PA:sta nauha saman tien.
- Kommentoidaan omaa ja muiden soittoa. Muutetaan hallitusti sitä miten soitetaan. Esim. jos kokeillaan uutta kitarariffiä, rumpali ei koita samalla improta uusia rumpusovituksia ellei sovita, että uusi kitarariffi tarvitsee saman tien muutoksia rumpuihin.
- Lopuksi otetaan nauhalle se mitä on saatu aikaan.
 
Tämän jälkeen toistetaan kohtaa 2 ja 3, kunnes biisi on valmis keikalle tai/ja äänitettäväksi ja yleensä myös sen jälkeen.
 
Helppoa? Ei taatusti. Vaatii sitoutumista? Kyllä. Edesauttaa parempia sovituksia? Varmasti. Edistää bändin breikkaamista? Hyvin mahdollisesti.

Hyviä ohjeita.
 
Lyhyesti samaa. Joku tekee biisin, demottaa sen äänitteellä muille jotka tietää about mikä homma. Sitten treenataan jauhaen osaa kerrallaan. Keskutellaan osien pituuksista treenatessa ja yritetään muistaa. Joku muistaa aina ja seurataan muita. Sitten kun se menee jotenkin alusta loppuun se äänitetään. Kuunnellaan omissa oloissa, mietitään rakenteita ja saadaan kehitysideoita omiin raitoihin ja otetaan esiin. Ne toimii tai ei mutta kannattaa kokeilla. Äänitetään taas ja kuunnellaan. Jossain vaiheessa se lukittuu valmiiseen muotoon.
 
Parasta tässä prosessissa on esim omien biisien muotoutuminen niin että kaikki on mukana, hoitaa tonttinsa ja se kuulostaa valmiilta. Se palkitsee. Prosessi kotidemosta valmiiksi tuotteeksi. Olen tehnyt paljon biisejä juuri näin ja tietysti opetellut vastaavasti muiden sävellyksiä.

Joskus aikanaan treenit meinas ainakin osaksi mennä jamitteluksi ja galjajjuanniksi.
Sovittiin, että ei päästetä hommaa semmoiseksi.
 
Alettiin sit treenaamaan siten, et treeneissä vedetään ainakin yks keikkasetti. Joku muu kuin viime treeneissä. Treenattiin kerran viikossa ni jokainen keikkasetti tuli vedettyä ainakin kerran kuussa. Ja ainahan ne muuttuivat sitä mukaa kun kyllästyttiin.
Sen jälkeen kahlataan uusia biisejä.
Tai keskitytään esim. hiomaan laulustemmoja.
Nii ja aina ennen keikkaa piti kahlata muutama toivebiisi kuten häävalssi.
 
Kaljalle ja puhumaan paskaa ja kehumaan itteämme vasta sit treenien jälkeen. Ei siihen treeniaikaa kannattanu tuhlata.

rintapek: Kaljalle ja puhumaan paskaa ja kehumaan itteämme vasta sit treenien jälkeen. Ei siihen treeniaikaa kannattanu tuhlata.
 
Tämä on hyvä vinkki. Ensin hupi, sitten hupi.