Bänditoiminta ›

...on melkein yhtä hankalaa kuin elämänkumppanin löytäminen. Muutenkin homma toimii samantapaisesti: joko tunnetaan porukkaa piireistä tai sitten etsitään netti-ilmoitusten perusteella ja sovitaan sokkotreffit. Jos homma toimii niin hyvä, jos ei kemiat pelaa tai tavoitteet osu yksiin niin jatketaan hakua.
 
Kuinka löysitte jäsenet bändiinne? Vai liityittekö suoraan "valmiiseen" kokoonpanoon? Lähtisitkö kasaamaan tyhjästä bändiä jos nykyinen hajoaisi? Onko teillä ns. kasatun bändin kemiat, eli bändi on ainoa yhteinen tekijä, vai vietättekö aina yhtä kallista vapaa-aikaakin yhdessä?
 
Itse kasasin bändin tyhjästä. Menihän kokoonpanon vakiintumiseen about 2 vuotta, mutta nykyään parempaa porukkaa olisi hankala löytää. Löysin basistin erään rumpalin kautta, jonka löysin muusikoiden.net:stä wanted-palstalta (ja joka ei koskaan bändiin päässytkään/tullutkaan), ja loput muusikot sitten eksyivät bändiin ei-sähköisiä reittejä. Kohdalle vain tuntui osuvan niin saman henkistä porukkaa, että parien treenien jälkeen oli selvää, että se on nyt tässä. Ja eikun baariin.
 
Tämä aihe tuli ajankohtaiseksi jälleen kun päätimme alkaa metsästämään sopivaa henkilöä hoitamaan kakkoskitaristin ja kakkosvokalistin hommia. Laulavia kitaristejahan riittää, right? No, vielä kun tuli päätettyä, että tämän henkilön pitäisi mielellään olla nainen, että äänet sopisivat hyvin yksiin naispuolisen lead-vokalistin kanssa ja miesääniä bändissä on jo 2: 2 miesääntä ja 2 naisääntä toisi lisää monipuolisuutta stemmoihin. Tietysti voisi ottaa kitaristin JA toisen laulan, mutta bändi on jo viisipäinen, seitsemän tuntuis jo liialta kun kuusi vielä jotenkuten olisi organisoitavissa ja johdettavissa, vaikka jo ajatuskin aiheuttaa harmaita hiuksia. Hassua tosin, että moisia naaraita löytyy Itä-Suomesta pilvin pimein, mutta pk-seudulta ei lainkaan.
 
Mutta, mitäs kokemuksia teillä on bändien kasaamisista, koesoittotilaisuuksien järjestämisestä, jäsenien löytämisestä jne?
 
PS. Jos tiedätte jonkun bändittömän kitaroivan ja laulavan neitosen tai olette itse sellainen niin laittakaa vaikka yksäriä...please! Kiitos kaunis.

Yleensä suht mutkattomasti menny ku musaharrastuksen kautta tullu uusia soittokavereita, mutta nytpä ekaa kertaa ihan pihalla ku pitäs bändiä laittaa kasaan. Tuntuu etenki, että pk-seudulla olevat miespuoliset rock-laulajat on ihan kiven alla. Helmpompihan se ois mennä valmiisen bändiin tosin, mutta mullaki noita omia biisejä jonkun verran, ni pitäs vielä semmonen jengi löytää, jonka musaan noi sopis. Kitaristi oon ihte.
 
Hankalaa voipi olla!

Meillä bändi syntyi tavallaan itsestään. Olihan meillä kaikilla yhteistä soittokokemusta ala- ja yläasteelta, bändikerhoista ja lukiosta. Ja kun muutenkin olimme sangen tiiviisti samaa kaveriporukkaa, oli tuo syntyminen oikeastaan melko lailla itsestäänselvyys. Ensimmäiset treenit pidettiin kaveriporukalla lukion ensimmäisen vuoden jälkeen. Vuosi oli 1996. Silloin meitä oli neljä, joista yksi sitten luopui hommasta jo viikon jälkeen. Kolme jäljelle jäänyttä soittavat vielä tänäänkin yhtyeen riveissä. Seuraavana vuonna kaksi muuta jäsentä mukaan remmiin ja koko nykyinen kokoonpano oli valmis. Sillä tiellä yhä.
 
Perkeles, kymmenvuotisjuhlat olisivat olleet tänä kesänä. Eipä sitä tajunnut. Pitkä aika rokkibändille.
 
Sanotaanko näin, että koska meillä on hyvin tiivis historia (olemme tunteneet toisemme 15-23 vuotta), ei tuohon kokoonpanoon oikein osaisi edes ajatellakaan jotain ulkopuolista. Henkilökemiat kun ovat sen verran hyvin nykyisellään kuosissa. Ja soittokin kuulostaa jopa nykyään joltain.

Meillä homma lähti käyntiin niin että kaveri porukalla päätettiin ruveta soittamaan ja pistettiin bändi kasaan. Meitä oli 4, basisti, rumpali,kitaristi ja urkuri, myöhemmin tuli kakkoskitaristi. Urkuri lähti ensin itse kun ei soittohommat näyttänyt enää kiinnostavan, toinen kitaristi potkittiin ulos kun homma ei toiminut. Laulajaa ollaan etsitty jo 2vuotta, ja ei ole näkynyt.Etsintä jatkuu

Oli muuten vasta reenikämpällä puhe samasta aiheesta.
 
Omalla kohdalla tuntuu kumppanin löytäminen olevan helpompaa kuin bändikavereiden, jouduin nimittäin lähtemään bändistä koska muutin toiselle paikkakunnalle ja se taas johtui siitä että löysin täältä ittelleni naisen. Sen jälkeen kolme vuotta saman katon alla, mutta ensimmäistäkään bändiä en ole saanut kasaan.
 
Ensimmäinen ja ainoa oikea bändini oli suht helppo kasata. Kavereita oltiin lähes kaikkien kanssa esikoulusta lähtien, paskottiin housuihin ja kasvettiin yhessä. Ala-aste samalla luokalla, siirtyminen yläasteelle ja jossain vaiheessa päätettiin kokeilla musiikkia kunnei naisten iskeminen onnistunut. Saatiinpahan jotain tekemistä. Helpompaa tapaa ei voi olla kuin tämä, tosin alkuun emme kovin tosisnamma olleetkaan, huvin ja... no, huvin vuoksi aloimme soittamaan. Yhdessä vietettiin sitten neljä vuotta, se sisälsi kolme keikkaa ja kaksi demosessiota. Ongelmia ei ollut kertaakaan, kukaan ei lähtenyt ovet paukkuen treeneistä. Ei, vaikka bändissämme vaikutti kaksi ateistia, kaksi uskovaista ja yksi satanisti. Tosissaan aloimme olemaan vasta kolmantena vuonna kun löysimme oman suuntamme ja palaset loksahtivat paikoilleen.. ja sitten mie ilmoitan että löysin elämäni naisen 600 kilometriä pohjosemmasta ja muutan sinne kuhan saan koulun käytyä. Jätkät ehtivät jo sopeutua ajatukseen, samoin minä, ja lopulta tiemme erosivat(musiikin suhteen, ei muuten. vieläkin pidetään yhteyksiä!).
 
Enpä muuten olisi ikinä uskonut että musiikin parissa jatkaminen on näin hankalaa. Nyt olen kolme vuotta asunut Rovaniemellä eikä tälläkään hetkellä ole vakituista, vakavaa bändiviritystä. Eikä ole koko aikana ollutkaan. Jatkuvasti on ollut metsästys päällä, niin mnetissä kuin puskaradion kautta, mutta ei nappaa niin ei. Monesti olen käynyt yhden illan jameissa, mutta ei ole kolahtanut eikä sen koommin pidetty yhteyttä. Yhteen väliin puhelimessa oli noin kolmenkymmenen kitaristin numero, eikä kenenkään kanssa natsannut. Emmie tiedä, saattaa olla ittessäkin vikaa kun tottui liian hyvälle aikasemman bändin kanssa. Bändillä oli oma juttunsa ja jätkät väänsivät omia biisejä minkä kerkesivät, ja nyt kaikki pitäisi alkaa alusta. Ja se on pirun hankala lähteä tekemään bändihommia tuntemattomien kanssa. On kyllä totta, että jos homma vakiintuu niin tutuksihan ne tulee, mutta jotenkin tuntuu että olisi helpompaa kaverisuhteista alkaa kasaamaan bändiä(jos kavereista sattuu muusikoita löytymään) kuin se että mennään suoraan reenikselle uppo-oudon naaman kanssa ja saman tien pitäisi homman toimia. Mutta jos uppo-oudon naaman kanssa homma pelaa, niin sen pitää pelata myös reeniksen ulkopuolella. Jos ainoa kontakti henkilöön on tekstiviesti "huomenna reenit klo 18" niin ei se taaskaan toimi. Tulee aika nihkeä ilmapiiri. Jos normaalisuhteessakin ainoa yhdessäolo on seksi ja ainoa keskustelunaihe "milloin ruoka on valmis?", niin aika äkkiä se kuivuu kasaan. Sama juttu se bändihommissa.
 
Mutta sanontahan kuuluu 'hyvää kannattaa odottaa'. Vahingossa otin yhteyttä kahteen eri tyyppiin mikserissä joku aika sitten, ja ensin paljastu että nämä ovat hyviä kavereita keskenään, sitte paljastu että ovat pirun hyviä tyyppejä muutenkin ja vielä se, että jätkät säveltävät juuri sellaista musiikkia mitä itse olen hakenut ja mitä tahdon soittaa. Ja se tärkein, homma pelaa myös kun ei olla bändihommissa. Tähän mennessä yksien reenien jälkeen voin sanoa, että soitto pelasi pirun tiukasti yhteen - yllättävän hyvin!
 
Basisteja olen kerännyt kolmen vuoden aikana pari kappaletta talteen, ja näitä olen kierrättänyt eri virityksissä jos on tarve ollut. Musiikkimakunsa ja soittotyylinsä puolesta toinen basisteista istuu tähän projektiin kuin nyrkki p*seeseen. Ja toisen basistin - joka on enemmän rokkimiehiä - kautta tutustuin raskasta metallia soittavaan kitaristiin, joka myös istuu nykyiseen projektiin. Pitkän etsinnän ja hemmetinmoisten sattumien kautta alkaa vihdoin näyttää siltä, että nyt kolahtaa. Bändiksi tätä ei vielä voi sanoa, koska olemme tosiaan soittaneet yhdessä vain sen yhden kerran, emmekä silloinkaan koko porukalla - mutta ennusteet ovat helvetin hyvät. Kemiat ja musiikkimaut natsaavat yhteen täydellisesti, ja siinä on niin hedelmällinen alku pitkälle suhteelle ettei ole tosikaan.
 
Katsotaan mitä tästä syntyy.

Oli muuten vasta reenikämpällä puhe samasta aiheesta.
...
Katsotaan mitä tästä syntyy.
 
Sun pitää kokeilla joku päivä tota sun muuttohommaa toisinpäin. Että muutat nyt pari kertaa bändin perässä toiselle paikkakunnalle ja koetat sitten sieltä löytää naista. Tulee vertailtua asiat molemmin päin. :)
 
Bändin löytäminen on kyllä sikäli vaikeempaa että siinä pitää monen henkilön kemiat natsata kun parisuhteessa niitä on (yleensä;)) vaan kaks. Toisaalta siinä parisuhteessa pitää sit kyllä natsata vielä vähän paremmin. Bändikaverit harvemmin haluaa jossain myöhemmässä elämän vaiheessa muuttaa sun kanssa saman katon alle ym.

Sun pitää kokeilla joku päivä tota sun muuttohommaa toisinpäin. Että muutat nyt pari kertaa bändin perässä toiselle paikkakunnalle ja koetat sitten sieltä löytää naista. Tulee vertailtua asiat molemmin päin. :)
 
En viittis hyvää suhdetta uhrata sen takia.
 
Eikun.. miehän olen tainnut niin jo kerran tehdä. No, viisas oppii virheistään.

Oli muuten vasta reenikämpällä puhe samasta aiheesta.
...
Katsotaan mitä tästä syntyy.
 
Jos oot muuttanu eukon perässä jo kerran niin nyt on eukon vuoro muuttaa sun perässä, heh heh

Omalla kohdalla tuntuu kumppanin löytäminen olevan helpompaa kuin bändikavereiden, jouduin nimittäin lähtemään bändistä koska muutin toiselle paikkakunnalle ja se taas johtui siitä että löysin täältä ittelleni naisen. Sen jälkeen kolme vuotta saman katon alla, mutta ensimmäistäkään bändiä en ole saanut kasaan.
 
En tiedä mitä bänditoiminnalta haet, mutta en ole viiteen vuoteen asunut samalla paikakunnalla treenikämpän kanssa. Kitaristi ei ole koskaan, nyt viimeinenkin jäsen on ko. kaupungista poistunut. Homma toimii ja tulosta syntyy. Siispä, en tiedä onko homman oltava niin paikkakunta keskeistä.
 
Taisin taas valua ohi aiheen, vinkiksi vielä, osta vaimolle kitara, sitte saat bändikaverin joka asuu lähellä.

En tiedä mitä bänditoiminnalta haet, mutta en ole viiteen vuoteen asunut samalla paikakunnalla treenikämpän kanssa. Kitaristi ei ole koskaan, nyt viimeinenkin jäsen on ko. kaupungista poistunut. Homma toimii ja tulosta syntyy. Siispä, en tiedä onko homman oltava niin paikkakunta keskeistä.
 
Taisin taas valua ohi aiheen, vinkiksi vielä, osta vaimolle kitara, sitte saat bändikaverin joka asuu lähellä.
 
Haha. Itteasiassa kitaraa on vinguttu, sekä minun suusta että kauniimman sukupuolen. Pakko kai se on ostaa.
 
Katsottiin että meidän kohdalla ei olisi toimut ko. järjestely. Mie muutin ensin tänne pohjolaan, ja olisi käynyt kalliiksi käyä joka vkonloppu reeneissä, kun välimatkaa on kuitenkin se päälle 600 kilometriä. Eikä mulla ole mahollisuuksia nauhottaa täällä rumpuja, enkä harrasta konerumpuja. Pian oman muuttoni jälkeen laulava kitaristi muutti tampereelle opiskelemaan, eikä hänkään bändissä jatkanut. Eri asia jos reenikämppä olisi vaikka Muurolassa, mie asuisin täällä ja muu porukka tervolassa, kemissä, sodankylässä jne. Se toimisi.
 
Ja jos luit tekstini kokonaan, huomasit että tilanteeni on jo paranemaan päin. :)

Haha. Itteasiassa kitaraa on vinguttu, sekä minun suusta että kauniimman sukupuolen. Pakko kai se on ostaa.
 
Katsottiin että meidän kohdalla ei olisi toimut ko. järjestely. Mie muutin ensin tänne pohjolaan, ja olisi käynyt kalliiksi käyä joka vkonloppu reeneissä, kun välimatkaa on kuitenkin se päälle 600 kilometriä. Eikä mulla ole mahollisuuksia nauhottaa täällä rumpuja, enkä harrasta konerumpuja. Pian oman muuttoni jälkeen laulava kitaristi muutti tampereelle opiskelemaan, eikä hänkään bändissä jatkanut. Eri asia jos reenikämppä olisi vaikka Muurolassa, mie asuisin täällä ja muu porukka tervolassa, kemissä, sodankylässä jne. Se toimisi.
 
Ja jos luit tekstini kokonaan, huomasit että tilanteeni on jo paranemaan päin. :)
 
Jees, kaiken moisia tilanteita on, tuo lappi pilaa yleensä systeemit. Kantaa otin lähinnä sen takia että jotkut nuoremmat sällit tajuais vähän sitäkin että ei se bändissä olo oo kämpällä lojumista vaan sitä että se aika käytetää mahdollisimman hyödyks ja plaaplaapla, menee pian taas saarnaks, mutta ostakaa kitaraa, se on kivaa :)

Kantaa otin lähinnä sen takia että jotkut nuoremmat sällit tajuais vähän sitäkin että ei se bändissä olo oo kämpällä lojumista vaan sitä että se aika käytetää mahdollisimman hyödyks ja plaaplaapla, menee pian taas saarnaks, mutta ostakaa kitaraa, se on kivaa :)
 
Todellakin.
 
Meillä homma lähti vasta todenteolla pyörimään sen jälkeen kun kaikki olivat muuttaneet muualle. Nykyisellään treenejä pidetään säännöllisesti, mutta ei välttämättä ihan joka viikko, mikäli ei ole tarvetta. Jos on tarvetta, treenejä on enemmänkin. Onhan se raskasta, mutta toisaalta palkitsevaakin. Varsinkin nyt kun työ saattaa vihdoin olla kantamassa tulosta.
 
Joka tapauksessa organisointia se vaatii, kun bändin jäsenistöä asustelee mm. akselilla Hämeenlinna-Tampere-Jyväskylä. Ja kaikilla on myös leipätyö. Mutta hyvin on onnistuttu, vaikka välillä on joutunutkin venyttämään pinnaa ja hermoja. Jos jostain on tingitty, niin se on juurikin sellainen turha ja tarpeeton notkuminen.
 
Myönnän, että tämä ei olisi muuten mahdollista, mutta erittäin pitkä yhteinen soittohistoria takaa sen, että bändin henkilökemiat ja myös yhteensoittaminen pelaa hyvin. Kaikki voivat kehitellä omia juttujaan itsekseen kotosalla ja treeneissä niitä nivotaan sitten yhteen. En usko, että tämä toimisi kovinkaan monella pari vuotta aiemmin varta vasten perustetulla bändillä.

Todellakin.
 
Meillä homma lähti vasta todenteolla pyörimään sen jälkeen kun kaikki olivat muuttaneet muualle. Nykyisellään treenejä pidetään säännöllisesti, mutta ei välttämättä ihan joka viikko, mikäli ei ole tarvetta. Jos on tarvetta, treenejä on enemmänkin. Onhan se raskasta, mutta toisaalta palkitsevaakin. Varsinkin nyt kun työ saattaa vihdoin olla kantamassa tulosta.
 
Joka tapauksessa organisointia se vaatii, kun bändin jäsenistöä asustelee mm. akselilla Hämeenlinna-Tampere-Jyväskylä. Ja kaikilla on myös leipätyö. Mutta hyvin on onnistuttu, vaikka välillä on joutunutkin venyttämään pinnaa ja hermoja. Jos jostain on tingitty, niin se on juurikin sellainen turha ja tarpeeton notkuminen.
 
Myönnän, että tämä ei olisi muuten mahdollista, mutta erittäin pitkä yhteinen soittohistoria takaa sen, että bändin henkilökemiat ja myös yhteensoittaminen pelaa hyvin. Kaikki voivat kehitellä omia juttujaan itsekseen kotosalla ja treeneissä niitä nivotaan sitten yhteen. En usko, että tämä toimisi kovinkaan monella pari vuotta aiemmin varta vasten perustetulla bändillä.
 
Aamen. Juuri nyt meidän akseli kulkee Porista Seinäjoelle ja sieltä kolmostietäpitkin Tampereen kautta Hämeenlinnaan ja siitä vielä Lahteen, treenit pidetään lisäksi vielä Kankaanpäässä. Puolivuotta ollut nauhotteluita lukuunottamatta rauhallista ja nyt pitäisi taas panna rykien, oikeen odottaa että saa livesetin kuosiin ja hommat ranttaliks. Organisointi kun pelaa ja vastuun tunto niin kyllä sanoisin että näin sitä tulosta paremmin tulee. Että älkää lannistuko heti, jos tuntuu vaikeelta, yleensä sitten vasta löytyy se kunnianhimo ja tulosta tulemaan.

Aamen. Juuri nyt meidän akseli kulkee Porista Seinäjoelle ja sieltä kolmostietäpitkin Tampereen kautta Hämeenlinnaan ja siitä vielä Lahteen, treenit pidetään lisäksi vielä Kankaanpäässä. Puolivuotta ollut nauhotteluita lukuunottamatta rauhallista ja nyt pitäisi taas panna rykien, oikeen odottaa että saa livesetin kuosiin ja hommat ranttaliks. Organisointi kun pelaa ja vastuun tunto niin kyllä sanoisin että näin sitä tulosta paremmin tulee. Että älkää lannistuko heti, jos tuntuu vaikeelta, yleensä sitten vasta löytyy se kunnianhimo ja tulosta tulemaan.
 
En halua myöskään ketään lannistaa, mutta en mä ryhtyis tollaseen hommaan. Vaikka asuu samalla paikkakunnalla kuin treenis, niin siltikin tuntuu välillä vaikeelta järkätä treenejä. Eikä mun kiinnostus riittäisi enää reissailla treeneihin, no pari vuotta sitten tilanne olikin ihan erilainen. Päivätyöt ja muut harrastukset verottaa aikaa ja kiinnostusta...

En halua myöskään ketään lannistaa, mutta en mä ryhtyis tollaseen hommaan. Vaikka asuu samalla paikkakunnalla kuin treenis, niin siltikin tuntuu välillä vaikeelta järkätä treenejä. Eikä mun kiinnostus riittäisi enää reissailla treeneihin, no pari vuotta sitten tilanne olikin ihan erilainen. Päivätyöt ja muut harrastukset verottaa aikaa ja kiinnostusta...
 
Toisaalta tässä maassa on ihan oikeasti isoja bändejä, joilla homma toimii noin hyvin. Esimerkiksi YUP tulee äkkiä mieleen.

En halua myöskään ketään lannistaa, mutta en mä ryhtyis tollaseen hommaan. Vaikka asuu samalla paikkakunnalla kuin treenis, niin siltikin tuntuu välillä vaikeelta järkätä treenejä. Eikä mun kiinnostus riittäisi enää reissailla treeneihin, no pari vuotta sitten tilanne olikin ihan erilainen. Päivätyöt ja muut harrastukset verottaa aikaa ja kiinnostusta...
 
Jeps, se riippuu nin monesta tilanteesta. Meillä on ainakin nyt helvetillinen motivaatio, johtuen siitä, että tässä jo parin vuoden ajan on ollut eräältä sangen merkittävältä taholta osoitettua kiinnostusta, ja nyt vihdoin näyttää siltä, että päästään ainakin koenauhoituksia tekemään. Se on motivoinut, ja saanut aikaan sen, että olemme kehittäneet organisoinnin ja joustamisen ehkä jopa äärimmilleen. Mutta, ainakin se toimii.
 
Ja tosiaan, varmastikaan se ei toimisi, JOS olisimme joku vain pari vuotta keskenämme soittanut bändi. Mutta kun tässä on kuitenkin tunnettu jopa yli 20 vuotta, niin se tekee tuollaisen yhteydenpidon ja yhdessä tekemisen erittäin mahdolliseksi.
 
Työt on kaikilla meilläkin, osalla jopa vuorotyöt. Aiemmin oli opinnot. Bändissä kahdella on yliopistotutkinnot, lopuilla AMK -sellaiset, eli opinnotkin veivät aikaa. Harrastuksia on, kuten osalla 3-divarin jalkapallo, osalla vaikkapa matkailu, osalla toisetkin bändit. Välillä tuntuu siltä, että ei tämän pitäisi olla edes mahdollista, mutta kyllä se vaan on onnistunut.

Muutama viikko sitten löydettiin rumpali , jolla on motivaatiota ja taitoa soittaa suhteellisen suoraviivaista rokkia. Kaveri oli pistänyt ilmoituksen wanted-palstalle. Toimii...

Parhaiden kavereiden kanssa kun oli sama musiikkimaku ja kaikki soitetaan, alettiin veivaamaan sitten niitä lempibändien biisejä. Sitten pyydettiin yksi hyvä kaveri lisää siihen hommaan mukaan ja sitten alettiinkin omien biisien tekoon.

On se tosiaan kummallisen vaikeeta löytää motivoitunutta porukkaa, jonka kanssa tulisi vielä toimeen noin niinkun sosiaalisesti. Kaksi rumpalia on jo lopettanut, toinen parin vuoden yhdessä soittelun jälkeen ja toinen ennen kuin ehti aloittaakkaan kunnolla bändissä. Molemmilla oli sama syy: -Ei aika/kiinnostus riitä enää rumpujen soittoon! Toinen tosin jatkoi vielä soittelua yksinään, ei vain ilmeisesti viitsinyt nähdä vaivaa ja järjestellä sitä omaa aikaa treeni-aikojen ehdoilla. Onhan se ymmärrettävää jos joku koulu tai työt menee bändin edelle, mutta kun treenit oli torstaisin neljältä ja viikonloppuna molempina päivinä 3 tuntia. Ja kun noi ajat vielä sovittiin koko porukalla ja ne kävi kaikille. Meillä oli vielä keikka buukattu vajaan kuukauden päähän ja rumpali sitten päätti lopettaa kaksi ja puoli viikkoa ennen keikkaa, ennen kuin oli edes soittanut meidän kanssa kertaakaan. Hän oli siis yhden jäsenen vanha tuttu ja hyvä tyyppi muuten, joten soittotaidot tiedettiin olevan kunnossa ja innostusta oli ainakin alkuun. Mikä noita rumpaleita vaivaa? Eihän ketään voi pakottaa soittamaan, mutta on se nyt kumma kun ensin on paljon innostusta ja sitten viikon päästä ei enää viitsitä tulla treeneihin ollenkaan. Vois suoraan sanoa ennen kun tarjoaa itseään jäseneksi että ei ole aikaa soittaa aktiivisesti joka viikko tai ei ole halua keikkailla. Nämä kuitenkin on tehty selväksi, että soitellaan sen takia, että voidaan heittää keikkaa, eikä vain ryypätä kellarissa soittimien kera.
 
Edit: Sori meni vähän tilittämiseksi näin yömyöhään enkä lukenut sitten aloitusviestiäkään kunnolla :). Eli aloitettiin soittelemaan joskus lukiossa parin kaverin kanssa aina koulupäivän jälkeen kun musaluokkaan sai vuoroja. Tuohon aikaan ei ollut kuin rumpali ja toinen kitaristi (itse soitan myös kitaraa). Basistia ei alkuun meinannut löytyä millään. Kavereiden kautta sitten tutustuin (uudelleen) vanhaan puolituttuun, joka oli joskus ollut samassa koulussa ja asui vielä samalla alueella. Hän oli harrastanut laulua jo pitempään ja tuli sitten laulamaan bändiin. Samoihin aikoihin löytyi myös kosketinsoittaja samalla tavalla kavereiden kautta. Tällä vajaalla kokoonpanolla sitten soiteltiin huvikseen jonkun aikaa satunnaisesti pari kertaa kuussa, kunnes sattumalta törmäsimme (kännissä tottakai) sopivaan basistiin, jota kukaan ei edes tuntenut ennestään. Kaikki kuitenkin totesivat parin minuutin juttelun jälkeen hänet hyväksi jätkäksi ja vaihdettiin puhelinnumeroita sun muuta. Äkkiä meillä olikin sitten vakituinen basisti :). Nyt tosiaan sitten rumpali jätti homman kesken juuri kun olisi alkanut keikkaa löytymään ja omia biisejäkin oli/on sopivasti kasassa. Meille bändi on muotoutunut hyvin tiiviiksi kaveriporukaksi, eikä tässä oikein ole sijaa ihmiselle, joka ei tule hyvin toimeen muiden kanssa. Kokonaan uuden jäsenen etsiminen on siis vähän kuin hakisi neulaa heinäsuovasta. Onneksi kaikki ovat sentään melko sosiaalisia ja kaveri/puolituttu-verkosto on hyvin laaja. Luulisi sieltä osaavan soittajankin löytyvän kun tarpeeksi etsii.

Tuo on kyllä niin käsittämätöntä että innostusta ei mitenkään joiltain tunnu löytyvän. Varsinkin että ei ehditä tai jakseta reeneihin, saa multa kiehumaan nupin yleensä heti.
Eihän ketään pakoteta bändissä olemaan, jos ei kiinnosta suhteessa yhtä paljon kuin muita jäseniä, eikö voisi vaan häippäistä jonnekin kiven alle piiloon ja ottaa instrumenttinsa mukaan samaan paikkaan.
Motivoituneet ja innokkaat soittajat tuntuvat olevan hyvin vähissä.