Bänditoiminta ›

Olisi halu laittaa bändi, projekti tai sosiaalinen "irtiotto" pystyyn (kunhan saan hieman aikaa järjestettyä). Ongelmana vain on: itselläni aika on hyvinkin rajallista koska perhe on aina etusijalla, sekä ikää on kuitenkin sen verran, että kemiat eivät välttämättä toimi aivan "teinirokkarien" kanssa..toivottavasti kukaan ei ota tästä itseensä, sillä kyllähän tässä on itsekkin oltu nuori ja muistan hyvin millaista se oli. Mutta pahin lienee se, että eihän sitä soittotaitoakaan ole voinut tulla edes 20 vuodessa (edes sunnuntai muusikkona), jos ei ole koskaan ollut minkäänlaista bändiäkään missä oppia soittamaan ryhmässä. Niin..ja täytyy mainita, että kukaan tuttuni ei soita tai laula mitään, mille voisi rakentaa mitään pohjaa. Täytyy todeta että näinköhän tällaisilla meriiteillä mitään projektia pystytetään?

Ilmoitus työpaikan ruokalan ilmoitustaululle? Jos ei sinun, niin jonkun kaverisi työpaikan. Puskalennätin: kysele kavereiltasi samanlaisia kohtaloita. Levymessut, nostalgiakeikat, rautalankajamboreet..? Soittajan yleisössä tunnistaa siitä että hän tarkkailee lavalla olevan soittajan käsiä eikä muun yleisön takapuolia, opetettiin jossain englantilaisessa bassonsoitto-oppaassa aikoinaan, kohdassa "kuinka löydän soittokavereita".
 
Aivan varmasti jossain lähellä on juuri sinun ikäisiäsi ja sinun kaltaisiasi ihmisiä, jotka ovat jättäneet soittamisen ja haudanneet haaveet perheen astuessa kuvioon, ja olisivat nyt valmiita kaivamaan rummut ja bassot naftaliinista kun lapsetkin ovat kyllin isoja. Ja joku kavereistasi voi olla luonnonlahjakkuus, vaikkei itse tiedä sitä.

Stonen kirjoitus kuvaa noin 99% tarkkuudella omaa tilannettani. Kunhan nyt saisi talon ensin valmiiksi jne... eli periaatteessa, jos maantieteellinen etäisyys ei olisi niin suuri kuin se tässä tapauksessa on, voitaisiin vaikka aloittaa joku projekti.
 
Muutaman soittotaitoisen kaverin kyllä tunnen. Vaan seuraavaksi törmätäänkin toiseen perinteiseen dilemmaan: kaikki soittavat kitaraa :-) No, huonoimmasta kitaristista voinee aina tehdä basistin ( eikä kamojen hankintakaan viene vararikkoon ), mutta rumpalikin tarvitaan. Ja rumpalille kalliit rummut. Ja joku laulutaitoinen,
 
( tähän väliin mainosbuffi: jos blues - CCR - AC/DC välillä liikkuva bändisi Tampesterin eteläpuolella tarvitsee nakkisormista komppikitaristia, tai vaikka hätätilassa basistia ( kuinka alas sitä voikaan vajota :-) ;-) ) ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. Selvinpäin en laula, kännissä kuulemma Juha Vainion vähemmän tunnettuja lauluja. ).
 
Myönnettävä on, että oma aktiivisuus asiassa on ollut todella heikkoa --- johtuen osittain siitä, että työ ja muut harrastukset kuten rakentaminen vievät kaiken ajan. Kuitenkin, aina kun olen käynyt jotain keikkaa katsomassa --- olkoon vaikka ruotsinlaivan trubaduuri --- on mielessä ollut, että:
 
1) kyllä tuon osaisin soittaa ( no joo, Clapton soittaa paremmin kuin meikäläinen, mutta kuitenkin... )
2) olen väärällä puolella, pitäisi päästä lavalle
 
Aloittaja ei siis todellakaan ole yksin ongelmineen. Itseänikin nyppii pahasti toisinaan, kun ylivoimaisesti vaikein edes sinne päin osaamani kappale, Metallican Nothing else Matters, tulee soitettua ns. vasemmalla kädellä kun ei ole sitä bändiä, joka pakottaisi muistamaan eri osien oikeat järjestykset. Ja sama vaiva vaivaa sellaisiakin 'vaikeita' kappaleita kuin Paranoid. Eikä aina jaksaisi soittaa levyjenkään kanssa, etenkin kun puolet niistä on äänitetty epävireessä.
 
Ja pakkohan se on tässä vaiheessa elämää jo myöntää, että rokkitähteä tai Idolia ei meikäläisestä saa enää millään. Mutta jos edes pääsisi kerran kuussa kaljapalkalla keikalle niin se olisi jotain....

En osaa ongelmaa ratkaista, mutta hauskaa oli se että Stonen kysymykseen vastasi Kivi.

En osaa ongelmaa ratkaista, mutta hauskaa oli se että Stonen kysymykseen vastasi Kivi.
 
Ja aiheena rock-bändi.

Mun vanhassa kotikunnassa aktiivinen ja rock-henkinen musaopettaja pyöritti kitarapiirejä ja bändipiirejä paikallisen kansalaisopiston puitteissa yläasteen musaluokassa. Siellä oli oma ryhmä aikuisemmille soittajille ja omat ryhmät meille nuorille intoilijoille. Musiikkina kaikenlaista mitä vaan haluttiin. Yleensä rock-painotteista.
 
Kannattaa tsekkailla paikallista tarjontaa noiden osalta.

Ongelmana vain on: itselläni aika on hyvinkin rajallista koska perhe on aina etusijalla, sekä ikää on kuitenkin sen verran, että kemiat eivät välttämättä toimi aivan "teinirokkarien" kanssa..toivottavasti kukaan ei ota tästä itseensä, sillä kyllähän tässä on itsekkin oltu nuori ja muistan hyvin millaista se oli. Mutta pahin lienee se, että eihän sitä soittotaitoakaan ole voinut tulla edes 20 vuodessa (edes sunnuntai muusikkona)
 
Itsellä on sellainen näkemys, että tämäntapaiset yhteiset hommat toimii parhaiten jos sen pienen hetken milloin ollaan treeneissä tai keikalla keskitytään pelkästään siihen. Aikaa kaikilla vuorokaudessa saman verta.
 
Jos kokee olevansa "kiireinen", silloin treenejä ja keikkoja harvemmin.
 
Vähän kuin bussikuski ajaa työaikanaan vaan bussia (oli sitten miten kiireinen tahansa), musaharrastuksen suhteen riittää lyhyempikin keskittyminen tähän nimenomaiseen asiaan.
 
---------------------------
 
Aivan varmasti jossain lähellä on juuri sinun ikäisiäsi ja sinun kaltaisiasi ihmisiä, jotka ovat jättäneet soittamisen ja haudanneet haaveet perheen astuessa kuvioon
 
Perheelliset ja työkiireelliseet olleet hyviä soittokavereita kun ottavat asiakseen keskittyä välillä hetkeksi pelkkään soittamiseen.
 
Minä en meinaa ymmärtää miten perhe estäisi soittamista harrastuksena? Itseasiassa musiikkihommissa erittäin aktiivinen pitkiä keikkamatkoja ajeleva kaverini on nimenomaan perheellinen.
 
Minusta on tuntunut, että monesti juuri nuoret, jotka voisi keskittyä soittamiseen, ei viitsi kun joku baareissa pyöriminen tai muu hengailu on tärkeämpää.

Pieni kertomus aiheeseen liittyen. Tässä aamukiireessä yritän nopeasti kertoa.
 
Mun vanhimman pojan luokan vanhempien pikkujouluihin kaivattiin bändiä. Jostain ihmeen kautta joku oli saanut selville, ketkä vanhemmista harrastaa musiikkia. Niin mulle sitten soitettiin ja päätin lähteä mukaan. Pidettiin parit treenit 4 hengen porukalla. Olin ainoa, joka vielä soitti aktiivisesti bändeissä, mutta homma toimi tosi kivasti ja itsekin koin ehkä parasta soittamisen riemua pitkiin aikoihin! Loppujen lopuksi lauloin ja soitin bassoa, mutta nää toiset hoiti taustalaulut ja kitarasoolot pienintäkin yksityiskohtaa myöten.
 
Itse keikka oli menestys. Vedettiin noin 30 biiisiä, AC/DC, ZZ-top, Police, Neljä ruusua, vaikka mitä laidasta laitaan...
Oltiin jatkoilla vielä bändin kesken kitaristin kämpällä ja hauskaa oli. No, ei olla sitten sen jälkeen soiteltu yhdessä, mutta jos mulla ei olis omaa bändiä ja muita viritelmiä, olisin ehdottomasti ehdottanut, että soiteltaisiin tuolla vanhempien porukalla useamminkin. Kaikilta löytyi oma talo ja parilla varmaan kunnon bändikämppäkin sieltä. Kaikenlaista soittovermettä oli kertynyt vuosien varrella jokaiselle. Jokaisella oli vahva innostus soittamiseen, mutta muilla kun itselläni soittaminen vaan oli ilmeisesti jäänyt kiireiden alle. Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Perhe/vaimo/lapset ei ole ongelma ainakaan minulla.
Isillä on yksi ilta viikossa, milloin käy treeneissä.
Kaikki muut harrastavat omiaan milloin missäkin, joten yksi ilta viikossa itselle toimii kyllä.
n.s. työpaikkabändeissä (no parikymmentä vuotta vetänyt milloin missäkin tuommoisessa) ongelma ei ole se, mistä löytyy soittajia. Niitä muuten löytyy.
Ongelma on siinä, että mistä löytää soittajia, jotka jaksaa käydä treenaamaassa, ja mahdollislla keikoilla. Meillä oli joskus muistaakseni seitsemänkin miestä "kirjoilla". Koskaan kuitenkaan ei neljää enempää kerrallaan treeneissä.
Se on sitten neljän bändi. Pahin tapaus taisi sattua, kun eräs ilmoitti Torremolinoksesta päivä ennen sovittua keikkaa, että hän ei taida tulla keikalle, eikä enää jatka bändissä. Setit ja sovitukset sitten uusiksi parissa tunnissa.
 
Bluesjamittelua eestä ja aasta löytyy soittajia kyllä.
Bändin kasaaminen sitten vaatii tuuria ja kärsivällisyyttä.
Onneksi täysi- ikäiselle kilometrit ja kuljetukset eivät ole ylipääsemätön este.

Jos asuisin vielä nastolassa niin voisin kyllä Stonen kanssa jammailla, ja miksen vieläkin. Käynhän mä nastolassa kuitenkin vähän väliä. Jos kiinnostaa vaikka kahdella kitaralla jammailu niin ota ihmeessä yhteyttä! Kyllä mä luulen että toimeen tullaan, en mäkään enää mikään ihan teini oo, jos en kyllä vanhakaan vielä ;-)

Mä täytin 30 ennenkuin rupesin etsimään itselleni bändiä. Sitä ennen olen esiintynyt muuten paljon mm. klassisissa konserteissa, perhejuhlissa etc. etc. Mutta nyt oli aika kypsä tälle touhulle, joka kuitenkin on ollut aina se ensimmäinen tavoite.
Itse olen yh-äiti ja kerran viikkoon järjestän lapset hoitoon ja itseni treeneihin. Suunnilleen kerran kuussa voin sitoutua keikalle - tarvittaessa useamminkin.
 
Aika on käsite, sitä täytyy järjestellä, että saa keskittyä tärkeimpiin - perheeseen ja musiikkiin (päivätyö tulee siellä jossain..) ;) ;)

Minusta on tuntunut, että monesti juuri nuoret, jotka voisi keskittyä soittamiseen, ei viitsi kun joku baareissa pyöriminen tai muu hengailu on tärkeämpää.
 
Meidän bändin jätkät on kaikki 22 vuotiaita ja meillä kolmet 1-3 tunnin reenit viikossa, vaikka keikoista ei ole tietoakaan. Eli tällain meillä päin... Vai eikö me olla sit nuoria enää, sekin voi olla.

Meidän bändin jätkät on kaikki 22 vuotiaita ja meillä kolmet 1-3 tunnin reenit viikossa, vaikka keikoista ei ole tietoakaan. Eli tällain meillä päin... Vai eikö me olla sit nuoria enää, sekin voi olla.
 
Nuoruus on suhteellinen käsite, mutta tehän ootte nyt juuri siinä iässä, milloin jengillä on keskimäärin eniten aikaa toteuttaa itseään. Asutaan yksin. Kirjotukset, intit yms. takanapäin. Opiskellaan vähän niin ja näin. Tai ehkä käydään duunissa, mutta tuskin missään tiukassa uraputkessa. Useimmilla ei lapsia eikä kovin tiivistä seurusteluakaan. Tietenkään en tiedä juuri teidän tilannetta.
 
Musamiehellä oli hyvä pointti siinä. Jos oikeasti haluaa panostaa johonkin asiaan, niin parikymppisenä kaikki vaan peliin. Itse harrastin parhaimmillani tuossa noin kaksvitosena melkein 20 tuntia tehokkaasti viikossa musiikkia. Satsasin tosin moneen juttuun samaan aikaan, sellasta sähläämistä joka suuntaan. :) Nykyään joutuu miettimään paljon tarkemmin aikataulua ja jokainen tunti pitää huolella repiä jostain välistä.
 
EDIT: Siis tilanne ei näin vanhempana ole kuitenkaan olennaisesti huonompi vaan nyt pitää suunnitella tarkemmin. Nyt pitää satsata siihen tärkeinpään. Pohjatyö on tehty. Oon ollut aina sitä mieltä, että kaikkeen löytyy aikaa jos oikeasti jotain haluaa. Tekosyitä löytyy aina.

Nuoruus on suhteellinen käsite, mutta tehän ootte nyt juuri siinä iässä, milloin jengillä on keskimäärin eniten aikaa toteuttaa itseään. Asutaan yksin. Kirjotukset, intit yms. takanapäin. Opiskellaan vähän niin ja näin. Tai ehkä käydään duunissa, mutta tuskin missään tiukassa uraputkessa. Useimmilla ei lapsia eikä kovin tiivistä seurusteluakaan. Tietenkään en tiedä juuri teidän tilannetta.
 
Musamiehellä oli hyvä pointti siinä. Jos oikeasti haluaa panostaa johonkin asiaan, niin parikymppisenä kaikki vaan peliin. Itse harrastin parhaimmillani tuossa noin kaksvitosena melkein 20 tuntia tehokkaasti viikossa musiikkia. Satsasin tosin moneen juttuun samaan aikaan, sellasta sähläämistä joka suuntaan. :) Nykyään joutuu miettimään paljon tarkemmin aikataulua ja jokainen tunti pitää huolella repiä jostain välistä.
 
EDIT: Siis tilanne ei näin vanhempana ole kuitenkaan olennaisesti huonompi vaan nyt pitää suunnitella tarkemmin. Nyt pitää satsata siihen tärkeinpään. Pohjatyö on tehty. Oon ollut aina sitä mieltä, että kaikkeen löytyy aikaa jos oikeasti jotain haluaa. Tekosyitä löytyy aina.
 
Autot ja asuntolainat painaa päälle, niin pitää ajattella muutakin kuin tulevaa "rocktähteyttä". Toisaalta musiikista nauttii(ainakin) minä enemmän, kun turhat menestyspaineet on heittänyt romukoppaan. Nykyään hommia tehdään oikealla tavalla tosissaan, ei ole stressiä vetää keikkoja, tehdään just niin paljon kuin kerkee, sama treenien suhteen, silloin kun kerkeää 1-2krt viikko väkisin ei jaksa raahautua. 3krt/viikossa säännöllisesti ei vain sovi mitenkään tällä hetkellä, mutta nuorempana kylläkin toimi!! Tosiaan 20kymppisenä kannattaa harrastaa kaikkea ja niin paljon kuin kerkeää!! Tälläisenä melkein 30kymppisenä on aikaa kiikkua kiikkustuolissa=)
 
Ai mitä tekosyitä muka? Jouduin yllättäen töihin, ai oliko treenit tänään mä luulin että huomenna jne. Näitä on kuultu matkanvarrella vaikka kuinka, viinavedolle aikaa tuntuu löytyvän huomattavasti helpommin. Onneksi tämäkin asia on tällä hetkellä kunnossa, käydään soittamassa eikä dokaamassa...

31 lasissa, puolenkymmentä lasta, tietysti emäntä ja sitten vielä pari isoa koiraa. lainat jne, mutta bändihommista ei vaan pääse eroon. pari vuotta sitten saatiin viriteltytä tämä viimeisin proggis ja totta on, että tämän ikäisenä sitä keskittyy tosissaan tuohon bändihommaan ja myönnettäköön, että ko proggiksen keikoilla olen ottanut korkeintaan pari kaljaa. autolla sitten himaan...että motivaatio on kyllä kohdillaan. treenimatkaakin tulee pari kertaa viikossa sellaiset 85 per suunta. ei ole tuntunut ongelmalta koska bänditouhut on iso asia.

31 lasissa, puolenkymmentä lasta, tietysti emäntä ja sitten vielä pari isoa koiraa. lainat jne, mutta bändihommista ei vaan pääse eroon. pari vuotta sitten saatiin viriteltytä tämä viimeisin proggis ja totta on, että tämän ikäisenä sitä keskittyy tosissaan tuohon bändihommaan ja myönnettäköön, että ko proggiksen keikoilla olen ottanut korkeintaan pari kaljaa. autolla sitten himaan...että motivaatio on kyllä kohdillaan. treenimatkaakin tulee pari kertaa viikossa sellaiset 85 per suunta. ei ole tuntunut ongelmalta koska bänditouhut on iso asia.
 
Mulla tulee reenimatkaa sellaset 250km per suunta... About siis. Eikä oo ongelma ;-) Ainut vaan että aikataulut kuraa kaikilla ja siksi päästään kohtuullisen harvoin reenaamaan, vaikka haluttaisikin reenata useammin.
Aikataulut, niin juu, minähän se meistä työtön olen, joten ei mulla ongelmaa. Mutta muilla tuntuu olevan välillä, toisinaan ymmärrettävistä syistä.

Mulla tulee reenimatkaa sellaset 250km per suunta... About siis. Eikä oo ongelma ;-)
 
Heh, mä olen nyt viimeiset 7 vuotta ajanut 400 kilometria yhteen suuntaan aina treeneihin. Sen verran siinä sisuuntuu, etten mielestäni oo hankala jos haluan että tuon ajamisen jälkeen olis ainakin kahdet treenit ja niissä kaikki kunnossa ja paikalla.
 
Pari kertaa olen kyllä itse ollut se ongelma, kun olen väsymyksestä pudonnut heti treenikämpälle päästyä, kun ensin on pitänyt tehdä edellisenä yönä täys työpäivä äkkiä että pääsee lähtemään, sitten ajaa keikkabussia 6 tuntia ja sitten pitäis saman tien soittaa.

Heh, mä olen nyt viimeiset 7 vuotta ajanut 400 kilometria yhteen suuntaan aina treeneihin. Sen verran siinä sisuuntuu, etten mielestäni oo hankala jos haluan että tuon ajamisen jälkeen olis ainakin kahdet treenit ja niissä kaikki kunnossa ja paikalla.
 
Pari kertaa olen kyllä itse ollut se ongelma, kun olen väsymyksestä pudonnut heti treenikämpälle päästyä, kun ensin on pitänyt tehdä edellisenä yönä täys työpäivä äkkiä että pääsee lähtemään, sitten ajaa keikkabussia 6 tuntia ja sitten pitäis saman tien soittaa.
 
Jeps, sitähän se on. Asiat pitää suhteuttaa, mulla on iisiä verrattuna tuohon ;-) Enkä mä tota mun urakkaa pahana pidäkään.
Meillä reenit on yleensä sellasta 3-4 tuntia, se vähän riippuu.
Tossa taannoin räjähdin kun eräs bändin hemmo ei vaivautunut paikalle reenaamaan. Naurettavasta syystä jota en jaksa selittää, ja oli vielä yötä siinä lähitienoolla, kamojensa kera. Harvoin kun muutenkin päästään reenaamaan. Harmi on se.
 
Ongelma saatan olla silloin kun täytyy herätä turhan aikaisin, sillon saattaa väsy ja uupumus iskeä. Muutoin ei onkelmaa. Mut täytyyhän se jotain uhrata, vaikka sitten uniansa.

Jos asuisin vielä nastolassa niin voisin kyllä Stonen kanssa jammailla, ja miksen vieläkin. Käynhän mä nastolassa kuitenkin vähän väliä. Jos kiinnostaa vaikka kahdella kitaralla jammailu niin ota ihmeessä yhteyttä! Kyllä mä luulen että toimeen tullaan, en mäkään enää mikään ihan teini oo, jos en kyllä vanhakaan vielä ;-)
 
Joo, kyllä kahden kitaran jammailu kiinnostaa todellakin. 2 kitaran symbioosi ja vuorovaikuttaminen on just se "juttu", jota mun pitäisi treenata itseni kannalta koska en ole koskaan soittanut yhteen kenenkään kanssa tai missään bändissä (paitsi joskus vähän soittotunneilla, mutta siitähän on jo ikuisuus). Mulla on just meneillään päivittäinen muuttorumba + päivätyöt jne. , mutta kun saan ne päätökseen tossa vapun jälkeen joskus, niin hommaahan voisi ajatella oikein tosissaan ja jos se poikii, niin sitähän voi kehitellä sitten eteenpäin. Pikaviestiä tulee täältä.

Jep jep. Päivä työt on kiva homma. Ja olen tyytyväinen että voin soittaa pvässä n.1-3 tuntia, fiiliksistä riippumatta, niin ja äänityksiä tulee tehtyä. Ja kappas paarissakin ehtii käydä. Taitaa olla laiskuus ainoa syy jos jotkut hommat kusee.
edit. ...niin siis jos ihmetellään nuorten panostusta....