Bänditoiminta ›

Onko teillä bändissä selvää, kuka on bändin liideri ja millä lihaksilla? Vai onko niin kuin esim Rollareilla aikoinaan, että keulahahmo on vain "hahmo" ja todellinen vaikuttaja löytyy taustalta?

Onko teillä bändissä selvää, kuka on bändin liideri ja millä lihaksilla? Vai onko niin kuin esim Rollareilla aikoinaan, että keulahahmo on vain "hahmo" ja todellinen vaikuttaja löytyy taustalta?
 
Totta hemmetissä: Komein, fiksuin, musikaalisin, synnynnäinen johtaja eli minä.

Totta hemmetissä: Komein, fiksuin, musikaalisin, synnynnäinen johtaja eli minä.
 
Samma här - mutta mehän ollaankin Barskan kanssa kuin indettiset kaksoset!

Tähän asti mä oon ollut organisaatioelimen pää, mutta idästä tuntuu nousevan jokin uhkaava voima uuden kitaristin tultua mukaan kuvioihin... Ei vaan, siis mä oon päättänyt aika paljon asioista sen takia, että olen vanhin ja oikeastaan tätä bändiä vähän niinku kasaillut tyhjästä asti.

Onko teillä bändissä selvää, kuka on bändin liideri ja millä lihaksilla? Vai onko niin kuin esim Rollareilla aikoinaan, että keulahahmo on vain "hahmo" ja todellinen vaikuttaja löytyy taustalta?
 
Tästä on pari perusmallia.
 
Toinen on ns demokratia, jossa jokainen on mukana bändissä läpi hyvän ja pahan, kaikki joutuvat tekemään työtä ja kukaan ei saa vapautusta mistään. Tällaisessa bändissä hajoamistodennäköisyys on aika pieni (koska eroamiseen suhtaudutaan sotilaskarkuruutena) mutta osa porukasta jättää silti kaiken muille ja matkustaa siivellä, ja yksi tai enintään kaksi kaveria tekee kaiken työn.
 
Jos tällainen malli ahistaa, kannattaa miettiä miten olennaista on niiden luumujen raahaaminen mukana. Solistin tai rumpalin vaihto saattaa kaataa pändin - kannattaako ottaa riskiä? (Kyllä - maailma on täynnä orkestereita, jotka ovat menneet pilalle kun persoonallinen rumpali on vaihdettu "parempaan" - jos rumpali pitää timensä niin kannattaa miettiä kahdesti. Toisaalta huono rumpali pilaa bändin varmasti.)
 
Toinen, julmempi mutta toimivaksi todettu malli on valistunut diktatuuri.
 
Joko niin, että jollakulla vain kerta kaikkiaan on niin paljon karismaa ja näkemystä, että bändi on hänen näköisensä, tai sitten tietoisesti kootaan bändi toteuttamaan tietyn henkilön visioita.
 
Tällaisessa bändissä pitää muistaa, että koska kaikki eivät ole tasavertaisesti "omaansa kauppaamassa", palkanmaksusta pitää huolehtia. Tällainen bändi pysyy kasassa juuri niin kauan, kuin soittajat katsovat saavansa riittävän hyvän toimeentulon bändistä - jos eivät saa, on selvää ettei yhteistyö jatku eikä siitä saa pahoittaa mieltään. He tulevat kyllä tarvittaessa takaisin, kun keikkaliksa seuraavan kerran kohoaa riittävälle tasolle.
 
Positiivisena puolena mainittakoon, että ammattilaisilta sopii vaatia että heillä on omat työkalut, ja ne mukana. Keikkamatkat eivät siis oletusarvoisesti käynnisty ajamalla eri kanikonttorien kautta. (Tämä ei päde ko. yhtyeiden "staroihin", jotka saattavat elää tällaisessakin bändissä taiteilijaelämää, ja varsin usein tekevätkin niin jossain määrin, kuten monien pitää, jos mielivät tuottaa mielenkiintoista musiikkia.)
 
Oli bändin omistussuhde mikä tahansa, se pitää pystyä sanomaan ääneen, mielellään joka vuosi (koska vastuu saattaa muuttua). Kukaan tuttuni ei ole pitänyt pahana, että vuosittain samassa kokouksessa jossa kerrataan tavoitteet ja sovitaan aikataulu jolla niihin pyritään, pohditaan bändin senhetkiset vahvuudet ja heikkoudet, jne. sovitaan myös kuka vastaa mistä.
 
Mä olen soittanut molemmissa yhtyemalleissa, ja osaltani liidannut kummankin laisia. Kun olosuhteet ovat tehneet täyspainoisen liidaamisen mahdottomaksi, olen suoraan sopinut jonkun soittajatoverin kanssa, että vastuu siirtyy nyt hänelle. Toistaiseksi on toiminut hyvin.

Ei meillä tietääkseni kukaan omista bändiä. Basisti yleensä kylläkin mielletään keulahahmoksi, koska hän on yleensä hoitanut myös laulajan virkaa.

Kiveä kompatakseni: Diktatuuri jyllää ja pelaa täällä päässä. Itse en justiinaksi kuitenkaan tunnustaudu, vaan luonnollisesti kaulimella uhkailun hoitaa yhtyeen yleismies-säveltäjä-sovittaja-treenauttaja-solisti-kitaristi.

Ei ole kenenkään muun, kuin meidän bändi.
"Mun bändin..."
aargh, en ole ikinä pitänyt sellaisesta.

Kivi jyrähti jälleen kerran peruskallioon kolahtaessaan. Ja asiaa. Tätä asiaa olen vain miettinyt, kun yksi henkilö mielestään omistaa bändin ja toinen tekee likitulkoon kaiken työn. Vähän pistää miettimään, onko tällä mallilla toimittaessa kovinkaan paljon tulevaisuutta.

Kun Kivi jyrähtää, niin sora rouskuu.
 
Meillä on homma jaettu aika tasan. Tavallaan. Kukaan eiyksinään liidaa bändiä, paitsi solisti laulullaan. Rumpali pisti bändin läjään ja antoi jonkun näköisen vision, millainen bändi tästä pitäis syntyä.
 
Koska olen perinnehenkinen rockperkele, suoristuu vaikeimmatkin mutkat tarvittaessa, eikä homma kaadu ikinä vaikeuteensa, koska silloin kuuluu "Ja vitut", homma katsotaan uudelleen. Suurin osa biiseistä meikäläisen käsialaa, paitsi lyriikat, koska en osaa.
 
Basistimme, tuo Arvi Lindiäkin luotettavampi kaveri, joka osaa perusasiat ja mieltymykset musan suhteen menee ihan minne vain, on avoin vaikka mille. Ehkä tässä bändissä se on vain hyvä juttu, koska biisin teko prosessissa se osaa työntää sinne kahden soinnun sekaan sen kolmannen tai ehkä neljännen. Olen kuullut villiä huhua myös seiskasoinnusta biiseissämme. Mahdoton yhtälö, jos multa kysytään. Hän myös ylipäänsä hoitaa kaikki asiat.
 
Laulaja, joka soittaa humppapumpussa rumpuja, osaa ojentaa välillä omissa sfääreissään liehuvaa rumpalia. Omaa ns. "Mojon", jota näkee nykyään yllättävän vähän bändeissä. Oikeestaan voisi sanoa, että laulajallamme on meidän kaikkien munat. Tai jotain.
 
Rumpali taas hoitaa tonttinsa millin tarkasti, silti erittäin rönsyillen, ettei homma käy liian pitkävetiseksi. Diggailee kaikkea Katri Helenasta Dream Theathreen, mutta ikäväkseni se mulkku ei voi sietää Hurriganesia. Hähähä.
 
Näillä puheilla voi siis päätellä, että Basistimme on se bändin vetäjä, jos miettii bändiä muuna, kuin soittoa ja melua tuottavana kokonaisuutena. Eli hallinnolliset asiat hoitaa hän. Mutta ei kaikkea. Aikamoinen sekametelisoppahan tämä, mutta hyvin tässä on pärjätty.
 
Ja pointti oli...?

Mä aikoinaan tavallaan kasasin tän bändin ja ehdotin suuntaa mihin lähdettäis vetää projektia. Kitaristi ja rumpali ovat jostain syystä tähän asti ollut johtohahmoja kun meillä oli kasaushetkellä eniten annettavaa bändille ja bändin musiikille. Tuo tilanne tuntuu olevan nyt tasoittunut sopivasti kun remmiin tullut solisti/kakkoskitaristi ja mä väsäillään biisit suurimmaksi osaksi. Basisti on oikeestaan niin basistivitsien basisti kuin voi vaan olla :). Hauska mies ja niin pois päin, ei siinä mitään. Mutta sitä saa käskyttää aika ajoin ja patistaa harjoittelemaan että soittohommat bändillä etenisi jonnekin. Ja mähän oon joutunut siihen "managerin" rooliin. Aina järkkään treenit/keikat jne. Laulaja liidaa laulullaan etualalla kumminkin. Soittajat soittaa nöyrästi sivuvasemmalla.

Tähän asti mä oon ollut organisaatioelimen pää, mutta idästä tuntuu nousevan jokin uhkaava voima uuden kitaristin tultua mukaan kuvioihin... Ei vaan, siis mä oon päättänyt aika paljon asioista sen takia, että olen vanhin ja oikeastaan tätä bändiä vähän niinku kasaillut tyhjästä asti.
 
haha, jussi varastaa bändin! :) Toimiko laulajaehdokas?
 
Omassa bändissä on tällä hetkellä periaatteessa kaksi henkilöä, jotka vaikuttavat eniten musiikilliseen antiin, minä ja basisti. Basisti tuo enemmän pomppuhevi/punk-vaikutteita, kun itse taas suollan enemmän slayer/mättö-vaikutteita ja kokeellisempia elementtejä.
 
Toisessa kokoonpanossa toistaiseksi olen ollut se joka luo musiikin, mutta rumpalilla on myös vahva näkemys musiikista.

Puhutaan meidän bändistä, mutta mä oon se, joka vetää uppoovaan laivan perässään. Enkä ole laulaja.

Periaatteessa voisi sanoa niin että se on "meidän" bändi. Minun, toisen kitaristin ja basistin. Me ollaan ne vakijäsenet jotka "tietää missä mennään". Ketään yksittäinen henkilö bändiä ei omista.
 
Siinä sitten pyörii kaikenlaisia väliaikaisia/vaihtuvaisia soittamassa ja touhuamassa. Joskus saadaan eräs tuttu naislaulaja mukaan, joskus joku kaveri ehtii rumpuja hakkaamaan jne. He eivät omista bändiä, he vain vierailevat siinä aktiivisesti.
 
Pääosa bänditoiminnan vastuusta pyörii minun ja toisen kitaristimme harteilla. Me teemme kumpikin biisejä itseksemme ja sovitamme niitä sitten kahdestaan. Toki muutkin bändissä tuovat näkemyksiä, mutta pääosa biiseistä muotoutuu kuitenkin meidän kahdenkesken pitämissämme sovitustuokioissa. Samoin muotoutuu myös tietenkin bändin yleisilme ja musiikkityyli.
 
Ja homma toimii näin ihan hyvin. Välillä on yritetty eri vakikokoonpanojen kanssa puhdasta demokratiaakin, mutta ei se oikein toimi, pienellä ydinporukalla vedetty bändi toimii mielestäni paremmin. Kaikkien mielipidettä toki kuunnellaan, mutta ei kaikkia voi ottaa mukaan mikromanagerointiin, menee liian monimutkaiseksi.
 
Mahtaako tuosta nyt saada mitään selvää... Pyydän anteeksi jos selitin asiani hieman turhan sekavasti.

Jos joku laulaja tai muu on niin hemmetin valovoimainen, että homma toimii, vaikka laulaisi yksin, niin silloin mä voin olla vaikka pelkkä säestäjä.
 
Jos taas puhutaan bändissä, jossa kokonaisuus tulee eri osista, joista toivonmukaan on vahvuudet jotenkin löydetty, niin kannatan, että vastuu on jaettu eri henkilöille heidän osaamisalueidensa ja kiinnostuksensa mukaan ja kaikilla mahdollisuus ideointiin ja kehittämiseen.
 
Johtaminen mieluummin asiakeskeisesti kuin henkilökeskeisesti. Jos joku on hyvä ja innokas jossain asiassa, niin johtaa sitä ja joku muu taas toista asiaa. Ehkä ideaalitila jos nämä johtamisen eri henkilöille jaetut toimialat on avoimia, että niihin on mahdollista ja joskus jopa puoli pakollista (roudaus) tulla myös muiden mukaan ja myös tuuraaminen on mahdollista jos joku ei pääse mukaan.

Mieluiten ihan miten vain, kunhan tilanne on selkeä. Yllätyksistä en näissä tykkää ja kaikkein eniten hiertää jos bändissä mainostetaan demokratiaa, mutta sitä oikeasti johdetaan oligarkkisesti tai diktaattorin ottein.
 
Ps. Siis molemmat Kiven mainitsemat tavat johtaa orkesteria on minulle passeleita. Kunhan tosiaan on etukäteen tiedossa asioiden laita. Ja kunhan miun ei tarvitse olla se valistunut itsevaltias. :)

Entäs sitten jos...
a) joku jäsen ilmoittaa olevansa bändin omistaja, vaikka muut tekee kaiken duunin?
b) joku jäsen heittäytyy muuten vaan diktaattoriksi?

Entäs sitten jos...
a) joku jäsen ilmoittaa olevansa bändin omistaja, vaikka muut tekee kaiken duunin?
b) joku jäsen heittäytyy muuten vaan diktaattoriksi?
 
Tollasen tilanteen voi ennaltaehkäistä jo silloin kun bändiä kasataan, tai ainakin pyrkiä siihen.
 
Mä en tiedä, olenko mä Murhaliigan "omistaja". Nimi ja konsepti ovat kyllä mun keksintöäni, ja näkisin että mulla pitää olla ns. taiteellinen kontrolli. Mutta mulle sopii hyvin, että joku muu liidaa esim. treeneissä ja muuta sellasta. Itte kun en tosiaan oo mikään maailman paras kommunikoija tolleen livenä.

Meillon kolmen hengen "hallitus"
 
Jokasella on vähä oma toimialueensa, esmes minä minä hoidan pändrin raha-asiat.
(Tietysti pidän muut selvillä, kuinka rahaa on jne)
 
Onhan sitte ne 1-2 muutaki mutta on niillä sananvaltaa tarvittaessa.

Tollasen tilanteen voi ennaltaehkäistä jo silloin kun bändiä kasataan, tai ainakin pyrkiä siihen.
 
Mä en tiedä, olenko mä Murhaliigan "omistaja". Nimi ja konsepti ovat kyllä mun keksintöäni, ja näkisin että mulla pitää olla ns. taiteellinen kontrolli. Mutta mulle sopii hyvin, että joku muu liidaa esim. treeneissä ja muuta sellasta. Itte kun en tosiaan oo mikään maailman paras kommunikoija tolleen livenä.
 
Äkkiseltään tuo voi olla rivisoittajalle vaikea paikka kun ei voi tietää miten se asia nyt menee. Ketä nyt pitäisi kuunnella missäkin tilanteessa. Tähän voisi mahdollisesti auttaa selkeä ja avoimesti keskustelemalla julki tuotu työnjako, jossa sie olet ns. taiteellinen johtaja ja sitten joku muu saa johdettavakseen käytännön asiat.
 
Jos saat jonkun suostumaan siihen, että se hoitaa nuo tylsät käytännön jutut että sie saat keskittyä kivaan taiteilemiseen. :) Kyllä esimerkiksi mie olisin ihan tyytyväisenä basistina tuollaisessa bändissä, missä kaikki on puhuttu selväksi ja tiedetään missä mennään.