Bänditoiminta ›

Täytyy nyt kyllä purkautua! **tuttaa ihan mielettömästi ihmiset jotka esim. tuolla wanted -palstalla hakevat soittajia porukoihinsa. Ei siinä hakemisessa mitään pahaa, mutta kun vastaavat tyyliin: jees, hyvältä kuulostaa, ilmoittelemme hetimiten kun saamme reenit kasaan..
Ja vastausta saa odotella(jos ollenkaan) viikkotolkulla.. Mikä helvetin järki on hakea ihmisiä soittamaan jos ei vaan ole valmis viemäään asiaan loppuun asti. Mua ei ainkaan henkilökohtaiseti haittaa jos porukka sanoo suorat sanot, että ei esim. ole tyyliin meiän juttu..
Ja vastaustahan ei siis tule missään vaiheessa!! WTF!!? Ja vataseen on tiedossa ettei kyseessä ole tapaus jossa olisi porukka saatu kasaan, vaan nimeonomaan asianomaisen saamattomuudesta johtuva asian etenemättömyys..prkl..
Pitäisköhän pikkasen miettiä tota paneutumista ennen kuin alkaa soittajia ympärilleen hakea.
Anteeksi..

Turhauttaa ihmiset jotka hakevat wanted ilmoituksiin.
Kerrankin 2 solistia oli sopinut päivät ja kellonajat milloin tulevat kokeilemaan.
Kaikki oli valmista ja peruutukset tulevat kahdessa eri tapauksessa vain muutama tunti aiemmin. "Sekoitin päivät." "Täytyy valmistautua ensiviikon luentoihin."
 
Annoimme uudet tilaisuudet, toinen tyyppi pääsi sovitusti paikalle, mutta toinen ei päässyt vaikka oli itse ehdottanut tätä uutta aikaa. 45min ennen h-hetkeä ilmoitus ettei pääsekään.
Hän sai sitten vastaukseksi "Kiitos käynnistä, valitettavasti ette juuri tällä kertaa tulleet valituiksi. Onnea bändin etsintään."

Tuttu juttu. Itse olen huomannut aika paljon yhtäläisyyksiä wantedissa ja nettideiteissä. Just toi et sovitaan koesoitto/treffit ja sitten jätetään tulematta tai just pari minsaa ennen perutaan. Ja sit nää tyypit joista ei kuulu mitään jne ja todella monesti just siinä vaiheessa loppuu juuri kuuluminen kun lähetän ääninäytteen/kuvan. Mikä siinä on niin soittajilla kuin naisihmisillä että tuossa tilanteessa joko lakataan vastaamasta heti tai sitten ensin heitetään jotain herjaa "ootko tosissas ? :D :D :D", ei voida sivistyneesti sanoa että ei kiinnosta. Pinnallista, k-päistä ja ärsyttävää touhua. En enää oikein jaksakkaan. Wanted ilmoituksen jos laitan niin tietää jo etukäteen että tuskimpa siitä mitään nettoo ja deitti-ilmotuksia ei jaksa edes enää laitella. Kun ihmisille ei kelpaa niin vittuako sitä väkisin vonkaamaan, otettiin sit kone (sekvensseri) bändiin niin 5 hengen sijasta voidaan kahdestaan harrastaa :) Toivoo vaan että yleisö ymmärtää... Vieläku tulis seksirobotit niin vois naisetkin korvata koneilla ;)

Joo..
 
Tässä on kokoonpanon kasausta ollut vireillä jo melkoisen pitkään. Basisteja kävi ihan kiitettävää tahtia, ja kaikki saatiin sovittuun aikaan paikalle. Nyt sitten ollaan basisti löydetty, ja katseet on käännetty siihen, mitä tarjontaa laulajista ja kitaristeista on.
 
Tässä kaksi viimeisintä laulajaa on menny puihin, molemmat kummallisesti. Ensimmäisen kanssa tuli vaihdettua kymmeniä sähköpostiviestejä, ja vähän ennen vappua sovittiin, että koesoitto/laulu olisi vapun jälkeisenä viikonloppuna. Kuulemma mies piti aivan kympillä(hänen oma sanavalintansa) meidän omasta materiaalista, ja vajaa viikko ennen sovittua aikaa varmistelin tältä kaverilta. "Sunnuntaina viiden aikoihin ois nyt sitten nakki tiedossa". Eipä siinä ollut huomannut numeroita vaihtaa, ja liitinkin vielä oman puhelinnumeron tähän viestiin. Sen koomin ei ole äijästä mitään kuulunut. Ilmeisesti löysi jonkun kiinnostavamman projektin, kun on ilmoituskin palstalta hävinnyt. Olisi se vain kiva tietää jos ei enää yhtäkkiä kiinnostakaan..
 
Seuraava laulajaehdokas tulikin pinnalle melko nopeasti, ja lupaavalta kuulosti. Hänen mielestään oma materiaali oli "ihan jees kamaa". Koesoitto sovittiin jälleen sunnuntaille. Tällä kertaa puoleen päivään oli aika lyöty, ja kuulemma kävi oikein hyvin. Miäs lupasi ilmoittaa tarvitseeko kyytiä vai ei(asutaan samalla suunnalla). No.. Mitään ei kuulunut vielä edellisenäkään iltana, ja siinä vaiheessa alkoi skeptisyys valtaamaan mielialaa. Lähetin sitten sunnuntaiaamuna viestin siinä kymmeneltä, että tarvitseeko kyytiä. Puoli tuntia ennen reenejä tulikin sitten viesti, ettei voi tulla koska on flunssassa sen takia, että meni edellisenä yönä kavereiden kanssa ulos. No.. Ei siinä mitään. Seuraava mahdollisuus sitten ois viikon päästä tästä, mutta sitten tuleekin ilmoitus, ettei ole varma pääseekö koska saattaa olla, että hän menee kavereiden kanssa grillaamaan. NEXT!
 
Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Miksi laittaa ilmoitus Wanted-palstalle, jossei miestä saa millään treenikselle? Jos motivaatio on juurikin sitä, että mielummin sopii treenit siltä varalta, ettei mitään tekemistä tulekaan, ja peruu ne mieluisamman tekemisen takia. Ihme porukkaa liikkeellä. Niin joo.. Yhtään jäsentä ei ole Wanted-palstan kautta saatu. Pari basistia ja yks kitaristi on käyny kokeilee, mutta heidän kaikkien kanssa on ollut luotettavuus ongelmia jo ihan sen suhteen saako yhteyttätai saako heitä treenikselle. Näitä laulajia sitten lukuunottamattakaan..

Mä hoidin vanhaan bändiin kanssa jäseniä, laitoin ilmoja, soittelin, mailittelin ja kutsuin käymään. Porukkaa kun tuntui vaihtuvan vuoden aikana vähän väliä alkoi keittää.....
Lähdin sitten omasta bändistä kävelemään ja sehän korttitalo sitten lakosi välittömästi sen jälkeen.
Löysin sitten heti uuden bändin jossa on tullut jo 1,5 vuotta veivattua.
Pari jannua tostakin on vaihtunut, mutta ne ovatkin olleet juuri ne motivaatio-ongelmaiset jotka pitäs heittää pellolle heti tai jättää ottamatta mukaan.

Taitaa valitettavasti olla monella etenkin nuoremmalla jampalla se ongelma että halutaan kuulua bändiin koska se on "coolia" kun voi baarissa kehua että
"joo, mä laulan/soitan bändissä" vaikkei musiikki oikeasti niin hirveästi kiinnostakaan.
 
Muuten on aika vaikea käsittää näitä "pitää mennä kavereiden kanssa grillaamaan/ryyppäämään" tai "pitää pelata jotain video/tietokonepeliä"-selityksiä treeneistä tai etenkään koesoitoista poisjäännille. Jos on tosissaan musiikkiharrastuksen kanssa, niin kyllä kai se silloin menee ohi jostain puhtaasta ajanvietetoiminnasta? Eri asia tietysti jos on oikeasti sovittuna jotain tärkeää jonka peruuttaminen vaikkapa sotkisi jonkun muun suunnitelmat täydellisesti.
 
Voihan näissä feidaajissa tietysti olla niitäkin jotka kovasti olisivat bändiin haluamassa, mutta sitten kun koe-esiintyminen on sovittu niin iskee epävarmuus, "mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä ja ne nauraa mulle?" ja sitten ei kehdata edes ottaa yhteyttä ja perua kun sitten pitäisi myös selitellä miksei mikään muukaan aika kävisi.
 
"Kasvojen menettämisen" pelko on aika voimakas etenkin epävarmalla nuorella kaverilla (ja useimmat nuoret kaverit ovat kokemukseni mukaan epävarmoja, yleensä vielä niin että ne kovimmat uhoajat ovat loppupeleissä kaikkein arimpia, kun oikeasti pitäisi näyttää osaamistaan, homma lyödään läskiksi eikä edes yritetä ettei vain mokaisi. Jostain syystä monen ajatusmaailmassa on pienempi häpeä olla edes yrittämättä kuin yrittää tosissaan ja epäonnistua).
 
Sitten jos takana on vielä aikaisempia kokemuksia siitä että pari vuotta soittaneet "ammattilaiset" ovat omaa epävarmuuttaan peitelläkseen naureskelleet "surkealle aloittelijalle" niin pupu voi helposti mennä pöksyyn siinä vaiheessa kun se "koe-esiintyminen" yhtäkkiä onkin tosiasia.
 
Kyllä se kynnys ainakin itselleni olisi vielä näin keski-iän alussakin aika korkea lähteä koesoittamaan täysin vieraan porukan kanssa.

Murgo:
Muuten on aika vaikea käsittää näitä "pitää mennä kavereiden kanssa grillaamaan/ryyppäämään" tai "pitää pelata jotain video/tietokonepeliä"-selityksiä treeneistä tai etenkään koesoitoista poisjäännille. Jos on tosissaan musiikkiharrastuksen kanssa, niin kyllä kai se silloin menee ohi jostain puhtaasta ajanvietetoiminnasta?
 
Ei tos tartte olla edes kauhean tosissaan. Mieltää vaan sen, et se sit on se harrastus, joka ottaa oman aikansa.

Murgo: Taitaa valitettavasti olla monella etenkin nuoremmalla jampalla se ongelma että halutaan kuulua bändiin koska se on "coolia" kun voi baarissa kehua että
"joo, mä laulan/soitan bändissä" vaikkei musiikki oikeasti niin hirveästi kiinnostakaan.
 
Muuten on aika vaikea käsittää näitä "pitää mennä kavereiden kanssa grillaamaan/ryyppäämään" tai "pitää pelata jotain video/tietokonepeliä"-selityksiä treeneistä tai etenkään koesoitoista poisjäännille. Jos on tosissaan musiikkiharrastuksen kanssa, niin kyllä kai se silloin menee ohi jostain puhtaasta ajanvietetoiminnasta? Eri asia tietysti jos on oikeasti sovittuna jotain tärkeää jonka peruuttaminen vaikkapa sotkisi jonkun muun suunnitelmat täydellisesti.
 
Voihan näissä feidaajissa tietysti olla niitäkin jotka kovasti olisivat bändiin haluamassa, mutta sitten kun koe-esiintyminen on sovittu niin iskee epävarmuus, "mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä ja ne nauraa mulle?" ja sitten ei kehdata edes ottaa yhteyttä ja perua kun sitten pitäisi myös selitellä miksei mikään muukaan aika kävisi.
 
"Kasvojen menettämisen" pelko on aika voimakas etenkin epävarmalla nuorella kaverilla (ja useimmat nuoret kaverit ovat kokemukseni mukaan epävarmoja, yleensä vielä niin että ne kovimmat uhoajat ovat loppupeleissä kaikkein arimpia, kun oikeasti pitäisi näyttää osaamistaan, homma lyödään läskiksi eikä edes yritetä ettei vain mokaisi. Jostain syystä monen ajatusmaailmassa on pienempi häpeä olla edes yrittämättä kuin yrittää tosissaan ja epäonnistua).
 
Sitten jos takana on vielä aikaisempia kokemuksia siitä että pari vuotta soittaneet "ammattilaiset" ovat omaa epävarmuuttaan peitelläkseen naureskelleet "surkealle aloittelijalle" niin pupu voi helposti mennä pöksyyn siinä vaiheessa kun se "koe-esiintyminen" yhtäkkiä onkin tosiasia.
 
Kyllä se kynnys ainakin itselleni olisi vielä näin keski-iän alussakin aika korkea lähteä koesoittamaan täysin vieraan porukan kanssa.
 
Itse olen juurikin pari vuotta soittanut, eikä kyllä tulisi mieleenkään nauraa kenenkään soittotaidoille, vaikka itse jo ihan mukavasti soitankin. Ja voihan sitä sopia tapaamisen muutenkin, mennä esim. kahville niin uus jäsenehdokas pystyy tuleen rennoin mielin varsinaiseen koesoittoon. Ja tuosta "coolia olla bändissä" voisin ihmetellä että kuinka moni oikeasti harrastaa niinkin vaativaa harrastusta kuin soittaminen vain leijumisen vuoksi? Ja mitä itse olen kokenut, niin arvostus ihmisten silmissä on vähentynyt bändissä soittamisen takia:S. Eli oman kiinnostuksen takia harrastetaan.

varo: Itse olen juurikin pari vuotta soittanut, eikä kyllä tulisi mieleenkään nauraa kenenkään soittotaidoille, vaikka itse jo ihan mukavasti soitankin. Ja voihan sitä sopia tapaamisen muutenkin, mennä esim. kahville niin uus jäsenehdokas pystyy tuleen rennoin mielin varsinaiseen koesoittoon. Ja tuosta "coolia olla bändissä" voisin ihmetellä että kuinka moni oikeasti harrastaa niinkin vaativaa harrastusta kuin soittaminen vain leijumisen vuoksi? Ja mitä itse olen kokenut, niin arvostus ihmisten silmissä on vähentynyt bändissä soittamisen takia:S. Eli oman kiinnostuksen takia harrastetaan.
 
Nimenomaan näinhän sen pitäisi olla, eli sinulla on homma terveellä pohjalla.
 
Jotenkin vain tulee näitä tarinoita mitä ihmeellisimmistä tekosyistä ("pitää pelata pleikkaria" tms.) täällä lukiessa ettei asia kaikilla ole näin ja juuri näistä syistä päätellen kyseessä useimmiten nuoret kaverit. Tuntuu että osalla "ei juuri nyt huvita" on yleinen syy treeneistä poisjäämiseen ja sitten keksitään mitä oudoimpia tekosyitä. Herää vain kysymys että jos jatkuvasti "ei huvita" niin miksi sitä hommaa sitten harrastetaan? Itselläni ainakin bänditreenit ovat aika korkealla prioriteetilla, pikemminkin järjestelen muita menoja treenien mukaan.
 
Bändihommissa on kuitenkin se ero yksilöharrastuksiin että motivaation puute heijastuu muihinkin, eli vaikkei niin tosissaan oltaisikaan niin muiden harrastuksen nautittavuus kärsii jos joku on jatkuvasti poissa treeneistä vain siksi ettei satu juuri sillä hetkellä "huvittamaan". Eli sikäli homma muistuttaa muita joukkuelajeja että yhden jäsenen panostus vaikuttaa koko porukkaan, joten henkilö joka käy treeneissä vain silloin kun ei ole "parempaa" tekemistä eikä esim. harjoittele lainkaan itsenäisesti treenien välillä haittaa myös muiden harrastusta, kun taas jos yksilölajin harrastajaa ei "huvita" treenata, se vaikuttaa ainoastaan hänen omaan kehitykseensä.
 
Eli vaikka harrastuksesta onkin kyse niin senverran pitäisi "työmiesasennetta" olla että sovittuihin treeneihin tullaan ellei ole todellista syytä olla pois. Kaikki "oikeat" harrastukset vaativat työtä ja panostusta, itse en ainakaan laske jotain tietokone/konsolipelien pelaamista tai telkkarin katselua harrastuksiksi vaan ajanvietteeksi jota tehdään jos ei ole mitään muuta tekemistä.

Murgo: Nimenomaan näinhän sen pitäisi olla, eli sinulla on homma terveellä pohjalla.
 
Jotenkin vain tulee näitä tarinoita mitä ihmeellisimmistä tekosyistä ("pitää pelata pleikkaria" tms.) täällä lukiessa ettei asia kaikilla ole näin ja juuri näistä syistä päätellen kyseessä useimmiten nuoret kaverit. Tuntuu että osalla "ei juuri nyt huvita" on yleinen syy treeneistä poisjäämiseen ja sitten keksitään mitä oudoimpia tekosyitä. Herää vain kysymys että jos jatkuvasti "ei huvita" niin miksi sitä hommaa sitten harrastetaan? Itselläni ainakin bänditreenit ovat aika korkealla prioriteetilla, pikemminkin järjestelen muita menoja treenien mukaan.
 
Bändihommissa on kuitenkin se ero yksilöharrastuksiin että motivaation puute heijastuu muihinkin, eli vaikkei niin tosissaan oltaisikaan niin muiden harrastuksen nautittavuus kärsii jos joku on jatkuvasti poissa treeneistä vain siksi ettei satu juuri sillä hetkellä "huvittamaan". Eli sikäli homma muistuttaa muita joukkuelajeja että yhden jäsenen panostus vaikuttaa koko porukkaan, joten henkilö joka käy treeneissä vain silloin kun ei ole "parempaa" tekemistä eikä esim. harjoittele lainkaan itsenäisesti treenien välillä haittaa myös muiden harrastusta, kun taas jos yksilölajin harrastajaa ei "huvita" treenata, se vaikuttaa ainoastaan hänen omaan kehitykseensä.
 
Eli vaikka harrastuksesta onkin kyse niin senverran pitäisi "työmiesasennetta" olla että sovittuihin treeneihin tullaan ellei ole todellista syytä olla pois. Kaikki "oikeat" harrastukset vaativat työtä ja panostusta, itse en ainakaan laske jotain tietokone/konsolipelien pelaamista tai telkkarin katselua harrastuksiksi vaan ajanvietteeksi jota tehdään jos ei ole mitään muuta tekemistä.
 
Kerrankin löydän kohtalotovereita. Joukkuelajeja harrastaneena olen kyllä tottunut siihen että puhalletaan yhteen hiileen, ja ollaan paikalla ajoissa. Itseasiassa pyysin koulustani yhtä basistia, mutta kaveri ilmoitti että ei tule koska on ps2-miehiä! Voikin ihmetellä että voiko väittää olevansa muusikko jos pleikkari kiinnostaa enemmän kun bänditoiminta, varsinkin kun vielä pyydetään porukkaan. Nykyinen mnetin kautta löydetty basisti on onneksi aktiivisesti toiminnassa mukana.
 
Murgolle plussaa kirjotuksesta:)

varo: Itseasiassa pyysin koulustani yhtä basistia, mutta kaveri ilmoitti että ei tule koska on ps2-miehiä! Voikin ihmetellä että voiko väittää olevansa muusikko jos pleikkari kiinnostaa enemmän kun bänditoiminta, varsinkin kun vielä pyydetään porukkaan.
 
Ajatteleppa paljon sua nyppisi jos se basisti olisikin tullut ja sitten skipannut 2/3 treeneistä eri verukkeilla kun mieluummin pelaa pleikkaria kotonaan?
 
Mun mielestä ihan hyvin toimittu kun sanoo jo etukäteen ettei kiinnosta niin ei tarvitse sitten kiukutella jälkeenpäin.
 
Muusikoksi itseään tituleeraavat ihmiset harrastetoiminnassa lähinnä huvittaa mua.
Sitä mikään muusikko ole mun mittarin mukaan jos ei elantoansa edes osittain sillä tienaa. Siihen asti ihan vaan soittajia ollaan.

Seba: Ajatteleppa paljon sua nyppisi jos se basisti olisikin tullut ja sitten skipannut 2/3 treeneistä eri verukkeilla kun mieluummin pelaa pleikkaria kotonaan?
 
Mun mielestä ihan hyvin toimittu kun sanoo jo etukäteen ettei kiinnosta niin ei tarvitse sitten kiukutella jälkeenpäin.
 
Muusikoksi itseään tituleeraavat ihmiset harrastetoiminnassa lähinnä huvittaa mua.
Sitä mikään muusikko ole mun mittarin mukaan jos ei elantoansa edes osittain sillä tienaa. Siihen asti ihan vaan soittajia ollaan.
 
Samaa mieltä Seban kanssa, etenkin muusikko asiassa, vaikka tästä moni onkin eri mieltä. Mä oon aina ollut omasta mielestäni vain soittaja ja tulen aina sellaiseksi jämään:-). Ja tosiaan parempihan se on että sanoo suoraan ettei kiinnosta. Ps2:n pelaaminen saattaa myös pitkässä juoksussa tulla halvemmaksi:-D

Siinä tapauksessa, jos bändi toimii, porukka on heti kasassa ja ilmotus OIKEASTI tulee viimeistään parin päivän sisällä, juttu on ihan OK.
Mutta sit just, jos vastausta saa odottaa about 8 viikkoa, jos se tulee ollenkaan, ja sitte ku tulee, vastaus on: "Joo, tota.. meiltä puuttuu vielä rumpali, treenis ja laulaja... ja kitaraki pitäis hommata..." ni siinä vaiheessa käy sapettamaan varmasti.
Oma mielipiteeni..

Vaikka olenkin yli 30-vuotta soittanut bändeissä niin enpä tunne itseäni muusikoksi.Olen aina vierastanut sitä muusikko sanaa siinä mielessä että kun en tee sitä pää työnäni niin olen tuntenut itseni aina soittajaksi.Ja parempi olla hyvä soittaja kuin helkkarin huono muusikko.Mutta nämä on tämmösiä tuumailuja jokaisella on varmaan oma mielipide niin kuin kuuluukin.

sonor man: Vaikka olenkin yli 30-vuotta soittanut bändeissä niin enpä tunne itseäni muusikoksi.Olen aina vierastanut sitä muusikko sanaa siinä mielessä että kun en tee sitä pää työnäni niin olen tuntenut itseni aina soittajaksi.Ja parempi olla hyvä soittaja kuin helkkarin huono muusikko.Mutta nämä on tämmösiä tuumailuja jokaisella on varmaan oma mielipide niin kuin kuuluukin.
 
Jokaisen päässä olevia käsite-eroja, mulla soittaja on muusikko, oli sitten harrastaja tai ammattilainen.

varo: Jokaisen päässä olevia käsite-eroja, mulla soittaja on muusikko, oli sitten harrastaja tai ammattilainen.
 
Näin minäkin olen sen mieltänyt, muusikko on nähdäkseni laajempi termi kuin soittaja ja pitää myös laulajat, säveltäjät jne.
 
Toki käytän vaikkapa itsestäni termiä harrastelijamuusikko erotuksena ammattilaisista. Ihan samalla tavalla kuin on kotitarvetimpureita ja niitä jotka tienaavat sillä leipänsä. :)

Nykyiset soittokaverini tulee enempi siltä pohjalta, että mukaan pyydetään lähinnä sellaisia, jotka on osoittanut olevansa luotettavia muussa yhteydessä. Soittotaito on vasta toissijainen sillä sitähän on tarkoitus harjoitella. En tiedä onko luotettavuus harjoiteltavissa oleva asia?
 

 
Muusikoksi itseään tituleeraavat ihmiset harrastetoiminnassa lähinnä huvittaa mua. Sitä mikään muusikko ole mun mittarin mukaan jos ei elantoansa edes osittain sillä tienaa. Siihen asti ihan vaan soittajia ollaan.
 
Mä voin silti olla ihan rohkeesti muusikko sillä eihän se oo keltään pois :D Mun mielestä muusikkous on enempi henkistä tyyliin mistä on kiinnostunut.
 
Soittaja kuulostaa omasta mielestä sellaselta joka soittaa jotain instrumenttia. Muusikko saattaa tehdä muutakin.

Vain pieni yleistys.. ;) mutta basistia olen etsinyt porukkaamme ja kaikki tähän mennessä vastaan tulleen ovat juuri niitä "mutkuMutku.. äitii!!!" Basistit korjartkaa maineenne!

Murgo:
 
Voihan näissä feidaajissa tietysti olla niitäkin jotka kovasti olisivat bändiin haluamassa, mutta sitten kun koe-esiintyminen on sovittu niin iskee epävarmuus, "mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä ja ne nauraa mulle?"
 
Kyllä se kynnys ainakin itselleni olisi vielä näin keski-iän alussakin aika korkea lähteä koesoittamaan täysin vieraan porukan kanssa.
 
Omakohtaisesti voinen tai saanen kompata tätä. Itse olen soittamista harrastanut pitkään, neljännesvuosisadan. Rumpusetin soittamisesta tuli kuitenkin pidettyä 10 vuoden tauko. Aloitin uudelleen noin vuosi sitten. Tuli huomattua, että aiemmin tekniikan puutteen korvasi into ja nyt uudelleen aloitettua hommaan suhtautuu jotenkin... vakavammin tai lähestymistapa on ainakin eri. Rima tuli asetettua korkealle ja tavoitteita omaan kehittymiseen on asetetettu eri tavalla.
 
Noh, aikani treenailin yksiksekseni ja ajattelin, että olisipa kiva päästä soittelemaan bändissäkin. Taas. Vastasin erääseen tämän foorumin wanted-palstan ilmoitukseen ja monien viestien vaihdon ja muutaman mutkan kautta yhteinen treeniaikakin saatiin sovittua. Ei riittänyt, että treeniajaksi sovittiin tyyliin "ylihuomenna", niin spostiin lätkäistiin 15 biisin lista opeteltavaksi.
 
Siinä pari kertaa nielaisin tyhjää, biiseistä onneksi suuri osa oli radiosta tuttuja, joskin vain yhtä olin aiemmin vuosia vuosia sitten soittanut. Kävi jo mielessä, että ei saat... perun koko homman. Muut jäsenet olisivat vielä (osa ainakin) ihan koulututettuja muusikkoja, minä tällainen itseoppinut räyhkä, joka nuoteistakaan mitään ymmärrä...
 
Mutta päätin kuitenkin yrittää, olihan onneksi yksi päivä välissä.. Youtube ja oma arkisto laulamaan, rojut soittimeen, luurit korville ja opettelemaan.
 
"Koesoitto" (lue: noin kolmen tunnin treenit) menivät sitten kaiketi sen verran hyvin, että sain pestin. Ja olipa vielä kivaakin se soittaminen!
 
Eli kannattaa kuitenkin mennä yrittämään, vaikka varmuus omasta itsestä olisikin vähän heikoilla kantimilla. Kunhan vain etukäteen tekee sen selväksi tälle "tilaajalle", että ei mahdollisesti odota liikoja, jos itse kokee olevansa "jotenkin huonompi kuin muut". Siinä voi vielä itsekin yllättyä positiivisesti.

No tuohan on ihan hyvä että saamaton porukka ei sitten viimekädessä kasaakkaan niitä reenejä. Jos itse lähtisin wantedin kautta bändiin, joka kasaa reenit ja porukka osoittautuukin saamattomaksi, niin sehän ois sitten jo miestapon paikka.
 
Enempi naurattaa hakemukset tyyliin;
 
Kaksi 14-vuotiasta tyttöä hakee osaavaa kitaristia. Ollaan laulettu sing staria jo puolivuotta.
Puoliammattilainen.
 
Mikä vittu siinä on? Puoliammattilainen?