Bänditoiminta ›

Tähän mennessä bändissä kitarat ovat olleet standardivireessä (EADGBE). Nyt tuli mieleen sellainen, että jos kitaran virittää uudelleen, esim. drop D (DADGBE)tai D-vireeseen (DGCFAD), niin vaatiiko uusi kitaran viritys toimenpiteitä synalle? Tarvitseeko sitä virittää uudestaan, jotta yhteissoitto sujuisi kuten ennenkin?

No tietysti jos kitaralla soittaa vaikka sävelaskeleen matalammalta, nii synalla pitää myös soittaa vastaavasti saman verran matalammalta. Ei se sen kummempaa oo. Voihan sen transponoida alaspäin, jos synasta siihen löytyy mahdollisuus tai sitten vaan soittaa eri kohdasta. Mite vaa ite haluaa.

Näinpä vähän arvelinkin, että synan vireeseen (taajuksiin) ei tarvitse mennä kajoamaan. Hyvä juttu, että transponointi tai siirtyminen koskettimistolla riittää!

Ei tarvitse mitään erityistoimenpiteitä, kosketinsoittaja soittaa vaan alempaa. Ainoa ongelma tulee korkeintaan jos tämä kyseinen soittaja ei osaa soittaa alempaa samoja juttuja mutta siitäkin selviää treenaamalla. Tokihan sen synan voi transponoidakin alemmas mutta on se kyllä melko turkkilainen temppu ja luonnollisesti soittajan taidot eivät etene sillä mihinkään.

atheos: Ei tarvitse mitään erityistoimenpiteitä, kosketinsoittaja soittaa vaan alempaa.
 
Hyvin suuressa osassa ammattibändejäkin (Stratovarius, Bodom jne.), joissa kitaroiden vire on siirretty kokonaisella tai puolikkaalla alaspäin (pääsääntöisesti D- tai Es-vireet: toki biisikohtaisiakin poikkeuksia voi löytyä, ja Strato on tainnut vuosien saatossa tiputtaa master-vireen Essästä D:hen), myös kiipparit on transponoitu. Kuten esim. tuosta näkee ja kuulee: http://www.youtube.com/watch?v=-6b_WoY9zaM Tietenkin, jos bändi rundaa vintagekoskettimien kuten oikean Hammondin kanssa, kosketinsoittaja "joutuu" soittamaan soivista bokseista (ainakin osan/osia biiseistä!), koska analogi- ja elektromekaanisia soittimia ei noin vain transpata valikon kautta...
 
Kiipparisteilla voi toki olla myös ihan omia erityiskikkoja biisikohtaisesti - esim. soittaa joku kappale transponoinnilla "väärässä" sävellajissa vain sen takia, että saisi koko koskettimistolta (esim. 5 oktaavia) käyttöön mahdollisimman paljon hyödyllisiä ääniä ja sointukäännöksiä splitatuissa soundeissa. Etenkin aloittelijoista puhuttaessa kielisoittajien on myös helpompaa puhua bändin kesken "E:stä" kun tarkoitetaan alinta vapaata kieltä, oli mastervire mikä hyvänsä: omia biisejä tehdessä ja sovittaessa säästyy ihan järjettömästi aikaa, kun joka soinnun kohdalla ei tarvitse vääntää ratakiskoa "E-molli, siis sun D-molli" tyyppisesti.
 
luonnollisesti soittajan taidot eivät etene sillä mihinkään
 
Vain m.netissä: noista lähtökohdista luennoidaan soittotaidon kehityksestä...

atheos: Tokihan sen synan voi transponoidakin alemmas mutta on se kyllä melko turkkilainen temppu ja luonnollisesti soittajan taidot eivät etene sillä mihinkään.
 
Ton kanssahan toistuu sit aina se sama kuvio: treeneissä kiipparistit painelee nappuloitaan ja naureskelee ja vittuilee kielisoittajille, kun ne rupeaa transpaamaan lappujaan.
 
Keikalla sit kielisoittajat naureskelee ja vittuilee kiipparisteille kun ne biisin jälkeen unohtavat painaneensa sitä nappulaa ja alottavat seuraavan biisin väärästä sävellajista.