Bänditoiminta ›

Kertokaas minkälaista hauskaa ja vähemmän hauskaa juttua on teille keikoilla tapahtunu.

Noh. Soitettiin keikka, Black Nightin (se Purplen biisi, kyllä) aikana katkesi kitaristilta A-kieli, otti toisen kitaran. Soitettiin keikka loppuun. Lähdettiin jatkoille johonkin teinipippaloihin, ko. kitaristi joi salmiakkikossua, minä soitin talosta löytyneellä kitaralla Stairway to Heavenia. Myös soitin hieman pianoa, koska osasin silloin osan Kuutamosonaatista. Jatkot loppuivat, menimme koteihimme nukkumaan.
 
Vähemmän hauska tarina!

Ihan kivaa oli joskus vuosia sitten esiintyessämme, kun lavalle tulee funk-tyylisen biisin aikana heppu, jota en tuntenut. Hän ottaa mikin ja alkaa räpäyttämään. Tästä ei oltu etukäteen sovittu mitään ja vain yksi "yhtyeeme" jäsen ylipäänsä tunsi koko kaverin. Se veti kuitenkin ihan hauskaa juttua ja otti yleisön paremmin kuin me muut soitollamme. Ilman tätä välikohtausta ko. keikasta ei mikään kovin hieno fiilis olisi varmaan jäänytkään.

Esiinnyin itselleni peilin edessä ja kieli katkesi. Nolottaa.

Ekalla keikalle jäi letti kiinni biisin lopussa basistin virityskoneistoon. Onneks lähti nopeasti irti :)
 
Tokalla keikalla Sepulturan Slave New Worldia soittaessamme biisin suht alussa onnistuin lyömään käteni kampeen ja pleku tippui ja hävis. Sit kynnellä sahausta, ja jossain kohtaa nopeasti taskusta uus pleku.

Oltiin Wankersin kanssa Kauhajoella Redneckissä joskus vuonna 2000, se taisi olla niitä Epävireessä-kiertueen keikkoja. Vedettiin semmoista slovaria siinä, kun yksi heppu kiipesi lavalle ja sanoi rumpalille että "mee sä helvettiin siitä, mä tulen soittamaan". Rumpali nousi kesken biisin rumpujen takaa ja luovutti kapulat tälle kaverille, jota kukaan meistä ei edes ennestään tuntenut. No häiskähän paukutteli biisin tyylikkäästi loppuun.

Ekalla keikalle jäi letti kiinni biisin lopussa basistin virityskoneistoon. Onneks lähti nopeasti irti :)
 
Tuo on kyllä niin Speedyä ja Sakua :D
 
Yksi mielenkiintoinen juttu sattui juuri eilen, kun olin tuuramassa kitaristia kaverin bändissä yksissä häissä. Istuskeltiin bäkkärillä ensimmäisen setin jälkeen, kun yksi vieraista, tuomminen 10-12-vuotias tyttö tulee kysymään voisiko hän käydä lavalla esittämässä yhden laulun, ihan ilman säestystä vaan. OK, mikäs siinä, näitähän tulee hääjuhlissa vastaan aika usein.
 
No, likka nousee lauteille ja vetäisee sen ldols-rallin ("Tulin voittamaan" tai mikä onkin) ja aika hyvin vetääkin. Laulun jälkeen hän kysyy voisiko laulaa vielä toisenkin biisin - oman sävellyksensä! Sehän on pakko kuulla joten ei kun mikki kouraan. Täytyy myöntää että kyllä leuka putosi! Tytön biisi, nimeltään "Karkulainen" oli näet harvinaisen kypsä ja uskottava esitys! Sopivan säestyksen kanssa ralli olisi taatusti mennyt ihan täydestä jonkun TikTakin tai vastaavan rinnalla: selkeä, iskevä melodia ja ennen muuta briljantit, täysin ammattimaisen kuuloiset sanat.
 
Mietimmekin jälkeenpäin bändin kanssa puolitosissaan että olisi pitänyt iskeä kiinni ja ruveta tytön tuottajaksi. Oikein markkinoituna tuollaisella lapsitähdellä voisi tehdä aika tukun rahaa...

Lavalta putoiltu, pippeli ja perse vilkkunut, veri ja ja paska lentänyt. Eipä mitään ihmeempiä, mutta aina pitää olla jotain hauskaa.

Mulla oli joskus sakariöstermalm-peruukki, ja se tippui mossatessa ja jäi viritinkoneistoon kiinni. Kaikkia karvoja ei saanut koskaan irti.

Lavalta putoiltu, pippeli ja perse vilkkunut, veri ja ja paska lentänyt. Eipä mitään ihmeempiä, mutta aina pitää olla jotain hauskaa.
 
Yhtä aikaako! Jumalauta, en enää halua kaljalle sun kans. Perustetaan pändi, nyt!

Yhtä aikaako! Jumalauta, en enää halua kaljalle sun kans. Perustetaan pändi, nyt!
 
No ei nyt sentään yhtäaikaa, tai no osa kylläkin. Meillä suurinosa keikoistamme on ollut jotain ihan huumorijuttuja, niin on vähän tullut pelleiltyä. Ei me aina.

kiss-coverbändillä mikkelissä soiteltiin. katto oli matalalla ja siinä oli joku verkontapanen. jäi sitten mun hieno paulstanley-peruukki kiinni siihen kun hyppäsin ilmaan.

Tutustuin kitaristimme Jacksonin lapaan hieman lähemmin keikan aikana. Seuraus: Keikan jälkeen naama näytti kuin olisin tullut tappelusta ja saanut pahasti turpaani. Lisäksi arpihan siitä jäi suoraan silmien väliin, siinä on ja pysyy.
 
Tosin kosto tuli tapauksesta eräällä toisella keikalla kun kitaristimme sai Jazz basson lavasta takaraivoonsa...

Jollain privaattikeikalla salin valojen himmennys poisti sähkön siitä töpselistä, josta bändi otti virtansa ja muutuimme hetkessä akustiseksi.
 
Sitä mukaa, kun yleisö tuli känniin, salin valot alkoivat yhä enemmän häiritä ja ilmiö alkoi esiintyä tiheentyvään tahtiin.
 
Mulla oli koskettimissa lisälaite, joka meni aina perusasetuksille kun ilman virtaa eli aina joutui pistämään asetukset uudelleen.
 
Kun kymmenettä kertaa tapahtui samana iltana, ei käynyt enää oikein vitsistäkään.

Ekan biisin aikana ihmettelin, että "Mitäs vittua, käsi on ihan märkä?!?" Ja ihan veressähän oikean puoleinen olikin. Joku perhanan kynsinauhahaava, joka vuoti kompin tahtiin aika kiitettävästi. Onneksi jeesusteippi pelasti keikan, mutta jälkikäteen vaan ihasteltiin katu-uskottavaa LP:tä, jonka mikit ja kielet oli saanet ihan uuden sävyn.

Kertokaas minkälaista hauskaa ja vähemmän hauskaa juttua on teille keikoilla tapahtunu.
 
http://personal.inet.fi/musiikki/bkaras/paiva.htm muutama hauska, enemänkin surkeaa arkea :)
Ja koti oli www.bkaras.tk