Bänditoiminta ›

Ois kiva kuulla tosta äänentoiston järjestämisestä keikoilla. Tässä kavereiden keikkoja katellessa on tullu todistettua kaiken näkösiä säätöjä =)
 
Eli kirjotelkaapa kaikkea mahollista PA-kamojen käytöstä, kajareiden ja vahvareiden sekä mikkien sijoittamisesta ja EQ asetuksista. Entä mitenkäs sitten sen äänen tason sais niin että soittajat sekä yleisö kuulevat musiikin? Kaikki maholliset huomautukset asiasta on enemmän ku tervetulleita.

Lisää middleä kitaraan.

Lisää middleä kitaraan.
 
Miksi?

Miksi?
 
Koska bändisoitossa ylä- ja alapää tarvitaan rummuille pelteineen, ja bassolle. On ensikertalaisten helmasynti laittaa kitaraan U:n muotoinen EQ-käyrä, koska sellainen kuulostaa _yksin_ hyvältä.
 
Mut vinkkejä: Kääntäkää kamat lavalle päin. Vahvistimenne ovat teidän henkilökohtaisia monitorejanne, ja yleisölle riittää murto-osa siitä melusta mitä itse tarvitsette.

Jos on putkivahvistin, niin kannattaa laittaa säädöt siten, että putkelle/putkille menee tavaraa paljon mutta volume on hiljaisella. Tällöin vahvarista saa irti hyvän kitarasoundin ihan hiljaisellakin volyymillä. Eli siis gain tms. kovalle ja volume riittävän alas. Miksaaja saa silloin enemmän säätövaraa kitaroille PA-kamoihin eikä tarvitse vetää kuitenkaan millään tirinäsäröllä.
 
Jos rumpali valittaa, ettei em. tapauksessa kuule muita soittimia, niin monitoria sitten vain lähemmäs rumpalia. Missään tapauksessa vahvistimia ei saa laittaa kovemmalle!

Kompuroiden käyttöön kannattaa tutustua.Täältäkin saa hyvää tietoa aiheesta, kuten myös muualtakin netistä.Pikku keikoilla riittää hyvin pelkän laulun puristus.
 
Alkuun ,eli harjoitteluun, kannattaa hankkia joku halpa mutta kuitenkin suht monipuolinen gate/expander/kompura/limitteri josta löytyy vielä ehkäpä auto-toiminto kompuran attack/release-toiminnolle.Tämä kun usein on harjoittelu vaiheessa ihan hyvä paniikkinappula-antaa myös referenssiä siitä mistä "ehkä" pitäisi lähteä.Tällaisia malleja löytyy suht' huokealla mm. Altolta(Fazer) ja Behringeriltä(Soundata).Malleja joita ainakin Altolta kannattaa katsella on tuo CLE-sarja.
 
EDIT:Ja toivottavasti kukaan ei nyt keksi että nuo Behkut ja Altot on ihan p#€%&ja.Se on jo keksitty ja kuitenkin ne on aloittelijalle ihan hyvää harjoittelumateriaalia.Kyllä sen sitten itsekin keksii ajan kanssa,miksi kannattaa/ei kannata hankkia 3000 euron putkikompuja...Peace.

Less is more. Eli jokŽikistä nappulaa ei tarvitse vääntää ihan vaan sen takia että se on olemassa, jokaista bongorumpua ei tarvitse mikittää vaikka kanavia mikserissä riittäisikin, eikä jokaista wattia tarvitse puristaa vehkeistä irti pelkän periaatteen vuoksi. Mitä vähemmän on asioista perillä, sen simppelimpänä homma kannattaa pitää.
 
Jokainen keikkatilanne on erilainen ja vaatii omat kuvionsa. Joustavuus ja sopeutuminen on A ja O. Pieni tupa - pienet volyymit, iso tupa - isot volyymit.
 
JFK:ta mukaillen. Älä kysy mitä miksaaja voi tehdä puolestasi vaan mitä sinä voit tehdä miksaajan puolesta. Paraskaan äänimies ei pysty tekemään kököstä konvehteja. Kun lavavolyymi on hallinnassa ja soundit kohdallaan jo ketjun alkupäässä niin hyvä yleisösoundi on mahdollinen. Eli vahvarien säädöt kuntoon, rummut vireeseen ym. niin miksaajalla on kunnollinen lähtökohta.
 
Niin ja sitten se iänikuinen juttu: korvat sijaitsevat päässä eivätkä polvitaipeissa eli nostetaan ne kitarakaapit ylös lattiasta!

Niin ja sitten se iänikuinen juttu: korvat sijaitsevat päässä eivätkä polvitaipeissa eli nostetaan ne kitarakaapit ylös lattiasta!
 
Tää on muuten tosi juttu, jota kannattaa kokeilla jos ei oo koekeillu. Vaikka kitaristilla ois isokin kaappi alla, kannattaa se nostaa.
 
Yhdellä kitaristilla oli semmonen orangen 4x12 kaappi joka oli alkuun aina lattialla. Minä miksaajana valitin joka keikka että lavasoundi on niin kova että yleisöön on vaikea saada hyvän kuulosta soundia. Sitten yhdestä keikasta eteenpäin alettiin nostaa vahvistimet aina jollekkin penkille tms. Heti rupes kitarasoundi hiljenemään. Nykyään homma toimii hyvin. Lisäksi vahvistimet harvoin ovat suoraan yleisöön päin. Jos kitaristi ei meinaa kuulla kitaraansa ja kamat ovat mielestäni riittävän isolla laitan sitä kitaraa ennemmin monitoriin kuin vahvistinta isommalle.

Tässä muutama aloittelevalle bändille sopiva perusasia:
 
- riittävän ajoissa paikalle (monen helmasyntinä kiire)
- PA pystyyn ja tuttu levy soimaan CD:ltä. Tilan vaatimat asiat ovat kaiuttimien oikea suuntaus ja bassopuolen ekvalisointi. (kumiseeko liikaa vai ei)
- kunkin soittimen/ mikin tasonsäätö ja soundin tarkistus kuulokkeilla
- rummut ja basso soimaan kaksin ja saliin kuuntelemaan balanssi + soundi
- yksi soitin kerrallaan lisää alkaen rytmikitarasta ja synataustoista soolomaisempiin soittimiin. Viimeisenä laulu, jonka pitää olla selvästi erottuvin elementti.

Mitenkäs sitten, jos kitara- ja bassovahvistinta ei mikitetä? Kannattaako ne siis kääntää eteensä?

Mitenkäs sitten, jos kitara- ja bassovahvistinta ei mikitetä? Kannattaako ne siis kääntää eteensä?
 
No jos ei mikitetä, niin kyllä ne yleensä kuuntelijoihin (yleisö) päin suunnataan. Varmaan helpottaa kuuntelemista :). Tietenkin jos linjaan soitetaan, niin se on eri juttu

Jos on putkivahvistin, niin kannattaa laittaa säädöt siten, että putkelle/putkille menee tavaraa paljon mutta volume on hiljaisella. Tällöin vahvarista saa irti hyvän kitarasoundin ihan hiljaisellakin volyymillä. Eli siis gain tms. kovalle ja volume riittävän alas. Miksaaja saa silloin enemmän säätövaraa kitaroille PA-kamoihin eikä tarvitse vetää kuitenkaan millään tirinäsäröllä.
 
Joskus kitara saattaa olla myös liian hiljaa, varsinkin rumpusetin lähistöllä oleva mikitetty skittaskobe on PA:ssa mielenkiintoisen kuuloinen, koska kitaramikki kuulee rumpuja aika kolisevalla saundilla...ja sitten tätä kitara/rumpuvuotokanavaa pyydetään koko ajan lujempaa monitoriin koska vahvistimen oma saundi on liian hiljainen. Esimerkki aika kärjistetty mutta käynyt useasti. Kitarasaundeja ei myöskään kannattaa vääntää tulpat päässä, varsinkin jos skobe on lattian tasossa. Särösaundeissa monesti on turhaa bassoa, lava rupeaa kumisemaan, jos ja kun lavalta vuotaa skittaa yleisöön, niin moni varmaan kuuntelee mieluummin mureaa "hallitsen maailmaa-murska-rouhimista" kuin treble-puukkoa, joka leikkaa kaiken läpi, ja kuulostaa munattomalta kiukuttelulta :)

Lisää middleä kitaraan.
 
Treeneissä testasin ja laitoin reilusti middleä ja soundi oli aivan hirveä, sellainen "iskevä". Enemmän tykkään pitää sitä middleä pienemmällä. Mutta siis middleä kannattaa laittaa vaikka soittajasta itsestä kuulostaakin paskalta?

Stain:
Treeneissä testasin ja laitoin reilusti middleä ja soundi oli aivan hirveä, sellainen "iskevä". Enemmän tykkään pitää sitä middleä pienemmällä. Mutta siis middleä kannattaa laittaa vaikka soittajasta itsestä kuulostaakin paskalta?
 
Paha sanoa tältä pohjilta, mutta koittakaa joskus nauhoittaa treenejä ja vertailla millä soundeilla kokonaisuus kuulostaa parhaalta. Pointti tuossa middlessä pahkinänkuoressa sanottuna on siinä että siinä kitaran on hyvä väli soida koko bändin kanssa. Jos kitara on liian bassoinen niin se vain kilpailee tilasta sen oikean basson kanssa ja lopputulos voi olla ...puuroinen?:-) Vähintään kuuntele sitä koko bändin soidessa.
 
Tosin, tähän ei ole olemassa _mitään_ yleispätevää sääntöä. Toisille isompi alapää kitarassa sopii, toisille ei. Riippuu niin monesta jutusta, siitä bassosta, teidän kämpän akustiikasta, Nasdaqin kurssista ja kuun vaiheesta.
 
Anyway: nauhoittakaa, edes mankalla jos ei muuta. Ottakaa yhteen kitaroille keskialue voittoinen soundi ja tsekatkaa mikä on jämäkin / selkein variantti. Monesti yksittäinen kitara hyvin jytisevältä nauhalta voi olla yksin aika ohut vesseli. Siihen kun lisätään tueksi basso ja kannut niin johan jytisee.

Kompuroiden käyttöön kannattaa tutustua.Täältäkin saa hyvää tietoa aiheesta, kuten myös muualtakin netistä.Pikku keikoilla riittää hyvin pelkän laulun puristus.
 
Alkuun ,eli harjoitteluun, kannattaa hankkia joku halpa mutta kuitenkin suht monipuolinen gate/expander/kompura/limitteri josta löytyy vielä ehkäpä auto-toiminto kompuran attack/release-toiminnolle.Tämä kun usein on harjoittelu vaiheessa ihan hyvä paniikkinappula-antaa myös referenssiä siitä mistä "ehkä" pitäisi lähteä.Tällaisia malleja löytyy suht' huokealla mm. Altolta(Fazer) ja Behringeriltä(Soundata).Malleja joita ainakin Altolta kannattaa katsella on tuo CLE-sarja.
 
EDIT:Ja toivottavasti kukaan ei nyt keksi että nuo Behkut ja Altot on ihan p#€%&ja.Se on jo keksitty ja kuitenkin ne on aloittelijalle ihan hyvää harjoittelumateriaalia.Kyllä sen sitten itsekin keksii ajan kanssa,miksi kannattaa/ei kannata hankkia 3000 euron putkikompuja...Peace.
 
Noissahan on ero kuin yöllä ja päivällä. Varsinkin se B:n halvin mahdollinen kompura. No halvalla kun saa...
Ei se pahemmin kompressoi, jos ohjeiden mukaan käyttää mutta soveltamalla limitteriyksikköä ja interactivea ja automattisia"hyökkäys" aikoja niin jotain toimintaa saa aikaiseksi.
 
Jos kompuraan sotkeutuu, niin halvoilla menee vaan ajatukset sekaisin.
Tosin eihän ne ole monialuekompuroita.

Mutta siis middleä kannattaa laittaa vaikka soittajasta itsestä kuulostaakin paskalta?
 
Aika monasti se itselle paska, yksinään kurja soundi on bändin seassa vallan mainio. Yksinään täydellisen murea ja leveä soundi hukkuu bändin sekaan kuin pieru saharaan. Kuuluville siitä tuppaa jäämään vain yläpään kihinä, eli "ammattitermeillä" sirkkeli, ampiaispesä tai teinikeihäs. :D
 
Vähän tai enemmän konottava, middlepitoinen kitarasondi erottuu sieltä bassomurinan seasta paremmin. Ja säröä pois kans. Kaks kitaraa summaa särön sirkkeliksi. Sitäpaitsi todella agre soundi syntyy siitä kun säröä on maltillisesti ja kitaraa lyö agresti. Särön määrä lisää kompressiota=vähentää agrea.
 
Jos gain on normaalisti jossain täysillä, sitä kannattaa koittaa pudottaa ainakin noin neljäsosa pois. ihan kokeeksi. Soundi selkenee ja särön määrä vähenee oikeastaan vaan sillai, että kihinä helpottaa.
 
Nimim. "Marshallin middle klo 15"