Bänditoiminta ›

Elikkä jos on esim . ensin tehnyt sanat ja sit tekee siihen pääll musiikin niin se musiiikki kuulostaa aina helevetin hyvältä, mut sitte ku pitäis alkaa bändin kans sitä treenaan niin on että: - ei vittu! Täähän on ihan paskaa tavaraa, eihän tämmästä kehtaa soittaa.
 
Aina se on muka liian monimutkainen tai liian yksinkertainen,kliseinen tai yksinkertaisesti kuulostaa vaan korvaan epäsopivalta.
Sanat siis ovat vielä silloinkin hyvät mutta musiikki kuulostaa täysin paskalta.
 
Onko muilla tälläisiä tunteita biisin teon jälkeen??
esimerkiksi seuraavissa treeneissä tuntuu että ei
saatana mikä paska biisi!??
 
en tiedä mistä tuollainen omalla kohdallani johtuu mutta tommonen fiilis vaan noudee pintaan.
 
tietysti aluks se kuulostaa siis uudelta hitiltä, mutta seuraavan viikon aikana se onkin jo pesään joutavaa tavaraa....

Jotkut biisit ei vaan toimi bändin kanssa. Yhteen noista sanoituksista mitä tonne sanoituspalstalle olen laittanut tekemäni sävel ja laulumelodia kuulosti kotona soitellessa helvetin hyvältä. Treeneissä kun sitä katsottiin, osoittautui ettei se toimikaan ollenkaan niinkuin pitäisi. Eikä ole eka kerta kun näin käy. Toisaalta taas kehnommankin oloinen raakile saattaa joskus herätä bändin kera ihan uuteen eloon.
 
Noo, kun noita biisejä jää tarpeeksi naftaliiniin, niin täytyypä sitten tehdä niistä tollanen Rob Coffinshaker: Live at the cemetery -tyylinen soololevy, jossa on pelkkä akustinen ja laulu.

Useesti varsinkin jos on mielessään miettiny varmiiks rakenteen ja riffit ja koukut ja koko pläjäyksen valmiiks sitä ei saa toimimaan bändin kanssa kirveelläkään, ja sekös vasta suututtaa. Varmaan lähinnä piisin groovepuolella tulee niitä ongelmia että se ei rullaakaan niin hyvin kun sen bändin kanssa joka mun pään sisällä soittaa.
 
Meillä parhaiten on yleensä toiminut sellainen että pistetään pari-kolme riffiä valmista riffia yhteen, sitten heitetään niistä pois yks tai kaks, järjestellään uusiks, hinkataan, mietitään pari koukkua, hinkataan lisää, pistetään taas vähän uusiks, hinkataan, jossain vaiheessa jollain on tuurilla joku oikeen fiksu juttukin minkä voi lätkästä C-osaan tms että saadaan se yks hyvä kohta mitä voi oottaa koko biisin ;)
 
Tämä siis tapahtuu tietysti n+1 määrässä treenejä aikana, ja aika moni kappale kokee vielä erilaisia muutoksia kyllä paljon jälkeenkinpäin.
 
EDIT: ja kyllähän niitä tälläkin metodiikalla tehtyjä valmiita piisejä tulee heitettyä muutaman treenin jälkeen lahojen biisien romukoppaan kun eivät vaan toimi. Otetaan riffit irti varaosalaatikkoon ja pistetään laho ranka roskikseen :)

On tuttua. Usein kotona joku kuulostaa ihan parhaalle mutta sitten se vaan hajoaa käsiin kämpillä. Nykyään teemme kitaristin kanssa kahdestaan biisit. Toinen tuo jotain riffejä ja niistä sitten rakennellaan, soitellaan riffejä ja muuta. Sitten vähän haukutaan toisen tekeleitä ja biisi alkaa muotoutua. Tuskin onnistun ikinä viemään kokonaan valmiin biisin kämpille bändin raiskattavaksi.

Varmaan lähinnä piisin groovepuolella tulee niitä ongelmia että se ei rullaakaan niin hyvin kun sen bändin kanssa joka mun pään sisällä soittaa..
 
Tähän varmasti vaikuttavat soittotaidot ja kokemus kovasti.

Tähän varmasti vaikuttavat soittotaidot ja kokemus kovasti.
 
No ei nyt ehkä niinkään meillä kun periaatteessa ne perustaidot on jo hanskassa ja tullut samalla porukalla soittimia hakattua jo melkoisen kauan. Ehkä enemmänkin tyylitajullisista seikoista, en oo oikeen koskaan tykännyt komentaa esimerkiksi rumpalia että vedät nyt tasan näin. Pitää olla vähän tilaa levitellä mun mielestä. Yleensäkin tykkään että biisi soi niinkuin se soittajasta luonnostaan lähtee.

Itse teen kans 95% biiseihin ensin sanat ja sit sävellän (yleiseti on kyl jonkin lainen visio sävllyksestä jo päässä ku aloitan sanoitusta). Mut kyl ne on toiminut bändinkans viimeistään 10-20 soittokerran jälkeen:)

kannattaa työstää niitä biisejä bändin kanssa. jos alkaa liian valmista biisiä treenata niin tulee aina ongelmaa. tietysti riippuu vähän bändin jäsenien soittotaidosta ja egojen koosta.

Mä tuon yleensä treeneihin ns. valmiisiin biiseihin läjän muutoksia mitä sitten ruvetaan hinkkaamaan. Ongelmana lähinnä tulee jos on useampia koukkuja joidenkin orkesterin jäsenien näemmä akuutti dementia :)
 
Yleensä tykkään kyllä että kaikki tuo jotain omaa, idiksiähän ei ikinä ole tarpeeksi, tärkeintä on lähinnä että on joku joka pitää kaikkia lankoja käsissä ja päättää mitä käytetään ja mitä ei. Koska aina se mahtava rumpujuttu ei käy sävellyksen kanssa yksiin. Onneksi mitään megaegoja itseäni lukuunottamatta ei bändissä oikeastaan ole :)

joskus auttaa muo ainakin se, kun vähäks aikaa unohtaa koko biisin.äänittää sen vaik, ja sit hautaa nauhan jokskin aikaa. sit kun taas kaivaa matskun esiin, voi kuunnella sitä ihan "uudella korvalla" ja tajuu mikä siinä klikkaa.saa nääs kuulokulmaa...

Sellainenkin helpottaa ajattelua jatkon kannalta, että tekee biisin ja sanat ihan erillään toisistaan... eli ei tosiaan mieti _mitään_ rytmityksiä eikä välttämättä ees melodioita lyriikkaa sorvatessaan. Sitten kun ne ymppää yhteen, on väkisin tehtävä muutoksia ainakin sanoihin, yleensä myös musiikin rakenteeseen.
 
Lopputulos muodostuu toimivaksi, kun on valmis tekemään niitä muutoksia. Mutta jos väkisin haluaa pitää kiinni jostain palasesta joka "ei vaan toimi"... sillon hakkaa päätään seinään.
 
Todettu on sekin, että jos biisi ei kerta kaikkiaan sytytä, kannattaa unohtaa se ja tehdä uusia...

tietysti aluks se kuulostaa siis uudelta hitiltä, mutta seuraavan viikon aikana se onkin jo pesään joutavaa tavaraa....
 
No, silloin biisi ei sovi bändille. Eli se sopisi sulle, ja omissa mielikuvissasi saat sen soimaan hyvin, mutta se ei sovi bändisi linjaan (joka on aina kaikkien soittajien summa), joten paras siirtyä seuraavaan biisiin, ja säästää tuo jollekin toiselle projektille.
 
Tuttu ongelma. Joskus saa kasaan sellaisen bändin, että kaikki ideat toimivat; siitä kannattaa sitten pitää kiinni. Tavallisempaa on, että rajat ovat aika pian vastassa vaikkei oltaisikaan tiukasti jossain musiikin tyylilajissa.
 
Säästä se soololevylle:-)

Toisaalta, auttaako se ,että eri henkilö tekee sanat ja toinen säveltää?

Varmasti vaikuttaa se millaista paskaa se poppoo normaalisti on soittanut. On varmasti vaikeata itä-saksalaista kansanmusiikkia -kaikki kunnia heille- soittavan yhtyeen alkaa soittamaan jotain vähän enemmän populaarimusiista musiikkia. Itse olen sitä mieltä, että kappaleet on paras työstää yhdesää, eikä runtata muulle yhtyeelle yhtäkkiä piisejä, joista heillä ei ole mitään käsitystä. Niitä ois hyvä kenties aluksi esim. kitaristien katella ja suunnitella ja sitä kautta viedä piisi reeneihin. Siellä on hyvä päättää mihin kohtaan kansiota piisi jää.

Ite oon huomannut että kun suunnittelee jonkun mahtavan kitarariffin ja alkaa siitä rakentamaan piisiä, ni mitä yksinkertasempii muut riffit on niin sitä paremmalta piisi kuulostaa.
 
Ja kun tekee yhden piisin mikä toimii bändin kanssa, niin seuraava piisi kannattaa tehdä saman tapaisilla sointukuluilla. Mut ei kuitenkaan täysin samanlaista kun edellinen piisi.

Mun mielestä kannattaa sit taas aina kokeilla jotain uutta. Rohkeesti vaan tesmailla kaikkia oudoimpiakin sovituksia ja psykoottiisimpia komppeja...Muuten jämähtää helposti paikoilleen. Ja sekin kannattaa muistaa että omien esikuvien esilletuomisessa ei ole mitään pahaa, jos abba tekee hyvää musaa niin kannattaa omaksua niitä asioita mistä siinä abbassa pitää.

No, silloin biisi ei sovi bändille. Eli se sopisi sulle, ja omissa mielikuvissasi saat sen soimaan hyvin, mutta se ei sovi bändisi linjaan ...
 
No minä olisin sitä mieltä ettei hyvä kappale voi yhtä-äkkiä muttua huonoksi. Vika on sovituksessa jos kuullostaa paskalta. Tai ehkä ei ole sovitettu bändille ensinkään. Sovitus on A ja O.
Jos olet ränkyttänyt menemään yksin kitaralla niin täytyy ajatella asia uusiksi bandin kanssa ja jättää oma soitto kenties vähemmälle.

No minä olisin sitä mieltä ettei hyvä kappale voi yhtä-äkkiä muttua huonoksi. Vika on sovituksessa jos kuullostaa paskalta.
 
Jokaisella bändillä on tietyt musiikilliset vahvuutensa, joihin täytyy suhteuttaa kaikki bändin soittama kama. Jos bändin vahvuus on junttiboogie, ja sille tarjotaan avant-gardejazzia, on todennäköistä että biisi kuulostaa huonolta, vaikka se Charles Minguksen soittamana olis maailman paras pala.

Itse en piisejä tee, joten en ehkä voi tietää mitä arvon maestrojen päässää liikkuu,mutta mun miälest biisin tekoprosessin pitää muokkautua ko. bändille luontevaksi. Eli bändeissä joissa soitan, toimii jamittelu oivallisena biisin tekotapana. Hieman vähemmän itsekritiikkiä biisintekijälle ja ideat jakoon. Bändihän niitä biisejä esittää. Tosin hyvä diktatuuri on parempi kuin huono demokratia. Mutta kuitenkin. Ja jotkut biisi-aihiot vaativat aikaa kypsyäkseen.