Bänditoiminta ›

Moi,
 
Aina silloin tällöin tulee eteen tilanteita, joissa soittaa ensimmäistä kertaa jonkun kanssa. Olipa kyse yksittäisestä jammailusessiosta tai uuteen bändiin siirtymisestä, on hyvin tärkeää minkälaisen ensivaikutelman antaa itsestään kanssasoittajana muille. Kertokaapa ajatuksianne asian suhteen. Millä teihin tekee hyvän ensivaikutelman?
 
Mä aloitan. Jos haluat tehdä hyvän ensivaikutelman muhun, niin:
 
-Ole ajoissa paikalla.
-Näytä että osaat kuunnella
-..äläkä soittele omiasi täydellä volyymilla kun muut yrittävät puhua.
-Älä ehdota soitettaviksi yltiökuluneita kappaleita, kuten Nothing Else Mattersia tms.
-..ja jos ehdotat jotain soitettavaksi, toimita äänite ja mahdollisesti nuotitkin - erityisen hyvä juttu jos toimitat ne etukäteen kaikille niin että niihin voi kukin perehtyä ennen yhteistä soittamista.
-Jätä turha kikkailu pois: se, että yrittää liiaksi todistella omia taitojaan muille, voi hyvinkin tuntua paitsi rasittavalta, myös epäilyttävältä - mitä puutteita sillä esittämisellä yritetään peitellä?
-Ja sitten tietysti se oma tontti hoidetaan kunnolla.
 
Pitää myös muistaa, että sosiaaliset taidot ovat todella tärkeitä soittajallekin. Ainakaan ei kannata yrittää nostaa itseään yrittämällä painaa muita alas.
 
Varmuuden vuoksi mä en laita ihan kaikkia ajatuksiani tähän vielä, että muillekin jää.. Saa jatkaa.

Tossahan ne pääasiat oli, lisättäköön vaikka omat kamat.

Kannattaa ennemmin suhtautua asiohin rennosti kuin koittaa antaa pro-vaikutelmaa.
Toki pitää ottaa muut huomioon.

Minuun tekee vaikutuksen ihan minkä tahansa Beatles-biisin hyräily/laulaminen/soittaminen.

Näytä että nautit soittamisesta.Liiku ja soita energisesti.Sanalla sanoen anna koko bändille hyvät treenivibat olemuksellasi.

Yksi tärkeä on se, että kuuntelee, sekä musiikkia että sitä mitä muilla on sanottavana. Se on jo puoli voittoa.

Toinen mikä tulee mieleen on se, että on aidosti kiinnostunut jutusta. Joskus ammattilaisia vaivaava "yeah, whatever" -asenne ei noissa bändihommissa oikein toimi.

Kannattaa myös aloittaa rauhallisesti. Jos heti alussa ryhtyy säätämään hirveesti, tulee usein ongelmia.

Parasta pitää suunsa kiinni tarvittaessa :)

Positiivinen asenne ennenkaikkea. Parasta löytää ne hyvät puolet jutusta ensiksi ja kukaan ei ole immuuni pienille kehuille. Jos biisi on hyvä niin on hyvä sanoa se, vaikka rumpali soittaakin ihan mitä sattuu.

Hirveetä pätemistä ei kestä erkkikään!

Toinen mikä tulee mieleen on se, että on aidosti kiinnostunut jutusta.
 
Joo! Yksi hyvä asia, mistä tämän huomaa, on se että kaveri on valmistautunut nimenomaan kyseistä porukkaa ja tilannetta varten. Aina se ei ole mahdollista, mutta kuitenkin - ja jos voi yllättää kaverit iloisesti, siitä tulee rutkasti plussaa!
 
Olimme aikoinaan valitsemassa yhteen bändiin uutta kitaristia, edellisen jätettyä soittohommat perhesyiden takia. Ensimmäinen kandidaatti oli etukäteen opetellut valmiiksi suuren osan matskuamme - joka oli julkaisematonta, bändin itsensä rustaamaa kamaa! Arvatkaa saiko heppu paikan.

Meillä ku aloitettiin niin ei ollut vaikeata kuin valita biisit mistä aloitetaan ku tunnettiin jo ennestään... mut soitto taito ei ollut oikein silloin meillä hyvä vielä et jos joku osaa jonkun biisin niin toinen ei osannut sit soittaa sitä =D mut siitä se lähti... ollaan soitettu noin 1,5 vuotta ja takana yksi cover keikka... meillä kestää bändi hyvässä sovussa ku ollaan hyviä kavereita jo entuudestaan... mut aina tulee meitsin (basisti) ruettua heittää pientä kikkaa joka biisin välillä =D joskus jätkät sanoo ihan tosissaan et älä vittu soita ja joskus ku on hauska riffi niin ne nauraa hyvällä mielellä =D hauskat kikat on parhaita =D tää ei kyl liittynyt tähän aiheeseen just mitenkään =D

hyviä pointteja, ei ainakaan heti tullut täydennettävää mieleen..
 
paitsi että onhan noita hyvä noudattaa vielä sen ensivaikutelman muodostumisen jälkeenkin:)

paitsi että onhan noita hyvä noudattaa vielä sen ensivaikutelman muodostumisen jälkeenkin:)
 
Sitten aletaan olemaan oma vittuimainen itsensä tietenkin. Ei kai kukaan jaksa vetää roolia kauhean pitkään. :)

Ite oon käyttäytynyt samoin kuin muussakin kanssakäymisessä eli ollut oma itseni enkä ole yrittänyt liikaa. Rennosti vaan.

Yleensä lähes jokainen kitaristi haluaisi/toivoisi tekevänsä kolleegaansa vaikutuksen joka laittaisi luun kurkkuun... ihan vaan suurentaakseen omaa egoa. Olen tätä ajan kuluksi miettinyt ihan vaan sen takia kun olen nähnyt paljon kahden ihmisen sanattomia "kitaramittelöitä". Sinänsä koomisen näköistä hommaa.

Ai niin, kannattaa sanoa heti että mulla ois tämmönen oma riffi, ja sit soittaakin Paranoidia. Jos muut nauraa ja luulee läpäks ni pokkana väittää vaan, että mitä te nauratte, tää on mun oma riffi, en mää sitä oo missään kuullut.

Täytyy kertoa oma esimerkki viime marraskuulta:
 
Menin lauantai-aamusella yhentoista aikaan korttelikuppilaan krapulakahville ja törmäsin yhteen puolituttuun, joka oli tulossa jostain Tampereelta palokunnan reissulta. Ja oli jo onnistunut parantamaan oman krapulansa.
 
Minäkin päätin sitten siinä seuraksi ottaa muutaman ja sitten seittemän kieppeillä muutaman kapakin jälkeen kaveri kattoo kelloa ja sanoo "katos, meillä alkaa bänditreenit, etkös säkin soittanu kitaraa?" Mitäpä siihen muuta kuin että "joo".
 
Haettiin mun kitaravehkeet kotoa ja siksarit ärrältä ja mentiin treenipaikalle, joka oli silloin keskustassa kattohuoneistossa, ja vielä ilmainenkin. Sinne moikkaamaan muita "morho, mitäs veetään?" Kauheissa naamoissa sitten veettiin vähän Agentsia ja Hendrixiä ja porukka oli että "älä turhaan roudaa niitä kamoja takasin himaan."
 
Seuraavissa reeneissä olinkin jo sitten vähän skarpimpi ja yksi kitaristi on matkan varrella vaihtunut (nyk. nimimerkki AlCopone) ja useampi keikka on takana. Plus suuria tunteita ja konflikteja ja kriisejä. Kyllä pändisoitto on kivaa. Seuraava keikka on 28.8. Tirmoon kellarissa Porvoossa. Sinne kaikki.

Ai niin, kannattaa sanoa heti että mulla ois tämmönen oma riffi, ja sit soittaakin Paranoidia. Jos muut nauraa ja luulee läpäks ni pokkana väittää vaan, että mitä te nauratte, tää on mun oma riffi, en mää sitä oo missään kuullut.
 
Häh, mikä ihmeen paranoid?