Bänditoiminta ›

pääsin juuri bändiin soittamaan. about 3 vuoden etsimisen jälkeen löyty porukka joka kaipas kakkos kitaristia. hyvää bändissä on musan lisäksi se että jannut tekee hommia bändin eteen ja treenaa tosissaa.
 
ongelmaksi vain huomasin että, en voi ikinä korvata alkuperäis kitaristia millään. olen uusi naama bändissä. inside vitsit ja jutut menee korkeelta yli. heidän työskentely tapa on erilainen kuin mihin olen ite tottunu. en tunne ketään bändistä ja muut on kavereita keskenään. tunteneet toisensa jotain 10 vuotta.
 
pitää kai ehdottaa perinteistä mutta tylsää ideaa että hei pidetään sauna ilta ja vedetään perseet tms että pääsis nopeammin sisään bändin kemiaan.
 
onko jollakin kokemuksia ko. asiasta olla ulkopuolinen bändissä? miten päästä sisälle bändin "kemiaan" tms..

onko jollakin kokemuksia ko. asiasta olla ulkopuolinen bändissä? miten päästä sisälle bändin "kemiaan" tms..
 
Ajan kanssa. Saunaillat ei varmaan haittaa tee.

Bändejä on monenlaisia.
itse olen solistina bändissä, jolle olen yrittänyt näitä grillibileitä/saunailtoja sillointällöin tuloksetta ehdotella.
Musiikillisesti kemiat toimii mainioista, ja kyllä kaikki ihan hyvin toimeen tulee, mutta mistään "kaveribändistä" ei voi puhua. Homma on jakautunut niin, että rumpali ja basisti on kavereita, ja minä ja kitaristi ja minä ja toinen laulaja.
Joskus ottaa päästä, ettei ole semmoista kaverihenkistä meininkiä ihan niin paljoa, kuin joissain muissa bändeissä on ollut, mutta toisaalta kaikki tykkää helvetisti soittaa kyseisessä bändissä ja takahuoneessa yhteishenki on aina loistava.
 
Sisäpiiri juttuihin pääsee kyllä sisälle pikkuhiljaa, ja saunailta kannattaa ehdottomasti pitää, mutta mitään paineita ei kannata ottaa siitä, vaikka ei mitään parhaita kavereita ei olekaan jäsenten kanssa. Pääasia että tulee toimeen ja kaikki tykkää soittamisesta ja uskoo siihen juttuun.

Niin, kun mietitään monia suuria bändejäkin, niin harvoin kaikki jäsenet mitään ylimpiä ystäviä ovat. Aika usain on just niin, että joku kaveriporukka on perustanut bändin, ja sitten jäseniän on vaihtunut jne, joten ei bändin jäsenet välttämättä kovin paljoa näe toisiaan ulkomusiikillisissa merkeissä..

No meillähän on nyt bändissä uus rumpali ja kerran on vaihtunut basisti ja kerran on otettu vieras rumpali mukaan, eli on kokemusta uusista jäsenistä vaikka en itse ole koskaan ollutkaan uusi jäsen bändissä.
 
Kyllä sitä kannattaa ehdotella ja yrittää tehdä jotakin myös bänditoiminnan ulkopuolella. Ekaksi niin ainoa puheenaihe on varmasti bändi, mutta ei se haittaa. Joku saunailta on varmaan hyvä, tai sitten istutte vain ottamassa kaljaa ja puhumassa. Vuokratkaa leffa, jotain. Jos ei sitten millään ota onnistuakseen niin sitten ei kannatava väkisin jso bänditoiminta muuten rullaa, mutta kannattaa kyllä nähdä ystävyyden eteen vaivaa.
 
Mitä paremmin tunnet ne tyypit, sitä enemmän voi niihin luottaa, ja usko mua. Jos soitatte samassa bändissä niin semmoisia hetkiä tulee jolloin joudut luottamaan toiseen. Yksi hyvä esimerkki on että bänditouhussa liikkuu paljon rahaa. Reenikämpän vuokra, painettavat CD:t, mahdollinen studio, keikkaliksat. Sitten muut asiat: Keikkakyytien järjestäminen, keikkojen järjestäminen, haastattelujen järjestäminen, demojen lähetteleminen jne. jne.
 
Jos tunnet bändikaverisi ja tiedät heidän vahvat ja heikot puolet, voit paremmin mielin jättää asioita heidän hoidettavakseen. Eikä saa unohtaa sellaista asiaa. Bändi kestää vastoinkäymiset paaaljon paremmin jos kaverit soittavat keskenään kun jos vieraat soittavat keskenään. Kynnys bändin hajoamiseen on alempi jos tietää että ei tarvi koskaan olla niitten jätkien kanssa tekemisissä.

saunailta, katotte spinal tapin leffan ja kiskotte kaljaa. jos ei sillä hitsaudu bändi yhteen niin johan on ihme hiihtäjiä! :)

Heh, no, sehän on aina niin, että kun uuden jannun kanssa soitetaan nuottiakaan, lähdetään vetämään kännit. Siinä sitä sitten näkee toimiiko kemiat.

Ajan kanssa.

Minun bändissä ei tollasta ongelmaa ole kun kaikilla on omat kaveripiirit. Me vaan soitetaan.

Minun bändissä ei tollasta ongelmaa ole kun kaikilla on omat kaveripiirit. Me vaan soitetaan.
 
Hyvä asenne.

Minun bändissä ei tollasta ongelmaa ole kun kaikilla on omat kaveripiirit. Me vaan soitetaan.
 
Me ollaan jonkin verran tekemisissä muunakin aikana, mutta pääsääntöisesti musiikkijutuissa.
 
Muutaman kerran meillä on ollut tuurailevia jätkiä ja aina on oltu heti "samalla puolella pöytää" alusta asti. Keikkatuurareiden kanssa sovimme aina keikkapalkkion, tapaamisajan yms. täysin valmiiksi.
 
Tärkeintä on mielestäni suvaitsevaisuus puolin ja toisin. Uusi jäsen/ tuuraaja ei voi koskaan olla täysin samanlainen kuin entinen tai tuurattava soittoniekka, joten täytyy antaa aikaa tulla sisälle porukkaan. Tärkeätä on täysi avoimuus ja mainita siitä jo etukäteen. Tiuskiminen ja naama rypyssä manailu eivät auta mitään.

Myö samassa porukassa juodaan ja soitetaan ja käydään festareilla/keikoilla ja hengaillaan. Ei kovin helpolla tähän väliin muita soittajia pystyisi tunkemaan.

Riippuu ihmisestä / ihmisistä. Jos uusi hemmo on hyvä tyyppi, eli istuu bändin meininkiin ja erityisesti huumorintajuun, ei ongelmia juurkiaan muodostu. Eri asia tietysti on, jos vanhat jäsenet ovat täysi k*rpiä, sillon voi sopeutuminen olla vaikean ja mahdottoman välimaastossa. Sekin vaikuttaa tietysti, sujuuko soitto... ;)

Olin bändissä missä vaan soitettiin ja muuta ei tehtykään, treenattiin kovaa ja tekniikka ja tietoa löytyi, mutta kemiat ei toimineet. Ehdoteltiin baari reissuja, saunailtoja, mutta vastaus oli aina "katotaan sitä sitte"... hommat alko kusee, riitoja enemmän ja lopulta päätettiin haudata bändi!
 
Nyt on bändi jossa kemiat toimii täydellisesti, kaikki ollaan kavereita (oikeestaan ei mulla muita kavereita olekaan), biisit toimii paremmin, soittaminen on mukavempaa ja muutenkin hommat luistaa tosi hyvin!
 
Kannattaa saada kemiat toimimaan tosi hyvin, kaikki luonnistaa silloin paremmin!

Me ollaan keskenään yhteydessä päivittäin. Homma toimii.

Aika monessa viestissä ehdotellaan saunailtoja ja viinanjuontia... öhhöijää. Entäs jos tämä uusi jäsen onkin raitis? Nimittäin ainakin Arkham Casket Companystä löytyy sellainen ihme kuin täysraitis muusikko. Ja sitten on toinen jäsen joka ahdistuu sosiaalisissa tilanteissa (ja inhoaa humalassa olevia ihmisiä) ja se on tämä allekirjoittanut tässä näin. Eiköhän se tutustuminen ja porukan yhteen hitsautuminen tapahdu itsekseen ja ajan kanssa. Ja tarviiko sitä nyt niin parasta kaveria aina ollakaan. Siitä voi olla bänditouhuissa haittaakin. Nimimerkillä "Kokemusta on".
 
Edittiä: Niin, onhan se tietysti hankalaa mennä ns. valmiiseen porukkaan. Tällä luonteella millä mua on siunattu se olisi täysin mahdotonta. Mutta jos tulisi tilanne että bändiin jossa mä olisin pitäisi etsiä uusi jäsen, niin kyllä mä ainakin koittaisin tehdä kaikkeni ettei hän tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Insidejutut pois, niin sekin jo auttaisi.

kyl nyt on alkanut toi jutun heitto toimimaan paljon paremmin bändin sisällä. mutta kun on uus naama bändis, niin on vähän sellanen pelko persiissä että ei saa paljoa mokailla treeneis tms, ku on tavallaan vielä helppo potkasta ulos. joo, ehkä toi on omaa paranoijaa mutta kuiteski, tavallaan yrittää ihan vitusti ja treenaa ku hullu että vois todistaa olevansa hyvä soittaja. mutta se sitten kanssa näkyy jännityksenä treeneis.