Aihe: Lavamonitorointi 1 2 | |
---|---|
![]() 22.07.2004 14:08:42 | |
Moro Olemme parhaillaan hakemassa oikeata monitorointisetuppia lavalle. Kaikki kokeilemamme variaatiot ovat tähän mennessä aina jostakin syystä epäonnistuneet. Eli lavasoundi on mennyt muusiksi viimeistään kolmannessa setissä. Ja kun kukaan ei kuule ketään ei kellään ole kivaa.. Löytyisikö joltakin hyvää nettiosoitetta, missä olis noin niinkun ainakin teoriassa selitetty kaikki asiat, joita monitoroinnissa pitää huomioida. (monitorien asettelu, teho, lukumäärä ym.) Myös kaikki kokemuksen tuomat vinkit on tervetulleita. Keikoillamme normaalisti kaikki instrumentit ja laulu ajetaan PA:n kautta ja sieltäkin kohtuullisella volumella. Muutamia syitä puuroutumiseen olemme jo löytäneet: - rumpali muuttuu loppuiltaa kohti varsin raskaskätiseksi - toisella kitaristilla kuulo heikkenee dramaattisesti viimeistään toisen setin lopulla.. Kaikki vinkit tervetulleita - kun lavamonitorointi toimii on siellä helvatan kliffaa potkia menemään rock'n'rollia ! Tää :o) | |
![]() 22.07.2004 14:37:09 (muokattu 22.07.2004 14:37:34) | |
Oletteko ajatelleet korvamonitoreita? Saa kerta heitolla lavasoundin kuntoon jos on osaava mies mikserin päässä... | |
![]() 22.07.2004 14:41:22 | |
...Keikoillamme normaalisti kaikki instrumentit ja laulu ajetaan PA:n kautta ... Elikkä teillä on esim.kitaravahvistimet ja niistä linja mikseriin ja sitten pitäisi vielä olla monitori kitaristille. Niinkö? Onko kyse siitä että soittaja ei kuule omaa soitinta vaiko siitä että soittaja ei kuule toisen soitinta? Vaiko aiitä että soittajat ei kuule laulua, vaiko siitä että laulaja ei kuule soittimia? Meillä on 6 miehinen rock'n roll bändi ja meillä ei ole monitoreja kuin laululle ja keybordille. Kyllä kitarat kuuluu ilman monitoria ja bassoa pyrin soittamaan heti rumpalin haikkapuolella niin kuulen itse hyvin sykkeen ja rumpali kuulee minut hyvin. Laulajalla ei koskaan ole ongelmia kuulla soittimia, kenties olisi paikallaan erillinen monitori rumpalille. Viimeinen kysymykseni kuuluukin, miksi kaikki pitää vetää PA'n kautta? "G-strings are for strippers" | |
![]() 22.07.2004 14:50:32 | |
Elikkä teillä on esim.kitaravahvistimet ja niistä linja mikseriin ja sitten pitäisi vielä olla monitori kitaristille. Niinkö? - Kitarat on mikitetty ja monitorointi kitaristeille tulee omasta vahvistimesta. Onko kyse siitä että soittaja ei kuule omaa soitinta vaiko siitä että soittaja ei kuule toisen soitinta? - Sekä että... Vaiko aiitä että soittajat ei kuule laulua, vaiko siitä että laulaja ei kuule soittimia? - Laulu tahtoo hukkua kun lavavolume kasvaa. Meillä on 6 miehinen rock'n roll bändi ja meillä ei ole monitoreja kuin laululle ja keybordille. Kyllä kitarat kuuluu ilman monitoria ja bassoa pyrin soittamaan heti rumpalin haikkapuolella niin kuulen itse hyvin sykkeen ja rumpali kuulee minut hyvin. Laulajalla ei koskaan ole ongelmia kuulla soittimia, kenties olisi paikallaan erillinen monitori rumpalille. - Sama täällä, eli rumpalin haikan vieressä minäkin soitan, eikä mitään ongelmia kuulemisen kanssa - rumpalin ja kiipparin monitoreihin meene myös kitarat. Viimeinen kysymykseni kuuluukin, miksi kaikki pitää vetää PA'n kautta? - Siksi, että saisimme sen lavavolumen pidettyä mahdollisimman pienenä ja soundin selkeänä. Tää | |
![]() 22.07.2004 14:52:42 | |
Oletteko ajatelleet korvamonitoreita? Saa kerta heitolla lavasoundin kuntoon jos on osaava mies mikserin päässä... Olemme ajatelleet, mutta ajatus ei houkuta... Omat korvat ainakin vieroksuu kaikkea ylimääräistä... | |
![]() 22.07.2004 17:24:55 | |
Vaikutta siltä että koko monitorointi menee illan mittaan vituraks kun kaikki pikku hiljaa räpeltää omia laitteitaan oman parhaansa hyväksi. Eli ongelmana saattaa olla että toinen ei välttämättä tiedä mitä toisen monitorista kuuluu. Oletteko koskaan kokeilleet sellaista monitorointia missä kaikki mikä nenee ulos tulee tasaan samanlaisena kahdesta PA kaapista molemmin puolin lavaa, sisällepäin suunnattuna? "G-strings are for strippers" | |
![]() 23.07.2004 10:57:23 | |
Vaikutta siltä että koko monitorointi menee illan mittaan vituraks kun kaikki pikku hiljaa räpeltää omia laitteitaan oman parhaansa hyväksi. Eli ongelmana saattaa olla että toinen ei välttämättä tiedä mitä toisen monitorista kuuluu. Juurikin tähän "diagnoosiin" olemme itsekin päätyneet. Tanssimusiikki, jota soitetaan hieman varpaillaan, toimii loistavasti myös monitoroinnin osalta, mutta rokkenrollia pitää soittaa "kovempaa" (muuten siihen ei saa munaa) ja silloin ongelmat alkaa... Oletteko koskaan kokeilleet sellaista monitorointia missä kaikki mikä nenee ulos tulee tasaan samanlaisena kahdesta PA kaapista molemmin puolin lavaa, sisällepäin suunnattuna? Ei ole, mutta pitää kokeilla - saattaisi toimiakin. | |
![]() 23.07.2004 18:45:59 | |
Ei ole, mutta pitää kokeilla - saattaisi toimiakin. Sidefill-hommaa voi toki kokeilla. Ideana varmaan lienee pitää homma mahdollisimman yksinkertaisena? Soittajien lavasijoittumisella on tärkeä osuus. Nimenomaan monitoroinnin kannalta. Plus tietysti sillä, mitä niihin monitoreihin ajetaan. Voisko ajatella niin, että kitaristi (vai oliko niitä kaksi?) sijoittuisivat niin, että kitaravahvistimet, koska ovat mikitettyjä, käännettäisiin selvästi lavallepäin niin, että ne kuuluu kaikille. Eikä niitä näin ollen tarvitse ajaa monitoreihin. Lavan reunoihin ja reilusti, lavan lyhyydestä riippuen jopa kokonaan lavalle päin kitarastyrkkarit. Tässä kombinaatiossa kiipparisti voi jäädä hiukan vaille toista kitaraa, mutta kuka sitä tiluttelua jaksaa (heh) Jos on subi, niin basson monitoroinnin voi hoitaa sieltä, sikäli kun basso menee vain linjaan. Eli subi tulee rumpujen viereen (puritaanit vittuilee vaihevirheestä tietty). Rumpujen peltien teippaamista sopii myös ajatella, varsinkin jos soittopaikat on matalia / muuten vaan pieniä. Se sähinähän juuri niitä korvia turruttaa. Kulmat voi sijoittaa niin, että toki leadilla on omansa, josta leadin takana seisovat hahmot kuulevat myös. Toinen kiipparin suuntaan, jossa sen puolen lavaa oleva kiittaristi kuulee myös. Rumpalin mielipidettä kannattanee myös kysyä, josko tarvitsee omaansa. Loppukaneetti: Meillä on parempi lavasoundi ku salisoundi :D Johtunee siitä, että yleensä tehdään lavalta. | |
![]() 26.07.2004 21:19:02 | |
. Eli lavasoundi on mennyt muusiksi viimeistään kolmannessa setissä. Ja kun kukaan ei kuule ketään ei kellään ole kivaa..) Ei teillä monitoroinnissa mitään vikaa ole. Vika on soittajien kyvyssä säilyttää balanssi. Kolmas settihän vasta meni vituiksi? Saatte te tietysti polttaa euroja uuteen monitorisysteemiin mutta apua ongelmaanne se ei tuo. Tylyä mutta totta. Suomalaanen ei usko ennenku näköö. Mutta härmälääsen pitää päästä koittamahan. | |
![]() 26.07.2004 22:55:03 | |
Jokainen kun vuorollaan lisää volumea, kun ei kuule omaa soittoa, niin siitähän se johtuu... Lähtekää pohtimaan asiaa siltä kannalta... Joskus kauheessa tujussa, paji kejtaa tampejeejja | |
![]() 27.07.2004 08:45:34 | |
Jokainen kun vuorollaan lisää volumea, kun ei kuule omaa soittoa, niin siitähän se johtuu... Jees - tuohan se perimmäinen syy on ! Lauantain keikalla homma toimi jo paremmin, kun muutettiin hiukan järjestystä stagella ja hillittiin lavavolumea :o) Vielä kun hiukan säädetään lisää, niin eiköhän se siitä... Kiitos kaikille kommentoinelle. Tää | |
![]() 27.07.2004 14:05:38 | |
Jokainen kun vuorollaan lisää volumea, kun ei kuule omaa soittoa, niin siitähän se johtuu... Lähtekää pohtimaan asiaa siltä kannalta... Niin, miksi ei kuule omaa soittoaan. Jospa sitä pohtis vähän. 1. Kokemusteni perusteella ensimmäinen ja yleisin syy on soittajan "korvattomuus". Jos oma instrumentti ei tule korvaan reippaasti yli muiden, ei enää omaa kuulla. Ja sitten vaan nostamaan sitä omaa. Ehdotus: Kokeilkaa treeneissä jokainen vuorollaan pudottaa se oma soitin reippaasti muiden alle. Se mitä ei ollenkaan kuule soitetaan häntäluulla. Velvollisuudeksi laitetaan myös muiden soittamisen kuuntelu. Pitää siis kuulla tässä harjoituksessa kaikkien muiden soitto, omasta ei niin väliä. Kokeilkaa nyansseja jotka aloittaa sattumanvaraisesti kuka kulloinkin. Kaikkien tehtävänä on olla heti mukana ja reagoida. Homma toimii kun koko bändi nyanssoi yhdessä. Sovitte yhdessä että kukaan ei nosta omaa volaansa sovitusta. Jos joku näin tekee on muiden velvollisuus asiasta heti huomauttaa. Rakentavassa hengessä. Jatkossa pohdintaa siitä jos sovittu ja balanssissa oleva vola ei riitä. 2. Soundimaailma on yksi aika ratkaiseva kuuluvuuden kannalta. Ihmiskorvahan kuulee samalla taajuudella olevista äänistä vain sen joka on koviten. Tuota käytetään tehokkaasti hyväksi mp3:ssa. Bändillä pitäis eri instrumentit olla alunperinkin omilla alueillaan. Muuten vain päällimmäinen kuuluu ja jokainen vuorollaan pyrkii päällimmäiseksi omansa kanssa. Siis kitarassa maailmojasyleilevä, laaja ja mehukas soundi toimii hyvin harvoin bändissä. Syntikoiden "eimistäänkotoisin" olevat soundit on monesti levautettu koko taajuusvasteelle. Basso ei pysy omalla alueellaan vaan peittää esim. rumpujen soinnin tehokkaasti. Rumpupellit peittää kaikki kirkkaammat äänet ja keskialuettakin. Laulussa on tukevaa alapäätä, sihisevää diskanttia ja piiiiiitkä kaiku. Näin ollen laulun pitää olla todella kovaa että pääsee soittimien yli päällimmäiseksi. Kaikkihan tuossa tappelee elintilasta jota on vain sille joka on desibelin kovempaa kuin muut. Ehdotus: Kitaroista reippaasti pois alapäätä, efektejä ja kaiutkin aisoihin. Bassosta pois yläpäitä. Koska taajuusvasteessa ääni on summa niin ehkä alapäätä ei tarvitsekkaan lisätä, riittää yläpään leikkaaminen. Soundi pysyy tiiviinä. Rumpalille tekniikkatreeniä. Peltejäkin soitetaan eikä mätetä. Herkällä kädellä rideä, teräviä muttei läpilyöntejä grasseihin. Aksentteja ajatuksella eikä kaikenaikaa. Lauluun laulajan soundi. Kevyesti ilmaa kaikulaitteesta. Mitä paremmin laulu kuullostaa kamojen kautta samalta kuin ilmankin niin sitä parempi. 3. Kamojen sijoittelu on myös tärkeää. Varsinkin kitarastyrkkarit puskee hyvin kapeasti eteenpäin. Monet kontrollikaapitkin säteilee suoraan muttei yhtään sivulle. Kun panee riittävästi rahaa kiinni niin saa soundiltaan laadukkaita kontrolleja. Pääsääntöisesti niissä soundi on huono. Ehdotus: Vahvistimet ylös ja suunnataan soittajaansa. Ei soitella pohkeille. Kun styrkkari sylkee soittajan korvaan niin sen volume pannaan tasolle jolla soittaja kuulee balanssissa muutkin. Nyt kitara ei sitten kuulukkaan muille jolloin sitä lisätään myös kontrolliin tarvittava määrä. Laulu ja syntikat myös kontrolliin balanssissa muihin. Muuta ei kontrolliin kaivatakkaan. Alapäät kun leviää niin pa:sta tulee kyllä jytyä stagellekkin. Huonosoundisesta kontrollista ei kannata yrittää täydellistä soundia. Tärkeämpää on että erottuu. Eli mieluummin kontrollista pois alapäitä, soundit kuivaksi, ei kaikuja eikä muitakaan efektejä. Nyt ei kierräkkään läheskään niin helposti joten kontrollin tehoa voi vaikka vähän nostaa. Rumpalina rohkenen sanoa että suurimpia syyllisiä volumen kasvuun on rumpalit. Kun rumpalilla ei ole sitä nappulaa voimakkuuden säätöön. Kaikilla muilla se on enkä näinollen heidän ylisoittamistaan ymmärräkkään. On äärettömän yksinkertaista kääntää nappulasta balanssi akustisten rumpujen kanssa toimivaksi. No pohdintaa että miksi rumpali on syyllinen. Yleisin ja suurin syy on rumpalin korvattomuus ja huono tekninen taso. Präiskätään kun ei muuta osata. Loppujenlopuksi hyvin harvoin kuulee rumpalia joka todella soittaa. Yksi syy voi olla väärällä alueella oleva basso. Pitää mättää eikä sittenkään saa rumpua soimaan. Basso peittää. Huonot rummut joita ei voi soittaa on yksi syy. Oikealla tekniikalla rummun kuuluu soida ja soinnin kuulua. Jos rummusta ei lähde vaikka kuinka lisäis tehoakin niin balanssille saa heittää hyvästit. Bändi ei reagoi nyansseihin ja jyrää yli. Ei ole vaihtoehtoa kuin sutena susien joukossa mättää ja kisata elintilasta. Yhteenvetona vois todeta että bändisoitto on todella vaativaa. Hyvin sen hallitsee vain kourallinen bändejä tässä maassa. Se on sinänsä lohdullista ja antaa meille luvan ja motivaatiota yrittää edistyä tuolla ylen vaativalla saralla. Suomalaanen ei usko ennenku näköö. Mutta härmälääsen pitää päästä koittamahan. | |
![]() 27.07.2004 14:29:35 | |
...Ehdotus: Kokeilkaa treeneissä jokainen vuorollaan pudottaa se oma soitin reippaasti muiden alle. Se mitä ei ollenkaan kuule soitetaan häntäluulla... Been there. Done that. Se vain valitettavasti on niin että jos soittaa perstuntumalta, ilman kuulematta omaa sointinta, niin kyllä musiikki kärsii. Ei se sellainen "studiomuusikko" meininki oikein toimi rokkenrollkeikalla. Ymmärrän toki mitä tarkoitat, ja muutoin olen kyllä periaatteessa aivan samaa miettä sinun kanssasi joka asiassa... "G-strings are for strippers" | |
![]() 27.07.2004 15:16:06 (muokattu 27.07.2004 15:17:13) | |
Yleisin ja suurin syy on rumpalin korvattomuus ja huono tekninen taso. Präiskätään kun ei muuta osata. Hyvää ja tärkeää asiaa Jamilta! Rumpaleissa todella on eroja. Meidän kämpillä on treenirummut, joilla olen eri tilanteissa ja bändeissä kuullut erilaisten soittajien soittajien soittavan, olisikohan jotain lähemmäs kymmenen rumpalia (joilla siis on rummut pääsoittimena) noita soittanut bändisoitossa, koesoitoissa jne. Skaala on aika laaja - kokopäiväisestä ammattitanssimuusikosta silloin tällöin soittelevaan mättömieheen. Siis noilla yksillä ja samoilla rummuilla, monissa muissa tilanteissa olen toki soittanut useampien kavereiden kanssa. Mutta vertailu on aika iisiä kun soitin on sama. Vähän soittaneen mättäjän kanssa soittaminen on helvettiä. Time on aivan mitä sattuu; erityisesti filleihin mentäessä ja niistä tultaessa kompuroidaan. Myös soundi on jotain ihan hirveää. Kyllä: samoilla rummuillakin. Kosketuksesta on tällaisen akustisen soittimen kanssa kiinni todella paljon, ja mitä ammattimaisempaa touhu on, sitä varmemmin rumpuja viritetään ja säädetään ennen soittoa. ...Ja sitten se volyymi. Monenlaista selitystä on kuultu: "Menee fiilikset jos ei saa soittaa niinkuin haluaa", "Mutta eihän tästä tarvitse huolehtia, onhan meillä miksaaja sitten kun mennään tärkeämmille keikoille" jne. Totuus vain on se, että ei ole sellaista syytä, jonka perusteella soittaja saisi olla kantamatta vastuutaan siitä että koko bändi kuulostaa hyvältä keikalla, ja että homma saadaan balanssiin järkevillä volyymeilla. On tekosyitä, mutta ei oikeita syitä. Tämän tarkoitus ei ole dissata rumpaleita. Päinvastoin: mä olen oppinut todella arvostamaan hommansa osaavia kannukalleja ihan yli kaiken. Hyvä rumpali osaa soittaa tilaan sopivalla volyymilla kappaleen kuin kappaleen, myös loppuillasta. Ramalamadingdong. | |
![]() 27.07.2004 15:35:50 | |
Hyvää ja tärkeää asiaa Jamilta! Rumpaleissa todella on eroja... Aivan niinkuin kaikki paha maailmassa olisi rumpalin vika. Kyllä niitä taitamattomia kitaristejakin on pilvin pimein. Metallisärö kaakossa ja seitsemänkielinen kitara alavireessä. Tämä on pahempaa kuin huono rumpali. nimim. "entinen rumpari, nykyinen basisti" "G-strings are for strippers" | |
![]() 27.07.2004 15:49:21 | |
Kyllä niitä taitamattomia kitaristejakin on pilvin pimein. Joo, oot ihan oikeassa. Tarkoitus ei ollut väheksyä rumpaleita. Aika monessa tilanteessa mä vaan oon ollut todistamassa, miten se liian kova volyymi on ollut nimenomaan rumpalin kovakätisyydestä tai liiallisesta innostumisesta lähtöisin. Mutta onhan niitä piinallisia kitaristejakin toki. Niitä jotka ujuttavat pakettiauton kokoisen vahvistimensa täysille, "kun se alkaa soida vasta rokkivolyymeilla". Mä en myöskään voi sietää sitä ihmistyyppiä, joka alkaa heti ekan tapaamisen aluksi soittaa täysillä jotain jonninjoutavaa soolokikkailua, kun yritetään todistella muille jotain... mitäköhän? Että ollaan tyhjänpäiväisiä, huonolla maulla varustettuja egoisteja? No joo. Nää on näitä. Ramalamadingdong. | |
![]() 27.07.2004 21:03:48 | |
Jos jonkun soittajan volyymi alkaa keikan lopulla meneen kaiken muun bändin yli, on kaksi vaihtoehtoa: tyyppi on ääliö tai kännissä. Molemmat vaihtoehdot tulevat aiheuttamaan jatkossakin samoja ongelmia. Jos puhe tai turpiin vetäminen ei korjaa tilannetta on parempi antaa kenkää perseeseen ajoissa ennenkuin tilanne karkaa käsistä. Ei muuta ku uusi pelimanni hakuseen, kyllä löytyy. Suurin osa soittajista on kuitenkin melkoisen älykkäitä otuksia. | |
![]() 27.07.2004 22:45:24 (muokattu 27.07.2004 22:52:03) | |
Alkuperäiselle kysyjälle: Hoitakaa paikalle osaava, ammattitaitoinen lavajätkä jota KIINNOSTAA se homma. Saattaa monitorielämys olla jotain ihan muuta. Monasti oon nimittäin nähny bändejä, joilla on hyvä kalusto, muttei ketään kuka oikeesti osaa käyttää niitä. Se on ihan eri juttu hoitaa pelkkä sähköisten toistolaitteiden balanssi kuntoon kuin se, että soittaa samalla kitaraa ja yrittää kuunnella viittä ryhmää kuuntelussa, et mitäs näihin nyt menikään. Ja jos monitorijasseei käy kulman edessä itse kuuntelemassamitä sinne kulmaan tulee, niin älkää maksako palkka. Paitsi jos on loistava lavasoundi.:D Sit tätä höpöttelyä: Aika monessa tilanteessa mä vaan oon ollut todistamassa, miten se liian kova volyymi on ollut nimenomaan rumpalin kovakätisyydestä tai liiallisesta innostumisesta lähtöisin. Tuttua joo, mutta soittipa Aronoffin poikakin ihan tolkuttoman lujaa. Ja niin vetää kotoinen Nykäsemmekin, mutta ei se ookkaan siitä volumesta kiinni. Se on kiinni siitä mitä soittaa ja miten. Kun ei se tunnu olevan noilla isoilla pojilla enää edes kamoista kiinni. Ne ruuvailee hetken kannuja ja sit lähtee laulu soimaan. Jos soittaa huonosti/epiksessä/epätaimissa/muuten vaan mitä sattuu, niin soundikin on kyllä yleensä mitä sattuu. Hyvä soittaja tekee järkevän soundin kamoilla ku kamoilla. Laitteet laulaa ihan eri tavalla kun tietää MITÄ sieltä haluaa ja MITEN se tehdään. Siihen vaatii jo vähän toistoja. Suurin osa huonoista soundeista ei johdukkaan siis välttämättä kamoista vaan siitä joka seisoo lavalla niiden edessä. Pahinta mun makuun on aloittelija jolla on niin kallis ja hyvä setti ettei meillä ole siihen yhdessäkään varaa ja sit se vetää sillä järkyttävällä surinasoundilla ihan päin helvettiä. Ja siks ku iskällä on varaa, että pannaan pojalle koneet. Siitä hommasta jää kokeilemalla oppiminen välistä kokonaan. Että kun mä teen näin niin oho, tämähän kuulostaa paremmalta kuin äsken, teenpä ens kerrallakin noin. Pitäs opetella kävelemän ennen juoksemista. Samoin kun tuo bändisoitto. Täysillä on helppo ja mukava vetää. Siinä on rokkihenkeä. Mutta yleisön kannalta se ei ole järkevää ja ihmisillehän sitä musiikkia yleensä soitetaan. Bändihommissa kaikki lähtee balanssista. Se vaatii duunia, duunia, duunia. Ei mullakaan ole sen suhteen vielä sellaista osaamista, että joo pankaa yks stereopari bändin eteen, sedät soittaa siihen. Mutta sellainen taju siitä on, että mieluummin volumea alas kuin ylös. Ja sitte kun on iso lava niin ylös. Koska sehän on paskapuhetta, että isolla lavallakin voi soittaa hiljaa. Eikä voi, isolla lavalla voi ajaa kaikkea sidefilleistä ja kulmista kovempaa. Kele. :D Orkesterimme käyttää muuten korvamonitoreja. Kulmat jäi pois siinä vaiheessa kun ajettiin tonniseen kulmaan lauluja jatkuvasti niin, että päätteet piikkaili. 114 dB:tä ilman pa:ta lauteilta, tipahti keikan ajaksi yleensä johonkin 105dB:iin. Vähän turhan rapsakkaa touhua. Klassinen nosta mua ja mua ja mua ja mua kulmaan -tapaus. Ei se lavan edessä varmaan vieläkään sen hiljempaa tule, mutta onpahan lavalla vähän rauhallisempaa kun ei tule kontrolleista täysillä neljää laulua ja viulua. Styrkkarit siellä kumminkin on ja raskaskätinen punkkari rumpujen takana, ettei pääse rokkihomma katoamaan. Mutta bändi on sillai balanssissa, että tuo mekkala ei haittaa niin paljon. Pitää kumminkin tuntea olevansa rokkikeikalla jos menee bändiä katsomaan. Mutta jos tosta 105 dB:stä puolet aiheutuu kitarasta niin sitten kyseessä on ongelma. Olipas tosi selkeä kirjoitus. :D Ajatus katos jo ekan kappaleen jälkeen. :D Pidän ääntä, olen. | |
![]() 28.07.2004 10:13:37 | |
Hoitakaa paikalle osaava, ammattitaitoinen lavajätkä jota KIINNOSTAA se homma. Tämä tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa - anskattoo miltä kuullostaa :o) Bändihommissa kaikki lähtee balanssista. Se vaatii duunia, duunia, duunia. Tätä ollaa tekemässä - eiköhän se oikea lavasoundikin parin vuoden sisällä löydy... Muuten - onko kenelläkään kokemuksia pleksien käytöstä rumpujen ympärillä ? Onko niistä oikeasti jotain hyötyä keikalla ? Kannattaako kokeilla ? Tää | |
![]() 28.07.2004 10:44:56 (muokattu 28.07.2004 10:48:39) | |
Marzi: Se on kiinni siitä mitä soittaa ja miten. Joo, juurikin näin. Ja vielä siitäkin missä soittaa. Hyvät ukot kuulostaa hyvältä liki missä ja milloin vaan. Omarklah: Muuten - onko kenelläkään kokemuksia pleksien käytöstä rumpujen ympärillä ? Onko niistä oikeasti jotain hyötyä keikalla ? Kannattaako kokeilla ? Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja ja isoasiskoa (sanonta jostain Kainuusta päin) :-) Plekseistä (ja kaiken maailman vanerilevyviritelmistä sun muista) mulla on jonkun verran tämmöistä sivullisen kokemusta, mutta en keikalla en oo itse ollut lähikontaktissa noiden käyttöön. Noin äkkiseltään sanoisin, että ratkaisun pitää siltikin löytyä siitä rumpalista, eikä laitteistoista. Edit: niin joo, sitäkin tuli aikoinaan kokeiltua että josko ratkaisu löytyisi erilaisista kapuloista: risukapuloista jne. Ei löytynyt - noi hajosivat vaan saman tien. Mutta ehkä jollekulle noi voisi toimiakin. Tai vaikka tiskiharjat ;-) Ramalamadingdong. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)