Bänditoiminta ›

On keskustelut paskoista miksaajista, kellaribändin osaamattomuudesta jne jne. Mennään ihan perusasiaan. Kummassa pitää olla se soundi joka yleisölle kuuluu. Soittimessa soittajan loihtimana vai pa-laitteissa miksaajan tekemänä?

Mun mielestä jokaisen itseään ja ennenkaikkea musiikkiaan arvostavan artistin pitäisi olla kiinnostunut saundistaan ja siitä , miltä se kussakin tilanteessa kuulostaa.Eli ihanteena pidän sitä ,että soittajan ja bändin saundi sekä balanssi on ennen mitään säätöä jo kohdillaan.
 
Totuus on se että näin aika harvoin on.Oman kokemukseni perusteella huonot lähtösaundit sekä yleinen piittaamattomuus (näennäistä?) johtuu:
 
A.Bändi on aloitteleva eikä vielä alkuinnostuksen huumassa ole ehtinyt keskittyä niinkin epäolennaiseen asiaan kuin saundipolitiikka.Tämä on kiitollisin tilanne.
B.Bändin jäsenet eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneet siitä miltä tavara kuulostaa yleisön korvissa.Bad karma
C.Halua olisi tehdä enemmän saundin eteen, mutta tiedot ja taidot ei vielä riitä.Täysin asiaan vihkiytymätömälle saundinsäätö voi tuntua ylitsepääsemättömältä urakalta.
D.Muita syitä.Orkesterin jäsenet ovat kuuroja jne.
 
Mutta juu.Mielestäni lähtösaundien pitää olla kunnossa.Jos ei ole niin usein tuntuu siltä ,ettei kaverit arvosta omaa musiikkiaan pätkän vertaa.

Minä en tiedä asiasta mitään, mutta vastaan kumminkin. Jos signaaliketjun alkupää mättää (soittaja tai soitin), niin saa melkoinen velho olla siellä miksauspöydän takana jos tekee siitä vielä hyvän tai edes siedettävän kuuloista. Huono soitto/karmea soundi ei juurikaan parane vaikka sen vetäisi millaisen miljoonainstrumenttivahvistimen läpi (jollei sitten kyseessä ole juuri se mitä haetaan), joten en usko että se miksaaja sitä sen enempää pystyy siinä vaiheessa pelastamaan edes millään ameriikanihmelaitteilla.
 
Jos taas alkupää on kunnossa, sen pystyy kyllä pilaamaan kaikissa vaiheissa, mutta siinä vaiheessa lienee kyllä helpompaa loihtia se hyvä soundi yleisöllekin.
 
Joten eiköhän ensisijaisesti sen soiton ole syytä olla kaikinpuolin kunnossa, jotta voidaan ruveta osoittamaan miksaajaa sormella.
 
EDIT: Pistetään tähän loppuun vielä Jamimainen hymiö: hähähähä! ;)

PA = public address (system)
 
Alunperin tuo suomeksi merkitsi lähinnä (yleisö)kuulutusta, ei sen ihmeempää. Eli tuodaan joku asia kuultavaksi suuremmalle ihmisjoukolle. Se on se PA:n tehtävä. Sitten toisaalta taas jo miksaajan nimi kertoo, että siinä välissä pitää tehdä jotain muutakin - miksata eri äänilähteitä yhteen.
 
Sinällään Jamin kysymys on aika erikoinen, koska ideaalisesti kysymys pitäisi olla aivan samoista äänistä. PA:sta pitää tulla juuri se ulos, mitä alunperin soitetaankin. Fysikaalisista syistä yleisö kuulee lähinnä sen, mitä tulee PA:sta (joissakin tapauksissa vain sen). Kun äänilähteitä on monta, niiden keskinäinen balanssi täytyy tietenkin säätää. Tilasta riippuen kaikua tai muuta efektiä on hyvä lisätä alkuperäiseen ääneen. Myös lievä hallittu panorointi eli stereokuvan luonti on joskus hyvästä. Pari edellä mainittua asiaa on sellaisia, joita soittaja ei yksinkertaisesti voi itse huomioida vaan hänen kannattaa vain soittaa omalla hyvällä perussoundillaan.
 
Miksaajan tehtävän vaikeus ja koko ponttihan on siinä, että ison orkesterin luoma äänimaailma pitäisi tuoda luonnollisen kuuloisena ulos parista pöntöstä niin, että se vielä kuulostaisi samalta koko salissa. Tehtävähän on ihan naurettavan älytön ja mahdoton, kun sitä tarkemmin ajattelee!
 
Lähinnä siis haluan, ettei unohdeta perusasioita. PA:n tehtävänä on vahvistaa ääni kaikkien kuultavaksi.

Sinällään Jamin kysymys on aika erikoinen, koska ideaalisesti kysymys pitäisi olla aivan samoista äänistä. PA:sta pitää tulla juuri se ulos, mitä alunperin soitetaankin. Fysikaalisista syistä yleisö kuulee lähinnä sen, mitä tulee PA:sta (joissakin tapauksissa vain sen). Kun äänilähteitä on monta, niiden keskinäinen balanssi täytyy tietenkin säätää. Tilasta riippuen kaikua tai muuta efektiä on hyvä lisätä alkuperäiseen ääneen. Myös lievä hallittu panorointi eli stereokuvan luonti on joskus hyvästä. Pari edellä mainittua asiaa on sellaisia, joita soittaja ei yksinkertaisesti voi itse huomioida vaan hänen kannattaa vain soittaa omalla hyvällä perussoundillaan.
 
Jep.Periaatteessa näin.Pöydän EQ:t paikoillaan.Eli bändin _pitäisi_ sovittaa biisinsä ja saundinsa niin, että ne soivat hyvin ja koko äänen spektri tulee täytettyä tarkoitetulla tavalla.Keikkatilanteessa tämä tarkoittaisi sitä , että jokaisen bändin soittajan pitäisi tietää mikä mikitetään milläkin ja millä tavalla.Lähtösaundi+mikin korostukset olisivat otettu jo huomioon.Miksaajalle jäisi Master EQ:n säätö ja panoroinnit plus muuta pientä.
Oikeastihan näin ei ole mutta olisi kiva pyrkiä tällaiseen tilanteeseen.Omien bändien kanssa nauhotellaan jatkuvasti ja testataan sovituksia ja saundeja että päästäisiin tilanteeseen jossa voisimme "tietää" että lavalta tulee hyvää kamaa jota pitäisi olla helppo miksata.

Tämmöinen marginaaliesimerkki olisi mulla: rautalankabändi.
 
Rummut, pari kitaraa ja basso. Kaikki soittajat saavat soittimiensa (ja vahvistimiensa) kanssa aikaiseksi niin kovaa ääntä, että varmasti riittää useimpiin paikkoihin. Spiikkausta jengi tekee instrumenttivahvistinten kautta jos muuta ei ole käytettävissä.
 
Tällöin ei PA:ta tarvita ollenkaan. Soittajien on omilla eväillään luotava se balanssi. Mun mielestäni tilanne on vaativuudessaan kutkuttava! Ja tarjoaisi monille mahdollisuuden oppia uutta.
 
Itse soundit tulevat toki soittimista (ja taas myös vahvistimista jne) tyypillisesti niilläkin bändeillä, jotka käyttävät PA:takin, ja PA:n tehtävä on tosiaan toistaa vaan se soundi, mieluusti ääntä isommin vääristelemättä, ulos kovempaa ja miksaajan kontrollissa. Ihan niinkuin Paavi sanoi.
 
Toisaalta, soundithan voidaan nykyään tehdä jo niinkin ettei akustisesti ennen PA:ta kuulu juuri mitään, ehkä laulamista lukuunottamatta. Sähkörummut, kitaristeille ja basisteille jotkut mallinnushärpäkkeet (okei - itsehän en käyttäisi) jne... ja lukemattomat kiipparistithan tykkäävät muutenkin toimia ilman erillistä (soundia muokkaavaa) vahvistinta omalle instrumentilleen.

Rummut, pari kitaraa ja basso. Kaikki soittajat saavat soittimiensa (ja vahvistimiensa) kanssa aikaiseksi niin kovaa ääntä, että varmasti riittää useimpiin paikkoihin. Spiikkausta jengi tekee instrumenttivahvistinten kautta jos muuta ei ole käytettävissä.
 
Tällöin ei PA:ta tarvita ollenkaan. Soittajien on omilla eväillään luotava se balanssi. Mun mielestäni tilanne on vaativuudessaan kutkuttava! Ja tarjoaisi monille mahdollisuuden oppia uutta.
 
Tällaista on tullut tehtyä todella paljon. Ei tosin rautalankaa, mutta jotain surfpunkkia kumminkin. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa, eikä yleisö ole valittanut soundeista. Pitäkää vaikka idioottina, mutta mä tykkään soittaa justiinsa noin. Ymmärrän ja tiedostan kyllä senkin, että joka paikassa tuo ei toimi eikä tarvitsekaan.

Jep.Periaatteessa näin.Pöydän EQ:t paikoillaan.Eli bändin _pitäisi_ sovittaa biisinsä ja saundinsa niin, että ne soivat hyvin ja koko äänen spektri tulee täytettyä tarkoitetulla tavalla.Keikkatilanteessa tämä tarkoittaisi sitä , että jokaisen bändin soittajan pitäisi tietää mikä mikitetään milläkin ja millä tavalla.Lähtösaundi+mikin korostukset olisivat otettu jo huomioon.Miksaajalle jäisi Master EQ:n säätö ja panoroinnit plus muuta pientä.
Oikeastihan näin ei ole mutta olisi kiva pyrkiä tällaiseen tilanteeseen.Omien bändien kanssa nauhotellaan jatkuvasti ja testataan sovituksia ja saundeja että päästäisiin tilanteeseen jossa voisimme "tietää" että lavalta tulee hyvää kamaa jota pitäisi olla helppo miksata.
 
Voiko tämän paremmin asian ilmaista. Kiitos!

Chemo:
Tällöin ei PA:ta tarvita ollenkaan. Soittajien on omilla eväillään luotava se balanssi. Mun mielestäni tilanne on vaativuudessaan kutkuttava! Ja tarjoaisi monille mahdollisuuden oppia uutta.
 
Vaativa? Helpompihan se noin on, jos hommaa on vähänkin pidempään tehnyt. Backlinebalanssi on kuitenkin suht' helppo luoda, soundaa yleensä oletusarvoisesti hyvältä, ja on varsin anteeksiantavainen pikku tasonvaihteluille. Yhtä helppoa kokonaisuutta ei PA-puolella saa aikaan kuin todella isoilla lavoilla, joissa kaikki kuuluvuus on todellakin äänihenkilökunnan takana.
 
Mä myös tykkään backlinekeikoista.

Tällaista on tullut tehtyä todella paljon. Ei tosin rautalankaa, mutta jotain surfpunkkia kumminkin.
 
Se on helvetin hyvä homma, jos toimii. Oliskohan muuten Suomessa Royals ollut viimeinen bändi, joka oli isosti liikkeellä vahvistinmuurien kanssa? Agentsit liikkuivat pitkään Voxin pilareiden kera. Pienet laulukamat ja styrkkarit riittävät aivan mainiosti hyvinkin pitkälle.
 
Alkuperäiseen kysymykseen, niin paskasta ei voi vuolasta kultaa vaikka itkisi. Päinvastainen alkemia kyllä toimii. Siksi sen hyvän lähtöoundin toistamiseen kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa.

Vaativa? Helpompihan se noin on, jos hommaa on vähänkin pidempään tehnyt.
 
Joo, ehkä se "vaativa"-sana oli vähän huonosti valittu... tarkoitus oli kuvata sitä että bändi on tuolloin omillaan, eikä voi syytellä paskoja miksaajia :-)

Vaativa? Helpompihan se noin on, jos hommaa on vähänkin pidempään tehnyt..
 
Niinpä. Ja tälläisen bändin pa on myös helppo saada toimimaan. Valitettavan suurella osalla bändeistä ei vain ole mitään käsitystä backlinebalanssista.
 
edit: tuli mieleen että mä oon kyllä syyllistyny paljon treeneissäkin balanssin säätöön näiden bandikoululaisteni kanssa. Pitäis vain vaatia heiltä itseltään balanssissa soittoa. Eihän sitä muuten opi.

No eikö tuo ole ihan selvä asia. Jos soittimesta lähtee paska soundi niin ei sitä pelasta mikään PA tai miksaaja.
Vastaavasti kyllä PA ja miksaaja saa pahimasa tapauksesa pilatuua hyvän soitinsoundin.

No eikö tuo ole ihan selvä asia. Jos soittimesta lähtee paska soundi niin ei sitä pelasta mikään PA tai miksaaja.
Vastaavasti kyllä PA ja miksaaja saa pahimasa tapauksesa pilatuua hyvän soitinsoundin.
 
Tarkoitin vähän eri asiaa alunperin. Vois kysyä uudestaan niin että kumpi päättää soundin joka yleisölle kuuluu? Soittaja vai miksaaja?
 
Ja kummalla sitä haluttua soundia tavoitellaan? Soittimella vai pa:lla?

Tarkoitin vähän eri asiaa alunperin. Vois kysyä uudestaan niin että kumpi päättää soundin joka yleisölle kuuluu? Soittaja vai miksaaja?
 
Miksaaja on töissä bändille, ja bändi töissä yleisölle.
 
Soittajien velvollisuus on sopia keskenään, miltä kokonaisuuden pitäisi kuulostaa, pyrkiä tähän itse, ja auttaa myös miksaajaa ymmärtämään mikä tämä tavoite on jottei synny ristiriitoja. Bändi palvelee parhaiten yleisöä kuulostamalla itseltään (kyllä - kaikkine puutteineen), ja tähän pitää pyrkiä.

Miksaaja on töissä bändille, ja bändi töissä yleisölle.
 
Kyllä se miksaaja palvelee siellä salissa yhtälailla yleisöä kuin bändiäkin.

Kyllä se miksaaja palvelee siellä salissa yhtälailla yleisöä kuin bändiäkin.
 
Hm? Sanoisin, että sen verran kuin kuka tahansa aikuinen ihminen ryntää väliin, kun näkee lasten olevan uhattuna. Eli ihan omantunnon mukaan saa miksaaja suojella yleisöä bändiltä.
:-)

On keskustelut paskoista miksaajista, kellaribändin osaamattomuudesta jne jne. Mennään ihan perusasiaan. Kummassa pitää olla se soundi joka yleisölle kuuluu. Soittimessa soittajan loihtimana vai pa-laitteissa miksaajan tekemänä?
 
Tästä lienee turha tapella. Eiköhän kaikki vaikuta kaikkeen ja kaiken pitää olla hyvä. Mahdollissimman hyvät lähtösoundit, jotka miksaaja toistaa mahdollisimman hyvin, kokonaisuuteen sopien.
 
Roadari

Soittaja luo soundin, miksaaja vain vahvistaa sen muille. Bändien tulisi opetella soittamaan mahd. balanssissa ja hyvillä soundeilla niin miksaajan ei tarvitse ruveta velhoksi ja muokata paskasta taidetta.

Soittaja luo soundin, miksaaja vain vahvistaa sen muille. Bändien tulisi opetella soittamaan mahd. balanssissa ja hyvillä soundeilla niin miksaajan ei tarvitse ruveta velhoksi ja muokata paskasta taidetta.
 
Siis soittaja luo LÄHTÖsoundin ja miksaaja jalostaa siitä lopullisen, yleisölle ajettavan soundin. Se tarkoittaa pientä korjailua eq:lla, kokonaisbalanssin hakua ja maustamista. Ei sen ihmeellisempää.
 
Tekeekö miksaaja kovin väärin jos akkarin kompressoi, laittaa siihen tilan ja sopivasti harmonizeria ja se kuulostaa sitten paremmalta kuin kuivana. Mielestäni ei tee. Siksi sillä on siellä niitä leluja räkissä ja siksi nitä sinne halutaan.
 
Niillä vehkeillä voi siis olla oikeasti jotain käyttoäkin sen kanavalistaelvistelyn lisäksi.
 
Seuraavaksi joku kysyy,että miksei siellä akkarinsoittajalla ole itsellä niitä efektejä, että se voi luoda sen soundin itse. Laittakaapa normaali laulaja kompressori/kaiku/delay -kauppaan. Sehän pitäisi meitä kaikkia hulluina jos moista ehdottaisi.
 
Niin, ostaakko vehkeet itselle ja räpätäkkö niitä itse lavalla vai käyttääkkö vuokrattuja, laadukkaita efektejä jotka on siellä miksaajan hallussa. Luottamuskysymys. Minä luotan oman bändini miksaajaan tuossa. Luotan siihen, että hän tekee parhaansa sillä mitä käytössä on ja siihen, että hän myös tietää mitä tekee. Ei se tarkoita sitä, että aina olisi kaikki hyvin ja täydellisen ihanaa. Se tarkoittaa sitä,että olemme samalla asialla saman asian puolesta. Eli yritämme saada retkueeni jokaisen jäsenen soitannan ja yhteisen esityksemme kuulostamaan siedettävältä paikassa kuin paikassa ja millä kamoilla tahansa.
 
Unohtakaa nyt jo se ainainen bändi vs. miksaajat -taistelu. Miksaaja on bändin jäsen ja yhtä paljon vastuussa soundipolitiikasta kuin jokainen bändin jäsen. Lisäksi se on usein vastuussa tuhansien ja taas tuhansien eurojen vehkeistä. Ja hyvä miksaaja ymmärtää, MIKSI ne vehkeet maksavat ja MITÄ niillä voi oikeasti tehdä. Ja myös sen, mitä niillä EI voi tehdä ja mitä ei KANNATA tehdä.
 
Jos teidän, hyvät toverit, miksaajanne ei ota bändinne soundista vastuuta tai suostu keskustelemaan asioista (tai on muuten vaan v-mainen mr. Dick from hell), vaihtakaa miksaajaa. Niinhän te/me/nämä /nuo vaihdatte bändienne soittajiakin. Jos homma ei toimi, niin mies vaihtoon. (tai, niinkuin ikävä kyllä ja yllättävän monesti, A-klinikalle)
 
Itse vaihtaisin miksaajaa välittömästi jos ei soundimaailma miellyttäisi kolmesta suraavasta syystä:
a)kuulostaa huonolta (ammattitaito)
b)kuulostaa väärältä (mielipide-erot)
c)kuulostaa edellämainituilta aina (keskustelutaidottomuus)
Tällä hetkellä surraamme miksaajan kanssa samoilla taajuuksilla. Voimme haukkua toisemme pystyyn, mutta aina rakentavasti. Ja aina voi laittaa saunan päälle ja ottaa muutama neuvoa-antava jos oikein ahistaa. Ei tämä rokin soitto nyt niin hemmetin haudanvakavaa ole, eikä saa olla.
 
Eli mutta notta jotta siis kiteytettynä:
 
Soittaja loihtii esiin lähtösoundin, jonka miksaajan tarjoilee yleisön kuultaviin maustettuna tai maustamatta. Joko omaan makuunsa tukeutuen tai bändin ehdolla toimien. Parhaiten se toimii kun mennään sekä että.
 
Tietyt soundit on vaan korjattava PA-kelpoisiksi ja tästä se vääntö syntyy. Toiselle hyvä kun on toiselle huono.
 
Mutta tosi huono on aina pelkästään huono. Siis ei perusookoo vaan tosi huono. Se pitää pystyä jotenkin erottamaan ja toimimaan sen eteen, että se huonohuono nousisi edes kohtuulliseksi. Joka asiassa. Paitis jos on "Maailman Huonoin Bändi" -otsikon alla toimivan orkesterin virkaatekevän bassotaiteilijan tuuraaja. Ja tuurauskeikalla. Silloin on lupa olla huonohuono.
 
Yritetään kaikki olla hyviä sekä itsellemme, että toisillemme.
Ja pusi pusi ristus notta aharistaa tämä hempeely.
 
:D