Bänditoiminta ›

Tuli eilen bändin kanssa puheeksi kuinka meidän visuaalinen puoli keikoilla ei ehkä ole paras mahdollinen. Ajattelin että sitä voisi jotenkin parantaa ja ehdotin että keskustelisimme asiasta.
 
Jotenkin asiat meillä toimii ja jotkut ei. Meillä on melkein kaikki keikat kuvattuja joten sehän olisi hyvä lähtökohta aloittaa. Jos näkee että joku näyttää hyvältä niin sitä voisi yrittää tehdä useammin ja jos joku ei näytä hyvältä niin sitä tulisi välttää. Loogista? Ei näköjään.
 
Laulaja teki selväksi että me mitään imagoa ruveta tekemään. Ollaan vain oma itsemme lavalla niin kaikki toimii. Siinä kohdin olen samaa mieltä että ei sitä mitään kauheata showta tarvi ruveta vetämään, mutta minä voin tehdä monta asiaa ja silti olla oma itseni. Jos luen olen oma itseni, jos soitan olen oma itseni jne. Miten jos keikalla on oma itsensä mutta samalla on tietoinen siitä mikä näyttää hyvältä ja yrittää keskittyä siihen. (Esim että bändin jäsenet pitäisi jotain kontaktia toisiinsa soiton aikana, katsoisia toisiaan jne. eikä vain nysväis. Tätä tehdään jonkun verran ja sitä voisi harrastaa enemmän. Tajuatteko mitä ajan takaa?)
 
Mutta ei. Asiasta ei voi ees keskustella koska "minä aion olal vain oma itseni!". Sitten laulaja myöntyi että voidaan keskustella asiasta mutta ei tule välittämään keskustelusta paskaakaan koska hän ei tule muuttamaan esiintymistään.
 
Mikä tässä visuaalisen puolen ajattelussa on niin pelottavaa? Itsensä myyminenkö? Ja nyt en puhu mistään "LAITETAAN KAIKKI KUMISAAPPAAT JALKAA JA HYPITÄÄN" jutuista vaan pienistä asioista milla voisi saada asiat näyttämään kiinnostavimmilta ilman että tarvii mitään showta vetää.
 
Ajatuksia? Kommentteja?

luulis, että se niiden videoiden kattelu jo vähän laittas laulajallekin ajatuksen siemenen kytemään mitkä jutut toimii. (oletan että se tällä hetkellä näyttää pässiltä lavalla :D )
 
kyllä se lavaliikehdintä tulee varmemmaksi ja luontevammaksi keikkailun myötä. tällä en sano sitä etteikö asioita olisi hyvä muutenkin pohtia.

Kaikille samanlainen poolopaita päälle! hähähäh.
 
Esiintyminen on toki muutakin kuin pelkkää soittoa. Miles Davis veti keikan selin yleisöön. Sitäkin moitittiin vaikka mies on käsite ja saa lähes kaiken anteeksi. Kaikki Milesiä vaatimattomammat muusikot vois kehittää myös esittämistään.
 
Oon nähny monet solistit nuorissa bändeissä jotka laulavat rumpalille kun niin ujostuttaa se yleisö. Kitarasoolot soitellaan takavasemmalla eikä puhettakaan että ne tultais tarjoilemaan yleisölle. jne,jne.
 
Esittäminen on vaikeaa. Mutta todella antoisaa. Edes vähän ajattelemalla että mitä voin lavalla tehdä, parantaa esitystä katsojan kannalta huomattavasti. Yleensä se joka pystyy parhaiten olemaan stagella todella omana itsenään, on myös parhaita esittäjiä. Stagella pitää näyttää siltä että todella sinne kuuluu. "anteeksi että olen olemassa"-asenne ei lavalle kuulu.
 
Oman itsen löytäminen ja kyky heittäytyä täysillä kestää kaikilla esittäjillä aikansa. Nopeammin pääsee perille kun tietä aktiivisesti rakentaa. Eli siis treenaamaan ja suunnittelemaan myös visuaalista puolta. "Kaikki on juuri sellaista miltä se näyttää".

Ei laulaja näytä pässiltä. Kyllä minullakin on lavaliikehdintää. Basistila vähän vähemmän, mutta on jotenkin "viileen" näköinen. Sopii sille. Aina voi kuitenkin parantaa. Haluaisin enemmän sitä että nyt soittaa bändi. Eikä: nyt soittaa neljä erillistä soittajaa.
 
Eli en usko että mistään pukeutumiskoodista tule kyseenkään, enkä sitä kyllä haluaisi. Silloin pitäis muulla tavalla saada sitä yhteenkuuluvuutta. Sanottakoon että kun soitimme pienen sisäkeikan niin saimme hyvää palautetta, että visuaalinen puoli on myös kunnossa, mutta suurimmilla ulkolavoilla niin sitä jotenkin kadottaa sen kontaktin muihin bändijäseniin.
 
Laulaja kanssa sanoi että: "kokemuksen myötä", mutta kai sitä prosessia voi jotenkin nopeuttaa jos analysoi tilannetta.
 
Ehkä sitä vois enemmän liikkua, mutta sekin on vähän vaikeaa(rumpali ei voi juosta, laulaja on kiinni pianossa tai laulumikissa jos soittaa kitaraa ja minä olen aika kiinni efektilaudassa).
 
En tosiaankaan tiedä tarkalleen miten sitä saisi parannettua, mutta ajattelin siitä keskustella ja pohtia bändin kanssa, ehkä keksittäisiin jotain. Laulaja kuitenkin vain tenttasi: "No mitä haluat muuttaa?!?". Enkä minä tietysti osannut kertoa.
 
Koska oma bändi petti käännyin siis teidän puoleenne. Laitetaan jatkokysymys:
 
Onko kellään muulla ollut vaikeuksi kun lava suurenee ja miten te olette sen ratkaisseet?

Ihan vaan periaatteelliselta kannalta eli kaikki vaikuttaa kaikkeen.
 
Jos te kuulijoiden mielestä näytätte hyvältä lavalla, niin kyllä te kuulostattekin paremmalta eli kyllä visuaaliseenkin puoleen kannattaa satsata.
 
Tietenkin harkiten mikä teidän musaanne ja imagoonne sopii.

Noh voisin melkeen ehdottaa jotakin yhtenäistä liikehdintää välillä, todella vanha temppu mutta tuntuu purevan aina yleisöön.
Hevi bändit heiluttaa lettiään ja Jen.S muuten vaan keikkuu ja porukka tykkää.
 
Joku Niskalaukaskaan ei näytä kovin paljon yhteistoimintaa omaavalta mutta sitten ne rupee aina välillä leikkimään niiden bassojen ja kitaroiden kanssa.

Lavatyöskentelyni on luonnostaan aika surkeaa ja jäykkää, joten olen sijoittanut itseni synakioskin taakse. Eipä tarvii lannetta veivata! Kitara kourassa saatan intoutua joskus jopa lievään heiluntaan, mutta bändin muut jäbät kyllä huomauttavat onneksi asiasta aika pikaisesti.
 
Ei vaiskaan, kyllä shöy se olla pitää.

, kyllä shöy se olla pitää.
 
Mutta se ei välttämättä vaadi liikehdintää. Surkeimpia ovat tekopirteät ympäri stagea teennäisesti, täysin irti musasta, poukkoilevat pellet.
 
Jääny mieleen yks hevybändin basisti joka soittaa mestauskirveenmuotoista bassoa, seisoo jäykkänä ääliömäinen ilme (sopii gengreen) kasvoillaan ja sitten alkaa veri virrata hiljakseen suupielistä. Ja kansa hurmiossa.
 
Liikkeen määrä siis ei olekkaan ratkaisevaa vaan sen muoto ja tarkoitus.

Jääny mieleen yks hevybändin basisti joka soittaa mestauskirveenmuotoista bassoa, seisoo jäykkänä ääliömäinen ilme (sopii gengreen) kasvoillaan ja sitten alkaa veri virrata hiljakseen suupielistä. Ja kansa hurmiossa.

 
Jaa Kissin Simmons vai? :)
 
Olen aiheesta sitä mieltä että pienet kommervenkit esiintymistilanteessa ovat poikaa, ja näytätte vain sille että on hauskaa ja meiningiä niin kyllä se siitä!

Tuli eilen bändin kanssa puheeksi kuinka meidän visuaalinen puoli keikoilla ei ehkä ole paras mahdollinen. Ajattelin että sitä voisi jotenkin parantaa ja ehdotin että keskustelisimme asiasta.
 
Tota sen kummemmin yksilöimättä, niin siellähän on katottavana (a) lava (b) musikantit.
 
Siis:
 
(a) lava siistiksi ja sen näköiseksi, että joku on nähnyt vaivaa. Jonkinmoinen taustarätti, styrkkareiden alla olevan kaljakorit piiloon ja ihan semmonenkin juttu kun että piuhat vedetään siististi eikä niitä roiku joka perkeleen nurkasta. Täähän olisi ihan jopa työturvallisuuttakin.
 
Valoiksi riittävät vaikka 150 W työmaaheittimet; pääasia, että ne on huolella ripustettu. Koko jutun clow on siinä, että lava näyttää bändin omalta. Se on tila esitystä varten.
 
(b) esiintymiskuteet. Ne voi olla vaikka samanlaiset t-paidat ja farkut kuin periaatteessa normaalistikin, mutta siinä on semmonen juttu, että kun ennen keikkaa vetää ne päälleen, sitä tajuaa, että nyt se on menoa ja virittäytyy sen mukaan. Pitkän päälle tästä tulee nasta rituaali, missä kaikki puuhailevat omiansa ja keskittyvät samalla. Tämä on myös hyvä syy tyhjentää mahdollinen orkesterikylmiö/lämpiö, mikä sekin auttaa keskittymään.
 
Muut jutut niinkuin vaikka liikkuminen tulee ihan luonnostaan jos on tullakseen. Nää on kaikki fiilisjuttuja, lava, vaatteet, liike, ihan kaikki.

minä olen aika kiinni efektilaudassa
 
Sama juttu minulla. Onneksi tuo "nytkytys"-tyyli ei kuitenkaan vaadi liikkumista hirveän laajalla alueella välttämättä, vaan voi vaikka seistä parin askeleen säteellä suunnilleen samalla paikalla koko keikan, ja silti liikettä on vaikka kuinka paljon.
 
EDIT: Pieni korjaus oikeinkirjoitukseen.

Liimatan paikallaanseisomis-vitutus-tuijotus-lavaesiintyminen on karismaattisempaa ja coolimpaa kuin yksikään kajalia käyttävä, omahyväinen ilme naamallaan pomppiva rokkitähti. Jos biisit ruplattaa ei tarvi mitään showta. Sillä vaan koskiskellaan yleisöä. Ja ruminta mitä universumi on todistanut, on semmoset koreografiaesiintymiset missä ollaan tietyssä järjestyksessä mossaamassa samaan aikaan tai heilutellaan kitaroita samaan aikaa sillein vierekkäin. Hyvää soittoa ja oma luontainen tyylinsä ni sillä pääsee pitkälle.

Ja ruminta mitä universumi on todistanut, on semmoset koreografiaesiintymiset missä ollaan tietyssä järjestyksessä mossaamassa samaan aikaan tai heilutellaan kitaroita samaan aikaa sillein vierekkäin.
 
Paitsi Viikatteella tämä toimii mainiosti.

Paitsi Viikatteella tämä toimii mainiosti.
 
On muuten totta.

Laulaja teki selväksi että me mitään imagoa ruveta tekemään. Ollaan vain oma itsemme lavalla niin kaikki toimii.
 
Tavallaan tuossa on jotain tottakin. Aitous puhuttelee
yleensä enemmän ihmisiä kuin viiden pennin megashow...
Eli sen potentiaalisen "meiningin" pitää lähteä itsestä,
jotta se näyttää aidolta. Tietenkin sitä voi "liioitella" ja
korostaa kaikkea tekemäänsä ja kokemaansa hieman.
Jos taas rupeaa "näyttelemään", niin silloin pitää olla
jo helvetin hyvä näyttelijä. Eli niin hyvä teeskentelijä, ettei
kukaan huomaa sitä teeskentelyksi.
 
Mutta ei. Asiasta ei voi ees keskustella koska "minä aion olla vain oma itseni!". Sitten laulaja myöntyi että voidaan keskustella asiasta mutta ei tule välittämään keskustelusta paskaakaan koska hän ei tule muuttamaan esiintymistään.
 
Ei varsinaisesti mikään kehityskelpoinen asenne... =)
No, vaikka laulajanne haluaisikin olla oma junttimainen
itsensä, niin teitä muita ei silti pidätä mikään tekemästä
vaikka mitä ihmeellisyyksiä jos siltä tuntuu. Vetäkää
joku kerta keikalle kaikki muut samanlainen t-paita
päälle ja kehittäkään pellemäinen ryhmäkoreografia,
niin saattaa laulajankin mieli muuttua kun on ainoa
"aidosti suomalainen jörrikkä" ryhmässä... Esimerkki
tehoaa yleensä paremmin kuin miljoona hyvää
"kehityskeskustelua"!

mutta mitäs sitten tehdään kun ei oo lettiä jota heiluttaa?

mutta mitäs sitten tehdään kun ei oo lettiä jota heiluttaa?
 
Peruukki piähä.

Se on huono homma, jos muut vaan seisoo paikallaan ujoina ja sitten joutuu yksin vetämään muittenkin puolesta vähän extrashowta. Siinä tuntee itsensä vähän naurettavaksi kun menee kitarasoolonsa aikana yleisön joukkoon soittamaan ja pomppimaan ja muut bändiläiset pysyvät vaan paikallaan.

poistakaa

Esiintymistä kannattaa treenata treeneissä ihan samallalailla kun soittamistakin. Itse olen ainakin aina näin tehnyt. Tuntuu että menee treenit oikeastaan puoliksi hukkaan jos keskitytään pelkästään musiikkiin.
 
Hassuttelu luo myös yhteishenkeä ja se on kivaa.
 
Itselleni hyväksi ideaksi on osoittautunut myös se että keikoilla voi soundcheckin aikana testailla lavaa ja kokeilla mitkä muufsit sopii just sille lavalle. Sitten kun varsinainen keikka alkaa niin on heti sellainen kotoinen ja itsevarma olo siitä että tietää mitä tekee.