Bänditoiminta ›

niin..
Voiko bändi mielestäsi edetä määrätietoisesti jäsenten visioiden mukaisesti maailiman huipulle?

niin..
Voiko bändi mielestäsi edetä määrätietoisesti jäsenten visioiden mukaisesti maailiman huipulle?
 
Voi.

niin..
Voiko bändi mielestäsi edetä määrätietoisesti jäsenten visioiden mukaisesti maailiman huipulle?
 
Mikäli homma todella on määrätietoista, ja kaikkien jäsenten visio täsmälleen sama, voi.
 
Silloin siitä, mikä on bändille ominta ja luonteenomaisinta, rakennetaan yksinkertaistettu kuva; ikoni; jonka pitää olla välittömästi tunnistettavissa niin yhtyeen jäsenistä, biiseistä, tallenteiden ulkonäöstä, tiedotuksesta ja mainonnasta. Tämän ikonin pitää olla totta, se ei saa olla ristiriidassa bändin oikeiden luonteiden kanssa.
 
Tämä ikoni ajetaan sitten yleiseen tietoisuuteen täsmällisesti ja linjasta poikkeamatta. Nykyään tarjonnan tulva on niin valtava, että kaupan levylaarissa tai lehden tapahtumasivulla arvattavaksi ja pääteltäväksi pitää jäädä mahdollisimman vähän. Sanoman pitää olla selvä, samaistujat kyllä löytyvät.
 
Yleensä homma kaatuu siihen, että jonkun mielestä visioon kuuluu hajanaisuus, persoonien esille nostaminen ja moniulotteisuus. Niiden paikka ei kuitenkaan ole pakkauksessa, vaan ne pitäisi varata tiukasti vain jo-käännytetyille faneille, jotka kaipaavat tukea uskoonsa.
 
Näin mä näen. Ei mikään helppo resepti.

Kivi puhuu ikonista, markkinointi brändistä. Samasta asiasta on kyse.
 
Maailman suurimpia brändejä ovat esim. kokis, mikrosoft, brintey, justin, jne,jne. Siitä vaan luomaan omaa.

Kivi puhuu ikonista, markkinointi brändistä. Samasta asiasta on kyse.
 
Jep. Tietoisesti vältin tuota sanaa käyttämästä, se kun on tällä hetkellä vähän liiankin viljelty, ja siitä on vähän väärää luuloa liikkeellä.
 
Beatles oli aika hyvä brändi identtisissä puvuissaan ja moppitukissaan. Perehtymällä tarkemmin tulivat esiin seitsemän kääpiön kaltaiset varsin yksiulotteiset luonnekuvat: Vakava, Söpö, Nokkela ja Se-pöhkö-jolla-on-iso-nenä.

Mun mielestä menestyvältä bändiltä vaaditaan, tässä järjestyksessä:
a) tyyliin sopiva, helvetin hyvä laulaja
b) hemmetin hyvä oma idea tai todella vahva c
c) hemmetin hyviä biisejä
 
Tietty sitten karisma ja esiintyminen jne, mutta noi kolme on todella ratkaisevassa asemassa.

Mun mielestä menestyvältä bändiltä vaaditaan, tässä järjestyksessä:
a) tyyliin sopiva, helvetin hyvä laulaja
 
Remu ei kyllä osaannut laulaa kovinkaan hyvin, mutta kylläpä se Ganes menestyi. HOho.

a) tyyliin sopiva, helvetin hyvä laulaja
 
Musikaalisesti hyvä vai karismaattinen? Karisma on tiettyyn (riittävään) rajaan asti jokaisessa meistä kehitettävissä oleva ominaisuus, ja monet suosituimmista laulajista (kuten soittajistakin) ovat lopulta aika keskinkertaisia.
 
b) hemmetin hyvä oma idea tai todella vahva c
 
Samaa mieltä, tosin idean ei tarvitse olla oma, se pitää vain toteuttaa paremmin ja järjestelmällisemmin kuin muut. Ja katsoa, että kaikki muu tukee sitä.
 
c) hemmetin hyviä biisejä
 
Tästä ei ole ainakaan haittaa. Tosin hyvyys voi tarkoittaa sitäkin, että biiseissä on mahdollisimman suuri rajapinta oletettuun yleisöön päin, että niihin on helppo samaistua. Jos nyt ihan kyynisesti mietit, niin aika heppoisin eväin on hittejä tehty.
 
Sulla on aika kaunis ja idealistinen kuva, Vili. Toivoisin, että tuo olis totta.

Entäs sitten tälläiset kuvitelmat, että ensin vallataan Eurooppa, sitten Amerikka, ja sen jälkeen onkin koko maailma vallattu...
Voiko tuollaisia unelmia/tavoitteita pitää ollenkaan realistisina aloittelevalla bändillä?
 
Usein karu totuus vain tuntuu olevan nimettömäksi baarikeikkoja tekeväksi bändiksi jääminen ja melko epävarma toimeentulo.

Entäs sitten tälläiset kuvitelmat, että ensin vallataan Eurooppa, sitten Amerikka, ja sen jälkeen onkin koko maailma vallattu...
Voiko tuollaisia unelmia/tavoitteita pitää ollenkaan realistisina aloittelevalla bändillä?
 
Usein karu totuus vain tuntuu olevan nimettömäksi baarikeikkoja tekeväksi bändiksi jääminen ja melko epävarma toimeentulo.
 
Suomessa ei ole ainakaan kovin helppoa päästä ns. härmäläisten bändistä pidemmälle. Nykyään alkaa olemaan kuitenkin siihenkin jo jonkinlaista toivoa, HIMit ja ja Night Wishit etunenässä. Kuten Remukin aikanaan sanoi: "On jumalan kirous syntyä rokkariksi härmään!"

Kyllä pinnalle pääsemiseen tarvitaan levy-yhtiön leivissä olevia sukulaisia tai helvetin hyviä kavereita. Joskus myös täydellinen itsensä myyminen tai sätkynukeksi alistuminen saattaa riittää, mikäli pärstä on riittävän myyvä. Tyttöbändit tietenkin voivat menestyä myös eräällä muulla konstilla.
 
Joissain marginaalisempien musiikinlajien ympyröissä saattaa menestyä myös timantinkovalla asenteella ja helvetin hyvillä biiseillä. Siis jos jaksaa painaa niska limassa duunia vähintään 10 vuoden ajan.

Että asiasta vois yleispätevästi ja uskottavasti kertoa tarvittais henk.koht. edes yks onnistuminen menestyneen brändin luomisessa. Asikaiselta vois esim. kysyä.
 
Markkinoijana oon huomannu yhden puutteen ja sivuutetun osatekijän menestyksen kaavassa: Raju panostus markkinointiin. Yksikään bändi tai brändi ei ole ilman tuota menestynyt. Hyviä ja potentiaalisia bändejä kyllä on.
 
Tuossa tietysti mennään siihen täällä monesti halveksittuun kaupallisuuteen. Ja ihan kybällä.

Sulla on aika kaunis ja idealistinen kuva, Vili. Toivoisin, että tuo olis totta.
 
Mun mielestä olis kaunis ja idealistinen jos ois sanonu että
- hyvä meininki
- piinkova yhteissoitto
- raju työnteko, suuret treenimäärät
- hyvät biisit ykkösenä...

Kyllä pinnalle pääsemiseen tarvitaan levy-yhtiön leivissä olevia sukulaisia tai helvetin hyviä kavereita. Joskus myös täydellinen itsensä myyminen tai sätkynukeksi alistuminen saattaa riittää, mikäli pärstä on riittävän myyvä. Tyttöbändit tietenkin voivat menestyä myös eräällä muulla konstilla.
 
No eikö toi nyt oo vähän kärjistettyä. Kylläjän muillakin keinoin voi tulla pinnalle, eli jos bändi toimii ja biisit on mediaseksikkäitä, niin siinä on jo hyvät hedelmät. Sitten vaan tarttee osallistua kymmeniin bändiskaboihin ja lähettää kymmenittäin demoja levylafkoihin. Ja maailma (lue = Suomi) on sun.
 
Tietysti pitäähän noi paikkaansakin noi sun jutut. Varsin moni bändi joutuu kusetetuksi diiliä allekirjoittaessaan. Mut saavatpahan ainakin olla sitten suosittuja rokkareita.

Entäs sitten tälläiset kuvitelmat, että ensin vallataan Eurooppa, sitten Amerikka, ja sen jälkeen onkin koko maailma vallattu...

Eiks toi ole se juttu :) Rok ja miksei musahommat yleensäkin on kuitenkin unelmaa siitä että pääsee pitkälle. Ja jotkut pääsee.

Joskus huolestuttaa liiallinen realismi ja kyyniys joillain nuorillakin artisteilla. Kyllä pitää olla uskoa ja toivoa että pitkälle päästään. Niinkuin melkein kaikessa, asenteella on suuri vaikutus, ehkä jopa suurin.

Entäs sitten tälläiset kuvitelmat, että ensin vallataan Eurooppa, sitten Amerikka, ja sen jälkeen onkin koko maailma vallattu...
Voiko tuollaisia unelmia/tavoitteita pitää ollenkaan realistisina aloittelevalla bändillä?
 
Voi.

Beatles oli aika hyvä brändi identtisissä puvuissaan ja moppitukissaan.
 
Ei Beatleseilla niinkuin ei millään muullakaan menestyneellä bändillä ole ollut mitäänn tekoa minkään brändin kanssa. Menestymättömillä sen sijaan sitäkin enemmän.
 
Jani kirjoitti yhteyksistä. Ne tuppaa tuleen, kun on siihen jotain aihetta. Tekijät usein tuntee kyllä toisensa, mikä on luonnollista.
 
Jami kirjoitti markkinoinnista. Yksikään markkinoija ei ole koskaan lyönyt läpi yhtään menestyvää taiteilijaa. Tai jos jotain muuta väitätte, niin esimerkki peliin. Markkinointi on työkalu.

Ei Beatleseilla niinkuin ei millään muullakaan menestyneellä bändillä ole ollut mitäänn tekoa minkään brändin kanssa. Menestymättömillä sen sijaan sitäkin enemmän.
 
Juuri tuon takia mä vältin sanaa brändi, ja korvasin sen ikonilla. Brändiin liittyy nykyään sellaisia merkityksiä, jotka saavat sanomaan mm. 'ettei Beatles ollut brändi'. Kyllä se vain oli, Epsteinin mukaantulosta about Rubber Souliin.

Jami kirjoitti markkinoinnista. Yksikään markkinoija ei ole koskaan lyönyt läpi yhtään menestyvää taiteilijaa. Tai jos jotain muuta väitätte, niin esimerkki peliin. Markkinointi on työkalu.
 
Minkäslaisia toimintoja sormunen katsoo kuuluvan markkinointiin? Kun mun mielestä tarvittais edes yks esimerkki menestyvästä taiteilijasta jota ei olsi markkinoitu.

Mikä on menestyvä bändi? Listasijoitus? Keikkaa enemmän kuin jaksaa tehdä? Kokopäivämuusikkous?