Bänditoiminta ›

Ryhdyin tuossa miettimään, miten ajat ovatkaan muuttuneet.

Ennen bänditouhuissa oli hienoa se, kun sai tehdä itse kaikkea bändiin liittyvää, kokeilla ja äänitellä demoja, värkätä paitoja, tehdä flyerit ja suunnitella levynkannet ja se oli ihan yleistä.

Nyt tuntuu, että yleinen mielipide on siirtynyt askeleen professionaalimpaan suuntaan, jo ekan demon pitäisi olla suunnilleen studiotasoa ja kehotetaan hakeutumaan ammattilaisten hoteisiin, kansitaiteen pitäisi olla graafikon kynästä (tai tietokoneesta nykyään) ja nettisivujakaan ei kehtaa laittaa esille, jolleivat ole uusinta uutta ja visuaalisesti napakymppiesitys.

Itse olen niin perfektionisti, että haluan bändini kaiken ulosannin olevan viimeisen päälle, mutta toisaalta tahdon tehdä kaiken itse (mahdoton yhtälö :). Mutta missä vaiheessa vaatimustaso on noussut ja aiheuttaako tämä sen, että esimerkiksi uusia bänditouhuista nousevia graafisia yms. innovaatioita (esim. punk-aikakauden lehtileike-fontit jne.) ei enää välttämättä nouse, kun pelataan ammattilaisten kanssa ja käyttäen valmiiksi työstettyjä ja "hifi-tasoisia" juttuja?
 
Tokihan minunkin silmäni ja korvani lepää ammattilaisten tasapainoisten töiden äärellä, mutta jostakinhan sitä pitää lähteä. Ei koskaan voi oppia, jollei harrasta ja saa yrittää.
 
Onko nykyihminen niin turrutettu ammattitason hiotulla materiaalilla niin äänen, kuvan kuin kaiken muunkin suhteen, että käsite "demotason bändi" on täysin vieras ja jokainen kuultu artisti asetetaan samalle viivalle ammattilaisten kanssa?
 
Ehkä kärjistän, ehkä en.
 
Mielipiteitä?

Demojen soundien arvostelu on kieltämättä hölmöä... Biisejähän siinä esitellään.
 
Tietenkin jonkinlainen taso tarvitsee olla, että soittimista ja sanoista saa selvän. Mutta kuitenkin

Hyvän aiheen keksit!
 
Tältähän se nimenomaan alkaa minustakin välillä tuntumaan. Mediahan on kasvava ala ja visuaalisesti/soundillisesti tavaraa tulee joka suunnalta.
Ehkä se johtuu siitä, että nykyään on melko helppoa saada hyvää jälkeä aikaan jopa kotikonstein. Esim. Photoshoppiin perehtynyt henkilö tekee kannet ja muut suht vaivatta ja tietokoneiden kanssa tekemisissä olevia ihmisiä on nykyään järkyttävä määrä.
Äänitys on studiossa nykyään vielä omaa luokkaansa, mutta olen kuullut kyllä helvetin hyvin tehtyjä demoja jotka on toteutettu soittokämpällä jollain digitaalitallentimella.
Onhan se aloittelevan bändin elämä aika raskasta jos haluaa pinnalle päästä. Tsemppiä vaan kaikille bändeille! Meillä alkaa juuri tuo rumba kohta. Nettisivut olis tehtävä ja studiossa tehään demo kolmen viikon päästä. Toivottavasti homma toimii...

Demojen soundien arvostelu on kieltämättä hölmöä... Biisejähän siinä esitellään.
 
Tietenkin jonkinlainen taso tarvitsee olla, että soittimista ja sanoista saa selvän. Mutta kuitenkin
 
Kyllä mie tykkään saada arvostelua nimenomaan soundeista. Voi tulla järkevää huomiota mahdollista seuraavaa demoa varten. Ja toisilla se demo on jo valmis tuote. Sitä ei ole tarkoituskaan käyttää levytyssopimuksen metsästykseen, vaan se on tehty omaksi itsenäiseksi taideteoksekseen.
 
Mutta sitten se toinen puoli. Nykyään saa kotipajoissa niin hyvää jälkeä aikaan, että moni ihan oikea julkaisu jää häpeään. Kyllä se taso on erittäin kova jo sillä demotasolla. Ei tarvitse verrata protuotteisiin.

Ehkä se johtuu siitä, että nykyään on melko helppoa saada hyvää jälkeä aikaan jopa kotikonstein. Esim. Photoshoppiin perehtynyt henkilö tekee kannet ja muut suht vaivatta ja tietokoneiden kanssa tekemisissä olevia ihmisiä on nykyään järkyttävä määrä.
 
Onhan se osaltaan noin, mutta kun ei se välineiden hallinta edelleenkään riitä, harrastelijoiden tekemät kannet nyt eroavat vielä aika paljon ammattilaisten tekemistä ja syynä ei ole niinkään ero esim. Photoshop-taidoissa vaan siinä, mitä on tekijän päässä ja käsissä tietotaitona ja kokemuksena.
 
Periaatteessa saa hyvän näköistä jälkeä, mutta jokin jää puuttumaan. Monesti tuntuu, että olisi parempaa tintata levyn kanteen suttuinen polaroid bändistä mieluummin kuin sellainen "melkein hyvä" Photoshop-luomus... se ei kiinnittäisi huomiota kansiiin negatiivisessa mielessä. Yksinkertainen on kaunista, monimutkaisen hallitseminen vaatii ammattilaisen otteet.

Onhan se osaltaan noin, mutta kun ei se välineiden hallinta edelleenkään riitä, harrastelijoiden tekemät kannet nyt eroavat vielä aika paljon ammattilaisten tekemistä ja syynä ei ole niinkään ero esim. Photoshop-taidoissa vaan siinä, mitä on tekijän päässä ja käsissä tietotaitona ja kokemuksena.
 
Periaatteessa saa hyvän näköistä jälkeä, mutta jokin jää puuttumaan. Monesti tuntuu, että olisi parempaa tintata levyn kanteen suttuinen polaroid bändistä mieluummin kuin sellainen "melkein hyvä" Photoshop-luomus... se ei kiinnittäisi huomiota kansiiin negatiivisessa mielessä. Yksinkertainen on kaunista, monimutkaisen hallitseminen vaatii ammattilaisen otteet.
 
Miusta ainakin Jethro Tullin kotisivut menivät aimoaskeleen huonompaan suuntaan kun lopettivat itse niiden väkertämisen ja laittoivat ammattilaiset asialle. Käytettävyys, ulkonäkö, kaikki huononi.

Kyllä mie tykkään saada arvostelua nimenomaan soundeista. Voi tulla järkevää huomiota mahdollista seuraavaa demoa varten. Ja toisilla se demo on jo valmis tuote. Sitä ei ole tarkoituskaan käyttää levytyssopimuksen metsästykseen, vaan se on tehty omaksi itsenäiseksi taideteoksekseen.
 
Tuossapa se tulikin: demon käsite. Minulle kun demo on aina ollut sellainen harjoitteluasteen tuotos, joka on askel kohti niitä virallisia julkaisuja. Eivät viralliset omakustanteet enää demoja ole, minusta.
 
Mutta sitten se toinen puoli. Nykyään saa kotipajoissa niin hyvää jälkeä aikaan, että moni ihan oikea julkaisu jää häpeään. Kyllä se taso on erittäin kova jo sillä demotasolla. Ei tarvitse verrata protuotteisiin.
 
Hyvä asiahan se on, että tietotaitoa ja laitteita on harrastelijoillakin, mutta miten ne hyvät biisit ja hyvät soundit saataisiin löytämään toisensa? Että ei käy niin, että julmetun komeilla soundeilla äänitetty demo täynnä tyhjänpäiväistä huttua voittaa sen treenikämpältä tai livenä äänitetyn, hyviä biisejä sisältävän ja bändin oikean yhteissoiton laadun esille tuovan äänitteen...

Kyllä mie tykkään saada arvostelua nimenomaan soundeista. Voi tulla järkevää huomiota mahdollista seuraavaa demoa varten. Ja toisilla se demo on jo valmis tuote. Sitä ei ole tarkoituskaan käyttää levytyssopimuksen metsästykseen, vaan se on tehty omaksi itsenäiseksi taideteoksekseen.
 
Mutta sitten se toinen puoli. Nykyään saa kotipajoissa niin hyvää jälkeä aikaan, että moni ihan oikea julkaisu jää häpeään. Kyllä se taso on erittäin kova jo sillä demotasolla. Ei tarvitse verrata protuotteisiin.
 
No mutta jos demo ei ole demoamista varten, niin eihän se ole sitten demo. Sitten se on omakustannelevy... Mutta juu, minä haluaisin kuulla palautetta itse niistä biiseistä.

Miusta ainakin Jethro Tullin kotisivut menivät aimoaskeleen huonompaan suuntaan kun lopettivat itse niiden väkertämisen ja laittoivat ammattilaiset asialle. Käytettävyys, ulkonäkö, kaikki huononi.
 
Niin, nettisivuihin tuo ei tosiaankaan aina päde.
 
Eikä kyllä kansiinkaan, pitäähän sitä artistin sen verran pitää narut käsissään, että valikoi sellaisen ihmisen tekemään, joka ymmärtää sen, mitä levynkannella, t-paidalla tai nettisivuilla halutaan viestittää ja mitkä ovat taustat.
 
Eli ammattilaisuus ei ole automaattinen pelastus, jos asialla on väärä ammattilainen.
 
EDIT: Tullin sivut ovat kyllä aika kaameat, tosiaan. Ne on tehty sapluunalla, suunnilleen kuuntelematta musiikkia tai perehtymättä bändin historiaan.

Tuossapa se tulikin: demon käsite. Minulle kun demo on aina ollut sellainen harjoitteluasteen tuotos, joka on askel kohti niitä virallisia julkaisuja. Eivät viralliset omakustanteet enää demoja ole, minusta.
 
No minusta virallinen omakustanne on virallinen kun Teostot on maksettu ja levyllä on jakelija jne. jne. Demoja ne kaikki muut miulle on, varsinkin kaikki poltetut levyt. Mutta ei se tarkoita sitä etteikö sitäkin voi tehdä kunnianhimoisesti.
 
Hyvä asiahan se on, että tietotaitoa ja laitteita on harrastelijoillakin, mutta miten ne hyvät biisit ja hyvät soundit saataisiin löytämään toisensa? Että ei käy niin, että julmetun komeilla soundeilla äänitetty demo täynnä tyhjänpäiväistä huttua voittaa sen treenikämpältä tai livenä äänitetyn, hyviä biisejä sisältävän ja bändin oikean yhteissoiton laadun esille tuovan äänitteen...
 
No sentakia bändissä on useampia kuin yksi jäsen, jotka ideaalitilanteessa keskittyvät jokainen omiin vahvuusalueisiinsa. Joku äänittää, joku toinen säveltää, kolmas tekee nettisivut... Näin se sisältö ja ulospano kohtaa. Ja uskoisin että levy-yhtiöistä löytyy edelleen ammattitaitoa löytää hyvät biisit. Ei ne hukkaan mene huonommallakaan demolla. En oikein nyt keksi mikä tässä on ongelma. Se että kaverit ei ymmärrä fanitella hienoja biisejä?

No mutta jos demo ei ole demoamista varten, niin eihän se ole sitten demo. Sitten se on omakustannelevy... Mutta juu, minä haluaisin kuulla palautetta itse niistä biiseistä.
 
Toi ajattelu johtaa kyllä siihen, että joka takakylän orkalla on oikein levy. "Julkastaan ensviikolla levy, kunhan saahaan äitin duunissa kopioitua kansia".

No sentakia bändissä on useampia kuin yksi jäsen, jotka ideaalitilanteessa keskittyvät jokainen omiin vahvuusalueisiinsa. Joku äänittää, joku toinen säveltää, kolmas tekee nettisivut... Näin se sisältö ja ulospano kohtaa. Ja uskoisin että levy-yhtiöistä löytyy edelleen ammattitaitoa löytää hyvät biisit. Ei ne hukkaan mene huonommallakaan demolla. En oikein nyt keksi mikä tässä on ongelma. Se että kaverit ei ymmärrä fanitella hienoja biisejä?
 
Entäs sitten kun on se bändi, jossa kukaan ei osaa noita juttuja, mutta biisit ovat hyviä?
 
Onko niin, että huonot soundit piilottavat hyvät biisit, jos ei ole mahdollisuuksia tehdä niitä hifisoundeja? En epäile levy-yhtiöiden ihmisten ammattitaitoa, mutta ihminen sokaistuu ja kun nykyään on niin pinnalla tuo ulkokuoren ja ilmiasun viilaaminen, niin kyllähän sitä vaatimustaso nousee soundienkin suhteen.
 
Heitän kysymyksiä ilmaan vain.
 
Eli pitääkö bändin panostaa hirveästi kaikkiin osa-alueisiin nykyään, vai voiko nykyään breikata pelkästään tekemällä hyviä biisejä ja soittamalla niitä hyvin?

Entäs sitten kun on se bändi, jossa kukaan ei osaa noita juttuja, mutta biisit ovat hyviä?
 
Onko niin, että huonot soundit piilottavat hyvät biisit, jos ei ole mahdollisuuksia tehdä niitä hifisoundeja? En epäile levy-yhtiöiden ihmisten ammattitaitoa, mutta ihminen sokaistuu ja kun nykyään on niin pinnalla tuo ulkokuoren ja ilmiasun viilaaminen, niin kyllähän sitä vaatimustaso nousee soundienkin suhteen.
 
Heitän kysymyksiä ilmaan vain.
 
Eli pitääkö bändin panostaa hirveästi kaikkiin osa-alueisiin nykyään, vai voiko nykyään breikata pelkästään tekemällä hyviä biisejä ja soittamalla niitä hyvin?
 
No jos pelkkää breikkaamista ajattelee, niin vakaasti uskon että tarpeeksi hyvät biisit riittää. Mutta ei se huoliteltu toteutuskaan ole keltään pois. Ja tietty lopulta on se, että kaikki vain eivät voi voittaa. Toteutus on osa kokonaisuutta. Ei joka bändiin riitä niitä loistavia säveltäjiäkään.

Toi ajattelu johtaa kyllä siihen, että joka takakylän orkalla on oikein levy. "Julkastaan ensviikolla levy, kunhan saahaan äitin duunissa kopioitua kansia".
 
offtopiciksi menee mutta: Jos se on se lopullinen tuote mitä halutaan myydä, niin sitten se munsta on "levy". Ei kaikki halua levy-yhtiöille, toisille riittää että nauhoittaa niitä biisejä kotona jotta kaverit voi kuunnella biisejä muutenkin kuin livenä.
 
Onhan harrastelijan maalaama taulukin oikea taulu...
 
Mutta takaisin aiheeseen:
 
Kannustan kyllä kaikkia tekemään itse tai pyytämään hyvää kaveria tekemään näitä juttuja. Se kasettimankka vaan sinne treenikämpän nurkkaan ja itse piirtelemään logoja & painamaan t-paitoja. Niin sitä oppii ja näkemykset syvenee.

Etenkin graafisella puolella on tuo pro- ja demotason raja hämärtynyt alan tietokoneistumisen myötä todella villiksi kentäksi jossa kirjapainon tehtävänä on painaa "tulostusvalmis tiedosto" esim. juuri levynkansiksi. Nykyään vain tuo tulostusvalmis tiedosto-termi on melkoinen kirosana alalla, se teettää työtä yleensä enemmän kuin homman suunnitellut kotinikkari voi koskaan kuvitella.
 
Onneksi on saanut elää ja nähdä ammatissa ajan ennen CD-formaattia, LP-kokoisien kansien katoamisen myötä katosi mielestäni myöskin kansitaide.

Kiinnostava aihe...
 
Monessa tapauksessa bändin asiaa edesauttaa, jos paketti on mahdollisimman valmis - mutta sitten taas on sidosryhmiä joiden työpanosta ei välttämättä niinkään ajatella bändin tontille kuuluvaksi. Kansien tekeminen on tällaista duunia; siinä on omat ammattilaisensa joiden käyttäminen kuuluu (monien) yhtiöiden normaaliin toimintamalliin.
 
Ihan henkilökohtaisena mielipiteenä: mä tykkään siitä, että tekijöiden kädenjälki näkyy ja kuuluu. Ostan levyjä siksi että niitä on ollut tekemässä ihmisiä (olivatpa nämä sitten ammattilaisia tai harrastajia - ihan ketä vaan). Tätä kautta tietty rosoisuus on mun mieleeni.

offtopiciksi menee mutta: Jos se on se lopullinen tuote mitä halutaan myydä, niin sitten se munsta on "levy". Ei kaikki halua levy-yhtiöille, toisille riittää että nauhoittaa niitä biisejä kotona jotta kaverit voi kuunnella biisejä muutenkin kuin livenä.
 
Jeh, tässä kohtaa siis näkemyksemme eroavat jyrkästi. Miusta demo ei muutu levyksi sillä, että päätän sitä levyksi sanoa. Se syö arvostusta siltä oikealta levyltä miun arvelun mukaan. Ja siitä on vain lyhyt askel vaikkapa warettamiseen kun rinnastaa mielessään nuo (sanon edelleen) demot ja levyt samalle viivalle.
 
Niinkun miullekin on riittänyt monen projektin kohdalla se, että kotona nauhoittelee ja siitä polttelee sitten kavereille cd. Ei miulla kuitenkaan riitä pokka sanoa noita levyiksi, vaikka ne on lopullisia tuotteita olleetkin. Ja edelleen jos joku kafru tulee selittämään niihen uudesta levystä, niin ensimmäinen kysymys on saako niitä Airosta...

Demojen soundien arvostelu on kieltämättä hölmöä... Biisejähän siinä esitellään.
 
Tietenkin jonkinlainen taso tarvitsee olla, että soittimista ja sanoista saa selvän. Mutta kuitenkin
 
sanoiseiainavälttämättarviisaahaaselväänevoikirjottaavaiklevynkanteeeeeeen

Ajat ovat muuttuneet, se on totta, mutta myös monessa asiassa.
 
Demobändi on vähän niin kuin työnhakija nykyään. Työnhakijanhan pitää nykyään olla nuori, alan koulutusta omaava, työkokemusta pitää olla muutama vuosi jne. jne.
 
Yhteiskunta on kaikessa mennyt reilusti vaativampaan suuntaan, tai niin ihmiset tuntuvat ymmärtävän ja näin vaativat itseltään "täydellisyyttä" kaikessa.
 
Tuossa yksi ilta oltiin baarissa jossa oli karaoke. Yksikin eukko lauloi jonkun biisin johon kaveri totesi, että sillä on potentiaalia. Omaan korvaani se kuulosti ihan hirveältä piipittäjältä. Näin sitten väittelimme asiasta hetken, kunnes sanoin että tuskinpa hänet levy-yhtiölle vaikkapa sessiolaulajaksi otetaan koska hänellä on "potentiaalia". Ei, vaan hänen pitää oikeasti olla hyvä.
 
Musahommissa näkisin asian positiivisena, että soundeja osataan runkata ja että biisit saadaan kuulostamaan hyviltä jo demoasteella. Tottakai soittopuoli pitää olla hallussa, sillä eihän niillä efekteillä soiteta biisejä..
 
Tähän tämä tulevaisuus on meidät vienyt, mutta parin vuoden päästä kun internet kaatuu (hymiö), eivät uudet musainnostujat enää saa waretettua uusimpia ultimate-bundle-softia joten he ottavat sen kasettidekkinsä mukaan autotalliin ja äänittelevät sillä. Ehkä jopa jaksavat harjoitella soittoakin sen iänikuisen kohinabalanssin viilaamisen sijasta...
 
Ei kai tässä asiaa ollut, mutta tulipahan otettua osaa keskusteluun.

Kyllä pitää olla kovaa kamaa heti lähtötilanteessa, koska muut on kovia ympärillä kuitenkin.
 
Piirit on pienet ja keikkapaikkoja on vähän, ainakin pääkaupunkiseudulla bänditoiminta näyttää kolmikymppisyyden tältä puolen todella darwinistiselta selviämissodalta ja hyvä niin. sieltähän sitä evoluutiota pukkaa kun joutuvat bändit mutatoitumaan ja taistelemaan siitä armottoman vähästä mitä on tarjolla.
 
.. Sitten on näitä erikoisjärjestelyjä. Jos olette läjä tyttöjä helsingin bändikoulusta niin on aivan sama mitä tasoa olette, maki kolehmainen tekee biisit ja paska lykätään väkisin kansan sulatettavaksi. ehe ehe.