Bänditoiminta ›

Vaasassa varmaan jotain 55k asukasta ja täällä ne koostuu pikkulapsista, mummoista, äideistä juopoista ja jostain virkaäijistä. Ihan mielenkiinnon vuoksi kysyn. Miten te löydätte porukkaa?

Se on vaatinut joko
a) kunnan rajojen ylittämistä
b) ikärasismin unohtamista (tällä hetkellä meikäläisen (22) bändeissä soittajia väliltä 17-27)
c) soittimen lyömistä jonkun ei-muusikkokaverin käteen

vahingossa

ei mitenkään.sehän siinä perseestä on...

Vaasassa varmaan jotain 55k asukasta ja täällä ne koostuu pikkulapsista, mummoista, äideistä juopoista ja jostain virkaäijistä. Ihan mielenkiinnon vuoksi kysyn. Miten te löydätte porukkaa?
 
Koulusta. Tai kaveripiirissä ku on paljon hevaria ym. rokkaria.. Nykynenki pasisti vaa jotenki tupsahti treeneihin.

No, sama perusbändi periaatteessa ollut jo jostain 1993 lähtien :) Genre vain on vaihtunut useammankin kertaa siitä lähtien.

Täältä.

Kaveripiiristä, keikoilta ja baareista. Nihkeetä on välillä, etsittiin rumpalia yli kolme kk ennenkuin löytyi. Toista kitaristia ollaan etsitty yli puoli vuotta, tuloksetta. Tosin kaveri tulee sessiojäseneksi heittämään keikan ja kattellaan sit uudestaan.
 
Täältä.
 
Täältä ei löydy hevonvittuakaan(varsinkaan sitä) ;)

Tosiasiassa joka kännireissulla pitää perustaa uusi bändi, ja näin myös yleensä käykin. Ongelma on se että (ainakin täälläpäin) joka helvetin soittaja soittaa jo 3-6 eri yhtyeessä/projektissa. Eli huvittaisi perustaa vaikka mitä, mutta joko soittajat ei ehdi, tai niitä ei innosta kuin soittaa omassa olohuoneessa omalle tyttöystävälle joka vidu*lee heille siitä että kitara on tärkeämpi kuin partneri, joka ennenpitkää johtaa hienon muusikon taiteellisuuden kuolemiseen, työpaikkaan paikallisessa tehtaassa (Atria OyJ), paskaan elämään, ja myöhemmin siihen että kännissä avaudutaan 25 vuotta itseään nuoremmille siitä kuinka 'minustakin olisi tullut vaikka mitä mutta se vaan jäi sitten'.
 
Prkl. Olen avautunut. Puuh.

No nämä on lähinnä kavereita tai kavereiden kavereita.

Basisti on veljeni, hänet koulutin tähän hommaan. Rumpali on hyvä kaverini. Sama tarina. Kitaristeja löytää aina. Paitsi ei tällaisia jotka ovat hyviä kavereita.
 
Bändissä on muutenkin todella tärkeää että porukka pelaa mentaalitasolla yhteen.

Just tänään näin pitkästä aikaa rumpalikaverini. "Moi, tuutko soittaan tänään?"
"Totta helvetissä!"
 
No, siinä sitten soiteltiin pari tuntia. Kaveri sitten sanoo notta "mun yks kaveri soittaa bassoo, pyydetään se tänne ens viikolla soittaan!"
 
"ok."
 
:-)

No täällä about 9000 asukkaan Oulunsalossa on toisinaan vähän vaikeeta, mutta aika hyvä säkä on käyny. Onhan täällä aina niitä yrityksiä kasata joku superbändi, mutta ei täällä oikein riitä soittajat. Joku soittaa aina jo jossain toisessa porukassa jne jne.

Kyllä ton luulis vaasasa olevan helpompaa kuin himangalla.
Sanot vain jollekkin kaverilles ¨Sää rupeet soittaan bassoa¨ jne...

Vaasassa varmaan jotain 55k asukasta ja täällä ne koostuu pikkulapsista, mummoista, äideistä juopoista ja jostain virkaäijistä. Ihan mielenkiinnon vuoksi kysyn. Miten te löydätte porukkaa?
 
Tässäkin pätee se, että mitä ammattimaisemmaksi homma menee, sitä helpompaa se on. Vastaus on: muista bändeistä. Tää ei tietenkään toimi siinä nuoruuden vaiheessa jossa asutaan treeniksellä ja vasta opetellaan yhtyesoittoa, mutta sitten kun homma menee akselilla "parit treenit - rundi - parit treenit - levy" ja jokainen osaa tonttinsa, silloin se toimii.
 
Toinen, kaikille sopiva vaihtoehto on käyttää "headhunteria". Joka paikkakunnalla ja pienimmässäkin kylässä on joku, joka tuntee kaikki soittajat 50km säteellä. Tällaisen kaverin voi pistää kokoamaan bändin, sellaisenkin jossa tyyppi ei itse soita. Toimii.

Me saatiin just mun kaverin kaveri toiseks kitaristiksi/laulajaks meidän bändiin. Kavereiden kautta niitä saa, tai koulusta (?) voi saada soittokavereita.

"Joku" tuntee aina "jonkun"...
 
Jotenkin niitä hyppää aina jostain kulman takaa...

Paras tapa on kysyä kaikilta tutuilta ja puolitutuilta soittajilta ketä vain tulee vastaan. Aina joku tietää jonkun joka tietää jos ei itse tiedä.

Meille on uutta verta löytynyt perintesellä "ilmoitus musiikkiliikkeen seinälle"-taktiikalla, joskin myös hieman kummallisemmilla tavoilla:
 
Baarissa tapahtuneen kinastelun/tappelun jälkilöylyissä eräs sovittelevahahmo osoittautui kitaristiksi. Totesimme, että koe-ryyppäys on suoritettu, koe-soittoon vaan. Hyvin veti. Viitisen vuotta yhteistä tietä takana.
 
Rumpalimme muutti Skotlantiin ja olimme rumpukoneen armoilla yli vuoden. Kesken eräiden treenien ovesta käveli kundi sisään ja kehui, että hyvältä kuulostaa. Ennenkuin mitään muuta puhuttiin, kysyin soittaako sisääntulija rumpuja, vastaus oli myönteinen. Ollut mukana porukassa pari vuotta.

Kesken eräiden treenien ovesta käveli kundi sisään ja kehui, että hyvältä kuulostaa. Ollut mukana porukassa pari vuotta.
 
hahe, voihan jesse mikä mäihä!