Bänditoiminta ›

Mitä teette silloin, kun
 
olette pari kuukautta rämpyttäneet samoja riffintynkiä tai biisiaihioita saamatta niitä sen pidemmälle (sitäpaitsi nekin alussa niin hyvät ideat tuntuvat päivä päivältä huonommilta)
 
ja
 
kaikki loistavat esikuvabändinne kuulostavat niin ylivoimaisen hyviltä ettei niitä edes jaksa kuunnella, koska välittömästi tulee tunne "en koskaan saa näistä biiseistä noin hyviä ja toimivia"
 
ja
 
pelottaa että liialla kuuntelulla alatte huomaamattanne matkia esikuvianne, tai mikä pahinta kyllästytte heihin kokonaan
 
ja
 
kaikki äänet mitä instrumentistanne irti saatte, kuulostavat paskalta puhumattakaan monimutkaisemmista äänien yhdistelmistä kuten sointukierrot, riffit tai rytmit
 
ja
 
tiedätte että instrumenttianne ei voi vaan sulloa sängyn alle, koska puolivalmiit biisi-ideat kummittelevat kuitenkin takaraivossa ja näin julmasti pakottavat tarttumaan instrumenttiin päivittäin?

Lyhyesti: Millä ruokitte luovuttanne vaikeina aikoina?

luova breikki
 
rakastumalla(mahdollisimman arveluttavaan ihmistyyppiin)
 
vihastumalla(politiikka, esim.)
 
ryyppäämällä
 
kuuntelemalla inspiroituneiden frendien höpinöitä(inspissiipeily!)
 
tustumalla johonkin uuteen tyyppiin ja saamalla hältä hehkutukset jostain vanhasta tried and true omasta hyvästä tekeleestä(tämä ei ole mulle kovinkaan hyvä mutta toisille tämä on se juttu.. :P)
 
kitaran kanssa vieraaseen kaupunkiin / mökille seikkailulle
 
pakkosulattamalla jotain uutta ennen vierasta musaa
 
tekemällä musaa jonkun uuden entuudestaan vähän tuntemattomamman musikantin kanssa
 
pakkosäveltämällä jotain musaa vaikkei mieli tekiskään
 
..
 
kaikkia noita on jossain määrin kokeiltu ja käytetty, mutta ohjenuora on että luovuudelle vaikeat kaudet ovat juuri sitä - vaikeita. Älä kuitenkaan liikaa vertaile sitä mitä sä teet levyihin joita kuuntelet, kyllä nekin tyypit joita tykkäät kuunnella todennäköisesti ihan omaa juttuaan pyrkivät tekemään eivätkä peittoamaan Beatlesia omalla kentällään tms. Toisaalta enhän mäkään mikään rokkimiljardööri ole että sikäli en välttämättä mitään tiedä. mutta vahva vaisto ois tähän suuntaan.
 
Kyllä sellaiset kaudet ohi menee jos sä musiikkia oikeasti rakastat, välillä vain on vaikeaa.

kitaran kanssa vieraaseen kaupunkiin / mökille seikkailulle
 
pakkosulattamalla jotain uutta ennen vierasta musaa
 
Jälkimmäinen konsti on ollut nyt päivän testissä ja tuota ensimmäistä olen harkinnut jo jonkin aikaa. Pitänee toteuttaa sekin tässä.
 
Älä kuitenkaan liikaa vertaile sitä mitä sä teet levyihin joita kuuntelet, kyllä nekin tyypit joita tykkäät kuunnella todennäköisesti ihan omaa juttuaan pyrkivät tekemään eivätkä peittoamaan Beatlesia omalla kentällään tms.
 
Joo tuo on totta. Mulla tuo on jonkin aikaa käytännössä toteutunut sillai, että katselen livevideoita ja kokonaisia keikkoja rakastamiltani bändeiltä ja haluan jotakin siitä mahtavasta fiiliksestä omaan musiikkiini. Mietin nykyään paljon minkälaista musiikkia itse haluaisin livenä toteuttaa ja ammennan paljolti siltä pohjalta. Jostakin syystä tämä live-ajattelu on nyt minulla yleistynyt biisinteossa.
 
Kyllä sellaiset kaudet ohi menee jos sä musiikkia oikeasti rakastat, välillä vain on vaikeaa.
 
Niin. Tämäkin on tietysti totta. On vaan niin tuskastuttavaa ja turhauttavaa kun sellainen kausi on päällä.
 
Pitänee yrittää pitää sitä kitaraa nyt väkisellä vähän aikaa tuolla sängyn alla. Onneksi on edes päivät töitä. :)

Edellä tulikin jo iso läjä kaikenlaista. Myös pieni tuulettaminen auttaa joskus. Tee jotain ihan itsellesi outoa musaa kieli poskessa. Mitä hullumpaa ja kliseisempää - sen parempi.

olette pari kuukautta rämpyttäneet samoja riffintynkiä tai biisiaihioita saamatta niitä sen pidemmälle (sitäpaitsi nekin alussa niin hyvät ideat tuntuvat päivä päivältä huonommilta)
 
Menen soitinkauppaan soittelemaan kaupan käytetyillä kitaroilla. Ehkä niistä tarttuu "sielua". Menen jamittelemaan ja varastan kaikki hyvät jutut.
:-)
 
kaikki loistavat esikuvabändinne kuulostavat niin ylivoimaisen hyviltä ettei niitä edes jaksa kuunnella, koska välittömästi tulee tunne "en koskaan saa näistä biiseistä noin hyviä ja toimivia"
 
Jos haluaisin tehdä jonkin bändin kaltaisia biisejä, haluaisin varmaan siihen bändiin. Nyt sen sijaan näen, että mulla on mahdollisuus tehdä sen-ja-sen tyylisiä ideoita mutta omaan konseptiin.
 
Ei voi syntyä kilpailua, kun kilpailee vain itseään vastaan. Paitsi silloin kun yhtiö huomauttaa, ettei seuraavallakaan levyllä oo yhtään radiohittiä, sori.
 
pelottaa että liialla kuuntelulla alatte huomaamattanne matkia esikuvianne, tai mikä pahinta kyllästytte heihin kokonaan
 
Älä kuuntele "omaa" musiikinlajiasi kun teet biisejä. Itse asiassa - älä kuuntele sitä koskaan. Omasta genrestä ruoppaamalla olet samassa mudassa kaikkien miljoonien kopiobändien kanssa. Kuuntele aina muuta musaa kuin soitat.
 
kaikki äänet mitä instrumentistanne irti saatte, kuulostavat paskalta puhumattakaan monimutkaisemmista äänien yhdistelmistä kuten sointukierrot, riffit tai rytmit
 
Vaihda kielet. Vaihda soitinta. Opettele virittämään toisin.
 
tiedätte että instrumenttianne ei voi vaan sulloa sängyn alle, koska puolivalmiit biisi-ideat kummittelevat kuitenkin takaraivossa ja näin julmasti pakottavat tarttumaan instrumenttiin päivittäin?
 
Biisin voi tallentaa vaikka viheltämällä. Osta nauhuri. Vihellä ideat muistiin. Pidä tauko.
 
Kyl se siitä:-)

Menen soitinkauppaan soittelemaan kaupan käytetyillä kitaroilla. Ehkä niistä tarttuu "sielua". Menen jamittelemaan ja varastan kaikki hyvät jutut.
:-)
 
Tuo on kumma juttu oikeasti. Kun tarttuu jonkun toisen kitaraan(olkoon sitten kuinka paska kitara tahansa), niin tulee uusia juttuja.

Tuo on kumma juttu oikeasti. Kun tarttuu jonkun toisen kitaraan(olkoon sitten kuinka paska kitara tahansa), niin tulee uusia juttuja.
 
Se on "väärissä" säädöissä. Ehkä? Mie olen saanut sävellettyä ne kokonaista kolme piisiä koko soittourani aikana niin vaikea sanoa apuja. Sanoituksia tehdessä pitää vain mielen auki ja kirjoittaa heti ylös kaikki assosiaatiot, ne voi sitten jäsennellä paremmin kun on aikaa. Koiran kanssa metsässä kävellessä tulee usein hyviä sanoitusideoita. Kävelyn rytmi muodostaa pohjan ja maisema inspiraation.

Mitä teette silloin, kun
 
olette pari kuukautta rämpyttäneet samoja riffintynkiä tai biisiaihioita saamatta niitä sen pidemmälle (sitäpaitsi nekin alussa niin hyvät ideat tuntuvat päivä päivältä huonommilta)
 
...
 
Itseasiassa...En tee yhtään mitään. Jos tulee paskaa niin sitten tulee paskaa, joten pidän sen verta taukoa, että homma tuntuu taas luontevalta.
 
Eriasia sitten jos on joku pakollinen kiire säveltää kappaleita, mutta ainakaan itse en sellaseen tilanteeseen ole vielä joutunut.
 
Parhaat biisit kun tuntuvat tulevan täysin luonnollisesti. Mulle se on aivan sama tuleeko ne tammikuussa vai syyskuussa.

Nyt sen sijaan näen, että mulla on mahdollisuus tehdä sen-ja-sen tyylisiä ideoita mutta omaan konseptiin.
 
Juuri tuo se on minullakin. Suurimman osan inspiraatiota saan vaan jostakin syystä kuuntelemalla mielimusiikkiani. Näin se on ollut ihan yläaste-ajoista asti. Sillon kuunneltiin Metallicaa ja Megadethiä ja saatiin niistä kauhia palo syömmeen. Niistä saa vaan juuri niitä fiiliksiä, mitä haluaisi itsekin sisällyttää omaan musiikkiin. Ei suoraan mitään ideoita, ei sointukiertoja tms, vaan ihan fiilistä ja inspiraatiota. Toki kaikki sulautuu paremmin tai huonommin siihen omaan konseptiin viimeistään kun vie idean treenikämpälle ja sanoo vaikka rumpalille, että "vedä vähän samalla tatsilla kun siinä yhessä biisissä x" ja rumpalilla ei oo mitään hajua koko bändistä/biisistä.
 

 
Älä kuuntele "omaa" musiikinlajiasi kun teet biisejä. Itse asiassa - älä kuuntele sitä koskaan. Omasta genrestä ruoppaamalla olet samassa mudassa kaikkien miljoonien kopiobändien kanssa. Kuuntele aina muuta musaa kuin soitat.
 
Tämä on vähän hankala, kun toistaiseksi ei ole olemassa ns. "omaa genreä". Ehkä bändimme vaan hakee sitä edeleen. :) Mulla pyörii levylautasella nykyään sujuvasti jostakin huokailusoulista funkin ja grungen kautta norskimetalliin. Näin ollen vaikutteita tulee ruopattua millon mistäkin. :)
 

 
Itseasiassa...En tee yhtään mitään. Jos tulee paskaa niin sitten tulee paskaa, joten pidän sen verta taukoa, että homma tuntuu taas luontevalta.
 
Niin. Ei minullakaan mitään kiirettä tai painetta ole. Itsellä vaan sellainen olo, että pitäisi jo saada valmista noista jutuista. Olen niin pitkään niitä rämpyttäny.
 
Mutta tosiaan, tauko lienee nyt paikallaan. Kiitoksia tähänastisista hyvistä vinkeistä.

ryyppäämällä
 
Jep! Euroshopper-siideriä tai sitten ihan vaikka olutta ja kitara kauniiseen käteen. Kyllä ne siitä sitten lähtee kehittymään.

Hankkiudu krapulatilaan. Yleinen syy säveltämisen vaikeuteen on liian tiukka itsekritiikki ja sehän lähtee kivasti pois kunnon ryyppyjuhlan jälkiseuraamuksia kärsiessä.

Mitä teette silloin, kun
 
olette pari kuukautta rämpyttäneet samoja riffintynkiä tai biisiaihioita saamatta niitä sen pidemmälle (sitäpaitsi nekin alussa niin hyvät ideat tuntuvat päivä päivältä huonommilta)
 
Juon melko paljon viinaa ja itken
 
kaikki loistavat esikuvabändinne kuulostavat niin ylivoimaisen hyviltä ettei niitä edes jaksa kuunnella, koska välittömästi tulee tunne "en koskaan saa näistä biiseistä noin hyviä ja toimivia"
 
Kuuntelen hetken paskaa musiikkia
 
pelottaa että liialla kuuntelulla alatte huomaamattanne matkia esikuvianne, tai mikä pahinta kyllästytte heihin kokonaan
 
Kuuntelen monenlaista ja paskaa musiikkia ja juon aika paljon viinaa.
 
kaikki äänet mitä instrumentistanne irti saatte, kuulostavat paskalta puhumattakaan monimutkaisemmista äänien yhdistelmistä kuten sointukierrot, riffit tai rytmit
 
Itken ja juon viinaa
 
tiedätte että instrumenttianne ei voi vaan sulloa sängyn alle, koska puolivalmiit biisi-ideat kummittelevat kuitenkin takaraivossa ja näin julmasti pakottavat tarttumaan instrumenttiin päivittäin?
 
Juon viina, teen paskoja biisejä ja vedän ranteet-auki-itku raivarit

Juomiselle ääni.
 
Viimeksi eilen kirjotettiin basistin kanssa kännissä yhteistoimin kaksi biisiä. Kielioppivirheet vaan pitää muistaa korjata... :)
 
Ja se auttaa jonkun verran kun ajattelee että "siellä ja siellä oli sekin bändi jolla oli 10 vuotta enemmän ja ne soitti silti ihan paskaa musaa"... Vaikkei sitä nyt muihinvertaaminen toisaalta pitkälle viekkään vaan se oma juttu.

Juomiselle ääni.
 
Viimeksi eilen kirjotettiin basistin kanssa kännissä yhteistoimin kaksi biisiä. Kielioppivirheet vaan pitää muistaa korjata... :)
 
Ja se auttaa jonkun verran kun ajattelee että "siellä ja siellä oli sekin bändi jolla oli 10 vuotta enemmän ja ne soitti silti ihan paskaa musaa"... Vaikkei sitä nyt muihinvertaaminen toisaalta pitkälle viekkään vaan se oma juttu.
 
Jep. Täytyy muistaa että musiikin "paskuus" ja hyvyys on melko puhtaan subjektiivisia asioita. Se mikä teistä on hyvää voi jonkun muun mielestä olla huonoa ja päinvastoin. Parempi tehdä vain sitä omaa juttua ja tykkäävät toiset sitten tai ei.

Hieman poikkeuksellinen keino on hakea inspiraatiotata unista. Jos on vähänkin aktiivisempi unennäkijä niin unista voi yrittää bongata fiiliksiä ja tunnelmia ja tilanteita, jotka inspiroivat. Vielä konkreettisemmin voi toimia hokemalla itselleen vähintäänkin sängyssä ennen nukkumaanmenoa vaikkapa että "kehittelen unessani hienon melodian". Pienellä puskemisella tämä saattaa onnistua. Maailmasta löytyy klassikkobiisejä, jotka ovat syntyneet unissa. Kuten Yesterday.
 
Ja itse asiassa riittävän avoimella suhtautumisella pystyy itsesuggestoimalla uniinsa saada melkein mitä vain.

Tauko. Totaalinen tauko.
 
Tutustuminen itselle tuntemattomiin musiikkityyleihin toimii myös.

Mitä teette silloin, kun
 
olette pari kuukautta rämpyttäneet samoja riffintynkiä tai biisiaihioita saamatta niitä sen pidemmälle (sitäpaitsi nekin alussa niin hyvät ideat tuntuvat päivä päivältä huonommilta)
 
Tee kappale heti loppuun, äläkä ajattele miltä riffit kuulostaa - tee biisi loppuun ja kuuntele sitten.
 
kaikki loistavat esikuvabändinne kuulostavat niin ylivoimaisen hyviltä ettei niitä edes jaksa kuunnella, koska välittömästi tulee tunne "en koskaan saa näistä biiseistä noin hyviä ja toimivia"
 
Älä yritä tehdä kopiota, vaan ammenna omista suosikeistasi ne parhaat palat, ja sen pohjalta luo aivan uutta, erilaista.
 
pelottaa että liialla kuuntelulla alatte huomaamattanne matkia esikuvianne, tai mikä pahinta kyllästytte heihin kokonaan
 
Tee omat biisit fiilispohjalta. Jos muistuttaa jotain, niin ei haittaa (ellei sitten ole suora hiilikopio riffistä, vahingossa tai ei)
 
kaikki äänet mitä instrumentistanne irti saatte, kuulostavat paskalta puhumattakaan monimutkaisemmista äänien yhdistelmistä kuten sointukierrot, riffit tai rytmit
 
Älä välitä miltä se kuulostaa. Ei kaikki voi toimia, mutta ota kuitenkin kaikki nauhalle niin saat sen pois "järjestelmästä" kummittelemasta ja voit tehdä seuraavan tyhjältä pöydältä niin sanotusti.
 
tiedätte että instrumenttianne ei voi vaan sulloa sängyn alle, koska puolivalmiit biisi-ideat kummittelevat kuitenkin takaraivossa ja näin julmasti pakottavat tarttumaan instrumenttiin päivittäin?
 
Ko. edellinen ja ensimmäinen vastaus.

kaje mielin lueskelen näitä teän juttuja... olispa mullaki joskus bändi... hyvä yritys 10, muttei onnistunu. byääääääääh!

Lyhyesti: Millä ruokitte luovuttanne vaikeina aikoina?
 
En ruoki luovuutta kun koko homma menee kausittain.
'Vaikea aika' on minulle yhtä kuin liian tiivis seurustelu tyttöystävän kanssa eli yhdessä asuminen. Luovuus tarvitsee omaa rauhaa eli jotain pitäisi tehdä, en pihallekaan rakkauttani halua heittää.