Bänditoiminta ›

Tulipa hieman tönkkö otsikko, mutta idea käynee selväksi. Eli olettaen, että bändissänne on kaksi (tai enemmän) kitaristia; Oletteko miettineet kitarasaundinne niin että ne menevät sopivasti "lomittain", vai vedättekä kummatkin itsepintaisesti "omalla" saundillanne? Eli onko säröjen/kliinien ja efektien käyttöä harkittu (tietoisesti) toista kitaraa silmällä pitäen?
 
EDIT: Saa siirtää, jos meni väärälle osastolle.
EDIT2: Jos tulee mieleen orkestereita, joissa kitarasaundit pelaavat hyvin yhteen (toisiaan tukien tms), niin niitäkin voisi tähän yhteyteen mainita.

Kummankaan bändin kanssa tuohon ei tietoisesti oikeastaan kovin kummoista huomiota ole kiinnitetty. Molemmissa bändeissä kumminkin tuo on jakautunut sillä tavalla että minulla on paljolti keskiääni painotteinen soundi ja toisella kitaristilla enemmän yläpäätä ja alapäätä korostava soundi.

Me soitettiin niin että toisella oli keskiääniä paljon ja toisella vähän. Hyvin toimi.

Judas Priestin kitaristeilla (Downing, Tipton) on ihan erilaiset soundit.
 
Yhessä haastattelusse ne sano, että ne soittaa omilla soundeilla levyillä ja keikoilla myös.

Meillä löytyy kaksi kitaristia ja itseasiassa kalustokin on vähän samanlaista, Koch Multitone combo 100w- 2x12+ PRS+RR+Strato. Mulla Koch Multitone 50w nuppi-2x12 kaappi, 2xPRS+Gretsch.
 
Kappaleet on lähes aina sovitettu siten, että molemmille on omat osuudet, särö vs. clean, toiselle selkeä komppi ja toiselle melodia tai muu riffi.Smat riffit eri korkeuksilta, oktaavivaihtelut- mahdollisuuksia on todella paljon. Usein myös se toinen (taitavampi) soittaa esim. kiippariosuuksia, jotta saadaan tiettyä ilmavuutta. Joissain tapauksissa taasen sitten juntataan porukalla oikein kunnolla.
 
Eli itse näen tämän erittäin monipuolisena mahdollisuutena, mutta tuota sovitustaitoa tarvitaan, mitä itsellä ei usein löydy tarpeeksi. Sen laulajan käyttämän taajuusalueen täyttö vitossoinnuilla ei useinkaan taida olla yleisön kannalta se paras vahtoehto. Joskun on hyvä vaikka vaan laulaa taustoja ja antaa toisen kitaristin loistaa.
 
Lisäksi soiton aikana pitää kuunnella kaveria ja reagoida oman dynamiikan vaihteluilla siihen mitä kaveri soittaa. Välillä tilaa ja välillä tukemista. Tämä vaati(si)i sitä paljonpuhuttua kokemusta yhteissoitosta ja kilometrejä tien päällä.

Pahemmin ei ole tarvinnut sovittaa, sillä luonnostaan on sattunut hyvin. Toisen kitaristin ihannesaundi on ilman keskiääniä ja minulla taas keskiääniä on vaikka muille jakaa. Ja tarvittaessa nostan hiukan oman kitaran volyymia tai kun toinen kitara ottaa liidin, soitan hiljempaa.
 
Sooloja varten buustaan keski- ja ylä-ääniä.

Tervehdys!
 
Meillä kitaratouhut on keikkakokoonpanossa järjestetty niin, että itse vokalistina soitan pelkästään akustista kitaraa, 12-kielistä. Kompit perustuvat lähes kokonaan avoimiin sointuihin, ja akustisen kitaramaton tehtävä onkin pääasiassa täyttää tilaa koskettimien puuttuessa.
 
Varsinainen soolokitaristi soittaa sitten piisistä riippuen joko telecasteria (kevyet country/pop -kappaleet) tai ES335:ä (blues/rock -osasto). Soundit vaihtelevat puolipuhtaasta putkisimulaatiosta melko yliohjattuun sooloulvotukseen. Välillä sähkistä maustetaan slap-kaiulla, tremololla ja leslie-mallinnuksella.
 
Molemmat saavat soittaa melko vapaasti, mitä mieleen juolahtaa, koska soundit ovat niin erilaiset. Mielenkiintoisia juttuja löytyy jo pelkästään sointukäännösten vaihtelusta capon avulla. Ainoastaan laulun tieltä sähkökitaran tulee joskus väistyä, sen verran samoilla taajuksilla liikutaan.
 
Jalo Walamies

Mulla on mun saundi, kaverilla omansa. Kyllä mä meijän saundit tunnistan ainakin toisistaan. Aivan erilaiset ne kyllä on.

No Wankersissa meillä meni ihan kummankin kitaristin soundimieltymysten mukaan, eikä tarvinnut hävetä. Eli mulla sellanen Billy Gibbons -fuzz ja Veskulla SRV -meininkiä.

Lunatunesissa jouduttiin säätämään paljonkin, kun bändissä ei ollut selkeää jakoa komppeihin ja sooloihin, vaan kitarat olivat ikäänkuin yhteenkutoutunutta riffimattoa, sellaista "ainoan kitaristin syndrooma" -kamaa, jonka pidempään soittaneet varmaan tietää. Paljon mausteita.
 
Silloin piti Fendereitä säätää urakalla, että sai kitaroihin sekä erottuvuutta että saman soundin sekä puhtaalla että kevytsäröllä: kun toinen aloittaa kuvion, toinen jatkaa, ja sitten kolmannen kerran unisonossa, tai kun toinen soittaa riffin, toinen näppäilee siihen avainäänet väliin.
 
Muuten ei ole ongelmia ollut, kun on pitänyt mielessä, että bändisoiton avain on pyrkiä antamaan kokonaisuudelle tilaa, ei loistamaan itse.

Muuten ei ole ongelmia ollut, kun on pitänyt mielessä, että bändisoiton avain on pyrkiä antamaan kokonaisuudelle tilaa, ei loistamaan itse.
 
Näin minäkin sen olen ymmärtänyt viisaampia kuuntelemalla. Tässä nykymaailman radio-protools-ostarihevikulttuurissa tämä unohdetaan niin usein. Erityisesti kitarajumalien kohdalla.Melkein tekis mieli sanoa less is more, mutta en sano vielä.

Muuten ei ole ongelmia ollut, kun on pitänyt mielessä, että bändisoiton avain on pyrkiä antamaan kokonaisuudelle tilaa, ei loistamaan itse.
 
Minä yritän nyt bändin ainoana kielisoittajana tehdä riffit niin että niihin saa sovitettua toisen kitaran helposti päälle sitten kunhan se toinen soittaja löytyy.
Rumpalin kanssa soitellessa on helppo tehdä semmosia juttuja missä kumpikaan ei loista vaan kaikenmaailman kikoissa on kaikki soittimet mukana.
Soolotilaakaan ei tarvitse jaella koska sooloja ei ole eikä tule mikäili se on minusta kiinni.
 
Sen huomasin edellisen kitaristin kanssa että line6sen jonkun spider combon kanssa ei saanut millään selkää soundia aikaiseksi mun kamojen kanssa.
 
Jännä juttu että kun toista kitaristia ei ole niin tuli soundi säädettyä heti ihan erillaiseksi kun sillä omalla soundilla ei ole enää sitä tukea mikä tuli toisesta kitarasta vaan pitää täyttää omalla soitolla se puuttuva kitara. Mahotonta, mutta siihen on jo tottunu.
 
Taisi mennä ohi aiheesta jo.

Näin minäkin sen olen ymmärtänyt viisaampia kuuntelemalla. Tässä nykymaailman radio-protools-ostarihevikulttuurissa tämä unohdetaan niin usein. Erityisesti kitarajumalien kohdalla.Melkein tekis mieli sanoa less is more, mutta en sano vielä.
 
Huhhuh... hiukan on katkeroituneen oloista tekstiä. Ja mitähän aikakautta sä oikein elät?

Tokkopa niitä nyt kannattaa liikaa alkaa miettimään. Kuulostatte ainakin itseltänne. Paitsi ehkä jos teillä on joku selkeä visio kokonaissoundista. Ja tuskin kahdesta kitarasta mitään etua on, jos vedätte koko ajan samoja juttuja samoilla soudeilla.

No Wankers
 
Aika helmi nimi bändillä :D Loistavaa!
 
Edit:anteeksi offtopic

Kaippa asiasta jokaisella bändillä jokin mielipide on... enemmän mua oikeastaan kiinnostaisi miksaajan ja yleisön mielipide =)
 
eli paljon kuulee tätä "ei me olla mietitty, mut ihan hyvin menee"... niin just, kenen mielestä =)
 
Mutta meillä on selkeä komppi, soolo/riffi -jako, ja soundeja ollaan kauheesti mietitty, mutta valmista ei olla kovinkaan paljon saatu aikaan. Lähinnä oma/lainattu/varastettu -linjan vahvistinkalustonkin tähden... ehkä tämä vielä joskus tasaantuu...
 
Luonnostaan homma kuitenkin menee kohtuu hyvin uriin, kun komppikitaristi on mieltynyt varsin raskaaseen rokkiin ja minulla on itsepintainen viehtymys blues ja country -tyyliseen soitantaan ja soundiin. Että kyllä meidän kitarat vielä toistaiseksi erottaa =)
 
Se sitten, jotta tykkääkö yleisökin... aika näyttää...

Aika helmi nimi bändillä :D Loistavaa!
 
Edit:anteeksi offtopic
 
Vicious Wankers oli siis bändin (koko)nimi. Kyllä, mainio.

Huhhuh... hiukan on katkeroituneen oloista tekstiä. Ja mitähän aikakautta sä oikein elät?
 
No varmaan eri kun sää. Paljon musiikkia kuuntelevana ahdistaa aika paljon joku sanotaan nyt vaikka Uniklubi tai joku vastaavan tyylisuunnan huttu, missä kitaroita on tuupattu _mulle_ liikaa. Ja kyllä- soitan kitaraa bändissä jossa on kaks kitaristia ja kyllä- soitetaan isollakin säröllä, mutta liika on aina liikaa. Mun ymmärtääkseni mielipide on jokaisella aika lailla oma.
 
E: ja särön laatu vaikuttaa kanssa paljon- sirinäsärö-ei huva.
 
Sähän voit kertoo oman näkemykses tästä asiasta kanssa, vai mitä?

Jermainessa laulaja soittelee oikeastaan pelkkiä vitossointuja aika tummalla säröllä, meikäläisellä taas paljon erottelevampi ja kirkkaampi saundi ja paljon enemmän soitettavaa

Mielestäni senlaatuinen demokratia, missä jokaisen soittimen on soitava kaikki biisit läpi yhtä kuuluvasti tappaa helposti dynamiikan ja karisman musiikista. Toki on olemassa bändejä joissa ne kaksi kitaraa muodostavat toimivan yhteisen kokonaisuuden, mutta vähemmistönä ne tuntuvat olevan. Sitten helpoin tapa on määritellä toinen ns. komppikitaraksi jonka tehtävänä ei edes ole mitenkään ihmeemmin erottua, vaan tukea sitä toisen kitaran "pääriffiä". Vähän kuin urkumaton korvaajana.