Bänditoiminta ›

Ajattelin hieman keskustella settilistan kirjoittamisesta. Jos joku ei tiedä, niin settilista on eräänlainen muistilista kappaleista jotka aiotte soittaa. Joillekin biisilistan tekeminen on tärkeä juttu, joillekin yhdentekevä, ja joillekin jopa rasite. Settilistan puuttuessa saattaa tulla kiusallisia tilanteita, kun yhtyeen jäsenet neuvottelevat lavalla siitä, mitä soitetaan seuraavaksi, tai jokin oleellinen biisi saattaa jäädä soittamatta.
 
Itse teen settilistan seuraavasti. Aluksi kirjoitan setin pituuden verran numeroita paperin reunaan, vaikkapa 1-8. Merkitsen aluksi ensimmäisen ja viimeisen biisin, koska ne ovat tärkeimmät valinnat, ja alan rakentamaan siitä niiden väliin loppua listaa. Pyrin vuorottelemaan vanhojen ja uusien, nopeiden ja hitaiden ja rankkojen ja kevyiden välillä. Itse biisien valintaan vaikuttaa se, onko keikkayleisö kuullut levyjä, jolloin on mukava soittaa vanhempia biisejä. Täysin uudelle yleisölle taas on sama soittaako levytettyjä biisejä vai täysin uusia.
 
Joskus settiin merkitään juoma/spiikkitauot, ja mahdollinen encorebiisi viivan alle loppuun. Biisien perään voi myös laittaa muistutuksia vaikka kitaran vaihtamisesta tai sävellajista. Listasta tehdään ainakin kaksi kopiota: yksi rumpalille ja loput lavan eteen riippuen lavan koosta. Pienellä lavalla riittää yksi kolmelle muulle soittajalle, joskus on parasta tehdä jokaiselle oma.
 
Välillä tuntuu että suurin ongelma on löytää kynä ja paperia, kun niitä ei aina muista ottaa itse mukaan. Äärimmäisenä hätäratkaisuna settilistaa on luettu kännykästä. Jotkut tekevät settilistan jo kotona valmiiksi tietokoneella tulostettuna, mutta itse haluan jättää sen tekemisen viime hetkeen jotta viime hetken muutoksia voi tehdä. Joitain biisejä voi joutua pudottamaan pois jos vaikkapa laulajan ääni ei kestä.
 
Meillä näin, miten teillä?

Meillä näin, miten teillä?
 
Settiä tehdään vähintään neljä kappaletta, yksi rumpalille, yksi kumpaankin etulaitaan, ja yksi miksaajalle siinä toivossa että tämä älyäisi avata rumpalin laulumikin luettuaan että sieltä on leadilauluakin tulossa
;-)
 
Yksinkertaisimmillaan settilistassa on vain biisit, uusista biiseistä laulajan listassa voi olla vaikka säkeistöjen ekat sanat, mulla on joskus sointuja tai sävellaji. Rumpalin listassa oli varsinkin tämän bändiintulon alkuaikoina kuvauksia kuten "motörhead" tai "himmaillen". Miksaajan listassa on se, kuka laulaa leadin, ja jos toinen kitara on koko biisin hiljaa, ja missä vedetään urku auki. Valomiestä varten samassa listassa on savukoneen paikat ja jos joku biisi vedetään yhdellä valolla, niin sellaiset.
 
Meillä yleensä setin runko rakennetaan ennen varsinaisen kiertueen alkua ja hiotaan muutaman kerran, sitten itse keikoilla vedetään joko samaa settiä tai vaihdetaan slovareita toisiin slovareihin, räyhäpaloja toisiin rayhäpaloihin, kuitenkin niin että runko on koko ajan sama ja testattu.
 
Setin loppupuolella on myös joku biisi, jonka voi jättää pois jos happi loppuu tai veto uhkaa muuten venyä yli ajan, ei kuitenkaan vika biisi vaan toiseksi tai kolmanneksi viimeinen.
 
PS. Tärkeää: settilistaan merkitään kaupunki ja päivämäärä + vuosi. Kun kaikkialla ajelehtii vanhoja settejä, on tärkeää pystyä tunnistamaan mikä on suht tuore, mikä taas menneen talven lumia. Helpottaa myös keikkaraportin täyttämisessä.

Meillä settilista kirjoitetaan koneella, ja niin isolla fontilla kuin mahdollista. Sitten vaan printataan kullekin jäsenelle oma kappaleensa. Meillä on nykyisin oikein pändin logokin settilistan molemmissa yläreunoissa :)

Tuleehan noita väsättyä ihan mielenkiinnolla. Yleisimmin teen biiseistä pareja, eli kahden biisin pätkiä, jotka toimivat hyvin peräkanaa. Noita kahden biisin pätkiä sitten yhdistän toisiin ja lopulta onkin setti kasassa.

Mä teen joka keikalle settilistan Excelillä, piisien nimet ja sävellajit. Otsikoksi päivämäärä ja paikka/tilaisuus.
 
1. Ei niitä aina orjallisesti noudateta, mutta jos ei muuta keksitä, soitetaan listalla seuraavaksi oleva.
2. Vanhoista listoista on kovasti hyötyä kun uusia väsää. Otan pohjaksi edellisen samantapaisen keikan listan ja tsekkaan, mitä päivittämisen tarvetta on.
3. Keikalle jokaiselle oma kopio.

Meillä tehdään kanssa jokaiselle oma tuloste listasta. Neljän ja -yli settimäärien keikoilla ei tahdo muistaa kaikkia soitettavia biisejä, keikkahurmoksen painaessa päälle.
 
Listaa ei seurata orjallisesti, vaan tarpeen mukaan sitten keksitään muita kuvioita.Oikea tai hyvä biisijärjestys on pirun tärkee juttu, sillä voi pahimmillaan pilata koko tunnelta, tai parhaimmillaan saada homma toimimaan todella hyvin.
 
Mulle homma on aina yhtä vaikeeta, mutta kun esim. kesäkauden noita pyörittää joka viikonloppu, niin ehkä jonkunlaista tatsia siihen saa. Vaatisi tietty lisää soittokertoja, jotta osaisi hyvin. Lista on hyvä olla olemassa siitä syystä, ettei esim.laulajan tartte käydä koko orkkaa läpi seuraavana tulevan kappaleen tiimoilta, vaan painellaan vaan listaa läpi ja pidetään biisien väliset tauot sopivan lyhyinä ja varattuna järjettömille välispiikeille.
 
E: ja sitten kun biiseistä ei käytetä niitä oikeita nimiä vaan jotain muita niin sillä saa aikaan mukavaa pikku hämmennystä ja säätöä. Meilä esim. 3.naisen hyvää ja kaunista on tuttavallisesti "jartsa" jne jne. Noista voisi muuten saada hauskan topicin.

E: ja sitten kun biiseistä ei käytetä niitä oikeita nimiä vaan jotain muita niin sillä saa aikaan mukavaa pikku hämmennystä ja säätöä. Meilä esim. 3.naisen hyvää ja kaunista on tuttavallisesti "jartsa" jne jne. Noista voisi muuten saada hauskan topicin.
 
heh heh. meillä kävi itse asiassa juurikin noin tai no vähän käänteisesti, mutta kuitenkin. normisti tehtiin settilistaa keikalle ja basistin mielestä "hittibiisi" ei kelvannut kappale Äxän nimeksi, vaan sille piti keksiä OIKEA nimi. noh, siinä sitten päätettiin kappaleen nimeksi "time for me to go" tai jotain vastaavaa ja naureskeltiin että kuitenkaan ei kukaan keikalla muista, mikä piisi on kyseessä. Niinhän siinä kävi: puolisen minuuttia meni pikkujänskässä miettiessä, mikä helvetin ralli se tällainen on.
 
tarinan opetus: jos ei itse kappaleisiin, niin ei myöskään kappaleitten nimiin kannata tehdä viime hetken muutoksia. hauska läppä voi potkia pyllylle ja sitten tulee itku :/
..ja loppuu soittaminen ja vaimo jättää.. ja.. saa potkut. elämä menee pilalle.
 
hmm. ja itse aiheeseen: Mulla on kauhian vaikea tehdä settilistoja, koska rakastan niin paljon kaikkia kappaleita, että haluaisin soittaa ne kaikki. On vaikea valita 30 kappaleesta 12 settiin. Levystä puhumattakaan.
 
muilla samanlaisia onkelmia?

hmm. ja itse aiheeseen: Mulla on kauhian vaikea tehdä settilistoja, koska rakastan niin paljon kaikkia kappaleita, että haluaisin soittaa ne kaikki. On vaikea valita 30 kappaleesta 12 settiin. Levystä puhumattakaan.
 
muilla samanlaisia onkelmia?
 
Vaikka mä soitan yleensä useamman setin illassa, niin sama ongelma, kaikkia kivoja ei saa millään mahtumaan.

E: ja sitten kun biiseistä ei käytetä niitä oikeita nimiä vaan jotain muita niin sillä saa aikaan mukavaa pikku hämmennystä ja säätöä. Meilä esim. 3.naisen hyvää ja kaunista on tuttavallisesti "jartsa" jne jne. Noista voisi muuten saada hauskan topicin.
 
Nää työnimet on kyl aina hauskoja :) Meilläkin on ollut setissä mm. Weezerin piisi nimeltä You gave your love to me softly. Settilistassamme luki tietenkin: Lööv
 
:)

Hauskinta se on silloin kun on 7 biisiä joiden nimet on tyyliin "Uusi nopea, uusi, uusin, uusi meno, uusi rock, uusi proge"

Hauskinta se on silloin kun on 7 biisiä joiden nimet on tyyliin "Uusi nopea, uusi, uusin, uusi meno, uusi rock, uusi proge"
 
"Raju, vihainen, rankka, nopea, timon raju"

Meillä aiheutti pitkään "ongelmia" se että hääkeikoilla aikataulut kusee aina niin pahasti, että 4:stä hyvin suunnitellusta setistä ehtii sitten loppupeleissä vetämään maksimissaan 3. Tietty se viimeinen on just se hurjin bilesetti mitä kansa tahtoo kuulla. Lennossa aina tietty muokataan, mutta mullakin meni monta kuukautta ajaa itseni tarpeeksi kyyniseen tilaan olla uskomatta hääväen vakuutteluja aikataulun paikkaansapitävyydestä. Eli ei aina tarttis suunnitella niin tarkkaan, kun kuitenkin muutellaan laulajan fiiliksen mukaan paljon.
 
E: Eppujen Nyt reppu jupiset.. -> Reppu, Jere & the Universe: Oisin maksanut lippusi -> V**un lippulaulu...

Kolmen soitetun keikan pohjalta: Mietittiin aina ennen keikkaa vähintään kahden bändin jäsenen kanssa että millainen setti tehdään.
 
Ensiksi määriteltiin oltiinko menossa soittamaan yksin vai toisen bändin kanssa. Kun mentiin yksin soittamaan ainoana esiintyjänä niin meillä oli 17 biisiä. Toisen bändin kanssa biisejä oli 16 (pari oli lyhyttä jamia) ja kolmen bändin kanssa (kolmatta bändiä ei tosin koskaan tullutkaan) 13 biisiä. Tähän väliin kerrottakoon että punk/grunge biisien keskimääräinen pituus oli 1:45 - 3:30.
 
Sitten eka ja vika biisi. Ekana oli aina coveri. Ajateltiin, että sillä saa yleisön osoittamaan edes jonkinlaista mielenkiintoa tuntematontakin bändiä kohtaan. Vikana biisinä oli sitten HC:n omainen revittely jossa sanallinen tarkoitus oli haukkua tai kiittää yleisöä.
 
Toisena biisinä oli sitten syytä jo olla bändin oma biisi. Sen jälkeen vuoroteltiin omien ja mahdollisten covereiden välillä. Setin keskivaiheella oli sitten se hidas tunnelmabiisi jolla rauhoiteltiin menoa. Siitä lähdettiin sitten pikkuhiljaa nostamaan ja vauhdittamaan.
 
Omien biisien ja coverien suhde meillä oli seuraava:
 
Eka keikka: 9 omaa, 8 coveria
Toka keikka: 10 omaa, 6 coveria
Kolmas keikka: 10 omaa, 3 coveria
 
Kolmannella keikalla oli varaus myös yhdelle coverille lisää, mutta se pudotettiin ennen keikkaa pois. Kun lista oli valmis ja saanut kaikkien hyväksynnän niin jokainen bändin jäsen kopioi sen jollekin A4 -kokoiselle paperille tai pahville ja teippasi lavalla haluamaansa paikkaan. Lavalappuihin merkittiin biisien nimet kokonaisina ja sen lisäksi lähinnä vain kuka spikkaa ja kuka aloittaa soiton.
 
Näin meillä.

Meillä aiheutti pitkään "ongelmia" se että hääkeikoilla aikataulut kusee aina niin pahasti, että 4:stä hyvin suunnitellusta setistä ehtii sitten loppupeleissä vetämään maksimissaan 3. Tietty se viimeinen on just se hurjin bilesetti mitä kansa tahtoo kuulla. Lennossa aina tietty muokataan, mutta mullakin meni monta kuukautta ajaa itseni tarpeeksi kyyniseen tilaan olla uskomatta hääväen vakuutteluja aikataulun paikkaansapitävyydestä. Eli ei aina tarttis suunnitella niin tarkkaan, kun kuitenkin muutellaan laulajan fiiliksen mukaan paljon.
 
1. Mä en koskaan hääkeikoilla (enkä paljon muussakaan) sovi kuinka monta settiä, vaan milloin soitto alkaa ja milloin loppuu. Jos musta riippumattomasta syystä soitto ei ala sovitulla ajalla, se ei vaikuta mitään lopettamisaikaan.
 
2. Kerran hääkeikalla sovittuun soittoaikaan olisi mahtunut 5 settiä mutta kun kokemukseni mukaan aikataulut aina pätkii, tein vain 4 settiä valmiiksi, mutta silloin kerrankin aikataulu piti paikkansa ja jouduttiin 5:s setti tekemään lennossa.

"Raju, vihainen, rankka, nopea, timon raju"
 
Tai sitten kun biisin nimet alkaa saada uusia diminutiivimuotoja: "Helmari, Lohari, Syväri, Maa-o, Raivari, Ku-e, Raviolit syliin, Munaravioli, Kätis..."
 
Hemmetin hauskaa on kans löytää edestään esim muka-Porin-murteella kirjoitettu biisilista jossa kaikki sanat loppuvat kesken oudosti. Onk onk?
:-)

Joo, ei mekään siis myydä itseämme pelkkien settien määrällä, vaan oikeestaan sillä että tarjotaan musiikkia niin paljon kuin tarvitaan. Käytännössä häähommissa tuntuu nykyään tarkoittavan yhä vähemmän ja vähemmän, kun sitä kaikkee muuta pitää olla niin paljon.. no, eipä tuo ole sillälailla ongelmaksi muodostunut.
 
Olem erittäin samaa mieltä kaikkien kanssa siitä että aina jää niin paljon kaikkee hyvää soittamatta.

Olem erittäin samaa mieltä kaikkien kanssa siitä että aina jää niin paljon kaikkee hyvää soittamatta.
 
Kannattaa ajatella positiivisesti, ei sentään tarvitse täyttää settiä heikomilla kappaleilla.

Kannattaa ajatella positiivisesti, ei sentään tarvitse täyttää settiä heikomilla kappaleilla.
 
mitä ne sellaset heikommat kappaleet oikein on?

Meillä on settilistoissa uusissa biiseissä lopetukset , treeneissä kun saatetaan lopetella vähän fiiliksen mukaan. Esim. "3 x loppu", " + hurriganes", "Paiste", "4 x alku + A6".

mitä ne sellaset heikommat kappaleet oikein on?
 
Siis en tarkoita että kukaan paskaa soittaisikaan mutta tuskin keikalla joka kappale rokkaa ihan täysin samalla tasolla.