Bänditoiminta ›

Mikä on sinun/bändisi tavoite? Mihin tähtäätte?

Olisi hienoa päästä joskus soittamaan isolle klubille. Rahaa ei ole aikomus bändin avulla tienata.
 
Edit: Mitään yhteistä tavoitetta ei tän hetkisellä bändillä ole, kunhan rokataan.

Mikä on sinun/bändisi tavoite? Mihin tähtäätte?
 
Tavoite on jatkossakin saada julkaista ihan oikea levy säännöllisin väliajoin ja tehdä ehkä sellaiset 30 - enimmillään 60 - keikkaa vuodessa. Kaikki enempi on bonusta.
 
Muut proggikset sitten muina proggiksina, sen mukaan kuinka realistiset mahdollisuudet niillä on.

Hauskanpitoa opiskelun ohessa. Vähän jo huolestuttaa kun tulevat keikat syö opiskeluaikaakin, mutta kerran sitä tässä vaiheessa ollaan. Eipä sitä vissiin myöhemminkään tule lähdettyä.

Hauskanpitoa opiskelun ohessa. Vähän jo huolestuttaa kun tulevat keikat syö opiskeluaikaakin, mutta
 
Et sitten ajatellut koskaan päästä mihinkään sen bändihomman kanssa? Anteeksi vain, mutta oli kyllä niin ei-mainospuhe, että varmasti kiertäisin kilometrin päästä.
:-)

Levyjä pitää voida julkaista, vaikka omakustanteena ja netin kautta myyden jollei muuten. Kunnollisen jakelun saaminen seuraavalle julkaisulle lämmittäisi mieltä kovasti.
 
Keikat on aina plussaa - rahaa ei tarvitse kummia saada, kunhan ei ihan miinukselle mene. 20-30 esiintymistä vuodessa on tavoite, ensin nyt kuitenkin ihan oikea keikkamyyjä.
 
Jalo Walamies

Mikä on sinun/bändisi tavoite? Mihin tähtäätte?
 
Musiikki tulee ehdottomasti olemaan tulevaisuuden ammattini. Olen luopunut opiskelusuunnitelmista täysin ja ns. oikeasta ammatista. Kenestäkään, joka uhraa 8tuntia päivästä työntekoon tai lukemiseen esim. kitaran soiton sijasta, ei tule ammattimuusikkoa. ehkä hieman kärjistäen mutta noin suurin piirtein...

Musiikki tulee ehdottomasti olemaan tulevaisuuden ammattini. Olen luopunut opiskelusuunnitelmista täysin ja ns. oikeasta ammatista. Kenestäkään, joka uhraa 8tuntia päivästä työntekoon tai lukemiseen esim. kitaran soiton sijasta, ei tule ammattimuusikkoa. ehkä hieman kärjistäen mutta noin suurin piirtein...
 
Käytätkös sä sen 8 tuntia treenaamiseen, säveltämiseen ja yleensäkin bändikuvoiden todelliseen kehittelemiseen?

Per aspera ad astra!

Musiikki tulee ehdottomasti olemaan tulevaisuuden ammattini. Olen luopunut opiskelusuunnitelmista täysin ja ns. oikeasta ammatista. Kenestäkään, joka uhraa 8tuntia päivästä työntekoon tai lukemiseen esim. kitaran soiton sijasta, ei tule ammattimuusikkoa. ehkä hieman kärjistäen mutta noin suurin piirtein...
 
Jossain vaiheessa elämää tuo vaihe on käytävä läpi, siitä mä olen samaa mieltä. Jos hommassa on tosissaan, pitää jossain vaiheessa elämää viettää muutama vuosi soittokämpillä, treenata se kahdeksan tuntia päivässä 7 päivää viikossa, opetella hoitamaan hommat asiallisesti; niin kuin työ, ei kuin harrastus. Loputtomasti ei ehkä tarvi, jossain vaiheessa tarvii.
 
Kannattaa myös (ja kumminkin) muistaa, että jostain sitä sivistystä kannattaa hankkia, koska se taas ruokkii muuta tekemistä - jos et koskaan lue kirjoja, se näkyy väistämättä biiseissä. Ja jos sulla ei ole mitään työkuvioita, eikä sitä kautta muuta rahaa kuin mitä soittamalla tienaat, olet helposti liian riippuvainen niistä keikoista etkä pysty pitämään puoliasi hintaneuvotteluissa.
 
Kannattaa alusta alkaen miettiä hommat niin, ettei niihin tarvitse haaskata aikaa. 8 tunnin jatkuva näyttö työpaikalla tarkoittaa helposti 2 tunnin työtä ja 6 tunnin tuhlattua aikaa - urakkapalkalla homma olisi jo hoidettu, ja lisäksi saa ne niin tärkeät loppuviikot vapaaksi, jos tarvitsee.
 
Noita kannattaa oikeasti miettiä. Mutta kokonaan soittamisen varaan pudottautumisessa on riskinsä, vaikka saisikin sen minkä haluaa.
 
Kaksi hyvää lapsuudenystävääni lopetti koulut ja työt 16 vuotta täytettyään, ja keskittivät elämänsä tullakseen rocktähdiksi. Molemmat onnistuivat tavoitteessaan. Molemmat ovat nyt myös kuolleet.

Käytätkös sä sen 8 tuntia treenaamiseen, säveltämiseen ja yleensäkin bändikuvoiden todelliseen kehittelemiseen?
 
Se on vahvasti mielessä jahka tämän siviilipalveluksen saan loppuun.
 
Enkä tarkoita että luopuisin kaikesta muusta. Siinä vaiheessa kun teen musiikkia ns. työajan verran päivässä, jää aikaa myös "harrastuksille" esim. itsensä sivistämiselle tai vaikka baarissa istumiselle.
 
musiikki siis työksi työn sijalle...

Pitää päästä esiintymään ihmisille.

Tavoitteena on keikkoja säännöllisesti, julkaisuja ja pienimuotoinen tunnettavuus. Sellainen, että skenessä tunnetaan.
Tietysti olisi mukava jos julkaisut eivät olisi aina omakustanteita.
 
Aika vaatimatonta.

Mun uusimmalla bändillä ei oo vielä kuviot ihan selvillä, koska se on vielä niin tuore. Kuitenkin henkilökohtaiset tavoitteet ovat niin korkealla, kuin sellaisella keskivertoisella panostuksella pystyy vain saavuttamaan. Keskivertopanostuksella tarkoitan sitä, että käyn jatkossakin töissä, tai opiskelen. Loppuaika käytetään bändiin ja tyttöystävään. Tällä hetkellä musiikki on siis tarkoitus pitää vakavana harrastuksena, mutta jos menestys kolkuttaa ovelle, en siitä ole ihan valmis luopumaan. Keikkoja ja ihan oikean levyn aion joskus vielä tehdä.

Nykyisen orkesterin kanssa olemme olosuhteiden pakosta siinä tilanteessa, että panostus on aika vähänlaista, miehistö on pitkin Suomea, mikä tekee riittävän treenitahdin mahdottomaksi. Tällainen loma-aikojen orkesteri :)
 
Seuraava, rinnalle aluksi perustettava projekti olisi tarkoitus koostaa niin, että voin seisoa sen takana siinä määrin musiikillisesti, että olen valmis tekemään sen eteen ajankäytöllisesti mitä vain. Ja kun se alkaa pyöriä täysipainoisesti, se on ykkösjuttu.
 
Yliopisto-opiskelu on siitä mainiota, että opiskelun ja bänditoiminnan yhdistäminen on helppoa sen vuoksi, että aikataulutus on varsin joustavaa opiskelun suhteen.
 
Eli tutkinnon aion tietenkin lukea, en näe mitään realistista tapaa toimia niin, että heittäytyisin tyhjän päälle musisoimaan, jos siitä ei tule sen vertaa tuloja, että saa vuokrat maksettua ja elettyä (vaikka niukasti, mutta sosiaaliturvan varassa musisointi on loisimista ja sitä ei ole tarkoitettu vapaa-ajan maksimointiin).
 
Eli vaikka töitä puolipäiväisesti tai urakkaluonteisesti ja sitten muu aika täysillä bänditouhuun.
 
Niin kuin Kivi sanoikin, niin ns. "normaali elämä" ei kyllä minusta vie mitään pois musiikkitouhuilta, päin vastoin. Edes jotenkin turvattu toimeentulo rauhoittaa ja antaa keskittyä olennaiseen (soittamiseen) ja opiskelu antaa sivistystä, joka taas ei haittaa missään asiassa.
 
Toki pitää uskoa juttuunsa ja tehdä töitä sen eteen tosissaan, mutta minusta on myös äärimmäisen naiivia tietoisesti pistää muu elämä lekkeriksi ja sitten vinkua, kun tipahtaa mahdollisesti tyhjän päälle. Kortit voi pelata oikeinkin.
 
Ja eihän se bändihommiin käytetyn ajan määrä suoraan kerro tuloksen laadusta, ainakin itse olen huomannut, että jokin säännöllinen, soittamisesta eroava tekeminen aikatauluttaa ja tasapainottaa kokonaistilannetta ja kun bändihommiin käytettävä aika on edes jotenkin rajattu, niin siihen käytetty työpanos fokusoituu ja aika tulee käytettyä tehokkaammin.
 
Ehkä kyse on vain allekirjoittaneen ominaispiirteestä, mutta en minä saa mitään aikaan ilman pikkustressiä ja deadline-paniikkia :) Pätee kaikkeen!

Ehkä kyse on vain allekirjoittaneen ominaispiirteestä, mutta en minä saa mitään aikaan ilman pikkustressiä ja deadline-paniikkia :) Pätee kaikkeen!
 
Tuo on muuten harvinaisen totista totta, eikä päde pelkästään suhun. Bänditouhuista ei tule koskaan mitään ilman selkeitä tavoitteita ja aikarajoja. Kaikki demoja nauhoitelleet tietävät varmaan, kuinka pitkään turhanpäiväinen nysvääminen venyy, jos silleen "vaan nauhottelee oman bändin demoja" ilman tarkkaa takarajaa.
 
Eli tavoitteet pitäisi aina olla. Jos ne ovat pelkkää ajanviettoa, niin ne kannattaa sitten pitää siinä, käyttäytyä sen mukaisesti ja tehdä se selväksi myös muille bändin jäsenille. Jos on tavoitteet pro-tasolla, niin kannattaa elellä myös sen vaatimalla tavalla.

Tavoitteiden rinnalle asetetaan usein myös varasuunnitelma sen takia ettei jäisi tyhjän päälle.
 
Joskus luin muuan psykologin kirjoittaman hämmästyttävän artikkelin, joka käsitteli tavoitteiden saavuttamista. 95% ihmisistä, joilla on varasuunnitelma, päätyvät käyttämään sitä. Se johtuu valtaosin siitä, että varasuunnitelma on helpommin toteutettava ja riskittömämpi eli omasta mielestäni mieletöntä ja tylsää. Se on ihmisen laiskuus...
 
Juurikin tätä 95% varten on tehty televisio-ohjelma nimeltään IDOLS. Nämä trukkikuskit (?!?!) selittävät, kuinka ovat aina rakastaneet musiikkia ja halunneet tulla ammattilaulajiksi, mutta siltikään eivät ole mitään konkreettista tehneet sen eteen.
 
Hävettää katsella tuollaista meininkiä.
 
Edit: Tilitystä...

Juurikin tätä 95% varten on tehty televisio-ohjelma nimeltään IDOLS. Nämä trukkikuskit (?!?!) selittävät, kuinka ovat aina rakastaneet musiikkia ja halunneet tulla ammattilaulajiksi, mutta siltikään eivät ole mitään konkreettista tehneet sen eteen.
 
Tämä oli hyvä veto!
Monet ahertaa vaikka miten musiikin eteen ja sit joku Tuisku saa levytys sopimuksen sillä että viitti lähteä Mäkkärin myyjänä IDOLSsiin...
 
Miun bändi on perustettukin kaveri-porukalla..
Voidaan tehdä jotain yhdessä mitä halutaan, vaikka pientä musiikki-tyyli-erimielisyyksiä on ollutkin..
 
Mutta Eiköhän kuitenkin levytys sopimusta yritetä..!!

Kehittyä todella tiukaksi livebändiksi. Sellaiseksi, että soittamamme musiikki saa ihmiset heilumaan musiikin tahdissa ja puimaan nyrkkiä. Unelmana olisi myös saada asiallinen levytyssopimus joka takaisi mahdollisuuden tehdä uusia levyjä ja keikkaa jatkuvasti. Jonkinlainen status saavuttaa ainakin omalla paikkakunnalla ettei jää vaan yhdeksi turhaksi demobändiksi mitä ei enää kukaan muista.

Mikä on sinun/bändisi tavoite? Mihin tähtäätte?
 
Säännöllisesti kun saisi levyttää ja tehdä keikkaa mieluummin enemmän kuin vähemmän, siihen ehdottomasti tähdätään ja pieniä askelia siihen suuntaan on koetettu tässä tarpoa. Mitään ei vielä käytännössä ole tullut takaisin, mutta toivottavaa sekin olisi.
 
Kyllä, mulla on vakityö, ollut jo pitkään, ja opiskelen tälläkin hetkellä.. toivottavasti aina ei tarvitse.