Aloittelijat ›

En allekirjoita. En perkeleelläkään ymmärrä, miksi heittäisin romukoppaan sellaisen biisin mistä pidän, vaikka 10000 luotettavaa sydänystävää haukkuisi sen totaaliseksi paskaksi.
 
Esimerkki oli karrikoitu. Kritiikki on aina tervetullutta, vaikka ei biisejä pois heitäkään. Tieten sillä on merkitystä, millaista musiikkia palautteen antanut kaveri kuuntelee. Siis palaute mieluummin aina sellaiselta taholta, joka pystyy sen suoraan sanomaan. Omalla kohdalla se on vienyt eteenpäin.

Miten ne biisit syntyy ?
 
Fiiliksen mukaan ja toisinaan ei synny mitään.
 
Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, kun ei edes yritä ja silti nitä ilmestyy jostain.
 
(Jatkuu alempana. Tai sitten ei. Eikun sittenkin.)

no moni on varmaan jo sanonu tämän, mutta huippu topikki!

Olen tehnyt pop-rock -biisejä omalle bändille jo aika kauan, kiinnostava lukea muiden ajatuksia. Biisinteosta on omaan työskentelyyn liittyen muodostunut muutamia johtoajatuksia:
 
- soitan bändissä ja laulan, komppikitarakin sujuu auttavasti ja rummuista tiedän perusteet. Eli riffit eivät ole vahvuuteni, mutta jonkinlainen ymmärrys on eri (kitara)bändin komponenteista. Tämä auttaa aika paljon, kun yrittää hahmottaa, mikä toimii (meidän) bändillä ja mikä ei.
- biisiaihio saattaa tulla missä vain ja milloin vain. Siksi pidän mukanani (noei nyt ihan aina, mutta...) pientä tallenninta, johon voi lallatella melodian pätkät.
- ideaa on huomattavasti helpompi jatkaa myöhemmin, jos siihen liittyy heti alusta alkaen joku kielikuva tai tekstirivi. Pelkkää lallatusta on vaikea (mutta ei mahdotonta) myöhemmin rakentaa kokonaiseksi biisiksi.
- itselleni on helpointa rakentaa melodioita, jos on teksti tai tekstirivejä valmiina yhdisteltäviksi. Joskus vaan kirjoittelen samaan teemaan liittyviä rivejä paperille sitä mukaa, kun niitä tulee mieleen. Siinä on sitten pohjamateriaali, josta voi poimia ja muokata pidemmälle kehitettävät.
- joskus on kausi, jolloin biisejä tulee koko ajan. Joskus on kausi, ettei niitä tule kirveelläkään. Ei kannata hermostua, mutta sopiva määrä "väkisin" yrittämistäkin on joskus tapreen.
- joskus biisi tulee kerralla samalta istumalta, joskus osat tulevat irrallisina ja eri aikaan. Aika usein on kuitenkin hyvä myöhemmin kriittisesti palata siihen, mitä on hetken hurmiossa tullut tehtyä, ja raa'astikin kirjoittaa uusiksi, jos tarvetta ilmenee. Ensimmäiselläkin tekokerralla on kuitenkin aina hyvä rutistaa idea jonkinlaiseen etappiin, vaikka vähän väkisin. Ei pidä päästää itseään liian helpolla.
- uutta intoa paikalleen jämähtäneeseen biisinikkarointiin saan kuuntelemalla muiden tekemää musiikkia ja miettimällä, mitä niissä oikein tapahtuu (tai ei tapahdu). Miksi joku kohta saa aikaiseksi väristyksiä tai miksi joku biisi ei innosta ollenkaan.
- tyhjää, itsestäänselvää kliseistä sanoitusta on vaikea saada toimimaan hyvänä poppisbiisinä (siis onhan sellaisia biisejä maailma pullollaan, mutta vaikea niistä on innostua). Joku yllättävä kielikuva auttaa aina kummasti.
- opiskelin hieman sointujen käyttöä, ja siitä sain paljon uusia ideoita ja valmiuksia. Kirjakaupasta saa helposti lähestyttäviä oppaita. Totesin kuitenkin aikani kikkailtuani, että parhaat biisit ovat minulle sellaisia, jotka ovat luontevia. Melodiat, joiden "täytyy" mennä juuri niin kuin ne menevät. Joskus niissä on eksoottisempia sointuja mausteena, joskus vain ne kolme...
- joskus, jos on vahva visio, tulee tehtyä biisi valmiiksi asti ennen kuin sen esittelee bändille. Joskus kokeilee bändillä raakiletta. Niin tai näin, biisi lähtee sitten kehittymään omille ennalta arvaamattomille teilleen! Eli palaute muilta on tärkeä, muuten lähtee leijailemaan ties minne metsään.

Tuli mieleen MrQ:n tekstistä oma sävellystyö lukion alkupuolella. Piti olla monimutkaisia rytmejä ja ihan perkeleen taiteellisia c-osia. Kitarasoolotkin venyi pahimmillaan päälle minuuttiin, vaikkei taitoa ollut kuin pentatonisen sahaamiseen ylös-alas. No, eipä ole vieläkään sitä taitoa, mutta nykyään tulee soiteltua tommosta simppelimpää rockia niin nyt se sahaaminen riittää itseilmaisuun varsin hyvin. Kuka tahansa voi tehdä niitä 7 minuutin sekoilueepoksia, mutta koittakaas joskus tehdä oikeasti hyviä 3 minuutin rokkibiisejä.

En allekirjoita. En perkeleelläkään ymmärrä, miksi heittäisin romukoppaan sellaisen biisin mistä pidän, vaikka 10000 luotettavaa sydänystävää haukkuisi sen totaaliseksi paskaksi.
 
Yksi syy on se että yhtye on aika usein enemmänkin kuin osiensa summa. Minulla ja kitaristillamme on ollut aina selkeä inhosuhde toistemme kappaleisiin joten uutta matskua syntyy lähinnä syksyisin 2017. eli harvoin.
 
Mutta ne kappaleet mitä kestämme toisiltamme kuunnella ovat sitten aivan vitun helevetin hyviä.
 
Jos me joutuisimme soittamaan kappaleita mitä emme kertakaikkiaan kestäisi, alkaisi se hiertää taiteellista egoamme aika lailla pahasti. Altsurokkia soittaessa tosin kenttä on aikas perkeleen vapaa joten piisit voivat erota toisistaan huomattavastikin. Ja se on rikkaus.
 
Kun kaikilla on kivaa kappeleen kanssa, kaikilla on ihan oikeasti kivaa. Minä ainakin menetän halun soittaa tuhannesti dissattua koska bändin kemia on yleisfiiliksen kannalta merkittävin tekijä kappaleiden ohella ja sitä hiertävät tekijät kannattaa kiertää kaukaa nähdäkseni.
 
Mutta, nämähän ovat vain ajatuksia.

Omaperäisyys palkitaan!

Lyhyin sanoin, kokeilkaa kaikkea!
 
En itse ainakaan pikalukemisella huomannut, mut kokeilkaa, jos miellyttää:
 
Elikkä sulla pyörii esim. bänditreeneissä (mielellään pienessä poppoossa, ettei jokaisen tuodessa ideansa esiin koko biisi muutu hybridiksi kaikkea) riffi (siis pelkkä riffi) päässä, niin ihmeessä soita se ja kysy muilta, et mitä pidit, onko sulla tohon mitään muuta, ku toi on pelkkä riffi. Ei aina tosiaankaan toimi, mutta parhaimmillaan syntyy semmone putki, et tulee monta biisiä saman tien. Kokemusta on (Kolme biisiä syntynyt tollain varttituntiin)

Yksi syy on se että yhtye on aika usein enemmänkin kuin osiensa summa. Minulla ja kitaristillamme on ollut aina selkeä inhosuhde toistemme kappaleisiin joten uutta matskua syntyy lähinnä syksyisin 2017. eli harvoin.
 
Mutta ne kappaleet mitä kestämme toisiltamme kuunnella ovat sitten aivan vitun helevetin hyviä.
 
Jos me joutuisimme soittamaan kappaleita mitä emme kertakaikkiaan kestäisi, alkaisi se hiertää taiteellista egoamme aika lailla pahasti. Altsurokkia soittaessa tosin kenttä on aikas perkeleen vapaa joten piisit voivat erota toisistaan huomattavastikin. Ja se on rikkaus.
 
Kun kaikilla on kivaa kappeleen kanssa, kaikilla on ihan oikeasti kivaa. Minä ainakin menetän halun soittaa tuhannesti dissattua koska bändin kemia on yleisfiiliksen kannalta merkittävin tekijä kappaleiden ohella ja sitä hiertävät tekijät kannattaa kiertää kaukaa nähdäkseni.
 
Mutta, nämähän ovat vain ajatuksia.
 
Sulla on erilainen lähestymistapa luonnollisesti. Itselläni ei ole bändejä, joten en joudu tuollaisia edes miettimään.
 
Mutta vieläkin, nuo on vain järjestelykysymyksiä. Tarkoitin sitä, että jos teet mielestäsi hyvän biisin josta pidät, vaikkei bändille kelpaisikaan, sitä biisiä ei henkilökohtaisesti ole mitään järkeä heittää menemään. Saa se olla olemassa vaikka ihan päässä ja pöytälaatikossa, ja merkitä paljon.
 
Mutta olemme kaikki erilaisia, sanoi Teletappi ku penistään plätkytti.

EDIT: Ei sittenkään mitään

Itse olen basisti. Tykkään tässä kotona akustisella rämpytellä ja kehitellä "hienoja" kikkoja. Sen jälkeen ajan sen koneelle GP:lle ja alan rakentamaan muita osia ympärille.
 
Ja samalla kun GP:tä käyttele oppii lukemaan nuotteja suhkot hyvin

Biisien tekeminen on kyllä penteleen mielenkiintoista touhua sitten joka kerta. Yleensä rakennan biisin aina jonkin sointukierron ympärille tai sitten mietin siihen jotain riffiltä kuulostavaa (jota en läheskään aina osaa toteuttaa, sen takia on luotu lead-kitaristit, minä vain komppaan) ;) On sitä hieman tullut jo sanoitettuakin, mutta enimmäkseen paino on soittamisessa.
Huomasin, että kun keksii jonkin menevän intron vaikkapa huuliharpulla ja kitaralla, loppubiisi jotenkin tulee vain mielestä melkein heti, harmi kyllä nuo soittoporukat eivät tällä hetkellä oikein tykkää siitä mitä tuotan, kun he haluaisivat jotain metallin kaltaista, itse jotakin Folk-Rockia ;)

Nyt on sellanen tilanne että pitäisi tehä ainakin yksi biisi yhteen musikaaliin. Itellä on kaksi miltei valmista biisiä, mutta ne on sellasia pelkkiä voimasointu sävellyksiä ja tuntuu et pitäis tehä jotain erilaista.. Harmittaa ku yrittää alkaa vääntää jotain niin ne vitossoinnut tulee aina eteen. Ja sit jos koitan jostain perussoinnuista niin sitten tulee sellasta näppäilyä, mikä kuulostaa aina samalta. Omalle bändille noi melkein valmiit biisit sopiskin, mut musikaaliin ei välttämättä. Oisko mitään vinkkejä?

Nyt on sellanen tilanne että pitäisi tehä ainakin yksi biisi yhteen musikaaliin. Itellä on kaksi miltei valmista biisiä, mutta ne on sellasia pelkkiä voimasointu sävellyksiä ja tuntuu et pitäis tehä jotain erilaista.. Harmittaa ku yrittää alkaa vääntää jotain niin ne vitossoinnut tulee aina eteen. Ja sit jos koitan jostain perussoinnuista niin sitten tulee sellasta näppäilyä, mikä kuulostaa aina samalta. Omalle bändille noi melkein valmiit biisit sopiskin, mut musikaaliin ei välttämättä. Oisko mitään vinkkejä?
 
Matki. Laita vaikkapa joku nettiradio (tai jopa ihan oikea radio, härregyyd) päälle ja matki. Kopiointi on sitten jo toinen juttu. Nappaat erilaisia vaikutteita. Kun kuulet jotain mielenkiintoista ja omasta mielestäsi toimivaa, niin koitat vähän miettiä millaisista palasista se biisi ja sen fiilis muodostuu. Erilaisisia rytmejä, sovituksia ja tapoja miten melodia kulkee sen kakun päällä.

Tuntuu jotenkin siltä että kun tekee omia biisejä niin ne alkuun kuulostavat yleensä hyvilät, mutta sitten lopulta lopshatavat. Sain tässä eränäänä päivänä valmiiksi mielestäni parhaan tekemäni biisin joka on pysynytkin hyvänä. Siitä tuli sellainen 12 minuuttinen jännä "hevi" biisi ja ajattelin tässä nauhottaakkin sen sitten. Saa nähä riittääkö kiinnostus tuonkaan biisin kanssa kauankaan säätää.

Omia biisejä - alkuun kuulostavat yleensä hyviltä, mutta sitten lopulta lopshatavat.
 
Itte olen huomannu, ett ne on yleensä just "hienommat", joita tulee hiottua ja kehiteltyä liikaakin. Niistä ehkä katoaa "se jokin", mikä niissä alunperin oli. Tai voi olla, ettei niissä alunperinkään ollut, sitten niin yhtään mitään.

mikäköhän vittu siinä oli kun varmaan puoli vuotta sitten tein kolme suht hyvää biisiä kahessa päivässä ja nyt ei keksi yhtään mitään :|

mikäköhän vittu siinä oli kun varmaan puoli vuotta sitten tein kolme suht hyvää biisiä kahessa päivässä ja nyt ei keksi yhtään mitään :|
 
No ittelläni tulee biisejä päivät pitkät ja kuulostavatkin aina välillä tosi hyviltä, mutta kiinnostus ei riitä nauhottamiseen asti. Haluaisin vain niin nauhottaa niitä :/
 
E: Eh, siis en osaa nauhottaaa...

Itte olen huomannu, ett ne on yleensä just "hienommat", joita tulee hiottua ja kehiteltyä liikaakin. Niistä ehkä katoaa "se jokin", mikä niissä alunperin oli. Tai voi olla, ettei niissä alunperinkään ollut, sitten niin yhtään mitään.
 
!!! Tämä on niin totta, että itkettää... Joskus toivoisin, että osaisi ottaa rennommiin biisinteon kanssa... Antais mennä vaan, eikä aina olis niin korva kädessä. Joskus se onnistuu, ja silloin pidän tuloksesta lähes joka kerta.

Biisi ei ole hyvä, ennenkuin se on tehty.
 
Hyvästä raakileesta tulee useimmin surkea biisi.
 
Kolme sointua joskus vaan toimii... joskus taas ei.
 
Mikä ihme sen eron tekee, sitä ei tiedä Erkkikään.
 
Mitään ei kannata heittää romukoppaan, vaan kokeilla myöhemmin, joku riffi jollain toisella soittimella.... ja--- no vot, sehän oli siinä... ehkä...
 
Huonostakin biisistä saa siedettävän, kun tarpeeksi ruuvaa.
Hyvä biisi on puolestaan helppo pilata.
 
Ota tuosta nyt selvää.... hitto vie.
terv p.