Aloittelijat ›

baron: Toonika on siitä hyvä kirja että
1. Se lähtee todella nollasta, ei oleta mitään perustietoja ja kuiteskin sen kanssa pääsee aika pitkälle.
2. Jos alkaa sitä itseopiskella, kannattaa hankkia myös open kirja, jossa on tehtävien vastaukset. Kun itse kävin sen ekan kerran läpi niin luulin jotain osanneeni mutta kun hankin vastauskirjan, huomasin että aika paljon lisää opeteltavaa!
 
Edit: Jos mä nyt pistäisin pienen teoriavuodatuksen:
Toonikan jälkeen kaikenlaiset korkeamman tasoiset sekä klasari että jazzteoriakirjat, Tabellit, Backlundit, Levinet ym. avautui mulle ja mä keksin että teoria on
1. Kivaa
2. Hyödylllstä.
Nýkyään kun uusi piisi tulee vastaan niin mä teen siiitä ekaksi funktionaalisen sointu/harmonia-analyysin, se auttaa hahmottamaan piisiä jonka ansiosta se on helpompi oppia ulkoa ja niin kuin joku aikaisempi kirjoittaja mun kohdalla epäili, myös helpompi transponoida toiseen sävellajiin.
Kun mä joskus kauan sitten aloitin soittamisen niin kuvittelin että ainakin joittenkin piisien sointukierto oli löydettty "ampumalla haulikolla metsään" mutta kyllä niistä kaikista löytyy logiikka, ihmiskorva on rakennettu niin että hyvän kuuloinen menee tietyllä tavalla.
Ja sitten ihan yleisesti musateoriasta: Niinhän se menee että joku uranuurtaja soittaa hyvin ja jälkeenpäin joku teoreetikko keksii sen logiikan miksi se kuulostaa hyvältä.
Ja lopuksi mun "joke": Jos joku haluaa soittaa viis teoriasta välittämättä niin senkin pitäisi osata teoria, jotta se ei "tyhmyyksissään" soittaisi teorían mukaan oikein.
 
Joo,elämä on opettanut että kannattaa ottaa asioista selvää ja opetella se kuiva teoriakin,moni asia olisi mennyt eritavalla mikäli teoria olisi kiinnostanut aikoinaan yhtä paljon kuin pelkkä tekeminen,kas kun sen tekemisen mielekkyys ja laatukin nousee kummasti kun tietää miksi asiat ovat niin kuin ovat ja miten niitä voi muuttaa,se muuttaminen onnistuu parhaiten kun ymmärtää eri tekijöiden yhteyksiä ja vuorovaikutussuhteita.

baron:
Nýkyään kun uusi piisi tulee vastaan niin mä teen siiitä ekaksi funktionaalisen sointu/harmonia-analyysin, se auttaa hahmottamaan piisiä jonka ansiosta se on helpompi oppia ulkoa ja niin kuin joku aikaisempi kirjoittaja mun kohdalla epäili, myös helpompi transponoida toiseen sävellajiin.
 
Mä epäilin, kun sä niin kovasti hehkutit nuottien lukemista. Monelle soittajallehan nuotit on kuin tabulatuurit, eli kertovat suoraan mistä painetaan, eikä mitään muuta jää mieleen. Helppo sanoa, koska itse olin aiemmin sellainen.
 
Mä opettelen itse myös biisejä ulkoa tuolla samalla metodilla, jonka mainitsit. Tosin mun analyysi on se, että kuuntelen biisin ja hyräilen sointuja mukana tunnistaakseni sointuasteet. Soittimen kanssa on sit hyvä tarkistaa, älysinkö oikein. Nuotteja mä luen tosi kankeasti nykyisin. Ei se kyllä mitään hirveän sujuvaa ole ollut koskaan, mutta riittävää 3/3 -tasolle saakka. Viimeiset kahdeksan vuotta on tullut tehtyä erilaisia bilebändijuttuja ja pääpaino on ollut sillä, että pystyy nopeasti korvakuulolta plokkaamaan uusia biisejä ohjelmistoon ja tekemään sointulappuja. Kun nuotteja ei tarvitse käyttää, se valitettavasti näkyy lukutaidossa myös. Toisaalta se kertoo ehkä myös juuri siitä, että lukutaito ei ole koskaan ollut tarpeeksi hyvä :)

Lauantaina oli toinen keikka itselleni ikinä. Kyllä se vaan jännitti melko isosti etukäteen, vaikka elämään onkin nyt jo 50 vuotta takana. Soittamista työ- ja perhe-elämän ohessa kuitenkin vain jokunen vuosi.
 
Toisaalta, hauska oli havaita, ettei setin aloituksen aikaan jännittänyt enää lähimainkaan niin paljon kuin ekan keikan setin aloituksessa. Tällä kertaa pientä hermoilua tuli lähinnä siitä että saako kamat lavalle, tekniikan kuntoon ja ääntä kitarasta 10min sisällä, joka siihen oli käytettävissä. Hyvin meni, ei ollut teknisiä ongelmia. Ja kai soitotkin suurelta osin, kuulemastani palautteesta päätellen, vaikka lavasoundin epämääräisyys vähän häiritsikin. Esim. toisen kitaristin kitaraa en Burn -biisissä oikein kuullut. Mutta rumpujen ja basson mukaanhan sitä rytmiä pidetään.
 
Lisää tuli taas polttoainetta koneeseen!

sustain65: Lauantaina oli toinen keikka itselleni ikinä. Kyllä se vaan jännitti melko isosti etukäteen, vaikka elämään onkin nyt jo 50 vuotta takana. Soittamista työ- ja perhe-elämän ohessa kuitenkin vain jokunen vuosi.
 
Toisaalta, hauska oli havaita, ettei setin aloituksen aikaan jännittänyt enää lähimainkaan niin paljon kuin ekan keikan setin aloituksessa. Tällä kertaa pientä hermoilua tuli lähinnä siitä että saako kamat lavalle, tekniikan kuntoon ja ääntä kitarasta 10min sisällä, joka siihen oli käytettävissä. Hyvin meni, ei ollut teknisiä ongelmia. Ja kai soitotkin suurelta osin, kuulemastani palautteesta päätellen, vaikka lavasoundin epämääräisyys vähän häiritsikin. Esim. toisen kitaristin kitaraa en Burn -biisissä oikein kuullut. Mutta rumpujen ja basson mukaanhan sitä rytmiä pidetään.
 
Lisää tuli taas polttoainetta koneeseen!
 
On sulla soittovehkeet ainaki kunnossa jos ei muuta.
Mesaa ja music mania

tukse: On sulla soittovehkeet ainaki kunnossa jos ei muuta.
Mesaa ja music mania
 
Joo, soitto ei ole niistä kiinni, peiliin voin vilkaista jos ei kulje tai en opi.
 
Keikalla soitin kyllä halvimmalla kitarallani, GS2.0:lla, koska bändiin sopiva rokkisoundi. Musari olisi kyllä ergonomisempi ja kevytsoittoisempi, täytyisi vaan saada sen soundi hieman "rokimmaksi", toistaiseksi liian "progemetal" (mikä on tietysti ihan hirveä ylläri :) Täytyy ottaa hieman aikaa säätämiseen, josko Mark V:n säädöillä saisi ruuvattua soundia. Tai ehkä jotkin tietyt mikit auttaisivat asiaa. Tai sitten ei.

Lisäänpä minäkin lusikkani tähän soppaan... Olen päässyt jotenkin vahingossa aika varttuneeseen ikään (40v), ja vuosi sitten sain loistoidean alkaa soittamaan kitaraa. Tai oikeastaan vuosi ja 3 kuukautta sitten lainasin kaverilta akustista kitaraa ja aloin opetella itsekseni netin äärellä täysin nollasta. Kolme kuukautta akkarilla rämpytettyäni ostin sitten sähkökitaran, enkä ole kyllä katunut hetkeäkään. Intoa piisaa ihan kamalasti, pyrin soittamaan joka päivä ainakin vähän, tosin olen perheellinen ja työssäkäyvä ihminen, joten aikaa ei ihan mahdottomasti ole.
Mutta mutta, onpa tässä jonkinlaista edistystäkin ollut havaittavissa. En ole siis koskaan soittanut mitään instumenttia, ja olen pitänyt itseäni melko epämusikaalisena ihmisenä. Vaikka kuunneltua on tullut aina paljon. Jotenkin tämä kuitenkin on vienyt mennessään, ja olen vielä näin vuoden soittelun jälkeenkin aivan intona.
 
Tavoitteena olis oppia soittamaan vähän raskaampaa tavaraa, mutta siinä kyllä haastetta varmasti piisaa. Olen ihan vaan netistä löytyvien kitaracoverien ja tutorialien avulla opetellut biisejä, mutta pikku ongelma taitaa olla siinä, että ahnehdin liian vaikeita biisejä opeteltavaksi... No mutta sillähän sitä oppii kun yrittää, vai mitä. Tällä hetkellä on opettelussa Satyriconin Repined Bastard Nation, ja huhhuh on kyllä kova pala purtavaksi! Ehkäpä minä sen vielä joskus kuitenkin selätän. Ja siinä tuleekin paljon uutta opittavaa, kuten tremolo picking ja pinch harmonies, josta sainkin vinkkejä tältä sivustolta joltain kiltiltä ihmiseltä, kun kyselin apuja siihen miten tehdään se hevi"vingahdus".
 
Täältä on ollut hauska lukea muiden kokemuksia soittamisesta ja varsinkin vanhemmalla iällä aloittamisesta. Tulee semmoinen lupaava fiilis, että ehkä sitä vielä voi oppia, jos muutkin. Tsemppiä vaan kaikille mummoille ja papoille, jotka on löytäneet näin hienon harrastuksen!

Tämä on minunkin mielestäni yksi parhaimpia viestiketjuja Muusikoiden.netissä. Mukavia, rohkaisevia ja inspiroivia kirjoituksia ollut tuossa edellä!
 
Tähän samaan sarjaan kuulun teidän muiden kanssa. Ikää on nyt 44v. Teini-ikäisenä opittelin jollakin syntikalla/sähköuruilla vähän alkeita.
 
-90 -luvun alussa hieman vartuttuani innostuin basson soitosta. Siinä meni parisen vuotta soitellessa kavereiden kanssa ja tabloja jostain haaliessa. Siihen aikaan kun ei ollut nettiä ja sen suomia mahiksia. Muutto toiselle paikkakunnalle tappoi hiljalleen soittoharrastuksen. Vanhat kaverit jäivät ja homma hiipui. Sen jälkeisinä vuosina aina viime kevääseen asti kuitenkin silloin tällöin olen pohtinut, että josko alottaisi soittohommat uudestaan.
 
Varsinkin kun perhe tuli perustettua, niin mielessä alkoi kasvaa sellainen keski-ikäistyvän miehen ajatus uudesta alusta basson kanssa - ja ehdottomasti oikean opettajan kanssa. Vuosi vuodelta ajatus kävi häiritsevämmäksi ja uskottelin itselleni, että sitten kun on aikaa ja varaa aloittaa, teen niin. Viimeinen niitti "sitku-elämälle" ja jahkailulle oli kun oma poika aloitti viime keväänä kitaransoiton.
 
Siitä innostuneena kaivoin wanhan ja rakkaan sähköbasson kaapista. Siitä en onneksi hennonut vuosien varrella koskaan luopua. Kesä 2015 meni sitten opitellessa itsekseen ja pojan kanssa soiton saloja. Syksyllä juniori aloitti kansalaisopiston puolella kitaransoiton opiskelun ja kehitys on ollut huimaa.
 
Itse otan nykyään yksityistunteja bassolla. Minulla on ollut onni löytää pätevä ja ammattitaitoinen opettaja itselleni. Siis oikea musiikin opettaja. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille kaltaisilleni "myöhäisherännäisille" että pyrkisitte kaikin keinoin löytämään itsellenne opettajan; joko kansalaisopiston tms. kurssilta tai sitten ihan yksityistunteja tahe jokin kurssi jossakin kaupallisessa musiikkikoulussa. Tai vähintään joku kaveri, jolla on aikaa&mahiksia auttaa alkuun.
 
Yksinkin kyllä oppii eikä oppimista voi ulkoistaa musiikin opettajan vastuulle, vaan itse ne jutut pitää oppia. Soittamaan ei opi muuta kuin soittamalla, se on taivaan tosi. Mutta hyvä opettaja auttaa tässä kyllä todella paljon ja helpottaa alkuun kenties kivistä taivalta. Vaikka teorian opettelu on välttämätöntä, niin pelkästään siihen ei pidä jämähtää; soittakaa ihmiset tabeista, soinnuista, nuoteista mistä vain, kunhan soitatte ettekä pelkästään tankkaa sävelasteikkoja ja terssejä ja kvinttejä...
 
Nyt voin sanoa, että elän tietyssä mielessä elämäni onnellisinta aikaa. Olen huomannut, kuinka neljännesvuosisata sitten hankitut taidot eivät yllättäen olekaan tyystin kadonneet. Viime kuukausien aikana olen pystynyt jopa kehittymään siitä mihin aikoinani jäin. Yhtenä avaintekijänä on ollut mahdollisuuteni käyttää aikaa soittamiseen. Internet mahdollisuuksineen ja oikea opettaja vauhdittavat oppimista todella paljon. Enää ei soittaminen ja sen opiskelu ole kiinni siitä löytääkö materiaalia; tabeja ja taustoja. Netti on siinä puuhassa verraton apu.
 
Ja voin osaltani vahvistaa sen, mitä monet muutkin ovat tuossa aikaisemmin todenneet; sormet eivät toimi yhtä notkeasti kuin nuorempana. Oma poika menee ohi oikealta ja vasemmalta oppimisen, taitojen ja edellytysten suhteen (ja vielä vilkuttaa mennessään). Mutta muistakaa aina wanhat parrat ja emännykset: Meillä on yksi etu nuoriin nähden ja se on TULKINTA.
 
Nuoret kun ei pysty uskottavasti tulkitsemaan sellaisia biisejä, jotka tarvitsevat "toimiakseen" ikääntyneemmän esiintyjän karismaa. Vaikka poikani näkee minut keski-ikäistyvänä isäpappana, niin silti me vedetään joka perjantai viikonlopun avajaisiksi Nirvanan "Teen spirit" (kohtalaisen kovalla äänenvoimakkuudella, huom.). Isä bassolla, poika skeballa ja Kurt bändeineen "laulaa" taustalla.
 
Pojan kanssa meillä on ollut keskustelua aiheesta ja ystävällismielistä naljailua puolin ja toisin. Olen aina sanonut hänelle, että koska olin Kurt Cobainin aikalainen, mulla on siinä hyvä peruste halutessani soittaa Nirvanaa edelleenkin :-) Meillä reliikeillä kun on nuoriin verrattuna se etu puolellamme, että ME olemme joskus olleet nuoria - nuoret eivät sen sijaan ole koskaan olleet vanhoja. Me tiedämme jotain, mitä he eivät... ;-)
 
Ja nyt treenaamaan; uusia kipaleita harjoittelun alla. Anna sen soida!

Basista:
Ja voin osaltani vahvistaa sen, mitä monet muutkin ovat tuossa aikaisemmin todenneet; sormet eivät toimi yhtä notkeasti kuin nuorempana. Oma poika menee ohi oikealta ja vasemmalta oppimisen, taitojen ja edellytysten suhteen (ja vielä vilkuttaa mennessään). Mutta muistakaa aina wanhat parrat ja emännykset: Meillä on yksi etu nuoriin nähden ja se on TULKINTA.

Kokonaisuudessaan mainio ja vaivaa säästämättä tehty kirjoitus, plussa siitä.
 
Ja erityisesti lainaamaani kohtaan kommentoin, että varsinkin harrastajan kannattaa unohtaa liika kilpailu soittamisessa. Soittaminen ei ole nopeus- tai tekniikkakisa. Tärkeintä on iloita omasta edistymisestä. Ja esim. Youtubeen ladatuista soittovideoista kannattaa ottaa mallia, myös nuoremmilta. Soitinta ei kannata laittaa myyntiin, vaikka siellä joku 15-v teini soittaakin "paljon paremmin" kuin sinä. Hänellä on motorisen kehityksen ja ajankäytön kannalta toisenlaiset mahdollisuudet kuin aikuisella kokopäivätyössä olevalla. Mitäpä siitä, kannattaa vaan ottaa vaikutteita. Tokihan se voi hetken tökkiä ja isosti, kun joku nuorukainen soittaa "paljon paremmin", se on ihan inhimillinen tunne, mutta kun antaa sen tunteen vaan mennä ohitse, niin sitten avautuu mahdollisuus oppimiseen. Noin on käynyt itselleni pari kertaa. Sopivat itsensä haastamiset ovat eri asia kuin kokoaikainen kilpajuoksu.
 
Tai sitten voi todeta että tuo ei ole minun juttuni, minun ei ole mikään pakko oppia tappingia/sweeppausta tms. (en tiedä mitä bassolle olisivat vastaavat jutut), vaan soittelen mieluummin jotakin ihan muuta, johon minä saan tunnetta ja tulkintaa mukaan.

Mukavaa luettavaa. Vanhempi ikä sopii ihan hyvin tämän rakkaan soittoharrastuksen aloittamiseen.
 
Koko hommassa pääasia on se musiikillinen sisältö ja nautinto mitä musiikista tulee niin soittajan kuin mahdollisten kuulijoidenkin suhteen.
 
Aivan mahtava homma ja yksi niistä tämän päivän mukavista asioista, joden avulla voi arkihuolet unohtaa ja rentoutua.
 
Vanhemmalla iällä myös yleensä raha-asiat on paremmalla tolalla ja ei tarvi sen takia ihan yhtä paljon kiristellä hampaita kun ostaa soittovälineet itselleen ja tässä kohtaan tietysti jokainen pistää rahaakin kiinni sen verran kun on omasta mielestään tarpeen ja varaa.
 
Osa varmaan miettii kuinka hyväksi voi tulla kun aloittaa vanhemmalla iällä ja tähän ei ole yksiselitteistä vastausta mutta yleisesti varmaan voi todeta, että jos on halua ja eikä ole esteitä ja tykkää ja motivoituneesti opettelee soittoa ja nauttii hommasta niin voi tulla melkoisen hyväksi soittajaksi.
 
Ja erittäin hyvä pointti tuossa ylempänä on toteamus, että soittaminen ja musiikki ei ole kilpalua, joten ei kannata miettiä liiaksi mitä muut tekee ja teknistä suorittamista vaan menee sen pääasian mukaan eli mitä se musiikki itsessään on ja nauttii siitä ja tekee sen tyylillä.
 
Soittaminen voi olla erittäin hyvällä tekniikalla soitettua nopeaa vetämistä mutta jos itse musiikki ei ole hyvää niin homma kuolee vain tekniseksi esitykseksi ja jättää sisimmän kylmäksi. Hienointa on tehdä homma tyylillä ja hyvällä musiikillisellä sisällöllä ja maustaa sitä hienolla soittotekniikalla, jolloinka homma on aivan mielettömän hienoa.
 
Ja vaikka ei olisi tekninen virtuoosi niin homman voi silti tehdä mielettömän hyvin ja tyylillä, joka ottaa kuulijansa.
 
Itse kiteytän soittamisen ja musiikin sanontaani "kun homma kuullostaa hyvältä on homma tehty oikein"
 
Itsellä kävi niin, että vähän aikaa tuli nuorempana hommaa kokeiltua ja homma jäi. Vasta nyt vanhemmalla iällä sitten soittokärpänen on purassu ja tullu soiteltua aktiivisemmin eikä ole tosissaan tarvinnu katua, että tälläinen harrastus on löytyny, jolla saa aivot nollattua ja nautittua musiikista.

Jaha,taas pitkästä aikaa täällä ja edelleenkin minulla on sama pulma kuin aiemminkin,eli teoria ei aukea,ei yhtään,vieläkään en ole löytänyt opusta joka auttaisi itseopiskelijaa pääsemään alkuun.
Tietääkö kukaan Ylivieskan seudulla tai jokilaaksoissa henkilöä jolta voisi ottaa tunteja jotta tuo teoriasoppa alkaisi hivenen avautua?

jnen: Jaha,taas pitkästä aikaa täällä ja edelleenkin minulla on sama pulma kuin aiemminkin,eli teoria ei aukea,ei yhtään,vieläkään en ole löytänyt opusta joka auttaisi itseopiskelijaa pääsemään alkuun.
Tietääkö kukaan Ylivieskan seudulla tai jokilaaksoissa henkilöä jolta voisi ottaa tunteja jotta tuo teoriasoppa alkaisi hivenen avautua?
 
Tässä on hyvä viestiketju, joka kaipaa vähän nostetta. Aionpa joulunpyhinä ottaa toiseen käteen mukillisen terästettyä glökiä ja kaikessa rauhassa lueskella näitä juttuja läpi :-)
 
Oletko jnen löytänyt opettajaa? Onko esim. Google-haku tuottanut tulosta?

No ei vielä mutta haku jatkuu.

Kumman lujassa löytää nettihaullakaan alueelta soittotunteja antavaa henkilöä,jostain olen kuullut että yivieskassa olisi joku,mutta mistään ei löydy tietoja.

Sun kannattaa ehkä laajentaa hakualuetta jonnekin Kokkolan/Raahen tasalle.
 
Onko tuo nyt ihan mahdoton matka matkustaa esim. kerran viikkoon?
 
Omilla kotikulmillani esimerkiksi puhaltimille ei löydä kertakaikkiaan opettajia. Itse en sallaista kaipaa, mutta tiedän kyllä muita jotka kaipaavat.
 
Heidän täytyis käytännössä olla valmiit ajamaan harrastuksen vuoksi viikottain sellainen 100 - 250km matka. Siinä hilkulla on viitsiikö sitä ajaa yhden päivän aikana edestakaisin kahta tuntia...

Minulla tulee pihasta sellaiset vajaa 70 Ylivieskaan ja sitä pidän takarajana,Kokkolaan sellaiset 150 ja niin edelleen.
Ihmeen hyvin piilottelevat tai sitten tarjonta on todellakin yhtä olematonta kuin -70-80 lukujen taitteessakin,silloinkaan ei löytynyt mistään opetusta vaikka into oli kova,paljon kovempi kuin nyt.
Nyt tämän ottaa harrastuksena,olen koettanut hakea mahdollisimman selkeää opusta mutta ainakaan toistaiseksi ei sellaista ole löytynyt,joku "Ensimmäinen Kitara" olisi kuulema sopiva,sellaista ala-aste tasoa mikä taitaisikin sopia meikäläiselle parhaiten.
Noissa kirjoissa on se vika että niiden tekijät jo osaavat eivätkä enää muista millaista on aloittaa,oppaat kannattaisi testata aina ummikoilla enen kun niitä suositellaan vasta-alkajille.
Pidin turhautuneena muutaman kuukauden paussin ja nyt olen aloitellut uudestaan,lähtee tosiaankin taas alusta koko teoria soittamisesta puhumattakaan.
 
Kitaristin työkalupakkikin on varmasti hyvä sellaiselle joka on jo hiukan perillä teoriasta,ummikon se vain sekoittaa ilman opettajaa joka selittäisi.

jnen: Minulla tulee pihasta sellaiset vajaa 70 Ylivieskaan ja sitä pidän takarajana,Kokkolaan sellaiset 150 ja niin edelleen.
 
Kesäisin on Suomessa kaikenlaisia musaleirejä monilla paikkakunnilla ja yleensä niissä on myös teoriaopetusta ja teoriamaikka jolta voi kysyä ongelma-asiat.

Jaa,kesät menee töissä,näin talvella olisi kyllä paremmin aikaa eikä parin päivän leirelyllä taida ehtiä perehtyä tarpeeksi.
Kysyttävää ja ongelmia,teoria täysin hukassa,on niin paljon että säännöllinen opetus olisi tarpeen.
On ne kyllä nuo oppaat sekavia,hiukankin kun koettaa perehtyä kertyy kysyttävää enemmän kuin vastauksia eikä koskaan voi olla varma onko ymmärtänyt,yleensä en ole.

Moips vaan! Kyllä se tällaiselle 48v ukolle rumpujen soiton aloittaminen aivan nollasta on ollut tuskaa. Puolisen vuotta sitten hommasin Rolandin sähkikset ja intoa oli kuin ilmapallossa. Ei minkäänlaista musiikillista pohjaa, muuta kuin intoa ainakin kokeilla, että miten se onnistuu. Peruskompit nyt menee, mutta on se kai tää ikä kun tekee sen että pää tietää mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, niin ei se tieto enää käsiin asti mene, tai sitten kun menee niin on jo myöhäistä. Olis se kyllä mukavampi treenata jonkun samantasoisen kanssa kuin itsekseen mätkiä Eye Of The Tigerin tahtiin. No sitten käynnit musahuoneessa harveni, niin päätinpä sitten hommata sähkökitaran, sehän on helpompi opetella kun ei tarvi kun kaks raajaa, no nyt sitte sormien päät verillä, ei nää nakit taivu millää, mitkä kielet soi ja mitkä ei D7:lla..voi kerpele! Mutta kaikesta tuskasta huolimatta, on se vaa iha HELVETIN HAUSKAA!

Terve taas.
Yhä kyselen apua tuon teorian setvimiseen,on äärettömän turhauttavaa kun en ymmärrä noita kirjojen selityksiä,ei aukea sitten yhtään.
Eli löytyiskö Ylivieskan seudulta kitaransoiton opetusta viiskymppiselle uusaloittajalle?

jnen: Terve taas.
Yhä kyselen apua tuon teorian setvimiseen,on äärettömän turhauttavaa kun en ymmärrä noita kirjojen selityksiä,ei aukea sitten yhtään.
Eli löytyiskö Ylivieskan seudulta kitaransoiton opetusta viiskymppiselle uusaloittajalle?
 
Siis mitä sä haluat oppia? Soittamaan rockkia, heavyä, bluesia, countryä vai aku ankka kitarakomppia? Vai haluatko oppia vain soittamaan teoriassa :D
 
Opettele pentatoninen minor skaala vaikka näistä yleisestä sävellajeista Am, Dm, Em, Gm
 
Aloita vaikka Am pentatonisesta.
Katso tästä mallia mitä kyseiseen skaalaan sopii:
http://www.scalerator.com/?optionsD … minor&tuning=EADGBE&size=30
 
tästä opettelet pari lickkiä:
https://www.youtube.com/watch?v=T78IRNehjuc
 
Tämän jälkeen laita tämä soimaan:
https://www.youtube.com/watch?v=dSA5ffftwdE
ja soita päälle niin perkeleesti. Kyllä sä kuulet jos joku nuotti ei osu kohdalleen. Sit kehittelet omia juttuja tuohon taustanauhan päälle. Sit siirryt muihin sävellajeihin.