Aloittelijat ›

Vaikka taas "teoreetikko" saa nenilleen, niin joku Miles Davisin "So What" jonka rakenne on AABA, joka osa 8 tahtia ja A-osan ainoa sointu on Dm7 ja B-osan Ebm7 tarjoaa kivan ja haastavan "alustan" jammailulle.
 
Mutta on aika yksitoikkoista, jos komppaa yhtä sointua. Tosin et varmaan sitä tarkoittanutkaan. Itse olen soittanu doorisen sointuasteita siihen. Vaikea selittää rytmikkaa ja ideaa mitä tarkoitan. Antaa syvyyttä ku on muitakin sointuja. Ainakin, jos sooloa soittaa ni vähän helpompi saada "tuntumaa". Hieno biisi kyllä yksinkertaisuudessaan.

Me ei mietitä sen enempää, soitetaan joko yleesnä bluesmolli -asteikkoa tai muita erilaisia asteikkoja, eri sävellajeista. Myös joskus tulee muodosttua joku sointukaava, esim. todella mukavan kuuloinen Fmaj7 | Em7 | Dm7 | Em7.
 
Joskus myös on vapaat jamit, mitkä kyllä pysyy koossa.
 
En sitten tiiä, onko tuo enemmän improvisointia vai jamia.

Meillä ei ainakaan sovita eikä puhuta mitään ku jammaillaan. Se vaan lähtee.

Meillä ei ainakaan sovita eikä puhuta mitään ku jammaillaan. Se vaan lähtee.
 
Ja tuntuu olevan mielipidettä, että näin jammailemalla ei voi sen monimutkaisempia kuvioita soittaa kuin blueskaavaa mutta tämä ei enää enempää voisi olla väärässä. Voi olla että tuntemattomalla porukalla ei ihan niin hyvin irtoa, mutta jos on vähänkin tutumpaa sakkia niin mitään rajoituksia ei ole. Jammailu voi mennä hyvinkin progeksi ennenpitkää.

mikään ei oo paskamaisempaa jamitilanteessa, kun trumpetistin tai fonistin kanssa jammailla "E:stä tai A:sta" trumballa ne on Fis ja H alttofonilla Cis ja Fis. Son eri asia tietty, jos on kovia piippareita, ja ne tuntee luissaan nämä asteikot munnoksineen. Korvakuulolta pystyy jotain upper structure hässäkkää vetämään, mutta mie en ainakaan rupia miettimään noissa teoreettisesti. en siis kuulu näihin "koviin pillittäjiin"
 
Ainiin kyse oli jammailusta. forget what I said. Siinä kai ne pikku hiljaa 30min sessioissa alkaa luissa olemaan ne asteikot.
 
Muuten. Kannattaa tehhä parkerit jameissa, jos joku soittaja rupiaa pätemään liikaa. Sovitte muitten komppaajien kanssa, että tiputatte puolikkaan alas silleen ihan hiljaa, että ite solisti ei huomaa. Siinäpähän on pätemisineen. Miut on muutaman kerran jameissa tiputettu silleen. Onneks ei ollu keikkatilanne.
 
Ainiin ja meillä on yks oululaisrumpali, joka ihan tieten tahtoen haluaa pudottaa rasittavat solistit kääntäen kompin, ja just kun solisti on saanut kompista kiinni niin back to roots, ja taas ollaan pihalla.
 
Tämmösiä hyviä vinkkejä, jos alkaa toisen soolo käydä vähän liian pitkäksi, eikä tajua merkkejä, että vois lopetella sooloa. Nämä on kaikki ite koettuja solistin roolissa ja "hyviks" todettuja. Vaikka tietää jo heti alussa, että salettiin ne yrittää tiputtaa minut, niin silti se nolotus on yhtä iso aina.

Eiks torvien kanssa kuulu jammailla Bb:stä!
Mä olin aikoinaan kolmen torven bändissä ja meidän nimi oli MBD (Musiikkia B-Duurissa), kun soitettiin kaikki kappaleet Bb-duurissa.

Eiks torvien kanssa kuulu jammailla Bb:stä!
Mä olin aikoinaan kolmen torven bändissä ja meidän nimi oli MBD (Musiikkia B-Duurissa), kun soitettiin kaikki kappaleet Bb-duurissa.
 
Bb ja Eb olisivatkin kivoja sävellajeja, mutta (kitarapohjaisissa) poppibändeissä soitellessa on kyllä pitänyt nuo E, A ja D (eli trumpetin F#, H ja E) opetella aika hyvin. Sinänsä ihan hyvä, onpa ollut syy treenata noita "hankalia" sävellajejakin.
 
Kyllähän ihan alkuperäisistä 50-luvun rokkibiiseistä aika monikin meni Bb:stä, Eb:stä ja F:stä. Silloin olivatkin soolosoittimina kitaran sijasta piano ja puhaltimet. Siitä sitten pikkuhiljaa siirryttiin tuohon kitarasävellajien hegemoniaan.

Eiks torvien kanssa kuulu jammailla Bb:stä!...
 
Riippuu soittajasta.
 
Tosin venttiilirajoitteisilla puhaltimilla muut kuin vapaat äänet soivat aina jokin verran epävireessä. Se on sit ukosta kiinni, kuinka hyvin saapi turvalla passattua virettä paikalleen.
 
Kitarakekkuleillehan voi tosin aina ehdottaa vaikka soivaa C#- tai G# duuria.

Riippuu soittajasta.
 
Tosin venttiilirajoitteisilla puhaltimilla muut kuin vapaat äänet soivat aina jokin verran epävireessä. Se on sit ukosta kiinni, kuinka hyvin saapi turvalla passattua virettä paikalleen.
 
Kitarakekkuleillehan voi tosin aina ehdottaa vaikka soivaa C#- tai G# duuria.
 
Ab-molli on kova sana. Kiippareilla maailman helpoimmat sormitukset. Miksei Ces-duurikin.