Itse olen soittanut kohta vuoden verran ja aloitin itse harjoittelemaan rämpyttämällä jotain helppoja kappaleita. Nyt olen käymässä läpi Bruce Buckinghamin tekemää kitaraopasta. Siinä kerrotaan tärkeimmät soinnut, asteikot, rytmit ja teorian perusteet akustisen ja sähkökitaran soitossa. Kirjan mukana tulee myös harjoitus levy. Kirjasta on ainakin mulle ollut paljon apua. Kirja maksoi 24 euroa. |
Itse opettelin ekana Nirvanan Come as You are ja toisena Deep Purplen Smoke on the Water. sitten en enempää jaksanutkaan opetella, ja aloin tehdä omia biisejä. Mutta sanoisin, että kannattaa alkuun opetella muutama perussointu ja pari asteikkoa ja kokeilla alkuun joitain helpohkoja kappaleita. Ja siitä sitten pikkuhiljaa ja rauhallisesti. Hiljaa hyvä tulee. |
Nyt kun aloin tässä 20 vuotta kitaraa soittaneena miettimään, mikähän olisi ensimmäinen biisi jonka opin soittamaan, voin sanoa; ei mikään. En osaa soittaa yhtään kenenkään muun tekemää kappaletta kokonaan. No okei, muutaman Black Sabbathin kappaleen ilman sooloja. Ja Iggy Poppin Passenger. Jo alusta asti orientoiduin omien kappaleiden tekemiseen. Ja soinnut opin vasta muutaman vuoden riffiteltyäni vitossoinnuilla. Ja nuotit vasta myöhemmin. Alkuun nuotit tuntuivat tosi vaikeilta, mutta se johtui vain yksinopiskelusta. Kun pääsin musiikkiopistoon ja opettaja opetti, niin mieleni salaman lailla kirkastui kyseisenkin asian suhteen. Ymmärrän että nuotit eivät välttämättä motivoi (rock)kitaristia, kun on keksitty myös tabit. Mutta kyllä itse nykyään suosin mieluummin nuotteja. Mutta koska nuotteja ei yksinkertaisesti kaikkiin biiseihin ole edes tehty, niin tabit on hyvä vaihtoehto. Toki korvakuuloa kannattaa treenata, mutta siinä on se riski, että oppii väärin. Itse en ainakaan ole oppinut yhtä ainutta biisiä korvakuulolta. Lukuunottamatta jotain Ukko-Nooaa tai Tonttu-ukot hyppikää tms. Lord of the strings: Opettele Paranoid. Mä en osaa sitä vieläkään, vaikka olen soittanut jo 20 vuotta. |