staropramen: No juu, jos vimosen päälle haluat puhdasta sointia ja tiedät että soittelet enemmänkin ko. vireellä, niin ehkä siten kannattataa intonaatiokin säätää. Ite kun häröilen välillä droppi-D:ssä, välillä E:ssä ja jotain muutakin niin en hirveesti välitä. Eikä se intonaatio niin hirveesti heitäkkään. Enemmänkin intonaatioon vaikutti aikoinaan kielimerkin ja -paksuuden vaihto. Ääh. liian halpaa vaan säädellä kitaraa eri vireisiin. Pitää ostaa aina uus kitara kun tarvii enempi vedellä toisessa vireessä. (ja hymiöt perään) |
randy: Niin. Kaikki ei soita heviä :) Minua vähän potuttaa tämä, että matala vire yhdistetään aina ''heviin''. Monet metallibändit soittaa perus E-vireessä ja esim. ''drop D''-virettä käytetään paljon klassisella(kin) puolella. Vaan oli mulla ihan oikeaakin askaa. Keksin nimittäin äsken ihan oman virityksen kitaraan puolivahingossa: drop Eb. Eli viritys on matalimmasta kielestä alkaen Eb, Bb, Eb, Ab, C, F. Wörkkii hyvin ainakin 9-42 setillä. Tämä on hyvää treeniä mulle myös nyt, kun olen harkinnut paksumpaan kielisettiin siirtymistä E-vireen kera. Voi totutella jäykempään tatsiin. Ja jos ei sitten tunnukaan hyvältä pidemmän päälle, niin ei tarvitse tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä. |