Aloittelijat ›

Ekan kitaran ostin tossa männä pääsiäisenä. Starlit teräskielillä oleva akustinen jostain vuodelta miekka ja kivi.
 
Toka tuli viime viikolla ja on tommoinen halpis Squier Affinity Strato kopio.
 
Menee näillä taidoilla kivasti.

Eka kitara oli Eko Manta jolla soittelen vieläkin. Sitä on vähän vaikea vertailla muihin kitaroihin kun se on aika hrm.. omalaatuinen. Ihan hyvin on kuitenkin toiminut. Kielet ovat korkealla ja on todella raskas soittaa, mutta kun siihen tottuu niin ei mitään hätää. Vahvistin joutaisi kylläkin vaihtoon.

Ensimmäinen kitarani on Arian AC-6, parikymmentä vuotta vanha akustinen konsertti(?)kitara. On säilynyt hyvässä kunnossa aina näihin päiviin asti, ja sillä tulee soiteltua suht usein, vaikka sähkökitarankin omistan.^^
Soittamista aloittaessani kitara tuntui melko suurelta pienen tytön käteen, mutta harjoittelun kautta olen oppinut tuntemaan kitarani ja soitto luonnistuu.Monet ovat kehuneet,että sellaisia kitaroita ei enää nykyaikana saa mistään. :)

Viime helmikuussa ostin ekan kitarani, Tokain Les Paul jossa tällä hetkellä 11 kielet. Erittäin loistava ostos ollut, siitä kiitokset Malminrinteen Musamaailman myyjälle joka suositteli ko. peliä. En nimittäin ollut koskaan aiemmin soittanut kitaraa joten en niistä mitään tiennytkään. Muutamat kaverit jotka osaavat ihan oikeasti soittaa ovat kehuneet erittäin hyväksi peliksi.
Kesäkuussa hankin sitten vielä akustisen Alvarezin AD-70S-N.

Ensimäinen ja ainoa (ja viimeinen?) kitarani on äidiltä periytynyt akustinen jonkun suomalaisen puuntyöstämön valmistama Helena.

Näyttää muutaman kouraan ensimmäiseksi juuri Epiphone tarttuneen. Itse hankin mallin G-400 joskus kolme vuotta sitten, kun päätin siirtyä klasarista sähkikseen. Hintaansa nähden (3000 mk) se oli ihan kelpo peli. Myin sen pois tuossa kuukausi sitten. Virittimet siinä eivät koskaan toimineet kunnolla ja satula oli harvinaisen surkea. Kaulan tuntuma taasen miellytti kovastikin, mutta otelaudan upotukset näyttivät todella törkeiltä. Että sellasta.

Elikäs ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa sähkikseni (joku nylon-akustine tuossa on myös) ompi Ibanez GRX70. Olen ollut kitaraan erinomasien tyytyväinen, varsinkin soitettuani muilla halpisluokan kitaroilla kuten squierin stratoilla yms :) Kaula on mielestäni todella hyvä soittaa moniin muihin halpoihin verrattuna . Jos jotain muuttaisin niin joko kiinteä talla tai floikka ennemmin kun tuommonen, tosin vireen pitää kyllä ja bendailut kestää, kampea kun en käyttele. Kielet tällä hetkellä kympit ernie ball heavy bottomit eli siis puolet kymppejä ja puolet yhtätoista. Tuli kyllä soundiin noilla hieman enemmän munaa kun vaikona taisi olla ysit tai peräti kasit :) Mikkeihin olen ihan tyytyväinen, kun en tiedä paremmasta. Tuohon kitaraan en viitsi alkaa ainakaan tässä rahatilassa ostelemaan mitään dimarzioita kun taitaisi skeban arvo lähes tuplaantua :D Mut hyvä eka kitara, jos hyvin käy niin tuskin sentään viiminen, mutta uusi styrkkari ois kai seuraava hankinta.

Eka kitarani oli Segovia akustinen. Ihan hyvä peruspeli, jolla pääsi kivasti alkuun. Oli vaan vähän turhan iso neljäsluokkalaiselle aikoinaan.
 
Itse ostin ekaksi sähkikseksi tosi hyvän Charvelin käytettynä. Ihan hyvä, etten ihan mitään ritsaa mennyt hankkimaan, tuskin olisin jaksanut kovin kauaa soittamisesta innostua. Vähän harmittaa, että aikoinaan möin sen muiden hankintojen alta pois. Oli oiva hevipeli (ruma kasariväritys tosin, turkoosi nääs).

Epiphonen strato-kopio, vanhempaa mallia (uudempaan tuli erilainen lapa), sunburst-värisenä ja kolmella yksikelaisella. Suoraan sanottuna aivan järkyttävä ritsa, hyi olkoon, vieläkin puistattaa... ainoa hyvä puoli oli se, ettei se maksanut paljon ja ettei sitä enää valmisteta. Vaikea soitettava, vireen pysymisestä ei mitään tietoakaan ja muutenkin erilaisia hurinoita ja pörinöitä... vaihdoin pois ja ostin tilalle nykyisen Jackson PS2:n mikä onkin palvellut huomattavasti paremmin ja luotettavammin. Vaihtuu ensi kuussa taas uuteen...

Arian strato. Hirveä vehe. Vire ei pysyny yhtään, ja kaulassa oli kiinnostava ominaisuus, se näet bendatessa piti muhkean NAKS äänen. Nykyiseen les paul kopioon olen varsin tyytyväinen(merkki on stagg) ja se kuulostaa mielestäni enemmän aidolta les palta kuin esim. epin vastaavat lelut.

Yamaha EG-112, vieläkin ainoa sähkökitarani, mutta uutta olen hankkimassa...
 
Huonoa:
 
pehmeät metalliosat, tallasta kammen kierteet kuluneet
 
mikkivalitsin (ei oikein pelitä)
 
alkuperäinen humppari (kiertoherkkä, mikrofoninen)
 
Hyvää:
 
vaikka tämä onkin indonesiassa kyhätty halpiskeppi, soi tämä silti pelkästään akustisenakin erittäin kivasti
 
alkuperäiset yksikelaiset mikit saundiltaan suht hyvät
 
pysyy vireessä
 
hyvä soittaa

Eka kitara on käytössä vieläkin... :)
 
Vuonna -99 hankin Ibanez Stagestarin, ja eipä oo vielä vaihtunut. Tykkään soittaa sillä, istuu hyvin käteen.
 
Nyt oon hankkimassa uutta jouluksi, varmaankin Washburnin WI 64:n tai Cortin..
 
EDIT: Ja niin, eka akustinen on Landola vuodelta -65 ja eka elektroakustinen Tensonin keppi. Molemmat hjuvia..

Arian strato kopsulla tuli soiteltua n. 1.5 vuotta ja olihan se ihan kelpo peli aloittelijalle. Mutta uuden kitaran oston jälkeen en ole enää kajonnut vanhaan pitkällä tikullakaan. Pitäis varmaan myydä se tosta nurkasta pölyttymästä.

Olen soitellut akustista enemmän tai vähemmän ahkerasti vuonna -79 hankitulla nailoni-landolalla.Sitä ennen velipojan joskus 60-luvulla tilaamalla postimyyntikitaralla, d-kieli puuttui, kaula kiero ja koppa halki...
V. 87 ostin metalli-Landolan, tai oikeastaan vaihdoin vuotta ennemmin ostamani Casio-urut siihen.
 
40 vuotta tuli mittariin viime vuonna. Vaimo oli kerännyt itseltään ja sukulaisilta rahat, ja lahjoitti pahvisen lahjakortin johonkin musiikkiliikeeseen.Hän oli ilmeisesti jo kyllästynyt ainaiseen huokailuuni Soundin ja IntoLuthmannin lehtien parissa. ( Hieno idea:olin täysin yllätetty. Odotin uutta ruohonleikkuria tai muuta hyödyllistä)
 
Muutamalla sadalla eurolla saikin Squerin Strato-kopion ja 15W pakettivahvarin. Siitä aukesi taivas.........Ilmeisesti nuo stratomallit ovat helpoimpia aloittelijoille, ainakin minä olen ollut tyytyväinen hinta/laatu suhteeseen. Jos kamat maksaa yhteensä n. 300e, ei vaatimuksetkaan saa olla kovin suuret.
Vitutti vaan tosi raskaasti, kun en ollut älynnyt itse ostaa sähkistä jo 20v sitten,mutta kun en mielestäni ollut tarpeeksi hyvä soittamaan.Mitä väliä sillä sitten oikeasti olikaan!
 
Nyt on ruvennut vähän rasittamaan tuon perusvahvarin muovinen, ohut soundi. Hommasin jo muuan kuukausi sitten oranssin Bossin turbo-Distortion palikan.Eli tämä loputon kilpavarustelu on jo alkanut.Jostain pitöäisi saada kaikua....
 
Tunnesyistä en koskaan luovu tuosta ekasta Squierista. Voi olla että kohta katselen vähän tymäkämpää vahvistinta ym. roinaa, ja ehkä jotain käytettyä laatukitaraa myöhemmin.
Ja kestäähän se eka kitara isältä pojalle, tai tytölle.
10v poikani ei vielä ole ollut pahemmin kiinnostunut asiasta, vähän vanhempi tyttö on jo kyllä ajoittain yrittänyt ekalla landolallani jotain säveliä soittaa
Jospa pojan saisi innostumaan rummuista, niin olisi hyvä syy hankkia sellaiset, sais siinä sivussa itsekin vähän kolistella...
 
Neuvo: Ostakaa se saakelin sähkökitara heti kun vaan vähänkin siltä tuntuu, jos vaan on mahdollisuus. Jos kyllästyy, niin kyllä niistä laitteista eroon pääsee. Mutta luulen että vauhtiin päästyänne musa vie menessään.

Eka oli vm. noin -94 Ibanez, malli taisi olla rx 150, H-S-H -mikityksellä. Muistoja kitarasta: kaula oli v -mäinen, siis profiililtaan, musta-valko väri, talla ei kestänyt kampeilua vireessä, Mikkit suht' tehottomat ja tunkkaiset ja kohtuullisen korkea action. Sillä soitin n. 4 vuotta, sittemmin hommasin nykyiseni, Iban s540 ltd:n

Eka kitara oli oikeasti joku nylon akustinen, mutta eka sähkökitara -eli pääsoittimeni- oli ja on Harley Bentonin lespa kopio joka pilaa kitaran maineen soittimena. Muuten ihan jees.

Eka ja käytössä oleva keppi on Ibanezin Gio(=synonyymi halpikselle:) RG. Sellanen piti kesällä hankkia, kun kitarakuume lopulta rysähti täydellä voimallaan. Enkä ikuisena vastarannan kiiskenä sellasta vakio Yamaha/Squier/ekaskittastratokopioo voinu tietenkää hommata. :D
 
Joten siistin näkönen ja Ibanez -merkkinen (koska Satrianillakin on Iba.. :D) kitara hakuun ja tuo löyty. Hintaa oli 220 juuroa, ja ei muuta kuin kokeilematta tilaukseen, tottakai. :P
 
Ei se silti niin kauhean huonokaan ole. Vire pysyy melko hyvin, jos ei kampea revittele. Tallablokkauksen ja mikkienvaihdon kun vielä viitsisi.. Action on tosin aika korkea ja kaikki pahat puheet PSND-mikeistä eivät todellakaan ole yhtään liioiteltuja. Kaula on todella ohut, ei sovi ihan kympillä minun näppeihin, mutta laadukas ja "nopea" kylläkin, kiillotettu ja "bindattu"(en tiedä oikeaa suomenkielistä vastinetta) otelauta. Kokonaisuudessa hakkaa kyllä täysin ainakin Epin halpis-lankkulespan, sellaista kun kokeilin.

ekä kitara (vieläki käytösä) ostettii joskus viime vuojen puolella. se on semmonen Slammer Hamer stratokopio ja hintaansa(250e) nähen ihan hyvä keppi. rahaa säästän les pauliin tai randy rhoadsiin tai exploreriin.

Soitan ensimmäisellä kitarallani vielä tänä pänä. Ei se olekkaan ollu miulla kun jonkun vuoden verran... Ibanez RG321. Junttimalli, halpa.Koska varaa ei hirveästi ollu, päädyin tähän kun halvalla sain...
 
Kelpo vehje suunnilleen kaikkeen soittamiseen. Niin rankempaan, rockiin, bluesiin kuin rautalankaan. Hyvin yleismallin kyntöaura, jossa kuitenkin on teennäinen ripaus "rankkuutta"... Kaula on kuin tehty minulle. Wizard II oli minulle (siis silloin kun aloitin soittamisen) tarpeeksi ohut. Nyttemin on sitten sormet vetreytyny. Soundit on kohdallaan. Alkuperäiset mikit pelittää erittäin hyvin. Hyvin pysyy vireessä (yllättävän hyvin) ja soi noinkin halvaksi kitaraksi uskomattoman hyvin akustisena... Miinuksena on, että kammelle ei paikkaa... Todennäköisesti sitten kun saan rahaa kerättyä ja ostan uuden vehkeen, saan ihan hyvät rahat tästä. Siihen asti tämä kyllä riittää aivan mainiosti...
 
E: Lisäsin kehuja...