Aloittelijat ›

Oon ite ihan samassa tilanteessa. Suosittelen tekemään niinkuin aion itsekin tehdä: hommaa yksikelaisen kokoiset humpparit(tai yksi jos pelkkä tallahumppari riittää). Esim. Kent Armstrongilla on noita yksikelaisen kokoisia, hinta about 40 euroa.
 
Sitten ostat jonkun hyvän säröpedaalin.
 
Näillä eväillä saat munakasta soundia kotisoittoon. Enjoy:)
 
Jahas.. no kiitoksia vinkeistä mutta selvennätkö vielä miks suosittelet tommosta jos ite oot kerran saman tilanteen edessä etkä oo vielä ehtiny koittaa, vai ootko?
 
Ja selvennäs vielä mimmoset kamat sulla on ja kuka noita on sulle suositellu ellet oo sitte ite iha kokeilemal päätyny toho.

Jahas.. no kiitoksia vinkeistä mutta selvennätkö vielä miks suosittelet tommosta jos ite oot kerran saman tilanteen edessä etkä oo vielä ehtiny koittaa, vai ootko?
 
Ja selvennäs vielä mimmoset kamat sulla on ja kuka noita on sulle suositellu ellet oo sitte ite iha kokeilemal päätyny toho.
 
Oon kokeillut kavereitten vermeitä eikä oo ite vielä tullut ostettua. Aion ostaa. Mulla on 15 w trankkuvahvistin ja Squier, ihan niinq sullakin:)

Jahas.. no kiitoksia vinkeistä mutta selvennätkö vielä miks suosittelet tommosta jos ite oot kerran saman tilanteen edessä etkä oo vielä ehtiny koittaa, vai ootko?
 
Ja selvennäs vielä mimmoset kamat sulla on ja kuka noita on sulle suositellu ellet oo sitte ite iha kokeilemal päätyny toho.
 
Mä kyllä suosittelisin ostamaan vaan jonkun säröpedaalin, esim. Ibanezin Smash-Boxin ja aloitella sillä. Näin tein itsekin aikanaan. Oon ottanu sen kannan jo alusta lähtien etten yritä pikkuhiljaa parannella kaikkia kamoja vaan ostan kerralla hyvää, ja ostan sitten muut jutut kun on taas rahaa..
 
Eli siis ihan ekana ostin hyvän skeban (vanhaa rahaa 5000mk), mut huonon vahvistimen (vanhaa rahaa 500mk). Sen jälkeen ostin hyvän säröpedaalin (ja muita efektejä tullu kanssa hankittua) ja nyt on edessä vihdoin se hyvän vahvarin hankkiminen.

Oon kokeillut kavereitten vermeitä eikä oo ite vielä tullut ostettua. Aion ostaa. Mulla on 15 w trankkuvahvistin ja Squier, ihan niinq sullakin:)
 
Mut onks kaverit sit hommannu niitte squiereihi humpparit tms jos tiiät että niitten vaihto kannattaa?
 
Mä kyllä suosittelisin ostamaan vaan jonkun säröpedaalin, esim. Ibanezin Smash-Boxin ja aloitella sillä. Näin tein itsekin aikanaan. Oon ottanu sen kannan jo alusta lähtien etten yritä pikkuhiljaa parannella kaikkia kamoja vaan ostan kerralla hyvää, ja ostan sitten muut jutut kun on taas rahaa..
 
Eli siis ihan ekana ostin hyvän skeban (vanhaa rahaa 5000mk), mut huonon vahvistimen (vanhaa rahaa 500mk). Sen jälkeen ostin hyvän säröpedaalin (ja muita efektejä tullu kanssa hankittua) ja nyt on edessä vihdoin se hyvän vahvarin hankkiminen.
 
Juuh, aattelin iteki et joku pedaali ois kiva ja mielellään semmonen mikä kuulostas sit kivalt myöhemmäski vaihees paremmal kitaral.
 
Tosta smash-boxista en oo kyl kuullu pahemmi mitää, lähinnä jääny tämmöset nimet mielee tunnettuina pedaaleina: SD-1, DS-1, Big Muff, ööh.. sit oli jotai Metal-alkavii tms :)
Jotkut kehunu tota Yerasovin Grungee vai mikä lienee mut toiset taas sanonu iha kauheeks.. En tie voiks tästkää alottaa mitää keskusteluu ku kaikki eri mieltä. Pitäs vissii iha ite kokeilla.
 
Mut voisko joku sanoo riippuuks toi kuin paljo kitarast / vahvarist mikä pedaali kuulostaa hyvält vai onks se iha korvast kii mikä kuulostaa hyvält? :)

Kyllähän keppi ja vahvari varmaan jotain vaikuttaa, mutta en kyllä usko että vahvarin spekseistä voi mitenkään päätellä etukäteen miltä joku pedaali tulee kuulostamaan. Eli testaamaan vaan, vaikka kuinka näyttäis paperilla hienolta, niin oma korvahan se lopulta kertoo että mikä saundaa hyvältä.

Mut onks kaverit sit hommannu niitte squiereihi humpparit tms jos tiiät että niitten vaihto kannattaa?
 
Nimenomaan! Squierista saa vitun kovan hevikepin kun panee tallaan humpparin.

Kuinkas paljon sähkökitaran merkki/malli/tyyppi vaikuttaa ääneen jos äänitetään soittoa särön kera niin että vain vahvarista tulevat äänet kuuluu äänityksessä?
 
Se on suht selvää et humpparit o parempii esim hevin soittoon mut entäs noin niinku muuten?
 
Välillä tuntuu, että Aloittelijat-palstan nimi ei juonnu kysyjistä, vaan vastaajista.
:-(
 
Sulla oli siis Squierin strato ja Valvestate 15? No hyvä, lähdetään siitä. Halusit saada hyvän metallisärön? Olet oikealla tiellä, ja itse asiassa sun pitäis se saada ihan noilla kamoilla mitään muuttamattakin.
 
Humbuckerin ja yksikelaisen mikrofonin ero ei oo siinä, että toinen olisi parempi ja toinen huonompi. Humbuckerissa on parempi häiriönpoisto ja tasaisempi sointi, mikä on periaatteessa hyvä, jos soitat kovin epätasaisesti. Yksikelaiset mikit toimivat silti särön kanssa vallan hyvin, eivätkä oo yhtään "huonompia" - päin vastoin. (Huonot mikit kyllä ovat huonoja tyypistä riippumatta, mutta niin huonoja eivät Squier-mikit ole.)
 
Jos Valvestatesi särökanava ei tuota mielestäsi hyvää säröä, on ensimmäinen asia ostoslistalla joku sinulle mieluinen säröpoljin. Säröpolkimia on periaatteessa kahta tyyppiä; niitä, jotka luovat särön itsessään (Distortion, erilaiset metal-pedaalit) ja niitä, jotka yliohjaavat vahvistimen sisääntuloa ja vain "boostaavat" vahvistimen omaa säröä (Overdrivet, Boosterit). Valvestatesi kanssa suosittelen keskittymään Distortion-nimisiin pedaaleihin - vahvistimesi särökanavasta olet jo kuullut mitä yliohjaaminen tuo tullessaan, ja se ei ole ilmeisesti ollut se mitä haet.
 
Metal-nimiset pedaalit ovat ikäänkuin hi-tech -versioita distortioneista, ja niiden kanssa säätäminen on tarkempaa hommaa. Valinnanvaraa on ehkä liikaakin, ja koska ne pyrkivät luomaan koko särön itsessään kaikkine mausteineen, ne ovat yllättävän kriittisiä sille, että vahvistimesta pitää saada hyvä _puhdas_ soundi. Distortionit eivät ole yhtä tarkkoja, mikä mun mielestäni on vain hyvä - niissä on sisällä pieni operaatiovahvistin, ja toinen vahvistuspiiri joka yliohjaa sitä, eivätkä ne yritäkään laittaa kirsikoita kermakakun päälle. Molempia edellämainittuja käytetään vahvistimen _puhtaan_ kanavan kanssa.
 
Kannattaa myös satsata pariin hyvää kitaranpiuhaan. Säröjen kanssa pelatessa hyvä piuha on ensiarvoisen tärkeä asia. LifeLinet ja Excaliburit ym. ovat kyllä vähän tavallista kalliimpia, mutta on soundikin parempi. Halpa tarvikepiuha syö säröstä voimaa ja vaimentaa kitaran lähtötasoa sekä diskantteja.
 
Sitten opettelet soittamaan sopivalla tavalla. Vitossointujen merkitystä särösoitossa ei voi liioitella; jokainen ylimääräinen ääni soinnussa tuo lisää kerrannaisia ja levittää ääntä mikä säröillä tarkoittaa = suttua; tiukka komppaaminen hoidetaan hakkaamalla tarkasti kahta kieltä kerrallaan, soinnun perusääntä ja kvinttiä (esim A5 = A+E).
 
Sitten aikaa myöten, kun soundisi on "melkein mutta ei ihan" voit alkaa harkita kamojen päivittämistä - tässä tapauksessa Valvestatesi vaihtamista parempaan, ja mahdollisesti kitarasi tallanpuoleisen mikin vaihtamista. Mutta se aika ei oo vielä. Soita nyt vain ensin, kyllä se sieltä lähtee.
 
Onnea matkaan.

Välillä tuntuu, että Aloittelijat-palstan nimi ei juonnu kysyjistä, vaan vastaajista.
:-(

Tämä on surullisen totta kyllä. Laitoit niin hyvän vastauksen tähän, että sen vois aika moneen threadiin laittaa suoraan vastaukseksi. Myös
Kitarakamat-palstalla. Hienoa tekstiä.

Tosta smash-boxista en oo kyl kuullu pahemmi mitää, lähinnä jääny tämmöset nimet mielee tunnettuina pedaaleina: SD-1, DS-1, Big Muff, ööh.. sit oli jotai Metal-alkavii tms :)
 
Pedaalien "hyvyys" on makuasia. Itellä on toi SD-1, ja hyvä peli se on, varsinkin putkivahvistimen kanssa. Saan mukavat kevytrosot ja rokkisaundit, mutta ei tolla pahemmin heviä soiteta. Vartin päästä saan DS ykkösen siitä pikkasen kommenttia myöhemmin. Mutta käyppä testaamassa liikkessä nyt ainakin Bossia, Digitechiä, ja Ibanezia, ja valitse se jolla sait kivoimmat saundit. Ja se armstrongin railsi tallaan, suosittelen jos heviä soitat.

Noniin, nyt on DS-1 kotona, ja pikasen testauksen jälkeen voin suositella sitä kaikille. Sopii mielestäni kaikkeen rokkipopista heviin. mielestäni huomattavasti monipuolisempi pedaali kuin SD-1, kysykää vapaasti.

Nimenomaan! Squierista saa vitun kovan hevikepin kun panee tallaan humpparin.
 
Onnistuiskohan saada ääninäytettä siitä sun kaverin tallahumpparista sekä keskimmäisestä ykskelasesta jos sillä on ykskelaset siinä keskellä?
 
Osaakos joku sanoa eroa tämmösten halpojen 40e humpparien tasosta verrattuna tommosiin 100e humppareihin mitkä menee ykskelasten paikalle?
 
Kiitokset Kivelle pitkästä ja selkeästä kommentista :)
 
Kyllähän tää särö menettelee mut ois kyl kiva saada vähä jykevämpää soundia. Ehkäpä bassoa lisää tms ku sitäkää ei tuu tarpeeks vaik nuppi yhessätoista vahvaris. Onks paksummil kielil muuta vaikutust ku et soi pitempään jos kuitenki pitää E-vireen?
 
Et maininnu mitään kitaroista. Kuinka paljon noi puulajit vaikuttaa niinku tuolla eräät siitä puhu? Jos vaikka hommaan jonku Jacksonin hevikepin ni onks soundillisesti paljonki eroo tämmöseen stratoon?
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=50531&o=20
 
Tos threadis o jotai klippei mitkä kuulostaa iha kivalt, esim toi first mix down ja warp1. Jos siitä vaikka lähetää :)
En oo onnistunu tol Guitar Suitel saamaa lähellekää tommost ääntä jos se noist säädöist sit o kiinni mut jotenki ei käy mun järkeen et stratol vois ees saada tommost ääntä.
 
Mutta joo.. kait sitä pitäs opetella aluks soittaa :)

Osaakos joku sanoa eroa tämmösten halpojen 40e humpparien tasosta verrattuna tommosiin 100e humppareihin mitkä menee ykskelasten paikalle?
 
Huonon ja 'ihan hyvän' mikin välillä on paljon suurempi ero kuin 'ihan hyvän' ja loistavan. Sun kitaran mikit on nyt luokkaa 'ihan hyvä', älä vaihda huonompaan.
 
Jos tuossa sun sarjassasi pysytellään, niin Kent Armstrong tekee huomattavan hyviä ja halpoja mikkejä. Millbrook Helsingissä lienee maahantuoja. Niillä ei oo Seymour-Duncanin tai DiMarzion kuuluisaa nimeä, mutta "oikeat" soittajat ovat niihin ihan tyytyväisiä. Hinta/hyötysuhde on kohdallaan.
 
Kyllähän tää särö menettelee mut ois kyl kiva saada vähä jykevämpää soundia. Ehkäpä bassoa lisää tms ku sitäkää ei tuu tarpeeks vaik nuppi yhessätoista vahvaris. Onks paksummil kielil muuta vaikutust ku et soi pitempään jos kuitenki pitää E-vireen?
 
Paksummat kielet soivat paremmin, jämäkämmin. Ei tuu turhia häröääniä, ja vire pysyy paremmin.
 
No tuo bassotoisto on kyllä 15-wattisen takaa-avoimen combon kanssa aina ongelma. Huomaat bassotoiston paranevan, jos kaadat vahvistimen selälleen lattialle - sitä on umpikaappi. Tuossa vain on luultavasti (VS15 ei oo mulle kovin tuttu) tuuletus hoidettu takapaneelin kautta, joten kannattaa miettiä kahteen kertaan ennen kuin takaseinää alkaa tukkia. Ilmakierto ei saa katketa. Melkein suosittelisin jotain vanhaa yksielementtistä umpikaiutinta "lisäkaapiksi".
 
Bändisoitossahan botnen puuttuminen ei oo ollenkaan samanlainen ongelma kuin yksin soitellessa. Bändissä kitaristin pitääkin jättää alas tilaa, että rummut ja basso kuulostavat hyviltä. Yksinään tietysti toivoo, että siitä kitarasta lähtis yhtä laaja soundi kuin kokonaisesta orkesterista, ja sitä silmälläpitäen on esimerkiksi useimpien multiefektien presetit (tehdasasetukset) säädetty - hurmaamaan kaupassa laitetta yksin kokeileva. Bändikäytössä kaikki presetit menevät yleensä heti uusiksi.
 
Et maininnu mitään kitaroista. Kuinka paljon noi puulajit vaikuttaa niinku tuolla eräät siitä puhu? Jos vaikka hommaan jonku Jacksonin hevikepin ni onks soundillisesti paljonki eroo tämmöseen stratoon?
 
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta Jacksonin hevikepit ovat straton lähisukulaisia, kun oikein tarkkaan katsotaan. Erona on hevikitaroiden litteämpi kaulan profiili, joka on joillekin hyvä ja toisille paha. Stratoissakin on erilaisia profiileja, ja aikaa myöten opit piankin erottamaan, millainen sun kädellesi luontevimmalta tuntuu. Toinen iso ero on kelluva kampi; Floyd Rose vaimentaa paljon enemmän puun sointia kuin Straton vintage-talla.
 
Soundi taas... no, Jackson-soittajat vaihtavat yleensä mikit heti kättelyssä. Niissä kun usein on Floyd Rose, niin mikinvaihto on vielä isompi muutos kuin stratossa. Kyllä kaikissa kitaroissa puulaji kuuluu jonkin verran, kaikkein selvimmin tietysti otelaudan puu. Vaalea vaahteraotelauta on napakka ja terävä, kosketus erottuu ja syttyy nopeasti, sustain on lyhyempi; ruusupuuotelauta syttyy hitaammin, pehmeämmin ja soi pidempään, viipyillen. Kitaran body taas... suosittelen että opettelet koputtamaan näkemiäsi kitaroita varovasti rystysillä, ja kuuntelemaan puun sointia. Se kertoo paljon siitä, millaista niillä tulee olemaan soittaa.
 
Jos taas kysyt multa neuvoa, pitääkö strato vai vaihtaa johonkin Jackson Dinkyyn, sanon ehdottomasti: pidä strato. Strato on palkitseva kitara erityisesti silloin kun pitää treenata paljon, koska kuten kaikki Fenderit, se kuulostaa hyvältä myös ilman sähköä. Esimerkiksi Gibson Les Paul ei kuulosta yhtään miltään ilman vahvistinta.
 
Auttoiko?

Auttoiko?
 
Juu autto, ja paljon :)
 
Toi oliki iha uutta tietoo mulle et otelaudan puuki vaikuttaa sointiin. En oo ennen kenenkää nähny puhuvan siitä.
 
Jäi kyl viel vähän vaivaamaan toi et usein hevikepeis on humpparit ja oikeestaa kaikki heviukot soittaa humppareil paitsi herrat (kuten ynkkä) jotka lähinnä soittaa yhtä säveltä kerralla. Kai niistäkin jotain hyötyä jossain tilanteessa on jos niillekin löytyy markkinarako.

Jengi puhu tossa että sähkiksen soundissa on niinku paljonkin eroja jos se on tehty eri puusta. Jos ei tiedä mikä kitara on kyseessä ku levyltä kuuntelee, ni aika vaikee uskoo et joku sanoo mistä puusta se kitara on tehty. Tai jos kahessa stratossa on samat mikit .. toinen on vaa eri puuta, ni et sen eron muka kuulis selvästikki.
En oo tosin mikään musiikki alan ammattilainen, mut kuhan rupesin mietiskelee :)

Kai niistäkin jotain hyötyä jossain tilanteessa on jos niillekin löytyy markkinarako.
 
On toki. Pienempi hurina, tasaisempi sointi, "kompressoidumpi" ääni. Noi on kaikki hyviä ominaisuuksia sitten kun mennään lavoille, mutta ei ne sinänsä tee kitarasta parempaa tai huonompaa. Ja studiossa monet sellaiset soittajat, jotka keikalla käyttävät ehdottomasti humbucker-mikein varustettuja kitaroita soittavatkin yksikelaisilla, koska niissä on enemmän "luonnetta" ...ja studiossa on mahdollisuus kääntyillä ja etsiä sitä asentoa missä kamat hurisevat vähiten.
 
Noin siis suuressa maailmassa, missä studioon viedään 64 kitaraa joista saa valita:-)
 
Eli voit aivan hyvin katsella sitä HotRailsia tai li'l59:iä tai niiden Kent Armstrong -vastineita (yksikelaisen kokoisia humbuckereita) siihen kitaraasi kohtakin. Se soitettavuus ei mikeistä muutu, eikä soundikaan niin olennaisesti parane, että kiire olisi. Jonkun verran, ehkä, mutta se on toinen asia kuinka vahvistimesi sen sitten toistaa...

Jengi puhu tossa että sähkiksen soundissa on niinku paljonkin eroja jos se on tehty eri puusta. Jos ei tiedä mikä kitara on kyseessä ku levyltä kuuntelee, ni aika vaikee uskoo et joku sanoo mistä puusta se kitara on tehty.
 
No, jos noita puulajeja on tottunut katsomaan ja kuuntelemaan, kyllä niissä eron kuulee. Mä en oo henk koht paneutunut noihin puihin (hyvä kitara on hyvä kitara, vaikka se olis sinitarraa, ja huono saa olla vaikka suosaarnea eikä se kiinnosta mua) mutta soitinrakentaja-kaverini kertovat mulle juurta jaksaen joka puulajin ominaisuuksista.
 
On tuossa sellainen järki, että mulla oli aikoinaan erittäin harvinainen vaahteratele vaahterakaulalla, painava kuin synti ja varmasti maailman kirkkain kitara, sen kyllä erotti toisesta, muuten prikulleen samanlaisesta ja samannäköisestä poppelitelestä miten päin vain. Poppelitele oli sen rinnalla kuin olis ollut tulpat korvissa (mikä kokonaissoundia ajatellen oli ehkä hyväkin).
 
Samoin mulla oli pähkinäpuinen öljyvahattu Precision-basso, ja se erosi vakiopresarista suunnilleen niinkuin se olisi ollut aktiivibasso. Tosin siinä soundiin vaikutti myös messinkipronssista jyrsitty talla. Kaulat molemmissa presareissa olivat silti samat Fenderin vaahterakaulat, samoin mikit.
 
Mutta kyllä se selkein ero kumminkin on otelaudan puissa. Joka ikinen soinnun ottaminen ja otekäden liike kuulostaa erilaiselta. Runkopuissa vaikuttaa puulajin ohella todella paljon myös se, onko puuta sopivasti, liikaa vai liian vähän, se massa, ja tietysti se, miten kitara on routattu (mikkien ja potikoiden kolojen jyrsiminen).
 
Äh, kaikki vaikuttaa. Vaihdoin kerran teleen tallaa, ja se uusi tallalevy oli paljon huonompi kuin vanha - piti vaihtaa takaisin.

No itte tosiaan paha alkaa tohon mitään vastaan ku ei toi sävel korva nyt muutenkaa oo mistään parhaimmasta päästä. Joskus aikanaan vaa kirosin omaa kitaraa ku siitä ei lähe mitään kunnon soundeja ja ihmettelin että missä on vika. Sit ku tuli paikalle sellanen sälli joka osas tosiaan soittaa kitaraa, ni havahtui kyl tähän päivään, et osaavista käsistä se ääni tulee :) ei kai muuta ku treeniä vaa lisää.

kivi puhua taas enemmän kuin asiaa. :)
on se hyvä että aloittelija-palstallekkin viitsivät kokeneemmat ihmiset vastailla.
 
off-topic hieman mutta, itse kyllä ihmettelen kuinka tuon jacksonin rr-5:sen akustinen soundi on niin bassovoittoinen. vaikka on leppä-runkoinen, ja leppää aina sanotaan kirkas-sointiseksi? itse olen kyllä vertaillut tuota vain tuollaisen halpis B.C. richiin. joka on ties mitä puuta/lastulevyä, mutta siinä on vähintään 5 kertaa kirkkaampi soundi akustisena. Jaska kyllä vahvistimen kanssa kuullostaa ihan pirun hyvällle, mutta on edelleen erittäin bassovoittoinen soundi vaikka kuinka leikkaisi vahvistimesta bassoja, ja korostaisi keskiääniä ja diskantteja. No onneksi kuullostaa hyvältä, mutta hieman enemmän keskiääni voittoisaampaa ääntä kyllä haluaisin. Onko se leppä nyt kuitenkaan niin kirkas-soundista mitä väitetään?

Ja sähkömagneettinen mikrofonihan nimenomaan reagoi kitaran rungon värähtelyyn, koska runko on ferromagneettista ainetta.

Kyllä se luo, nimenomaan säröllä. Ei kitarasta itsestään mitään säröä tule.
 
Kylläpä muuten tulee. Semmonen tutkimus on tehty, jossa kitaristit arvioi erilaisten mikrofonien saundia ja insinöörit mittas niiden tuottamaa signaalia. Havaittiin, että harmoninen särö on yhteydessä siihen kuinka 'lämmin' ja 'musikaalinen' mikin saundi oli.