Aloittelijat ›

""Imago ja tuotemerkki näyttelevät suurta osaa hinnoittelussa.""
 
Joo, mut kukaan ei vielä ole huomioinut sitä seikkaa, että kalliimpi merkkikitara myös pitää arvonsa pitkään, jopa vuosikymmeniä. eli sillä parinsadan saunansytykkeellä ei ole parin vuoden ikäisenä muuta kuin tunnearvo, mutta merkkikeppi menee aina oikealla arvollaan kaupaksi.
 
huomatkaa myös, että saunan sytykkeestä ei saa panttilainaamossa penniäkään ! ;-D
 
köyhän ei kannata ostaa halpaa!

Joo, mut kukaan ei vielä ole huomioinut sitä seikkaa, että kalliimpi merkkikitara myös pitää arvonsa pitkään, jopa vuosikymmeniä. eli sillä parinsadan saunansytykkeellä ei ole parin vuoden ikäisenä muuta kuin tunnearvo, mutta merkkikeppi menee aina oikealla arvollaan kaupaksi.

 
Tottapa totta. Vaikkei ikinä myisikään, niin onpahan heikon itsetunnon omaavalla sentään se veruke, että "tuon arvo sen kuin nousee laukussa kun koreanvärkin hinta putosi kymmenesosaan kaupasta kannettaessa".
 
Laadusta en tiedä, mutta haluaisinpa nähdä nyt ostetun japsi-Tokain 25 vuoden päästä, onko yhtä timmissä kunnossa kuin tuo Gibsonini nyt. Ja haluan myös nähdä vm. 2003 Gibson Les Paulin 25 vuoden kuluttua, ihan vertailun vuoksi.

Laadusta en tiedä, mutta haluaisinpa nähdä nyt ostetun japsi-Tokain 25 vuoden päästä, onko yhtä timmissä kunnossa kuin tuo Gibsonini nyt.
 
Mitä luulet sen merkin siihen vaikuttavan? Puu on puuta ja se kärsii jos sitä huonosti pidetään, merkistä riippumatta.
 
Tokai tosin nyt on niin hyvä soitin että sillä haluaa soitella, ja sehän näkyy. Ja kyllä, tämä oli provo.

Mitä luulet sen merkin siihen vaikuttavan? Puu on puuta ja se kärsii jos sitä huonosti pidetään, merkistä riippumatta.
 
Tokai tosin nyt on niin hyvä soitin että sillä haluaa soitella, ja sehän näkyy. Ja kyllä, tämä oli provo.
 
Mietin vain, ja haluan nähdä. Ihan mielenkiinnosta. En ole montaa ei-merkkikitaraa nähnyt soittokunnossa 25 vuoden jälkeen. Toki budjettikeppivalikoima 70-luvun lopussa oli toista kuin nyt ja esim. silloiset Iban Artistit ovat kaikkea muuta kuin budjettikeppejä, mutta tahdon siis vain nähdä, päteekö tämä sääntö tulevaisuudessakin, kun nykyajan halpikset ovat parempia kuin silloiset.

Laadusta en tiedä, mutta haluaisinpa nähdä nyt ostetun japsi-Tokain 25 vuoden päästä, onko yhtä timmissä kunnossa kuin tuo Gibsonini nyt. Ja haluan myös nähdä vm. 2003 Gibson Les Paulin 25 vuoden kuluttua, ihan vertailun vuoksi.
 
En ole montaa ei-merkkikitaraa nähnyt soittokunnossa 25 vuoden jälkeen.
 
Tarkotat sitä japsitokaita minkä hinnalla saa 2 noita 79 gibson les paul customia? Sitä tokain '59 reissuee missä on abalonet ja brasilian ruusupuuotelauta? Ja AAAAAAAAAAAA Bookmatched loimukansi?
 
Kyllä ne halvemmatkin tokait kestää samanlailla siinä missä gibsonitkin. Syy miks jotkut halvat kitarat ei oo säilyny hyvin, on varmaan arvostus niitä kohtaan. Eli niitä on paiskottu ja vaikka mitä. Onhan '58 flying v:täkin käytetty joskus tuhkakuppeina suurinpiirtein ja nykyään kun arvo on noussu niin ne on keräilijöillä turvassa.
 
Kysynpä vaan mikä niissä tokaissa muka on semmosta mikä hajois ennen gibsonia. Ei varmasti mikään

En ole montaa ei-merkkikitaraa nähnyt soittokunnossa 25 vuoden jälkeen.
 
Niin. Kitarastahan se ei ole kiinni. Mutta varmaan arvoton romu saa yleisemmin kovempaa kyytiä.

Riittääkö 18 vuotta? Oma ykköskeppi (Aria) on nyt juuri sen ikäinen... Ja tuntuu vain paranevan vanhetessaan.

Riittääkö 18 vuotta? Oma ykköskeppi (Aria) on nyt juuri sen ikäinen... Ja tuntuu vain paranevan vanhetessaan.
 
Mun kolmos tai neloskeppi, kui vaan on tollanen Iba. Soi hemmetin hyvin ja pitää vireen ja noin. Mutta ollut silti aikanaan budjettiluokan kitara. Ikää yli 23vuotta, kunto lähes mint, mitä nyt gullitukset on vähän gulahtanu.
Guva: http://www.students.tut.fi/~luotone2/Iba_edesta.jpg

Toki budjettikeppivalikoima 70-luvun lopussa oli toista kuin nyt ja esim. silloiset Iban Artistit ovat kaikkea muuta kuin budjettikeppejä, mutta tahdon siis vain nähdä, päteekö tämä sääntö tulevaisuudessakin, kun nykyajan halpikset ovat parempia kuin silloiset.
 
Voi voi, koko termi "budjettikeppi" on nykyään jotain muuta kuin muinoin. Piti joskus kertoilla surullisiakin juttuja sähkötöistä ynnä modauksista niin tässä stooria "budjettikopiosta" joka ei ollut Dia, Columbus,Kasuga eikä Morris. Eikä Hamamoton kopiotehdas, perustettu 1947 ja alkaa kirjaimella T, jonka uudet mallit muistuttavat ,toinen PRS:sää ja se toinen mallisto Ibanez A:ta. Ympyrä sulkeutuu, jaappanin pojat kopioivat toisiaan, hih. Ei siinä mitään, esikuviahan tarvitaan..
Takaisin sorvin ääreen: tarkoituksena oli modata ko. kopion takamikki, kromikuorinen humbukkeri, sarjaan-rinnankytkentään soveliaaksi avaamalla se ja vaihtamalla johdotus 4 johdinta ja maa- systeemiin. Kuori pois ja - kas, eipä ollut se humpukkerin näköinen humpukkeri humpukkeri ensinkään kun olivat Jaappanin pojat (siihen aikaan eivät korealaiset, filippiinot, kinukit ja intialaiset eli intiaanit? tehneet kitaroita) unohtaneetkin täyskokoisen G*-kopiohumbukkerin kuorista toisen kelan. Ei sitä missään ollut. Avasin mielenkiinnosta etumikinkin ja voi! ei sielläkään toista kelaa! Soittimen omistajalle kerroin modauksen saaneen huonon lähdön, tämä masensi häntä kovin. Laitoimme sitten yksissä tuumin takamikiksi DiMarzion Dual Soundin, jonka jälkeen kitara soi kuin paska kitara jossa oli yksikelaiseksi paljastunut etumikki ja takamikkinä DiMarzio. Edistystä oli tuo DiMarzio, kitara soi aiemmin kuin paska kitara jossa oli humbukkerit (jotka siis eivät...)
Tuohon mitä Fortune kertoili Ibanezin Artisteista vuosilta 77-83 voinen todeta, että tosiaankaan ne ei tuolloin 70-luvun lopulla olleet halpoja, osa oli jopa G*n joitakin malleja kalliimpia, ja tästä osittain johtuu niiden vähyys Suomessa, eipä maahantuoja hommannut kun niitä ei kysytty ja niitähän ei kysytty koska "Japsikopioitahan ne vaan on" sekä tarjolla oli halvempia F* ja G* - kitaroita. AR100 tais olla ainoa Artisti mitä enemmän tuli Suomeen, ainakin markkinoilla liikkuvista valtaosa on niitä. Eikä ne vieläkään oo halpoja. Siksi kai T-tehdaskin on ruvennu rakennustöihin.
(Loppukevennys, itseasiassa oon imarreltu..)

mun presari on jo 22 vuotta vanha ja vörkkii vielä ihan loistavasti.

Mun kolmos tai neloskeppi, kui vaan on tollanen Iba. Soi hemmetin hyvin ja pitää vireen ja noin. Mutta ollut silti aikanaan budjettiluokan kitara. Ikää yli 23vuotta, kunto lähes mint, mitä nyt gullitukset on vähän gulahtanu.
Guva: http://www.students.tut.fi/~luotone2/Iba_edesta.jpg
 
Hemmetin tyylikäs skeba. Ja hyvän värinen. Vanhat japsit kunniaan.

Olikos se Pave Maijanen kuka oli jossain alan lehdessä (olikohan soundi, en ole aivan varma) ollu kokeilussa, jossa sille pistettii liina silmille ja eri kitaroita vuoron perään käteen. Kun kysyttiin mikä oli paras kitara ni tais jonkun kopion kohdalle osua, että näin.
 
Ja kaikista halvimman kitaran, joka oli ihan vitsinä laitettu testiin mukaan, se kans valkkasi parhaimmistoon. Taisi kommentoida jotain tyyliin "pienellä säätämisellä tästä sais helvetin hyvän pelin".
 
Kylläpä se tuo instrumentin valmistus on siinäsuhteessa epätieteellistä mutu-hommaa, että halpiskitarakin voi kuulostaa hyvältä. Ehkä laadukkaimmat kitarat ovat tasaisempia siinä suhteessa, ettei samalta linjalta tulevien saman malliseten kitaroiden välillä ole suuria eroja. Kai sitten jotkut halvat kitarat voivat olla sattumalta hyviä, kun ne tehdään vähän sinnepäin. Eli sokea kanakin voi löytää jyvän.,

Joo, Antero Jakoila soitteli Telejä samaisessa lehdessä. Muistaakseni Jakoila sai kitarat melko hyvin järjestymään hinnankin mukaan. Parhaana piti muistaakseni jotain Fenderin reissue-Teleä (American Vintage '52 ??).
 
Tämä siis muistin pohjalta.
 
Jakoila piti Relicistä eniten, ovh 20000mk, mutta piti myös Falconista ("tällanen pitäsi joka jätkällä olla, ei voi kukaan sanoa ettei tässä ole 60-luvun tele-twängiä"), joka oli 2000mk. Kehui myös Meksikon 50s mallia. toi jakoilan artikkeli on netissäkin (rytmi.fi...).
 
Dave diggasi Fenkun 60s-Mexikon-mallia ja 700mk Peaveyä.

Sanokaas miten hyvät kitarat eroavat soitannollisesti huonoista.
 
Halvoissa kitaroissa tuntuu aina olevan vireessäkin aika lepsut kielet ja fiilis vasurille hyvin usein sellanen kun ruumista kättelis.

Halvoissa kitaroissa tuntuu aina olevan vireessäkin aika lepsut kielet ja fiilis vasurille hyvin usein sellanen kun ruumista kättelis.
 
Kylmä ja kankee?

No niin, joku saatanan hevisirkkeli matkaan ja vanhainkotiin keikalle soittamaan tanssimusiikkia.
 
Miksi ei?

Joo...Dave se oli. Sillä selkeesti karkas mopo käsistä, kun niitä keppejä oli niin paljon. Se itsekkin siinä tais siitä mainita. Tais olla muuten Peaveyn joku halpis, minkä se valkkas?!
 
Se oli Peavey Raptor, uutena 695 mk :) . Muistan vaan ku luin sen ja kaverilla oli samanlainen kitara, ite en kyllä voi sitä kitaraa kehua, kaula oli sellanen halko.

"pienellä säätämisellä tästä sais helvetin hyvän pelin".
 
1. Halvoissa kitaroissa voi olla jotain huonoa osaa, esimerkiksi talla ja mikit. No sanotaan että ostat uudet mikit 100e/kpl kolme kappaletta ja uus talla pari sataa (hatusta vedin) lisää:
 
100 x 3 + 200 = 500e ja siihen vielä kitaran runko päälle.
 
Eli jos ostat 500e kitaran ja joudut siihen vielä toisella 500e:lla ostamaan parempia osia, niin pistää miettimään kannattaisiko ostaa sellainen kitara missä nuo osat on jo valmiina?
 
2. Kitaran säätäminen siihen päälle. Varsinkaan jos sitä ei osaa. Ja se että osaa tosiaan valita osat kitaraansa, siis että yleensä tietää mitä tekee: kitarateknikko tietää mitä osia voi yhdistellä. Antaa muiden ajatella puolestasi! Tässä tosin piilee kusetuksen vaara, kun ei tiedä ajaako 10euron osa saman asian kuin 100euron, jonka kauppamies sinulle kuitenkin lopulta myy.
 
Niinhän vanhoja autojakin laitetaan. Toiset pärjää niillä. Jos kuitenkin haluat mersun rungon (=neck-thru), ei se halvalla irtoa.

kfffffffffff

kfffffffffff
 
Voisitko ystävällisesti selvittää kirjoituksesi pointtia. Kuinka olisi referaatti? Ei vainenkaan, mutta mitä pirua toi meinaa!!! Jotain nyky nuorison kieltä? Vai...