Aloittelijat ›

insight: Mä oon soittanut korvakuulolta 26 vuotta. Älä luovuta, vaan etsi itsellesi sopiva tapa. Jos korvakuulolta ei onnistu, jatka viritysmittarin ja tabulatuurien käyttöä. Itse taas en oikeestaan koskaan käytä viritintä enkä tabulatuureja. Pääasia, että soittaminen on kivaa :)
 
Minkä tyylistä soitat? Mun mielestä nuotit on siinä mielessä tervetulleet, että biisejä voi vetää livenä myös ilman, että kaikki on etukäteen harjoiteltu, voi jo etukäteen nuotteja, sointuja ja sanoja katsomalla miettiä, mitä tässä kannattaa tehdä.

Jos aloittaa ihan täydellisestä kyvyttömyydestä, niin miten aloittaa korvakuulolta soittaminen?
Täydellinen kyvyttömyys tarkoittaa tässä sitä, että ei löydy ukkonooaa kitarasta :-(
Osaatteko kokeilematta ja laulamatta esimerkiksi ukkonooasta sanoa missä kohtaa nuotti menee ylöspäin ja missä alaspäin; ja kuinka paljon?

musamies: Minkä tyylistä soitat? Mun mielestä nuotit on siinä mielessä tervetulleet, että biisejä voi vetää livenä myös ilman, että kaikki on etukäteen harjoiteltu, voi jo etukäteen nuotteja, sointuja ja sanoja katsomalla miettiä, mitä tässä kannattaa tehdä.
 
Oot täysin oikeessa.

insight: Itse taas en oikeestaan koskaan käytä viritintä
 
Kunhan muistaa ettei tuota tee keikalla biisiien välissä. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin katsoa esiintyjää joka virittää kitaraansa korvakuulolta kesken keikan. Omissa oloissaan sitten todellakin hyödyllistä.

AaBeeCee: Jos aloittaa ihan täydellisestä kyvyttömyydestä, niin miten aloittaa korvakuulolta soittaminen?
Täydellinen kyvyttömyys tarkoittaa tässä sitä, että ei löydy ukkonooaa kitarasta :-(
Osaatteko kokeilematta ja laulamatta esimerkiksi ukkonooasta sanoa missä kohtaa nuotti menee ylöspäin ja missä alaspäin; ja kuinka paljon?
 
Hei itse jo melkein vastasit kysymykseesi! Opettele se ukko nooa. Tai hyvää syntymäpäivää. Miten? Esim:
- hyräile ja sitten yritä soittaa ukko nooaa avoimelle ykköskielellä (eli E:stä). Tai vaikka pianon valkoisilla jos se tuntuu helpommalta, aloittaen C-sävelestä.
- Opettele duuriskaalan "kaava". Eli 2+2+1+2+2+2+1 = 12 nauhaa. Kokeile soittaa E-duuriskaala E-kielellä: avoin, toinen nauha, neljäs nauha, jne käyttäen tuota 2+2+1+2+2+2+1 kaavaa. Sekä ukko nooa että hyvää syntymäivää menee tuosta skaalasta. Mun omalla sivulla on linkki keskusteluun jossa jahkailen sointujen muodustuksesta, se on yksi tapa lähestyä skaalojakin.
- kun joku melodia soi päässä, kun sitä on jankannut (levyltä repeatillä tms), sitä voi vaikka mielessänsä visualisoida (tai vaikka käsillänsä ilman kitaraa esittää) onko joku sävel korkeampi vai alempi kuin edellinen sävel.
 
No mun aiempi viesti tuolla alussa jo myös antoi jotain osviittaa. Eli ohita nuo kaikki "jotkut klasarilevyt on 442hertsiä"-jeesustelijat ja kaiva mun viesti sieltä.

Dirtyh: Kunhan muistaa ettei tuota tee keikalla biisiien välissä. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin katsoa esiintyjää joka virittää kitaraansa korvakuulolta kesken keikan. Omissa oloissaan sitten todellakin hyödyllistä.
 
Luin jostain joskus, että "Tuning is not a chinese folksong.".

Kefiiri: Levyillä kuultava musahan ei aina mene tasan 440 Hz vireessä... silloin täytyy korvakuulolta viritellä oma soitin tuottamaan samankaltaisia säveliä. Tiedä sitten mistä nuo alle puolen sävelaskelen vireheitot äänitteisiin tulevat?
 
Toi aloituksessa mainittu Järkee vai ei -levyversio taitaa muistaakseni olla vähän "omassa vireessä"?

Dirtyh: Kunhan muistaa ettei tuota tee keikalla biisiien välissä. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin katsoa esiintyjää joka virittää kitaraansa korvakuulolta kesken keikan. Omissa oloissaan sitten todellakin hyödyllistä.
 
Olen täysin eri mieltä. Keikalla saatat tönäistä vaikka kaveria kitaran lavalla ja yksi kielistä menee epikseen. Mikä neuvoksi? Jos osaat virittää kitaran korvakuulolta, sen kielen ehtii virittää kohdilleen jopa kesken kappaleen, siihen menee ehkä 3 sekuntia. Aivan he-l-vetin hyödyllinen taito.
 
Koska mikään ei ole niin rasittavaa kuin katsoa esiintyjää joka soittaa epävireisellä soittimella.

Hanuriin: Koska mikään ei ole niin rasittavaa kuin katsoa esiintyjää joka soittaa epävireisellä soittimella.
 
On tämäkin toki rasittavaa, mutta vielä rasittavampaa on mun mielestä kuunnella esiintyjää, joka vetää epiksessä.

Dirtyh: Kunhan muistaa ettei tuota tee keikalla biisiien välissä. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin katsoa esiintyjää joka virittää kitaraansa korvakuulolta kesken keikan. Omissa oloissaan sitten todellakin hyödyllistä.
 
Olen itse asiassa eri mieltä. Minusta tuo on yksi niistä asioista, jotka tuovat livetilanteeseen kivalla tavalla elämää. Tietysti jos kaikki kielet ovat epävireessä...
 
Asiaan liittyen: https://archive.org/details/gd1977-12-31_505. Puolitoista tuntia sitä, kun Grateful Dead virittelee...

elsewhere: Asiaan liittyen: https://archive.org/details/gd1977-12-31_505. Puolitoista tuntia sitä, kun Grateful Dead virittelee...
 
Tuo on mahtava kooste. Myönnän että en ole kuunnellut kokonaan :D
 
(Osoitteen perästä täytyy näemmä ottaa se piste pois.)
 
Kyllä kesken keikan voi virittää korvakuulolta, jos temppu sattuu onnistumaan. Onnistumisen todennäköisyys on suurempi, jos virittelee usein ilman mittaria... oppii hahmottamaan, mikä/mitkä kielet mahdollisesti ovat säädön tarpeessa.
 
Jos uusilla kielillä soittaa ennen keikkaa yhdet treenit, on sointi vielä hyvä ja kielet asettuneet sen verran että vire voi esityksen ajan säilyäkin.

Henri Henri Olavi: On tämäkin toki rasittavaa, mutta vielä rasittavampaa on mun mielestä kuunnella esiintyjää, joka vetää epiksessä.
 
Mutta mikään ei ole niin rasittavaa kuin muusikon haistaminen.

Sergei Fallinen: Mutta mikään ei ole niin rasittavaa kuin muusikon haistaminen.
 
Muusikolle haistattaminen sen sijaan on hieno laji.

Hienoa että jengi ymmärtää!
 
Niin, jos sattuu tönäisemään kaveria selkään ja menee kieli epikseen niin se on ihan hyvä osata laittaa siinä lennosta takaisin vireeseen. Jos sun tarttee virittää kaikki kielet syystä tai toisesta kesken keikan niin käytä mittaria. Toki varmaan m.net guruilla se onnistuu sekuntti/kieli mutta keikkoja soittavilla harrastajilla ei.

Hanuriin: Olen täysin eri mieltä. Keikalla saatat tönäistä vaikka kaveria kitaran lavalla ja yksi kielistä menee epikseen. Mikä neuvoksi? Jos osaat virittää kitaran korvakuulolta, sen kielen ehtii virittää kohdilleen jopa kesken kappaleen, siihen menee ehkä 3 sekuntia. Aivan he-l-vetin hyödyllinen taito.
 
Koska mikään ei ole niin rasittavaa kuin katsoa esiintyjää joka soittaa epävireisellä soittimella.
 
Luetun ymmärtämistäkin voi harjoitella. Kokeile vaikka aloittaa lukemalla. Senkin oppii, ihan niin kuin korvakuulolta virittämisen.

Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että olen aloittanut soittamisen pikkupoikana 70-luvulla, joilloin mitään viritysmittareita ei ainakaan harrastajalle sopivaan hintaan ollut. Kitara viritettiin ääniraudan ja korvan avulla. Nykyisin kyllä käytän mittaria varsinkin treeniksellä, missä kaikki muutkin virittelevät ja kisistelevät samaan aikaan. Saan kyllä soittimen aika nopeasti vireeseen korvallakin.

Euphonium: Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että olen aloittanut soittamisen pikkupoikana 70-luvulla, joilloin mitään viritysmittareita ei ainakaan harrastajalle sopivaan hintaan ollut. Kitara viritettiin ääniraudan ja korvan avulla...
 
Samma här. Nykyäänkin pistän soittimen mieluummin vireeseen korvan kuin mittarin avulla. Ja uskon, että korvalla menee nopeammin ja "oikeampaan" vireeseen kuin mittarin kanssa. Kitaran vire kun on aina kompromissi, ja joskus pitää virittää sävellajin mukaan jos haluaa että soinnut soivat puhtaasti. Toki alkajaisiksi viritän D-kielen mittarilla, mutta siitä eteenpäin viritän vierekkäisten kielien E-A kvarttiparit soimaan puhtaasti. Helppoa ja nopeaa, ihan niinkuin TV-shopin mainoksessa.

Dirtyh: Kunhan muistaa ettei tuota tee keikalla biisiien välissä. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin katsoa esiintyjää joka virittää kitaraansa korvakuulolta kesken keikan. Omissa oloissaan sitten todellakin hyödyllistä.
 
Keikoilla oon käynyt vaan laulamassa, niin enpä ole tohon sortunut ja oot oikeessa ton suhteen. Biisin aikana oon kyllä joskus virittänyt, mutta toi on tapahtunut kotona. Viritän soittimen samaan treenien alussa, kuten kai kaikki bändissä soittavat, että ollaan samassa vireessä :)
 
Vuosikaudet otin Ynkän Rising Forcen alusta E:n kun soitin puolikkaalla. Normi E:n otin Whitesnaken Still of the nightista, vaik se menee fissästä tai Ozzyn bark at the moonista. Millon mistäkin siis ja levyillähän saattaa olla pientä heittoa ns. normivireeseen. Kitara on helpompi virittää korvakuulolta kuin basso.

Zeeboo: Samma här. Nykyäänkin pistän soittimen mieluummin vireeseen korvan kuin mittarin avulla. Ja uskon, että korvalla menee nopeammin ja "oikeampaan" vireeseen kuin mittarin kanssa. Kitaran vire kun on aina kompromissi, ja joskus pitää virittää sävellajin mukaan jos haluaa että soinnut soivat puhtaasti. Toki alkajaisiksi viritän D-kielen mittarilla, mutta siitä eteenpäin viritän vierekkäisten kielien E-A kvarttiparit soimaan puhtaasti. Helppoa ja nopeaa, ihan niinkuin TV-shopin mainoksessa.
 
Itse otan referenssiäänen tai virittimestä ylä-e:n. Sitten viritän kitaran avoimien kielten sekä kvinttien ja oktaavien kanssa vire kuntoon. Nopeasti menee.

Zeeboo: Samma här. Nykyäänkin pistän soittimen mieluummin vireeseen korvan kuin mittarin avulla. Ja uskon, että korvalla menee nopeammin ja "oikeampaan" vireeseen kuin mittarin kanssa. Kitaran vire kun on aina kompromissi, ja joskus pitää virittää sävellajin mukaan jos haluaa että soinnut soivat puhtaasti. Toki alkajaisiksi viritän D-kielen mittarilla, mutta siitä eteenpäin viritän vierekkäisten kielien E-A kvarttiparit soimaan puhtaasti. Helppoa ja nopeaa, ihan niinkuin TV-shopin mainoksessa.
 
Nimenomaan. Aina pitää vähän miettiä sävellajia ja sitä missä päin kaulaa aikoo enimmäkseen olla ja kitara kannattaa virittää sen mukaan. Referenssiääni tai sointu sitten sen mukaan.