Jos rahaa on, niin sitähän saa tuhlata niin paljon kun huvittaa.
Itse olen huomioinut, että kitaroissa pitää mennä yli 500e (uutena) että laatu on järkevää. Sinne 500-1000e väliin jääkin sitten tosi paljon asiallisia pelejä sekä uutena, että käytettynä. Siitä eteenpäin sitten tatsit ei varsinaisesti parane erikoisesti (olettaen että kitara on säädetty kunnolla), mutta osat alkaa parantua (ja tietenkin puiden myötä sointi). Uutena kitara ei vielä välttämättä soi parhaalla mahdollisella tavalla, kun puu on ns. "tukossa". Ei siis kannata olla heti heittämässä lusikkaa nurkkaan, jos kitara ei kuulostakaan niin hyvältä kun pitäisi. Parhaimmillaan siinä voi mennä vaikka kymmenenkin vuotta, että kitara alkaa soimaan kunnolla, mutta toiset kitarat aukenee jo aiemminkin.
Tuossa varsin verrattiin minun vanhaa Ibanezin rg270 (...vai olikohan 370?) ja ihan uutta Esp:n LTD sg:tä, niin tämä minun vanha ruoska pesi kalliimman sg:n miten vaan. Modauksia siihen on toki jokunen tehty, mutta enemmänkin elektroniikan puolelle ja akustinenkin soundi oli rg:ssä parempi.
Flying-V:stä vielä sellainen huomio, että se on varmasti yksi epäergonomisimmista kitaroista ikinä. Se näyttää hyvältä ja seisoessa sitä on ihan ok soittaa (ehkä vähän takapainoinen), mutta istualtaan se on yksi perse. Tuntuu, ettei sitä saa mitenkään järkevään asentoon, vaikka kuinka yrittäisi sorkkia jalkojen ympärille.
Kannattaa käydä ainakin jossakin liikkeessä testaamassa ensin, jos istualtaan tykkää soittaa.
Se taas mihin musaan tuo V sopii, niin eipä sillä nyt varsinaisesti ole kitaran muodon kanssa mitään tekemistä. Enemmänkin se sitten riippuu henkilökohtaisista mieltymyksistä ja puista/mikeistä, kun muodosta. "Sanovat että osaisin miksata, mutta kyllä se viina mahtaa olla minun juttu" -Tuntematon miksaaja |
Einherjar
Numb
korvaoo
Gabe