Aloittelijat ›

Soittaessa on joskus vaikea kuulla mitä soittaa, niin osaako joku sanoa olisiko oman soiton ja melodian tapailun äänittäminen jonkinlainen taikakeino?)
 
Jossain on vika, jos et kuule itseäsi soittaessa. Tapahtuuko tätä silloinkin, kun soitat yksinään?
 
Sitten aiheeseen.
 
Itse biisejä plokatessani selvitän ensimmäiseksi sävellajin. Kuuntelen kitara kädessä biisin melodiaa ja selvitän mitkä sävelet on ylennetyjä tai alennettuja. Sillä tiedollahan se sävellaji selviää.
 
Mulle ei jostain syystä melodian plokkaaminen ole koskaan tuottanut vaikeuksia. Nyrkkisääntö itselleni on ollut se, että kaiken minkä pystyn laulamaan, pystyn myös soittamaan periaatteessa saman tien. Mikäli tässä puhutaan siitä, että yksinkertaisten joululaulujen melodioiden plokkaaminen on vaikeata, eikä niitä pysty edes laulamaan ulkomuistista, sävelkorvan harjaannuttaminen on alkutekijöissään. Tai toisena vaihtoehtona oman instrumentin hallinta on riittämätöntä. Sävelkorvaa voi kyllä opettaa, mutta tosi asia on se, että on mahdollista oppia soittamaan kiinteävireistä soitinta lapuista tai ulkomuistista, mutta koskaan ei silti opi plokkaamaan melodioita tai etenkään sointuja. Meikäläinen yleistää asian niin, että jos meinaa hyväksi biisienplokkaajaksi, pitää olla sävelkorvaa niin, että pystyy laulamaan ne plokkaamansa jutut.
 
No, sointuihinhan tämä ei päde, koska en yksinään moniäänisesti osaa laulaa. Sävellajin tietäminen tietysti helpottaa tätä sointuplokkausta koska sitä kautta pystyy arvelemaan ainakin osan soinnuista. Monesti helpotan itseäni hankalemman biisin kanssa siten, että opettelen soittamaan sen ensin bassolla. Useasti basso soittaa soinnun perusääntä ja sitten kitara kädessä kyllä huomaa, jos ei näin ollutkaan. Kun näin ei nyt ollut, käyn miettimään sopivaa sointua tämän kyseisen bassosävelen ja vallitsevan melodiakohdan perusteella. Joskus joutuu hinkkaamaan kauankin ennen kuin selviää.
Yleensä mulla käy niin, että lopuksi on jäänyt pari sointua, joita ei ole onnistunut kuulemaan ja muut on jo kirjoitettu lapulle. Tässä vaiheessa käännän nollat tauluun ja alan jammailemaan biisin mukana. Yleensä ne loput soinnut löytyvät sieltä vahingossa kun ei mieti liikaa ja soittaa menemään. Tämä tietysti vaatii sitä, että jonkilainen ruutini soittamiseen täytyy jo olla.

Yksi vippaskonsti sävellajin löytymiseen on etsiä kitaralla se yksi bassoääni, jota voi soittaa läpi läpi biisin A osan (B osassa tai bridgessä sävellaji voi tietysti vaihtua). Tämä on melko varmasti toonika eli sävellajin perusääni, mutta voi olla myös sävellajin kvintti (jonka perusteella löytyy sitten toonikakin). Jos olet sattunut kuulemaan biisejä, joissa taustalla soi yksi ja sama ääni läpi biisin, tämä on yleensä toonika tai kvintti. Esimerkiksi säkkipillimusassa säestys on usein vain yksi ääni eng. drone, suomeksi oli kai urkupiste.

jos biisissä ei ole kuin viitossointuja, esim. hurriganesin get on, joka lähtee c5-soinnusta, niin mistä tiedän että mistä skaalasta alan soittamaan sooloa biisiin?
molli vai duuri? ja onko olemassa sääntöä, mikä määrittää että mikä skaala sopii tiettyyn biisiin? esim. jos on a mollista soitettava soolo, niin sopiiko siihen pentatoninen, luonnollinen, melodinen vai mikä?

jos biisissä ei ole kuin viitossointuja, esim. hurriganesin get on, joka lähtee c5-soinnusta, niin mistä tiedän että mistä skaalasta alan soittamaan sooloa biisiin?
molli vai duuri? ja onko olemassa sääntöä, mikä määrittää että mikä skaala sopii tiettyyn biisiin? esim. jos on a mollista soitettava soolo, niin sopiiko siihen pentatoninen, luonnollinen, melodinen vai mikä?
 
Tee niinkuin muutkin kitaristit ja soita mollipentatonista.

On sitten myös ohjelmia jotka analysoivat äänitiedostosta soinnut. Noiden käyttö ei minusta ole huijausta jos niitä käyttää kohtuudella ja nimenomaan apuna omien taitojen kehittämisessä.

 
Minkäs nimisiä tälläisiä ohjelmia mahtaa olla?

Minkäs nimisiä tälläisiä ohjelmia mahtaa olla?
 
http://www.sienzo.com/
 
Tämä http://www.pgmusic.com/bandbox.htm on varsinaisesti automaattisäestäjä, mutta uusimmat versiot osaavat myös analysoida soinnut äänitteestä (ja sitten voi käyttää sointulistausta uuden säestyksen generointiin).
 
Molempia olen kokeillut, ja ovat toimineet, voi toki olla tuuria ja riippua aineiston luonteesta myös.

Kyllä siinä sävellajin tunnistamisessa on se hyöty, että tietää suurella todennäköisyydellä mitä säveliä ja sointuja piisiin kuuluu.
 
Yksi aika kätevä tapa on pyrkiä tunnistamaan, mihin säveleen/sointuun piisi loppuu.
 
Jos plokkaamisen aloittaa sillä että pyrkii soittamaan mukana, ei siihen mitään absoluuttista korvaa tarvita, jos taas suoraan korvakuulolta pyrkii kirjoittamaan nuotit ylös, siihen kenties.
 
Minun mielestä sävelkorva ja se absoluuttinen sävelkorva on kaksi aivan eri asiaa.
Eli jos on sävelkorva, tunnistaa duuriskaalan: Do, Re Mi Fa, So, La, ti, (Do) luonnostaan, puhutaan vain että sävelerojen tajuaminen toimii.
Sävelkorvan perusteella osaa myös kirjoittaa kuulemansa sävelet nuottiviivastolle, ilman sen suurempaa teoriatietämystä.
 
Mutta jos sen verran tuntee teoriaa, sekä , vaikkapa D on tuo re, niin tietää että do on silloin C, eli sävellaji C, mikäli kyseessä on Duuri-sävellaji.
 
Eli tuo Do on myös sävellajin perussävel.
 
Mutta se että mistä tietää korvakuulolta että D = re, onkin taas toinen juttu.
Eli ei korvakuulosoittaja tiedä mitään soinnuista ja sointuasteita. Tämä on minun käsitykseni ns. korvakuulosoittajista.
 
Itse osaan soittaa korvakuulolta, mutta en ole pelkästään korvakuulosoittaja, koska olen jossain määrin perehtynyt myös teoriaan.
 
Absoluuttisen sävelkorvan olen käsittänyt niin, että tälläinen henkilö osaa sanoa, mikä sävel kulloinkin soi, esim. F#, tai A tms. Kai aika harva ammattimuusikkokaan osaa suoralta kädeltä sanoa, mikä soi, jos ei ole kuunnellut muusiikkia ihan äskettäin. Eli sävelten taajuudet sekoittuu päässä nopeasti.
Mutta esim. jollain hyvin tutulla biisillä, minkä muistaa unissaankin, voi saada oikean lähtösävelen aikaiseksi, siitä asteikkoa pitkin mihin säveleen tahansa.
 
No, tämä tämä koko ei juttu mun mielestä ole mitään aloittelijat osiota ollenkaan. Minun mielestä aloittelija ei tiedä sävellajeista hönkäsen pöläystä, niin yksinkertainen kuin asia onkin loppujen lopuksi.
 
Ei sävellajeista tarvitse tietää yhtään mitään, osatakseen soittaa biisin korvakuulolta, sekä kirjoittaa sävelet ylös.
 
Kaikki sävellajien sointuasteet, sun muut, tarvitsee jo teoriatietämystä, eikä aloittelijalla sellaista ole.
Tai itse kyllä luen itseni vieläkin aloittelijaksi, vaikka olen musiikkia harrastanut jo muutaman vuoden.
Eli mitä on olla aloittelija?
 
Täytyy vain ikäväkseni tunnustaa, että en tiedä missä sävellajissa kappale soi, ellen sitä melodiaa kitaralla soita, sekä sitä kautta saa sitä sopimaan sopivalle skaalalle. Tässä minulle yksi tapa selvittä asia.
 
Alkuperäinen kysyjä mielestään vähättelee itseään tässä kysymyksessä. Tämä on vaikea dilemma.

Absoluuttisen sävelkorvan olen käsittänyt niin, että tälläinen henkilö osaa sanoa, mikä sävel kulloinkin soi, esim. F#, tai A tms.
 
Absoluuttinen korva ei vielä takaa sitä, että osaa nimetä nuotit. Jos sen absoluuttisen korvan antamaa tietoa ei ole 'kiinnitetty' sävelasteikkoon, niin ääntä ei tietenkään voi 'tunnistaa'. Sitten kun äänille on annettu nimet, ja kun niillä on paikat viivastolla, ne kuulee esim F#:nä tai A:na tms:na. Sitten kun nämä palaset ovat paikallaan, vaikka jostain kymmenäänisestä klusterista voi nimetä yksittäiset äänet.

Täytyy vain ikäväkseni tunnustaa, että en tiedä missä sävellajissa kappale soi, ellen sitä melodiaa kitaralla soita, sekä sitä kautta saa sitä sopimaan sopivalle skaalalle. Tässä minulle yksi tapa selvittä asia.
 
Tai tämä on juuri SE tapa lähes kaikille, kun ei ole sitä absoluuttista sävelkorvaa. Ja useimmiten se sävellaji tarvitsee tietää juuri siksi että voisi soittaa juuri siitä sävellajista. Taito on sitten siinä kuinka nopeasti sen löytää. Vai?
 
EDIT: Tuntuu ihan turhalta sotkea absoluuttista korvaa tähän, kun sitä ei yleensä meillä ole, ja silti monelle tuntuu olevan mahdollista alkaa soittamaan mukana häiritsemättä kovin pahasti muita. Jotenkin niin että jos arvaa väärin, osaa nopeasti korjata kohdalleen.

Tee niinkuin muutkin kitaristit ja soita mollipentatonista.
 
Kitaristit, kitaristit...
 
Vittu, Baron!!! :)

Tai tämä on juuri SE tapa lähes kaikille, kun ei ole sitä absoluuttista sävelkorvaa. Ja useimmiten se sävellaji tarvitsee tietää juuri siksi että voisi soittaa juuri siitä sävellajista. Taito on sitten siinä kuinka nopeasti sen löytää. Vai?
 
Minun mielestäni korvakuulolta soittamiseen ei tarvita yhtään mitään tietoa sävellajeista tai yhtään mitään tietoa musiikin teoriasta muutenkaan.
 
Olen soittanut kitaraa kyllä kai 15 vuotiaasta lähtien, mutta mielenkiinto siihen lopahti, kun ei osannut soittaa kuin melodioita.
Melodian soitossa kappaleet opeteltiin siitä, mitä radiosta tuli, tai c-kasetilta.
Nuorempi veljeni oli minua parempio löytämään oikeat sävelet, mutta häntä soittaminen ei vaan kiinnostanut.
 
Vasta kun 2003 aloin perehtyä sointuihin, alkoi intoni kitaran soittoon uudestaan, säestykseen perustuen.
En kuitenkaan silloinkaan vielä tajunnut sävellajeista hönkäsen pöläystä, ne ärsyttivät, kun tiennyt miten yksinkertaisesta asiasta on kysymys.
 
2006 menin laulutunnille, kun tajusin, että kurkku menee solmuun, kun yrittää laulaa ja soittaa säestystä, joka ei ole selkäytimessä.
 
Siellä jo toisella teoriatunnilla, kun opettaja antoi tehtävän kirjoittaa eri sävellajit nuottiviivastolle (nuottiviivaston olen tuntenut kauan) tajusin että sama pötkö. mikä sopii C- duurissa valkoisille koskettimille alkaen C- sävelestä (DO), ja rinnakkaissävellaji alkaen A sävelestä (LA), vaatii nuo korotukset ja alennukset, sopiakseen Vaikkapa G-duurissa sävelasteikolle.
 
Mutta tuo tieto ei mitenkään lämmitä, mikä sävellaji on kyseessä, jos soittaa vain korvakuulolta melodian.
 
Säestykseen tarvitaan jo teoriatietoa, mikäli sointukorva ei toimi samalla tavalla kuin melodiakorva.
 
Muuten korvakuulolta plokkaamisessa ei sävellajien tietämistä tai tietämättömyydestä ole yhtään eroa.
 
Siis vain sointujen takia, ja se vaatii teoriatietoa. Ihminen, joka tarvitsee teoriaa tuekseen, ei ole pelkkä korvakuulosoittaja enää.

Minun mielestäni korvakuulolta soittamiseen ei tarvita yhtään mitään tietoa sävellajeista tai yhtään mitään tietoa musiikin teoriasta muutenkaan.
 
...
 
Mutta tuo tieto ei mitenkään lämmitä, mikä sävellaji on kyseessä, jos soittaa vain korvakuulolta melodian.
 
Säestykseen tarvitaan jo teoriatietoa, mikäli sointukorva ei toimi samalla tavalla kuin melodiakorva.
 
Muuten korvakuulolta plokkaamisessa ei sävellajien tietämistä tai tietämättömyydestä ole yhtään eroa.
 
Siis vain sointujen takia, ja se vaatii teoriatietoa. Ihminen, joka tarvitsee teoriaa tuekseen, ei ole pelkkä korvakuulosoittaja enää.
 
No niiden jotka itsestään osaavat soittaa korvakuulolta, ei tarvitse löytää sävellajia, jos löytävät oikeat sävelet muutenkin.
 
Niille, jotka ovat oppineet soittimensa siltä pohjalta että tuntevat nuotit ja sävellajit, on luonnollista ajatella että kappale menee tietyssä sävellajissa, josta taas seuraa että tietyt nuotit ja soinnut ovat muita todennäköisempiä. Eikä noita välttämättä tule niin tietoisesti ajateltua. Jos mä soitan vaikka radiosta tulevan kappaleen päälle, etsin ensin säveliä jotka sopivat harmoniaan, siitä vähitellen aukeaa loput. Sävellaji, soinnut, sävelet.
 
EDIT: Ei tuo edes välttämättä liity siihen että osaat sanoa mikä sävellajin nimi on. Siinä on kysymys siitäkin että jos olet oppinut sormitukset eri sävellajeissa (ja tämä on hirveän erilainen juttu eri soittimilla, kitaralla voit siirtää hiukan kättä ja samat kuviot toimivat, klarinetilla jokaisen sävellajin sormitus menee eri lailla) niin ihan ensiksi sun on löydettävä mikä toimii tässä kappaleessa. Löydät siinä käytännössä sen sävellajin vaikket sen välttämättä sen nimeä. Näin jos haluat soittaa jonkin mukana. Jos plokkaat ulkomuistista yksiksesi, niin sitten se alkuperäinen sävellaji ei tietenkään merkitse mitään.

No niiden jotka itsestään osaavat soittaa korvakuulolta, ei tarvitse löytää sävellajia, jos löytävät oikeat sävelet muutenkin.
 
Niinpä. Sitä juuri tarkoitin.
 
Kuinkahan moni karaokelaulaja tietää kovin paljoa musiikin teoriaa?
Toki aika moni pelkästään lauluakin harrastava, tietää sävellajit sun muut.
 
Mutta suuri osa karaokelaulajista laulaa vain opitun sävelen korvakuulolta, tietämättä mikä sävellaji on kyseessä. Harvassa karaokekappaleessa edes sävellajia lukee, eikä moni vetäjäkäkään sitä tiedä, kun olen kysynyt.
 
Perus karaokelaulaja käskee nostaa tai laskea musiikkia äänelleen sopivaksi, sen enempää miettimättä sävellajia.
Ihmiskorva "käskee" laulaa oikein säestyksen mukaan, oikealla sävelellä.
Siis ne joilla tuo korva likimainkin toimii.
 
Lauluäänihän on myös instrumentti siinä kuin soitinkin.
 
Sikäli vaikea vielä, että se on korvakuulosoitin, jossa pitää kuulla mitä laulaa.
 
Pianolla esim. voi vaikka apinoimalla painaa oikeita nappuloita, ilman mitään tajua sävelistä.

Pianolla esim. voi vaikka apinoimalla painaa oikeita nappuloita, ilman mitään tajua sävelistä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=s1VbmreW3Lg
Pitää paikkansa, mutta yritätkö väittää että se onnistuu treenaamatta?
 
http://www.youtube.com/watch?v=xGHoXHu1Eqw&feature=related
Ja toi taas soittaa nuoteista? Eikö silloin muka tajua mitään sävelistä?

http://www.youtube.com/watch?v=s1VbmreW3Lg
Pitää paikkansa, mutta yritätkö väittää että se onnistuu treenaamatta?
 
http://www.youtube.com/watch?v=xGHoXHu1Eqw&feature=related
Ja toi taas soittaa nuoteista? Eikö silloin muka tajua mitään sävelistä?
 
Tän joku näytti joskus:
 
http://www.youtube.com/watch?v=v0zgQAp7EYw
 
http://www.youtube.com/watch?v=nmdnA2LbRo0&feature=channel

http://www.youtube.com/watch?v=s1VbmreW3Lg
Pitää paikkansa, mutta yritätkö väittää että se onnistuu treenaamatta?
 
Tarkoitin lähinnä ukkonoaa.
Eihän tuo onnistu läheskään kaikilta ees treenaamalla.
Tokihan hyvän kosketinsoittajan pitää olla myös luonnostaan musikaalinen.
 
Ettei vaan ois itelläs apinanaamari unhottunut päähän?
 
http://www.youtube.com/watch?v=xGHoXHu1Eqw&feature=related
Ja toi taas soittaa nuoteista? Eikö silloin muka tajua mitään sävelistä?
 
Ei sen välttämättä ole pakko nuotteja ymmärtää, ihmettelee vaan välillä, että mikäs toi paperi tossa on.
Mikähän apilaji mahtaa olla kyseessä, kun on noi kädet aika inhimilliset?
 
Sitäpaitsi, äkkiä ajatellen, ainoat asiat jotka ihmiseltä sujuu treenamatta, taitaa olla hengittäminen ja kakkiminen. Ja pielessähän nekin voi olla.

Mun mielestä aika paljon väärinymmärrystä ja asioiden turhaa mutkistumista aiheuttaa tuo kummallinen nimi "sävellaji". Eihän siinä mistään sävelen tai sävelmän lajista ole kysymys vaan vain siitä miltä korkeudelta melodia ja biisi kulkee (toivottavasti en ole ymmärtänyt väärin...). En tiedä onko englanninkielinen "key" sitten yhtään sen parempi.
 
Korvakuulolta soittamisen harjoitteluun löysin netistä mukavan sivuston:
http://www.petersax.nl//index.php?lang=eng
(tuolta exercises, ja copy my playing jne.)
 
Tämä on tarkoitettu puhaltajille, mutta pikaisesti kokeiltuna toimii kyllä kitarallakin. Voi tietty olla, että tuo sävellaji on mulla kokeillessa pielessä, mutta yritän saada edes suhteelliset intervallit kohdalleen.
 
Olisikohan tällainen rajallisista sävelvaihtoehdoista alkava matkimalla soittaminen sittenkin se paras tapa opetella soittaminen jalo taito.

Mun mielestä aika paljon väärinymmärrystä ja asioiden turhaa mutkistumista aiheuttaa tuo kummallinen nimi "sävellaji". Eihän siinä mistään sävelen tai sävelmän lajista ole kysymys vaan vain siitä miltä korkeudelta melodia ja biisi kulkee (toivottavasti en ole ymmärtänyt väärin...). En tiedä onko englanninkielinen "key" sitten yhtään sen parempi.
 
No eipä siitä sävellajitietoudesta haittaakaan ole.

Mun mielestä aika paljon väärinymmärrystä ja asioiden turhaa mutkistumista aiheuttaa tuo kummallinen nimi "sävellaji". Eihän siinä mistään sävelen tai sävelmän lajista ole kysymys vaan vain siitä miltä korkeudelta melodia ja biisi kulkee (toivottavasti en ole ymmärtänyt väärin...). En tiedä onko englanninkielinen "key" sitten yhtään sen parempi.
 
No minulle tuo sävellaji oli kyllä paha ja ärsyttävä mörkö, kunnes lopulta sen tajusin, mistä oikein on kysymys.
Eli se oli liian päivänselvä selitys, mutta kun sitä ei missään vaan kerrottu. Kyllä kaikki kvinttiympyrät sun muut on aika turhia, ellei tiedä miten yksinkertaisesta asiasta on kyse.
 
Tuossa taannoista pohdintaani asiasta, kun se minulle selvisi laulutunnilla, kun sain tuon laulunimiskaalan (Do, Re....) käsiini, ja opettaja antoi läksynä piirtää niitä eri sävellajeihin nuottiviivastolle.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=39&t=137476&oo=90
 
Nyt käyn musiikin teoriaa ja säveltapailun kurssia, siellä opetellaan mm. laulamaan noilla laulunimillä nuoteista.
 
Kai tuo linkkisikin puhaltimille on hyvää harjoitusta, itse en ensimmäiseksi tiedä niiden sävellajeja, vaikka korvakuulolta niitä soittaisinkin.
 
Eli kaippa minulla ei tuo sävellajien käytäntö sitten ole hanskassa.
Teoria ja käytäntö kun on kaksi aivan eri asiaa.
 
No eipä siitä sävellajitietoudesta haittaakaan ole.
 
Ei toki ole haittaa. Itse kun tuon ymmärsin, niin sen jälkeen olikin helppo oppia teoriaa taas palan matkaa eteenpäin, kuten sointujen rakenteet, sen miksi mollisoinnussa on pieni terssi jne...

sen miksi mollisoinnussa on pieni terssi
 
Jos tiedät niin kerro mullekin?