Aloittelijat ›

ja ei ilmeisesti edes kiinnosta, vai kui?
 
Itseasissa kyllä kiinnostaa. Mutta kun en vaan ymmärrä.

Itseasissa kyllä kiinnostaa. Mutta kun en vaan ymmärrä.
 
Itseäni ne ei kiinnostanut paskan vertaa. Jotenkin vain itsestään ainakin ne ihan vähäisimmät perusjutut opin. Lähinnä skaalojen ja moodien tutkiskelussa aloin käsittää mistä niissä on kyse.

Itseasissa kyllä kiinnostaa. Mutta kun en vaan ymmärrä.
 
Jotkut sävelet soivat tietyllä tavalla hyvin yhteen ja niistä muodostuu sointu tai skaala.
 
Jos sävellaji on vaikka G duuri, niin G duuri sointu (ja G sävel) kuullostaa "kodilta", "levolta", "lopulta"... usein kappale alkaa tai päättyy tuohon sointuun.
 
Toisaalta jos sävellaji on G duuri, niin sen pohjana on G duuriskaala. Se sisältää sävelet G - A - B - C - D - E - F#. Ja tuon sävellajin soinnut on rakennettu noista äänistä. Eli siis siinä voi olla G sointu, A sointu, B, sointu, C sointu jne, joiden myös muut äänet ovat joitain noista seitsemästä.
 
Eli G sävellajissa käytetään periaatteessa näitä sointuja: Gmaj7-Am7-Bm7-Cmaj7-D7-Em7-F#m7b5. Tässä nämä on kaikki seiskasointuja, mutta seiskat voi tietysti pudottaa pois, eli G, Am, Bm, jne. Gmaj7 soinnussa on sävelet G, B, D ja F#, ja niin noissa muissakin on vain tuo duuriskaalan ääniä.
 
Nämä soinnut myös numeroidaan eli tuo yllä oleva rimpsu sointuja on yleisluontoisesti kirjoittaen näin: Imaj7-ii7-iii7-IVmaj7-V7-vi7-vii7b5. (pieni roomalainen numero tarkoittaa mollia). Eli IVmaj7 on sointu joka perustuu duuriskaalan neljännelle sävelelle, joka tässä tapauksessa on C. Jos taas kyseessä olisi vaikkapa sävellaji C, niin neljäs sävel olisi F (koska C duuriskaala on C,D,E,F,G,A,B) ja jos kappale transponoitaisiin G sävellajista C sävellajiin Cmaj7 sointu muuttuisi Fmaj7 soinnuksi. Huomaa muuten että vain askeleiden 1, 4 ja 5 soinnut ovat duurisointuja (isoja roomalaisia numeroita).
 
Musiikin voi nähdä toimivan niinkuin joku jännärileffa. Ensin on mukavan kotoisaa, ja soitellaa sitä ykkössointua, eli siis jos sävellajin G niin soitellaan G-sointua. Sitten karkaillaan tuosta soinnusta sinne sun tänne, jännite kasvaa. Kunnes palataan taas takaisin juurisävelelle perustuvaan sointuun (G sointu). Kappaleessa ja elokuvassa tämä jännitys ja paluu rauhallisuuteen tietysti tapahtuvat monta kertaa.
 
Siirtymää takaisin juurisäveleen kutsutaan kadenssiksi, tai vaikka "turnaroundiksi" jos se tuntuu helpommalta muistaa. Yleisimpiä ovat IV-I ja V-I. Eli G sävellajissa C-G ja D-G. Jos kappaleessa esiintyy duurisoinnut C, D ja G, se on luultavimmin sävellajissa G. Blueskaavahan perustuu vain sointuasteille I-IV-V eli siis G:ssä soinnuille G, C ja D.
 
Kappaleessa tietysti voi olla sointuja jotka eivät sovi vain yhteen sävellajiin, sävellaji voi vaihtua väliaikaisesti tai kokonaan, tai sitten kappaleeseen muuteen vaan lainataan toisesta sävellajista ääniä, mielenkiintoisten jännitteiden takia.

Toisaalta jos sävellaji on E duuri, niin sen pohjana on G duuriskaala. Se sisältää sävelet G - A - B - C - D - E - F#. Ja tuon sävellajin soinnut on rakennettu noista äänistä. Eli siis siinä voi olla G sointu, A sointu, B, sointu, C sointu jne, joiden myös muut äänet ovat joitain noista seitsemästä.
 
Korjaisin sen verran, että se sävellaji on e-MOLLI, joka sisältää nuo luettelemasi sävelet...

On se hyvä että mnetin foorumilla on hauskaakin. :D

Korjaisin sen verran, että se sävellaji on e-MOLLI, joka sisältää nuo luettelemasi sävelet...
 
kirjoitusvirhe, G duuria tietysti tarkoitin...

Otetaas esimerkiksi vaikkapa vanhan kunnon Metallican Nothing else Matters. Säkeistössä on muistaakseni soinnut Em D C. Kyseinen biisi menee E-mollista.
 
Jos nyt sitten vaikkapa halutaan vetää kyseinen kappale naislaulajan kanssa, joka pyytää nostamaan sävellajia puolsävelaskeleella, niin sitten kipale soitetaan F-mollista. Tälllöin soinnut olisivat Fm Eb C#. Tämä tällaisena todella yksinkertaistettuna esimerkkinä.

Otetaas esimerkiksi vaikkapa vanhan kunnon Metallican Nothing else Matters. Säkeistössä on muistaakseni soinnut Em D C. Kyseinen biisi menee E-mollista.
 
Jos nyt sitten vaikkapa halutaan vetää kyseinen kappale naislaulajan kanssa, joka pyytää nostamaan sävellajia puolsävelaskeleella, niin sitten kipale soitetaan F-mollista. Tälllöin soinnut olisivat Fm Eb C#. Tämä tällaisena todella yksinkertaistettuna esimerkkinä.
 
Tähän vaan huomauttaisin, että sointukulku olisi oikeastaan Fm, Eb, Db, mikä nyt tosin kitaristilla ihan yksi ja sama Db:n ja Cb:n ollessa enharmonisesti samat soinnut.

Db:n ja Cb:n ollessa enharmonisesti samat soinnut.
 
Db:n ja C#:n.
 
Parasta tällainen -- yksi sanoo, toinen korjaa, kolmas korjaa korjaajaa jne.

Db:n ja C#:n.
 
Parasta tällainen -- yksi sanoo, toinen korjaa, kolmas korjaa korjaajaa jne.
 
Oh hoh, anteeksi röyhkeä virheeni :-/

Itse asiassa juurikin näin. Mutta aloittelijoille siis täsmennettäköön varmuuden vuoksi, että kun soinnuista (tai ihan sävelistä) puhutaan C D E F G A B, niin alennukset ja ylennykset mukautuvat juuri tämän soitettavan sävellajin mukaan. Täten esimerkiksi sointu C# voidaan myös merkitä Db, mutta kyseessä on kuitenkin kolmisointu, joka voidaan soittaa esim:
 
---4----
---6----
---6----
---6----
---4----
---x----
 
Termilla "enharmonisesti sama" tarkoitetaan juuri tätä.

Otetaas esimerkiksi vaikkapa vanhan kunnon Metallican Nothing else Matters. Säkeistössä on muistaakseni soinnut Em D C. Kyseinen biisi menee E-mollista.
 
Vai meneekö? ;) http://majormetallica.lofi.se/mp3/Nothing_Else_Matters.mp3