Aloittelijat ›

Ristituuli, annan plussan :)

Ristituuli, annan plussan :)
 
Komppaan siellä takavasemmalla. Niinhän se on että tekee millaista musiikkia tahansa niin aina siitä JOKU tykkää.

'-Ja tässä on vielä se etu, että hiukka myöhemmin ne on nimenomaan nämä "omaperäisen musiikin tekijät" jotka tekevät edelleen sitä käsittämätöntä möykkää, josta kukaan ei pida tai jaksa tajuta mitään ihmettelemässä teidän keikoilla mikä meni heillä pieleen, kun oltiin niin taiteellisia ja sentään yritettiin. Kukas vittuilee nyt?'
 
Täällä on käsi pystyssä, minä tunnustan olevani tuo 'taiteellinen yrittäjä'.
 
Voin vakuuttaa, että vaikka TIETÄISIN että soittamalla 70-luvun kultaisia hittejä setin alusta loppuun pääsisin areenoja kiertämään, en sitä tekisi. Toki omassa setissä voisin kuvitella tekeväni discoversion smoke on the waterista tai punk-rasputinin, mutta koko setti biisejä jotka on tehty jo paasikiven aikana? Ei herranjumala.
 
Arvaisin, että käsitämme musisoinnin äärimmäisen täyttymyksen erilailla. Totaalisen.
 
Mutta miettikää nyt hyvät ihmiset mikä on se tärkein juttu! Onko se se että on teknisesti taitavampi kuin 99,99% muista soittajista? Onko se fanien huuto ja kirkuminen? Onko se esiintyminen mahdollisimman isoille massoille? Onko se jonkun uuden trendin aloittaminen?
 
Enkä rohkene väittää että jotkut syyt ovat jalompia, parempia, _________ (täytä itse), kuin toiset, tärkeintä on että sen itse tietää ja pyrkii siihen. Toiseksi tärkeintä on se, että älkää tyrkyttäkö omaa tavoitettanne muille.
 
Sitä Sweet Home Alabamaa ei tarvitse soittaa jos ei kiinnosta. Soita asioita jotka innostavat ja saavat jatkamaan soittamista, jos se on sinulle tärkeää.

^Plussa sinne kanssa. Pitää komppailla sen verran lujasti kyll.

Samaa mieltä !! Kun mä teen biisin tarvin 3 sointua ja akustisen kitaran :) Diggaan omaa musaa ja teen sitä ittelleni.. Väkisin vääntäminen on perseestä.

Oon Magikin kanssa samaa mieltä! Aloittajan teksti oli ihan hyvä, mutta siitä sai vähän sellaisen kuvan, että "kunno muusikot tekee vain ja ainoastaan hyvin myyvää kamaa". Jos oikeasti Sweet Home Albama ja ne kolmen soinnun kierrot on oma juttu niin miks ei, mutta jos tykkää vähääkään jostain monimutkaisemmasta, niin silloin kannattaa unohtaa Sweet Home Albamat ja ottaa Pink Floydia nuottitelineeseen.

Tai sitten vähän jotain radikaalimpaa.

Tai sitten vähän jotain radikaalimpaa.
 
Kunhan on enemmän kun kolme sointua.

Kunhan on enemmän kun kolme sointua.
 
Entäs yksi sointu tai ei sointua ollenkaan? :)

Entäs yksi sointu tai ei sointua ollenkaan? :)
 
Ei sointuja ollenkaan. Pelkät rummut. Ehkä tampuriini. Moby Dick Tyyliin.

Onko väliä kun tekee biisin että soittaa esim tismalleen g-duurissa tai A-mollissa jonkun biisin?

Onko väliä kun tekee biisin että soittaa esim tismalleen g-duurissa tai A-mollissa jonkun biisin?
 
Älä nyt noihin sointuihin rajoita.

Älä nyt noihin sointuihin rajoita.
 
En rajoitakkaan, mutta eihän tarvitse?

Onko väliä kun tekee biisin että soittaa esim tismalleen g-duurissa tai A-mollissa jonkun biisin?
 
Sävellajin vaihtaminen (modulaatio) kesken biisin, useaankin kertaan, on sangen yleistä.

Oon Magikin kanssa samaa mieltä! Aloittajan teksti oli ihan hyvä, mutta siitä sai vähän sellaisen kuvan, että "kunno muusikot tekee vain ja ainoastaan hyvin myyvää kamaa". Jos oikeasti Sweet Home Albama ja ne kolmen soinnun kierrot on oma juttu niin miks ei, mutta jos tykkää vähääkään jostain monimutkaisemmasta, niin silloin kannattaa unohtaa Sweet Home Albamat ja ottaa Pink Floydia nuottitelineeseen.
 
no ei todellakaan ollut se tarkoitus. vaan muistuttaa perusasioita yhtyetoiminnasta ja auttaa jengiä suhtautumaan nöyrästi siihen hommaan. Itse en nyrkkisääntöisesti kuuntele juuri mitään sellaista mitä joku muu kuuntelee joten myyntiluvut eivät todellakaan mua kiinnosta.
 
Liian usein huomataan vaan että nassikat skulaa liian nopeasti liian teknistä kamaa joka tekee vaan soittotaidolle hallaa.
 
Ja ennenkuin voi skulaa sitä sitä floikkaa niin tarvitaan joku perustatsi. alabama on siihen just passeli.
 
Perusasiat kuten tekniikka ja omien rajojen tajuaminen kunniaan.

Kaikki täällä sanottu on ihan täyttä asiaa!
Yksinkertainen kama on se millä pitäisi alkaa.
Mäkin alotin aivan liian vaikeilla jutuilla soittamisessa, ja aivan liian vaikeilla jutuilla säveltämisessä. Ekoissa biiseissä oli juuri riffiä riffin perään, usein joka riffi eri tempossa ja tauko riffien välissä. Nyt olen jo vaihtanut liukuportaat toimimaan, alkanut miettiä syvällisesti, soittaa tunteella, miettimään äänimaailmoja ja musiikkia itsessään.
Olen soittanut noin 4 vuotta. Mulla on jo useita biisejä mitkä voin hyväksyä ja mistä pidän. Mä taidan olla onnekas. Ja jos miettii, niin onhan tässä koko elämä aikaa kehittyä muusikkona. Niin, ja nimen omaan muusikkona, ei yksilösuorittajana.

Ei välttämättä liity nyt tähän keskusteluun mikä täällä on meneillään, mutta otsikkoon liittyy, eli kappaleiden tekemisestä.
 
Eli siis sehän nyt on selvää, että sanotaan sävellyksien syntyvän ensin, ja sitten sanojen. Poikkeuksiakin löytyy. Ainakin uutistiedon saamien tietojen mukaan Jarkko Martikaisella teksti syntyy useinkin ennen sävellystä, tai ainakin tekstin aihio, eli lähdetään liikkeelle siitä, että tästä minä kirjoitan, nyt kokeillaan millainen sävellys siihen voisi tulla.
 
Miten te itse teette biisin? Mie olen huomannu että ensin säv ja sitten san ei pidä kohdallani paikkaansa sen useammin kuin säv ja san yhtä aikaa. Olen tietenkin pöytälaatikkomuusikko, mutta kuitenkin. Minulla on erikseen vihko johon kirjoitan sanoja, eli ilman sävellystä tietenkin runoja. Ja sitten vihko johon tulee enemmänkin sävellyksiä, jos puolen vuoden soittotaidolla tekemiäni sointukulkuja nyt sävellyksiksi voi kutsua :D Eli siis aika punk-pohjaisesti mennään, vaikka taidetta yritetäänkin tehdä.
 
Ja niinkin tietysti usein käy, että joku ylös kirjoittamani riimittely eli runo aiheuttaa syvällä sisimmässäni jonkun tunnelman ja se tulee esille sormien kautta, eli tällöin sanoitus tulee ennen sävellystä.
 
Onhan tämä tietysti aika tylsä aihe. Tuli nyt vaan mieleen tosta otsakkeesta. Ja myös tuo "miten teette biisin?" on ehkä typerä lausahdus, kun taitelijathan eivät "tee biisejä". Siitäkin täytyy sanoa että itse olen tekemällä tehnyt muutaman biisin! Kävelen huoneeseeni ja ajattelen että nyt tämä asia vituttaa niin paljon, tai tämä asia on niin hieno asia, että kirjoitanpa jonkun pienen räpellyksen siitä, ja iskenpä siihen jonkun tunnelmaa kuvaavan sointukulunkin. Tai vaihtoehtoisesti toisinpäin. Se on sitten toinen juttu onko ne nyt niin hienoja ja hyviä teoksia, mutta joistan itse tykkään ja sehän se tärkein juttu on. Kliseemäisesti voisi sanoa, että itselleenhän niitä kuitenkin tehdään.

Ei välttämättä liity nyt tähän keskusteluun mikä täällä on meneillään...
 
Itse teen biisejä juuri sanoitus-sävellys-muodossa, tosin saattaa olla harvoin toisinkin päin. Sanoitukset teen aivan runoina, en ajattele paljon yhtään minkälainen sävellys siihen on tulossa, ja jos ajattelen, unohdan sen heti :).
Sikäli vaikea tapa, että tietyille sanoille on vaikea keksiä rytmejä ja melodioita, ja välillä unohtuu myös sanamäärien ja riimien muodostus säveltämistä silmälläpitäen. Ehkä tästä johtuukin, että olen aika laiska tekemään biisejä, mutta sanoituksia kyllä löytyy.

Hei nyt tuli todella nolo ongelma, enkä keksinyt, että mihin muuallekaan olisin tämän tuikannut. Tuli tuossa pari juttua, suomennosta ja yksi englanninnos tehtäväksi.. mutta piisin oikeuksista ei ole hajuakaan. Kokeilin jo kuuklestakin englannin kielellä etsiskellä, mutta tulos oli vain kasa lyriikoita tarjoavia sivustoja?! Aiemmin ei ongelmaa ole ollut, kun nämä on sattumalta olleet jo etukäteen tiedossa =(
 
Eli se hölmö kysymys:
Jos minulla on esittäjä ja piisi, ulkomaista, ehkä vanhaakin tuotantoa, niin mistä löydän niiden "omistajat", jotta voisin mahdollisia lupia kysellä *nolo hymiö*

Miten te itse teette biisin?
Vaihtelee suuresti. Monesti tulee ensin tunnelma jonka pohjalta taas tehdään sanoitus. Toisinaan taas päähän tulee kertosäkeen melodia ja jokin siihen sopiva ajatus. Mitään kaavaa ei ole, joku biisi syntyy tyhjästä ja on kokonaan "valmis päivässä kun taas toinen kootaan pöytälaatikossa olevista hukkapaloista. Ja sen jälkeen bändikaverit tekevät biisistä sellaisen kuin sen kuuluu olla :D