Aloittelijat ›

tukse: Tässä ois harjoituksia:
http://www.cyberfret.com/chops/finger-stretching/index.php
 
Kiitoksia. Nopean kokeilun jälkeen ranne ja sormet huutaa hoosiannaa....
 
Löysinpä myös Justiguitarista vastaavanlaisia. Ei kun harjoittelemaan.

Numb: 26 vuotta soittoa takana, olen tullut sinuiksi soittimen kanssa siinä mielessä, etten teitittele. Jos joskus vielä oppisin soittamaan, olisin kovin iloinen. ... osa jää adrenaliinikoukkuun. Taidan kuulua heihin. Ikävä kyllä, sillä - kuten todettua - jos oppisin soittamaan, olisin kovin iloinen. :)
 
Sama vika rahikaisella. noin 20v soittoa takana ja juuri ollaan päästy teitittelyasteelta pois. :) Mitä enemmän oppii, sen enemmän haluaisi oppia ja sen vähemmän itseasiassa osaa. Vissiin vähän sama asia kuin että mitä vanhemmaksi elää, sen tyhmemmäksi sitä itsensä tuntee.. Stage on kuitenkin se paras paikka soittaa, ja jos yleisökin elää mukana ja on tullut kuuntelemaan juuri sinua ja bändiäsi, niin sitä tunnetta ei voita mikään. Ellei sitten se sama tilanne sitten joskus jos vielä opin soittamaan ;)

CMB: Voi paska. En minä opi IKINÄ!
 
Nyt kun tästä on puolitoista vuotta, niin joko voit sanoa oppineesi jotain? ;)
 
Toivottavasti oot jaksanut opetella, kyllä se työ aina hedelmää kantaa.

Tähän vaan pakko sanoo että hemmetti kun helpottaa lukea näitä teidän kertomuksianne... itse hommasin viikko sitten itselleni kitaran, pitkäaikainen haave on toteutunut ja saan sitä soitella. Olen näitä myöhäisiä harrastuksen aloittaneita, kymmentä vaille 17, ja hyvin turhauttavaa kun kaikki soittavat ystävät ovat niin pirun hyviä miun korvissa. Ei olla samaa sarjaa, itse tämmöinen pelkkä rämpyttäjä jolla ei tod ole varaa soittotunteihin. (Kyllä, olen hyvin hyvin köyhä :'D)
 
Kiva oli täältä lukea että en ole ainoa, kenellä on alkuvaikeuksia. Tällä hetkellä suurin ongelma on se, että en meinaa saada korvakuulolla kitaraa viritettyä niin millään -kuulostaa kuin kissaa rääkättäisiin, tein sitten mitä hyvänsä. Onneksi voin sanoa että vasta vähän alle viikko harjoitusta takana, eli en voi edes olettaa osaavani. Toivon kyllä sormet ja varpaat ristissä että kehittyisin edes piiiikkiriikkisen. :DDD

17-vuotta oo mitään! Mä aloitin 27-vuotiaana. Revippä siitä huumoria.
 
Kyse on ainoastaan siitä kuinka paljon haluaa soittaa kitaraa / oppia soittamaan.

Nokun miusta se tuntuu tosi myöhäiseltä, kun tyyliin kaikki frendit oppinu soittamaan varmasti ennen kuin vaippojakaan sai pois. : D Ja mie jotenkin vasta nyt innostuin.
. Nyt kun lueskelin topickia etiöpäin niin lohdutti kyllä ikäsaraltakin se, että täällä tosiaankin on +20 - +40 aloittelijoita.
Olipas hyvä että eksyin Muusikoiden.netiin, jos en olisi saanut täältä rohkaisua niin varmaan olisin jo murheen alhossa miettimässä, miksi olen niin surkea. Vaikka aloittelijain kömpelyyttähän tämä vain on, toivottavasti.
 
JES. Sain viritettyä edes vähän parempaan suuntaan (ei kissanrääkkiä enään) korvakuulolla. Hekumaalinen hetki!

Geisha: Tällä hetkellä suurin ongelma on se, että en meinaa saada korvakuulolla kitaraa viritettyä niin millään -kuulostaa kuin kissaa rääkättäisiin, tein sitten mitä hyvänsä.
 
Hommaa äänirauta. Viritä sen avulla A-kieli. Viritä muut kielet A:n avulla (E-5 = A, A-5 = D, D-5 = G, G-4 = B, B-5 = e, jos käytät EADGBe-virettä. Eli E-kielen 5. välin ääni on sama kuin A-kieli tyhjänä.)

Huomasin yhtäkkiä että olenhan minä vähän edistynyt kitaran soittamisessa. Perussointujen välillä vaihdot sujuvat reippaasti ja oikeasti pystyn alkaa soittamisessa keskittymään vähän muihinkin asioihin. :-)

Ai joo; ja opin tänään kaksi uutta asiaa kitarasta. Sellaisia "A-haa" juttuja.

Palkitsevaa, eikö :)
 
Monesti huomaan soittamiseni jämähtäneen paikoileen ja että kehitystä ei vaan tule vaikka kuinka reenaisi. Vaan kun se jokin juttu lopulta naksahtaakin paikoilleen niin voi sitä tunnetta, hetken aikaa voi tuntea olevansa voittaja.

Jos muuten saan jotakin suositella niin suosittelen, että hankkii itselleen soittamiseen kaveri. Sellaisen viisaamman, joka voi vähän näyttää miten kappaleita soitetaan ja soittaa sitten kaverina. Tehokasta ja kivaa!

Pakko tulla kertomaan tännekin, kuinka uskomaton fiilis eilen tuli, kun huonon työpäivän jälkeen tulin kotiin ja otin odotellessa kitaran käteen ja aloin tapailemaan vain jotain ääniä mitä sain soittimesta ulos ja yht'äkkiä tajusin että sointu kuulosti tutulta ja kun aloin vähän lisää tutkimaan niin kohta osasinkin jo soitella biisiä siten, että se kuulosti jopa lähestulkoon oikealta!
 
Soittelua takana nyt 3 kuukautta. Kaksi kuukautta meni sillä tunteella, ettei ole oikein mitään oppinut ekojen viikkojen jälkeen, mutta eilinen kyllä osoitti sen, että kyllä sitä kehitystä on ihan varkain tullut!

Kitaraa on tullut soitettua 2 vuotta suunnilleen. Alkuun oli aivan mahtava fiilis kun pystyi soittamaan jonkun riffin melkein puhtaasti kun sitä monta päivää hinkannut, esim. enter sandman, smoke on the water ja tottakai se iki-ihana paranoid :D. Harjoittelu alkuun oli vaikeaa kun ei koskaan pystynyt keskittymään siihen juttuun mitä piti harjoitella vaan aina piti alkaa jotain ihan muuta soittelemaan. Opettajan johdolla opetelin jammailemaan mm. bluesia ja funkia joista en itse pitänyt mutta nyt olen tyytyväinen siihen että jaksoin jotenkin harjoitella ne. Aloittelijoille vinkkinä että kannattaa harjoitella monipuolisesti eikä vain sitä nopeaa sooloilua ;)
 
http://www.youtube.com/user/jortulatucci?feature=mhum
 
Kahden vuoden jälkeen olen ainakin tämän verran oppinut tuntemaan kitaraa instrumenttina :)

Itsellä kitaransoiton aloittaminen oli piiitkä prosessi. ekan sähkökitaran sain n. 10 vuotiaana. Pari viikkoa soittelin, että sen Smoke on the waterin yhdellä kielellä saa menemään, sen jälkeen pari vuotta meni tahdilla: smoukki kerran pari, kuukausi, smoukki, kuukausi jne.jne. Sen jälkeen vasta aloin oikeasti soittamaan. Kertaakaan en ole tunneilla käynyt, teoriaa olen aina vihannut, enkä ikinä ole oikein tykännyt biisien opettelusta tabulatuurien kautta. Olen vain hakannut niin kauan että se kuullostaa hyvältä. Nyt noin 5-6 vuoden jälkeen pystyn jo sanomaan, että olen aika hyvä kitaristi ihan hyvällä omalla tunnolla :D
Kavereina on kitaristeja, jotka ovat soittaneet jo noin 7-8 vuotta, käyneet tunneilla ja opetelleet biisejä ulkoa. Edelleen hyvällä omallatunnolla voin sanoa, että olen parempi. Ei Jimi Hedrixkään tunneilla käynyt :D
 
Ja tämän tarinan pointti on se, että heti ensismmäisen landolan oston jälkeen ei välttämättä ole pakko rynnätä tuskaisena ja peloissaan kitaratunneille, vaan rauhassa rämpytellä kotona niin että tuntuu hyvältä, ja sen jälkeen mennä tunneille jos siltä tuntuu. Kattokaas ko ei oo mikää kiire!

itse kans aikanaan rämpyttelin kitaraa niin että tuli vähän tutuksi tuo kitara,sitten kävin yhden syksystä kevääseen periodin tunneilla ja sitten olen itsekseni opetellut kaikkea mahdollista:käsien yhteistyötä nopeassa temmossa kieleltä toiselle ja soinnusta toiseen ja sitten sama vähän hitaammin,yleistä omien juttujen rämpyttelyä ja biisien opettelua.ne kaikki tukee toinen toisiaan ja jos (niinkuin mun tapauksessa on) on motiviotunut oppimaan niin kyllä se soitto kehittyy,ei se ynkkakaan kitara kädessä syntynyt.myöskin joku viisas on sanonut,että kun hakeutuu itseään parempien soittajien seuraan soittelemaan niin siinä sitä kehittyy tehokkaasti.