Peruslähtökohta popissa ja rytmimusiikissakin on, että basso ja kick eli bassorumpu ovat kavereita, naimisissa, liimattuna yhteen niin, että komppi on jämäkkää. Kaikessa äänessä on periaatteessa ominaisuuksina sointi ja atakki. Atakki tapahtuu ensin, esim. se kickistä ekana kuuluva napsu, joka tapahtuu ylätaajuuksilla. Loppu on pääasiassa sointia, eli se alataajuuksilta hommaan tuleva muna ja tukevuus. Ja se the juttu kickin ja basson kimpasta: normitilanteessa aina kun kick iskee, pitäisi myös basson iskeä. Tämä ei tarkoita, että koko bassolinjan pitäisi koko ajan seurata kickiä, vaan sitä, että ne merkkaavat iskut tapahtuu ja niiden ympärillä voi sit tapahtua muuta. Ja toki voi strategisesti jättää sen basson tai vaikka sen kickin pois joltain iskulta, sit kun on päässyt perusasioiden opettelusta miettimään tyyliseikkoja. Basso on samaan aikaan sekä rytmin että harmonian palveluksessa ja bassolla soitettu nuotti monesti osaltaan määrittää biisin sointuja. Tässä nyt tälleen tosi pintapuolisesti ja mutkia suoristaen. "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti |