Aloittelijat ›

meikäläisellä alkaa into laantumaan soittoon kun ei meinaa millään osata nuottien rytmiikoita.hitaatkin biisit sisältävä lähes poikkeuksetta ärsytttäviä rytmejä, kuten synkooppeja ja pisteellisiä nuotteja.miten noi sais haltuu että ois helpompi vetää prima vista?

No eikös tuo nyt toimi ihan laskemalla ja jalkaa naputtamalla? Ja harjottelemalla.

No eikös tuo nyt toimi ihan laskemalla ja jalkaa naputtamalla? Ja harjottelemalla.
 
Mullakin nuo on ollut hankalia kautta aikojen. Nuoteista on tullut katsottua sävelkorkeus ja rytmi soitettua ulkomuistista. Omasta mielestäni on aika hankala tapa lähestyä asiaa laskemalla. Helpompaa on ensin opetella tunnistamaan miltä erilailla kirjoitetut rytmikuviot kuulostavat. Sen jälkeen niitä on jo helpompi soittaa ja samalla laskea mielessään.

Katsoin tuosta sun profiilista, että soitat kitaraa...
 
Onhan se rytmien luku vähän työlästä alkuun, ja varsinkin kitaristeilla prima vista on usein se heikoin lenkki... Siihen rytmien lukuun auttaa vaan harjoittelu, siihen ei varmaan mitään oikopolkuja ole. Mutta onneksi on joitain hyviä harjoittelukonsteja. Itsellä - ja varmaan monella muullakin - on auttanut vanha konsti:
 
Ota joku rytmillisesti helppo melodia, sellainen jota et ole soittanut ennen (prima vistahan tarkoittaa "ensi näkemältä"), sellainen jossa pienin aika-arvo on 1/8. Laita metronimiin, tai varpaisiin, tarpeeksi hidas tempo. Lyö plektralla tasaiskut alaspäin, synkoopit tulee kaupanpäälisinä ylöslyönneillä. Soita ensin dempattuun kieleen 1/8 iskuja (alas, ylös) niin kauan että alkaa tuntua luontevalta. Soita nyt melodian rytmi edelleen dempattuun kieleen, tee kaikki alas-ylös liikkeet vaikka soittaisitkin pisteellisen 1/4, puolinuotin jne. Tärkeä on, että plektrakädessä säilyy perussyke.
(Jos melodian pienin aika-arvo on 1/16, niin silloin yhdelle neljäsosalle tulee kaksi alas- ja kasi ylöslyöntiä, muuten homma menee samalla tavalla kuin tuossa äsken. Nyt vain pidetään 1/16 liike plektrassa.)
 
Sitten kun rytmi toimii, niin melodia mukaan. Tasaiskuille tulevat nuotit soivat alaslyönnillä ja synkoopit ylöslyönneillä. Sellainen kannattaa kanssa muistaa, että melodiaa ei kannata hinkata montaa kertaa, koska silloin häviää sen prima vistan opettelun pointti. Jos joutuu aloittamaan viidennen kerran jonkun fraasin soittamisen, niin silloin ei enää treenaa nuotinlukua vaan sitä fraasia. Tässä kohti kannattaa antaa periksi ja ottaa uusi nuotti luettavaksi. Ei siis kannata ahnehtia liian tappisia biisejä nuotinukuharjoitukseen, vaan tätä puolta kannattaa ja pitää treenata simmpeleillä (ja lyhyillä) jutuilla.
 
Ja ehdottomasti metronomin kanssa.

Katsoin tuosta sun profiilista, että soitat kitaraa...
 
Onhan se rytmien luku vähän työlästä alkuun, ja varsinkin kitaristeilla prima vista on usein se heikoin lenkki... Siihen rytmien lukuun auttaa vaan harjoittelu, siihen ei varmaan mitään oikopolkuja ole. Mutta onneksi on joitain hyviä harjoittelukonsteja. Itsellä - ja varmaan monella muullakin - on auttanut vanha konsti:
 
Ota joku rytmillisesti helppo melodia, sellainen jota et ole soittanut ennen (prima vistahan tarkoittaa "ensi näkemältä"), sellainen jossa pienin aika-arvo on 1/8. Laita metronimiin, tai varpaisiin, tarpeeksi hidas tempo. Lyö plektralla tasaiskut alaspäin, synkoopit tulee kaupanpäälisinä ylöslyönneillä. Soita ensin dempattuun kieleen 1/8 iskuja (alas, ylös) niin kauan että alkaa tuntua luontevalta. Soita nyt melodian rytmi edelleen dempattuun kieleen, tee kaikki alas-ylös liikkeet vaikka soittaisitkin pisteellisen 1/4, puolinuotin jne. Tärkeä on, että plektrakädessä säilyy perussyke.
(Jos melodian pienin aika-arvo on 1/16, niin silloin yhdelle neljäsosalle tulee kaksi alas- ja kasi ylöslyöntiä, muuten homma menee samalla tavalla kuin tuossa äsken. Nyt vain pidetään 1/16 liike plektrassa.)
 
Sitten kun rytmi toimii, niin melodia mukaan. Tasaiskuille tulevat nuotit soivat alaslyönnillä ja synkoopit ylöslyönneillä. Sellainen kannattaa kanssa muistaa, että melodiaa ei kannata hinkata montaa kertaa, koska silloin häviää sen prima vistan opettelun pointti. Jos joutuu aloittamaan viidennen kerran jonkun fraasin soittamisen, niin silloin ei enää treenaa nuotinlukua vaan sitä fraasia. Tässä kohti kannattaa antaa periksi ja ottaa uusi nuotti luettavaksi. Ei siis kannata ahnehtia liian tappisia biisejä nuotinukuharjoitukseen, vaan tätä puolta kannattaa ja pitää treenata simmpeleillä (ja lyhyillä) jutuilla.
 
Ja ehdottomasti metronomin kanssa.
 
Tuo on ehdottoman hyvä pointti.Metronomin kanssa.Kitara ja basso on niin olellinen osa rytmiä ja biisin sielua,että niiden täytyy toimia.Timessä!

Niin, ja hyvä pointti oli myös se, että plektrakäsi liikkuu koko ajan rytmissä ylös-alas. Itselläni heiluu soittaessa aina jalka, käsi ja pää. Joskus myös huulet. Pysyy ainakin rytmissä!

Tahtiin mahtuu rajallinen määrä aika-arvoja ja niiden yhdistelmiä. Opettele nämä yhdistelmät ulkoa. Jos aletaan vaikka neljäsosista ja kahdeksasosista, niin niistä voi koota yhteen 4/4 tahtiin seuraavia yhdistelmiä:

4   4   4   4    - lausutaan taa-taa-taa-taa
8 8 4   4   4    - lausutaan ta-ta-taa-taa-taa
4   8 8 4   4    - lausutaan taa-ta-ta-taa-taa
4   4   8 8 4    - lausutaan taa-taa-ta-ta-taa
4   4   4   8 8  - lausutaan taa-taa-taa-ta-ta
 
8 4   4   4   8  - lausutaan ta-taa-taa-taa-ta
4   8 4   4   8  - lausutaan taa-ta-taa-taa-ta
4   4   8 4   8  - lausutaan taa-taa-ta-taa-ta
 
8 4   8 4   4    - lausutaan ta-taa-ta-taa-taa
8 4   4   8 4    - lausutaan ta-taa-taa-ta-taa
 
Tuossa on kymmenen yhdistelmää jotka opettelemalla pääsee jo pitkälle. Se idea on siis siinä että ne yksinkertaisten kappaleiden pisteelliset nuotitkin yleensä noudattavat vain muutamaa kaavaa, eli jos opettelet noin 5-10 erilaista pisteellisten nuottien yhdistelmää osaatkin jo soittaa kaikki yksinkertaisten kappaleiden pisteelliset nuotit. Esim. yksi usein toistuva kuvio on sellainen jossa on kaksi pisteellistä neljäsosaa ja sitten yksi tavallinen neljäsosa, ja tämä löytyy esim. Rauli Somerjoen biisistä Tähdet, Tähdet, siitä sähkökitara-välisoitosta. Jos siis näet tuon kuvion niin muistele Tähdet,Tähdet-kappaleen välisoittoa ja tiedät rytmin välittömästi.
 
Kannattaa myös lähestyä asiaa enemmän kirjoittamisen kuin lukemisen kannalta, eli sen sijaan että opettelisit lukemaan nuotteja, opettele kirjoittamaan omia nuottejasi ja soittamaan niitä. Ota vaikka tuosta ylläolevasta taulukosta noita eri tahteja ja laita niitä peräkkäin ja sitten soittele näin aikaansaamiasi rytmiteoksia. Näin oppii hahmottamaan nuottikirjoitusta ikäänkuin "sisältäpäin", mikä helpottaa huomattavasti. Tätä voi harjoitella myös vaikka radiota kuuntelemalla, eli kun kuulet kappaleen radiosta niin valitse kappaleesta joku helpohko osa ja mieti miten kirjoittaisit sen rytmin nuotteina.

Tein huvin vuoksi taulukon jossa on kaikki mahdolliset neljäsosien ja kahdeksasosien yhdistelmät joita mahtuu yhteen 4/4 tahtiin. Niitä tuli yhteensä 34, eli kun vain opettelee ulkoa 34 erilaista kuviota niin hallitsee kaikki maailmankaikkeuden kappaleet 4/4-tahtilajissa joissa on neljäsosia ja kahdeksasosia. Kaikki mahdolliset synkopoinnit kuuluvat myös mukaan, eli todella helpolla oppii merkittävän palan kaikesta maailman musiikista!
 
Lista on tässä:

4   4   4   4   - taa-taa-taa-taa
 
4   8 8 4   4   - taa-ti-ti-taa-taa
4   8 4   8 4   - 
4   8 4   4   8 - 
4   4   8 8 4   - 
4   4   8 4   8 - 
4   4   4   8 8 - 
 
4   8 8 8 8 4   - 
4   8 8 8 4   8 - 
4   8 8 4   8 8 - 
4   8 4   8 8 8 - 
4   4   8 8 8 8 - 
 
4   8 8 8 8 8 8 - 
 
8 8 4   4   4   - 
8 4   8 4   4   - 
8 4   4   8 4   - 
8 4   4   4   8 - 
 
8 8 8 8 4   4   - 
8 8 8 4   8 4   - 
8 8 4   8 8 4   - 
8 4   8 8 8 4   - 
8 8 8 4   4   8 - 
8 8 4   8 4   8 - 
8 4   8 8 4   8 - 
8 8 4   4   8 8 - 
8 4   8 4   8 8 - 
8 4   4   8 8 8 - 
 
8 4   8 8 8 8 8 - 
8 8 4   8 8 8 8 - 
8 8 8 4   8 8 8 - 
8 8 8 8 4   8 8 - 
8 8 8 8 8 4   8 - 
8 8 8 8 8 8 4   - 
 
8 8 8 8 8 8 8 8 - 

 
Harjoituksena on se että lukee kaikki nuo rytmit läpi prima vista, eli vaikka lausuu ne ti-ti-taa tyylillä. Kahdeksikko tarkoittaa kahdeksasosaa, ja se luetaan "ti"; nelonen on neljäsosa, ja se luetaan "taa". Ensimmäiset kaksi riviä on annettu esimerkiksi. Kannattaa myös kokeilla soittimen kanssa, eli vaikka rämpyttää kitaralla jotain sointua tai soittaa asteikkoa näiden rytmiin.

Tein huvin vuoksi taulukon jossa on kaikki mahdolliset neljäsosien ja kahdeksasosien yhdistelmät joita mahtuu yhteen 4/4 tahtiin. Niitä tuli yhteensä 34, eli kun vain opettelee ulkoa 34 erilaista kuviota niin hallitsee kaikki maailmankaikkeuden kappaleet 4/4-tahtilajissa joissa on neljäsosia ja kahdeksasosia. Kaikki mahdolliset synkopoinnit kuuluvat myös mukaan, eli todella helpolla oppii merkittävän palan kaikesta maailman musiikista!
 
Et oo tosissasi?
 
Mä en oo koskaan ymmärtäny tota ulkoa opettelemista. Kannattaa opetella opettelemaan.
 
En tietenkään väitä, etteikö noinkin voisi opetella, mutta huhuh...
 
y-yk-si-i, ka-ak-si-i, ko-ol-me-e, ne-el-jä-ä

Et oo tosissasi?
 
Mä en oo koskaan ymmärtäny tota ulkoa opettelemista. Kannattaa opetella opettelemaan.
 
Jotta pystyit lukemaan tämän viestiketjun, sinun piti osata ulkoa vähintään 34 suomenkielistä sanaa, todellisuudessa jopa paljon enemmän kuin 34. Lukemisessa voi pärjätä vielä vähällä ulkoa opettelemisella, mutta jotta pystyit kirjoittamaan vastauksen tähän ketjuun sinun piti osata ulkoa useita kymmeniä sanoja, ja olla tietoinen niistä, jotta voit valita niistä sopivat ja laittaa ne peräkkäin ja saada viestisi välitettyä.
 
Tätä ei välttämättä usein tajuta, mutta esimerkiksi puhuminen, lukeminen ja kirjoittaminen perustuu lähes kokonaan ulkoa opetteluun. Nuottien aika-arvojen selvittäminen laskemalla tai jalkaa polkemalla tuntuu työläältä ja hankalalta juuri siksi että se on hankalaa. Se helpompi tapa on opetella kaikki yhdistelmät ulkoa.
 
Tällainen lista jossa kaikki vaihtoehdot on kirjoitettu auki helpottaa urakkaa entisestään, sillä kun käy koko listan läpi ja huomaa että jotkut yhdistelmät eivät suju yhtä helposti kuin toiset, selviää siinä mihin kannattaa panostaa lisää harjoitusaikaa ja mistä sitä aikaa voi ottaa pois.

Ottamatta kantaa siihen, mikä on paras tapa oppia nuo, niin väittäisin että kokenut soittaja nimenomaan hahmottaa nuoteista tuttuja rytmikuvioita jotka tuntee ennestään. Ihan samalla lailla kuin, niinkuin tässä jo viitattiin, "kokenut" lukija hahmottaa sanoja eikä kirjaimia ja kokenut shakinpelaaja hahmottaa pelitilanteita eikä nappuloita (tosin artikkeli johon tämä tieto perustuu nimenomaan sanoo että tilanteiden ulkoa opettelu ei ole tie mestariksi).

Tommi S:lle
 
Sitä en väitä, etteikö varmasti osa nuoteiksi kirjoitetuista fraaseista tulisi ikäänkuin ulko muistista. Mutta vierastan sitä, että lähdetään tällaista asiaa opettelemaan kuin jotain kertotauluja, että opettele noi tosta ulkoa, niin sitten pärjäät. (ensin pitää osata yhteenlasku)
 
Mielummin opettelee ulkoa koko-, puoli-, neljäsosa-, kahdeksasosa-, kuudestoistaosa- ja kolmaskymmeneskahdesosanuottien (ja taukojen) "kestot", sekä sen, että piste nuotin perässä jatkaa sen kestoa puolella alkuperäisestä kestosta. Sitten sovelletaan peruskoulun murtolukulaskuja sen mukaan, mikä tahtilaji on käytössä 2/4, 3/4, 4/4 jne.
 
Kun tämä asia on selvä, alkavat varmasti fraasit muuttumaan harjoittelun tuloksena ikäänkuin "sanoiksi", joita luet sujuvammin kuin yksittäisiä nuotteja yhdistelemällä.
 
Itse luonnollisesti:) osasin lukea jo ennen kouluun menemistä, mutta eihän koulussakaan opetettu sulle ensin ulkoa eri sanoja, vaan ensin kirjaimet, sitten opeteltiin tavuttaamaan sanoja ja sitten vasta kokonaisia sanoja kerralla. Sen mitä siitä muistan, niin melkoista tankkaamista se lukeminen ja kirjoittaminen ensin oli. Ei siinä hahmotettu kokonaista sanaa kerrallaan. Eikä tämä ollut mahdollistakaan, koska ei seitsemän vuotiaana ollut äidinkielen sanavarastokaan vielä aikuisen tasolla.
 
Samoilla perusteilla en voi suositella sinun menetelmääsi nuottienlukemisen harjoitteluun. Pitää lähteä perusteista.
 
Lisäksi IMO pitää pystyä laskemaan mielessään tahtia jotenkin samalla kuin soittaa ja tällä tarkoitan sitä, että jos joku ikäänkuin painaisi "pausea" kesken soiton, täytyy pystyä sanomaan millä iskulla ollaan menossa. Tämän takia ei pidä mennä vähättelemään laskemisen merkitystä. Toki se kokeneemmalla soittajalla tulee tosiaan sieltä alitajunnasta, eikä sitä tarvitse erikseen miettiä. Mutta kyllä mä vaikeampaa fraasia treenatessani lasken ääneen nuotteja lukiessani. Tällöin ikäänkuin opettelen uutta sanaa ulkoa.
 
Tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, etteikö vajavaisemmillakin taidoilla pärjää ja musiikkia voisi harrastaa ilman nuotinlukutaitoakin.

Ottamatta kantaa siihen, mikä on paras tapa oppia nuo, niin väittäisin että kokenut soittaja nimenomaan hahmottaa nuoteista tuttuja rytmikuvioita jotka tuntee ennestään. Ihan samalla lailla kuin, niinkuin tässä jo viitattiin, "kokenut" lukija hahmottaa sanoja eikä kirjaimia ja kokenut shakinpelaaja hahmottaa pelitilanteita eikä nappuloita (tosin artikkeli johon tämä tieto perustuu nimenomaan sanoo että tilanteiden ulkoa opettelu ei ole tie mestariksi).
 
Aivan, paino sanalla "kokenut". Ja siksi halusin oman kantani selventää.

Tommi S:n panostus oli erittäin ansiokas. Huomasitteko tekin, että McGyverin tunnari lähtee intron jälkeen täsmälleen samalla tavalla kuin taulukon viimeinen riivi? Hassua.
 
edit: riivi?? Riivinrauta = rivi.

Yhteenlasku on hyvä apuväline tarkistamisessa jos ei ole varma muistaako kertotaulun oikein, mutta harvoin tiedostetaan että yhteenlaskua varten täytyy opetella ulkoa yhteenlaskutaulu. Yhteenlasku on apuväline tarkistamisessa, mutta jos joutuu turvautumaan tarkistamiseen niin silloin prima vista- tavoite on auttamatta menetetty. Lopputulos johon pyritään on ulkoa opetteleminen, ja on hyödyllistä jos tämän tiedostaa ajoissa, eikä hukkaa turhaan aikaa apuvälineden kanssa, vaan käyttää niitä vain silloin kun niistä on oikeasti apua.
 
Ulkoa opettelussa on kuitenkin erittäin tärkeä muistaa että kerralla ei voi opetella kovin montaa eri asiaa. Kannattaa aloittaa kahdella tai kolmella kuviolla, ja kun ne sujuvat hyvin niin lisää taas pari uutta mukaan.
 
Tahdin hahmottaminenkin täytyy opetella ulkoa, eli lisäharjoituksena voisi olla se että merkitsee antamiini kuvioihin numerot yhdestä neljään sen mukaan mihin kohtiin iskut osuvat, ja samalla kun opettelee kuviota niin opettelee myös mihin kohtaan iskut kuviossa osuvat.
 
Minäkin osasin luonnollisesti lukea ennen kuin menin kouluun, mutta ennen kouluun menoa muistan että osasin kirjoittaa joitain kokonaisia sanoja ennen kuin osasin lukea yksittäisiä kirjaimia. Koulussa opittiin ensimmäisillä luokilla tavaamaan, mutta minä olin ala-asteen loppuun mennessä täysin unohtanut mihin kohtiin tavuviivat sanoissa piti laittaa. Vieläkin joudun pysähtymään ja miettimään jos haluan saada tavuviivat oikeille paikoille, mutta lukemisessa ja kirjoittamisessa en pysähtele.
 
MacGyverin tunnarin intron alku on rivi 22 ja viimeinen rivi vuorotellen. Tahtien välissä on sidotut kahdeksasosat. Tuo taulukko on ihan oikeasti viimeinen sana neljäsosista ja kahdeksasosista koostuviin rytmeihin!

Mielummin opettelee ulkoa koko-, puoli-, neljäsosa-, kahdeksasosa-, kuudestoistaosa- ja kolmaskymmeneskahdesosanuottien (ja taukojen) "kestot", sekä sen, että piste nuotin perässä jatkaa sen kestoa puolella alkuperäisestä kestosta. Sitten sovelletaan peruskoulun murtolukulaskuja sen mukaan, mikä tahtilaji on käytössä 2/4, 3/4, 4/4 jne.

Kun tämä asia on selvä, alkavat varmasti fraasit muuttumaan harjoittelun tuloksena ikäänkuin "sanoiksi", joita luet sujuvammin kuin yksittäisiä nuotteja yhdistelemällä.
 
Tuo notaatio ja siihen liittyvä matematiikka on ollut mulle selvä yli neljäkymmentä vuotta, mutta silti rytmin soittaminen suoraan nuoteista takkuaa edelleen, tosin toivoa on näkyvissä. Eli pelkkä matematiikka ei riitä, vaan on opittava laskemaan rytmiä päässään soittaessa. Eikä ole itsestään selvä miten sen oppii.
 
Itselleni on ollut avuksi ulkoaoppiminen, tosin paljon pienemmällä tasolla kuin Tommin kuviot, kahden tai kolmen nuotin kuvioina. Joka tapauksessa esim. trioli on opittava tuntemaan, aika epeli saa olla että osaa sen primavistana vetää laskemalla jos ei ole koskaan kuullut.
 
Eiköhän Tommin kuviotkin olisi kelvollista harjoitusaineistoa kunhan ne ensiksi kirjoittaisi nuoteiksi. Tosin lista ei ole riittävän kattava, esim. tahtirajan ylittävä synkooppi jää oppimatta kun harjoittelee vain yhden tahdin pätkiä. Ja tauot puuttuvat.

Minäkin osasin luonnollisesti lukea ennen kuin menin kouluun, mutta ennen kouluun menoa muistan että osasin kirjoittaa joitain kokonaisia sanoja ennen kuin osasin lukea yksittäisiä kirjaimia. Koulussa opittiin ensimmäisillä luokilla tavaamaan, mutta minä olin ala-asteen loppuun mennessä täysin unohtanut mihin kohtiin tavuviivat sanoissa piti laittaa. Vieläkin joudun pysähtymään ja miettimään jos haluan saada tavuviivat oikeille paikoille, mutta lukemisessa ja kirjoittamisessa en pysähtele.
 
Kuulostaa tutulta. Opin lukemaan alle neljävuotiaana (mitä en enää pidä välttämättä hyvänä asiana), ja jossain vaiheessa ennen kouluun menoa vanhemmat huomasivat etten osaa tavuttaa. Laittoivat opettelemaan sen ja sitten koulussakin meni ihan hyvin.

Tuo taulukko on ihan oikeasti viimeinen sana neljäsosista ja kahdeksasosista koostuviin rytmeihin!
 
Kyllä kyllä. Aattelin vaan muistuttaa, että esimerkin avulla homma on mielekkäämpää hahmottaa.
 
Hyvä hyvä. Mä alan tästä treenaamaan. Joku päivä vielä opin.

Yhteenlasku on apuväline tarkistamisessa, mutta jos joutuu turvautumaan tarkistamiseen niin silloin primavista- tavoite on auttamatta menetetty.
 
Kuka tässä mistään tarkistamiseta on puhunut? Soittaminen prima vistana ja laskeminen mielessä samaan aikaan eivät ole mahdoton tapahtuma. Kuten sanoin vähän edistyneemmän ei tarvitse ajatella sitä laskemista siinä ollenkaan.
 
Ja ihan hienon taulukon Tommi S on kasannut. Toivottavasti siitä on jollekin apua. En vain missään ole törmännyt tuollaiseen "opettele niin ja niin monta fraasia ulkoa"-menetelmään.
 
Se on ihan sama miten kukakin opettelee. Perse edellä puuhun on yksi niistä. Luonnollisesti olen itsekin sitä useasti harrastanut.
 
Loppujen lopuksi avainsana on treenaaminen tavalla tai toisella.

Ja ihan hienon taulukon Tommi S on kasannut. Toivottavasti siitä on jollekin apua. En vain missään ole törmännyt tuollaiseen "opettele niin ja niin monta fraasia ulkoa"-menetelmään.
 
Muistaakseni Tohtori Toonikassa oli myös tällä tavalla taulukoituna kaikki mahdolliset fraasit sitä mukaa, kun kyseiset aika-arvot opeteltiin.