Aloittelijat ›

hei!
kovasti tekisi mieli uutta harrastusta aloittaa.kuinka ihmiset joilla ei ole minkäänlaista musiikillista taustaa oppivat esim. kitaran alkeet?riittääkö se, että intoo löytyy?noin yleensä kokemuksia.oppiiko nuotteja aikuisiällä jos ei niitä nuorempana ole tajunnut?mites kosketinsoitin?onko teillä suositella mitään tiettyä opasta,helppotajuista, että pääsisi alkuun?jonain päivänä laitan tänne tekstiä, että nyt minäkin osaan..

Aika moni saman asian kanssa täälläkin pähkäillyt. Jos intoa ja aikaa japanosta riittää, soittamaan oppii kuka vaan. Toiset helpommin, toiset vaikeemmin, mut oppii. Varmasti.
 
Se on ihan ittestä kiinni.

Kyllä sitä oppii soittamaan,itesekkin olin tuossa tilanteessa.
Mitään musikaallista taustaa tai semmoisia ei lyötynyt (koulun musatunnit olivat ainoat kokemukset),ja kitaraa olen oppinut soittamaan jonkinverran tässä 7-9kk aikana,paha lähteä sanomaan onko sitä kuinka hyvä sillä omaan korvaan oma soitto kuullostaa miltein aina loistavalta,mutta sitä se ei välttämättä ole muille talon asukkaille:).
Yleensä tulee se 1tunti soitettua päivässä GP:n avulla niitä kappaleita kun en ole nuotteja viitsinyt opetella.

kuinka ihmiset joilla ei ole minkäänlaista musiikillista taustaa oppivat esim. kitaran alkeet?riittääkö se, että intoo löytyy?
 
Kyllähän se onnistuu, tosin huipputasolle et ehkä enää pääse, mutta hyvätkin taidot voi aikuisiällä saavuttaa ahkeralla harjoittelulla. Hienomotoriikan kehitys on aikuisena hitaampaa kuin lapsena, mutta sitä kompensoi se, että aikuiset osaavat yleensä harjoitella tehokkaammin ja pitkäjänteisemmin.
 
noin yleensä kokemuksia.oppiiko nuotteja aikuisiällä jos ei niitä nuorempana ole tajunnut?
 
Nuottien opetteleminen ei ole vaikeaa. Se on periaatteessa vain yksinkertaista matematiikkaa. Mutta se vaatii taitoa ja harjoittelua, että osaa esimerkiksi soittaa vaikeita kappaleita suoraan nuoteista eli prima vistana.
 
mites kosketinsoitin?
 
Kitara ja koskettimet ovat molemmat mielekkäitä soittimia aloittaa soittoharrastus. Suurin osa nykyisestä populäärimusiikista sävelletään jommalla kummalla soittimella. Koskettimet ovat mielestäni ehkä hieman monipuolisempi soitin kuin kitara, koska ne ovat suuressa osassa niin monessa tyylissä ja niillä voi soittaa yksinkin "isolta kuulostavia" kappaleita. Kitara on taas niin yleinen soitin rock- ja popmusassa, joten sekin on myös aivan yhtä hyvä vaihtoehto.
 
onko teillä suositella mitään tiettyä opasta,helppotajuista, että pääsisi alkuun?jonain päivänä laitan tänne tekstiä, että nyt minäkin osaan..
 
Jokin hyvä opas ja/tai opettaja on kyllä lähes pakollinen soittoharrastuksen opettelussa. Ilman tulee helposti opittua vääriä tekniikoita ja yritettyä keksiä pyörää uudelleen. Sekä koskettimille, että kitaralle löytyy paljon alkeisoppaita, joita voi etsiä vaikkapa kirjastosta.

Jokin hyvä opas ja/tai opettaja on kyllä lähes pakollinen soittoharrastuksen opettelussa. Ilman tulee helposti opittua vääriä tekniikoita ja yritettyä keksiä pyörää uudelleen. Sekä koskettimille, että kitaralle löytyy paljon alkeisoppaita, joita voi etsiä vaikkapa kirjastosta.
 
Vinkkinä heitän, että kirjastosta kannattaa kysyä opusta nimeltä "Suuri kitarakirja".
Erittäin hyvä teos ja ei tahdo löytyä muualta kuin kirjastosta.

Koskettimet ovat mielestäni ehkä hieman monipuolisempi soitin kuin kitara, koska ne ovat suuressa osassa niin monessa tyylissä ja niillä voi soittaa yksinkin "isolta kuulostavia" kappaleita.
 
Kitaralle silti plussa siitä, että se on kompakti. Eli voi ottaa joka rientaloihin ja festareille ja millon minnekin mukaan. Pianoa ei paljoa roudailla vaan noin huvin vuoks.

hei!
kovasti tekisi mieli uutta harrastusta aloittaa.kuinka ihmiset joilla ei ole minkäänlaista musiikillista taustaa oppivat esim. kitaran alkeet?riittääkö se, että intoo löytyy?noin yleensä kokemuksia.oppiiko nuotteja aikuisiällä jos ei niitä nuorempana ole tajunnut?mites kosketinsoitin?onko teillä suositella mitään tiettyä opasta,helppotajuista, että pääsisi alkuun?jonain päivänä laitan tänne tekstiä, että nyt minäkin osaan..
 
Kaikkihan ovat samassa tilanteessa aluksi, ei ole mitään kokemusta, kun aloittaa ensimmäisellä soittimella. Varmaan nuorena oppisi helpommin, mutta vanhana voi sitten innolla korvata muut puutteet.
 
Itse aloitin 4kk sitten basson soittelun ja olen tyytyväinen mitä olen oppinut 4 kuukaudessa. Ikääkin on jo melkein 40. Jokainen jolla ei ole jotain motorisia vikoja varmasti oppii soittamaan ainakin kohtalaisesti. Harjoittelun määrästä/laadusta riippuu kuinka nopeasti.
 
Mulla ainakin tuntuu toimivan systeemi jossa harjoittelen 3 päivää putkeen ja sitten pidän parin päivän tauon, jotta aivot kerkee käsittelemään asiat.
 
Näitä välipäiviä varten ostin toiseksi soittimeksi huuliharpun.

Kyllähän se joka päivä kannattaa harjoitella. Vaikka vain pari minuuttia tai ilman soitinta (mielikuvaharjoitteluna) jos sormet ei kestä. Se on todistettu että joka päivä treenaaminen tehoaa paremmin kuin kaikki viikon treeni kerralla yhtenä päivänä.
 
Kyllähän sitä oppii. Mä ainakin olen jotain oppinut. Tosin mä olinkin vasta jotain 25 kun aloitin. :)
 
EI MUTTA MÄ AINAKIN KAIPAISIN SAMANHENKISTÄ SOITTOSEURAA! Kaikki kun aina sanoo että kun on jotain "bändi"kuviota, niin edistyminen ottaa harppauksia. Toistaiseksi kun on pääosin vain yksin taaplannut, niin eihän tiettyjä läpimurtoja tule tehtyä.
 
Niin jotta ottakaa yhteyttä, mun jäsenkuvauksesta selviää mun taustastani jotain. Akustinen kitara vain tällä hetkellä, kun sähkökitarat myin, mutta voihan noita taas uusia ostaa jos käyttöä löytyy!
 
PS Ostin minäkin huuliharpun. :)

Vinkkinä heitän, että kirjastosta kannattaa kysyä opusta nimeltä "Suuri kitarakirja".
Erittäin hyvä teos ja ei tahdo löytyä muualta kuin kirjastosta.
 
Olen tästä asiasta tasan eri mieltä. Kirja on kyllä pullollaan asiaa, mutta oppikirjana se on todella surkea (ja kieliasultaan aivan ala-arvoinen).
 
Mulla oli itselläni jossain vaiheessa lainassa englanninkielinen opus, jossa opetettiin komppaamista kitaralla mutta en kuollaksenikaan saa sen nimeä nyt mieleen. Eli kyllä niitä on hyviäkin opuksia kunhan vaan jaksaa penkoa kirjastoista tai netistä. Kitaransoittoonkin kuuluu niin monta osa-aluetta, että kannattaa miettiä, mitä haluaa. Esimerkiksi laulujen yksinkertainen säestäminen on varmasti otettavissa haltuun, jos vaan motivaatiota riittää.

Mä olen vähän samaa mieltä tuosta suuresta kitarakirjasta. Olen sitä lukenut joskus ihan vihreänä ummikkona, ja olihan siinä paljon asiaa. Mutta en mä siitä soittamisesta kovin paljoa silti oppinut, kopioin sointutaulukot ja se siitä. (Siitä on kyllä vuosia kun olen tuota kirjaa viimeksi lukenut, että muistikuvani ovat todella vain muistikuvia)

Ei muuta kun rockway.fi kehiin ja kerro kannattiko.

Olen tästä asiasta tasan eri mieltä. Kirja on kyllä pullollaan asiaa, mutta oppikirjana se on todella surkea (ja kieliasultaan aivan ala-arvoinen).
 
No tälle linjalle lähdettäessä suosittelen Maija Mehiläisen laulukirjaa.
 
Itse en missään nimessä lähtisi suosittelemaan lontoonkielisiä opuksia. En nyt muista aloitusviestiä, mutta nuorelta rämpyttelijältä tällainen opus tappaa soittoinnon yhtä varmasti kuin paska kitara.

Itse en missään nimessä lähtisi suosittelemaan lontoonkielisiä opuksia. En nyt muista aloitusviestiä, mutta nuorelta rämpyttelijältä tällainen opus tappaa soittoinnon yhtä varmasti kuin paska kitara.
 
Eivät kai nykyäänkään sentään ihan kaikki nuoret ole kielitaidottomia? Eikös nykynuorten englannintaito päin vastoin ole netin ja videopelien ansiosta parempi kuin koskaan?
 
Jopa minun nuoruudessani 80-luvulla kaikki siinä (nörtti-) porukassa jossa liikuin lukivat englantia täysin sujuvasti viimeistään 16-vuotiaina.
 
Se nyt vaan on paljon helpompaa löytää esim. rock/pop-painotteisia oppikirjoja englanniksi kuin suomeksi.
 
Edit. kysyjä kirjoittaa aikuisiällä aloittamisesta, joten aivan juniorista ei liene kyse.

Eivät kai nykyäänkään sentään ihan kaikki nuoret ole kielitaidottomia? Eikös nykynuorten englannintaito päin vastoin ole netin ja videopelien ansiosta parempi kuin koskaan?
 
Jopa minun nuoruudessani 80-luvulla kaikki siinä (nörtti-) porukassa jossa liikuin lukivat englantia täysin sujuvasti viimeistään 16-vuotiaina.
 
Se nyt vaan on paljon helpompaa löytää esim. rock/pop-painotteisia oppikirjoja englanniksi kuin suomeksi.
 
Kyllä nuo varmaan osaavat. Itsekään en niin vanha ole ettenkö olisi englantia kerinnyt virtuaalisesti opiskelemaan ja varmasti viimeinen temppu jonka teen on vieraskielisen kirjan lukeminen. Ja englannintaitoni ei ole lainkaan huono.
 
Edit. kysyjä kirjoittaa aikuisiällä aloittamisesta, joten aivan juniorista ei liene kyse.
 
Aivan. Aamulla tuota en kerinnyt tsekkaamaan.

No tälle linjalle lähdettäessä suosittelen Maija Mehiläisen laulukirjaa.
 
Itse en missään nimessä lähtisi suosittelemaan lontoonkielisiä opuksia. En nyt muista aloitusviestiä, mutta nuorelta rämpyttelijältä tällainen opus tappaa soittoinnon yhtä varmasti kuin paska kitara.
 
Juu, ei varmaankaan kannata lähteä väittelemään siitä, että väärin opittu jos joku on joka tapauksessa oppinut. Voi olla että joillekin Suuri kitarakirja on ihan ok, mutta itse en pidä sitä kovinkaan hääppösenä oppikirjana, vaikka se sisältääkin paljon asiaa (vähän niin kuin tietosanakirjat).
 
Esimerkkinä omasta mielestäni hyvistä oppikirjoista voisin mainita Ed Friedlandin bassokoulut. Olen varma, että kitarapuoellelta löytyy vastaavan tyyppisiä opuksia.