(Pidän itseäni ikuisena aloittelijana mm. siitä syystä että vanhassa puuvälipohjisessa kerrostalossa ei viitsi naapurisovun säilyttämiseksi treenata kuin minimaalisen ajan likellä keskipäivää, ja siksi että rumpujen soitto on minulle vain tapa tyhjentää nuppi negatiivisista ajatuksia, eikä tarkoitukseni ole ikinä ryhtyä jonkin bändin rumpaliksi;
siihen eivät lahjat ehkä edes riittäisi..)
En ole esimerkiksi Drumeon videoissa nähnyt sellaista, jossa suositeltaisiin pelkästään toisen, varsinkin heikomman käden tekniikan harjoittelua siten että toinen käsi on
ns. pois pelistä.
Itse olen huomannut sellaisen vähän omituisen seikan, että jos soitan suht. ripeätä
voimakkaasti synkopoivaa melko epämääräisin subdivisoinein etenevää "jatsirytmiä" 4/4- tai 5/4-osa tahtilajissa, kykenen soittamaan nopeammin ja tarkemmin kun molemmat kädet tekevät mitä nupissa "kuuluu". Jos sitten lepuutan snare-kättä, ride-käden rytmi menee enemmän unclean'iksi kuin molempien käsien mukana ollessa.
Tuosta tein sen johtopäätöksen että kenties olisi perusteltua harjoitella molempiä käsiä erikseenkin. Fysiologinen, tai mikä lie, perustelu voisi olla se, että aivot ovat tottuneet syntymästä lähtien toimimaan siten ett' molemmat puoliskot ovat aktiivisia ja kommunikoivat keskenään. Esimerkiksi kävelyhän on lopulta äärimmäisen monimutkaisen neurologisen prosessin lopputulos ja siinähän on juurikin tärkeää se että molemmat aivopuoliskot toimivat synkassa, joten toisen käden "eliminoiminen" saa ne hämmennyksiin?
Tänään sitten kokeilin käytännössä tuota ideaa: laitoin Roland TD-17 metronomin (click) arvoon 40 bpm (beats per minute) ja soitin snarella, vasurilla ekana pari tahtia neljäsosia, sitten kahdeksasosia, 8-osa trioleita, kvintoleita ja 16-osia. Olin todella pöllämystynyt siitä että kvintolit tyyliin V v V v v soitin tarkimmin siten että muutaman iskualan perätysten pystyin "hautaamaan" click'in (bury the click) eli en kuullut sitä ollenkaan kun saundina oli Tabla Na (266)! |
dilet_antti
