Aloittelijat ›

Mitä ootte mieltä siitä että voiko aloitteleva kitaristi oppii soittaan kitaraa ilman opettajaa?? oon ostanu just uuden sähkökitaran ja vahvarin ja soittamisen hinku on kova!! sanokaa mitä kandeis tehä/hankkia että pääsis hyvin alkuun. pitääkö tosiaankin mennä soittotunneille vai voiks ite oppii..! Eiks ne soittotunnit oo helvetin kalliita?

Ihan hyvin voi oppia ilman soittotuntejakin. Riippuu tietysti hieman, että minkälaista musiikia haluaisi oppia soittamaan. Jos tekninen puoli kiinnostaa niin olettaisin, että osaavan opettajan kanssa kehityt nopeammin ja pääset myös nopeammin soittamaan haluamaasi musiikkia. Jos taas tykkäät enemmän ns. "vitossointumätöstä" niin suosikkibändien tabulatuurit on ihan hyvää oppimateriaalia.
 
Itse kallistun tuon jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle ihan selvästi ja "soittotuntini" rajoittuvat muutamaan tutun pitämään kertaan. Neuvoi vaan hieman alkuun (korjasi mm. plektraotetta hieman, onneksi) ja siitä eteenpäin oppimateriaalina toimivatkin sitten Apulannan ja Nirvanan tabulatuurit.

Tämän kirjoituksen voisi siirtää aloittelijat -palstalle.
 
Minun vastaukseni: kyllä kannattaa mennä soittotunneille.

Itsekkään en ole käynyt soittotunneilla. Ja minun mielestä liika tekniikka on vaan haitaksi. Sävelet ne on mitkä soi. HOHO.
 
No ei, kyllähän tekniikalla saa kivasti höystettyä soittoa, mutta monet soittajat (varsinkin monet hevikepittäjät) soittavat liian teknisesti, u knou, A.H:ta A.H:n perään...

Itsekkään en ole käynyt soittotunneilla. Ja minun mielestä liika tekniikka on vaan haitaksi. Sävelet ne on mitkä soi. HOHO.
 
No ei, kyllähän tekniikalla saa kivasti höystettyä soittoa, mutta monet soittajat (varsinkin monet hevikepittäjät) soittavat liian teknisesti, u knou, A.H:ta A.H:n perään...
 
Vieläkö joku tätä harhakäsitystä viljelee? Aina kannattaa opiskella, vaikka se nuorena anarkistina vastenmieliseltä saattaa tuntuakin. Hymiö.
 
Sanotaan nyt vanha klisee vielä kerran: Kannattaa osata ne tekniikat ja teoriat, että voi niitä taitavasti väärinkäyttää. Jos haluaa.
 
Yllättävän moni ruma rokkimies on koulunpenkillä istunut.

Kyllä minä suosittelen kitaratunteja, jos se vaan on mahdollista. Itse en ole käynyt yhdelläkään tunnilla, eikä täälläpäin se ole kovin yleistäkään. Kyllähän varsinkin nykyään on tarjolla niinpaljon materiaalia, ett pysyy itsekkin tietysti opettelmaan.
Jos näin tekee, niin kannattas tehdä asiat toisin kun itse tein. Minä oikaisin joka helvetin mutkassa...tyyliin, en kyllä tollasta jaksa opetella, vaan soitampa tälleen. Ja kun opettelet jonkun asian väärin ja soittelet monta vuotta silleen, niin voin kertoo, ett on vaikeeta opetella sama asia uudestaan oikein!
Toisaalta oon myös miettinyt, ett oiskinkohan mä näin hyvä opettelemaan esim. korvalla, jos oisin kitaratunneilla käynyt? Ja onhan se toisaalta hienoa, ku on tehnyt jonkun jutun ihan itte.=)

Itse otin aikoinani pari vuotta kansalaisopiston kitaratunteja. Opettaja oli rento tapaus ja opetus tapahtui mukavaan tyyliin: toin haluamani biisin nuotit, annoin ne opettajalle ja sanoin että "opeta toi!". Niin sitä opeteltiin. Vasta-alkajana toi paljon motivaatiota soittoon, kun pääsi opettelemaan mieleisiään biisejä heti alkumetreillä. Varjopuolena tästä opettelutavassa oli se, että nuotit&soinnut jäivät harmaaksi, johtuen siitä että opin biisit korvakuuloisesti ja esimerkkien avulla. Sointuihin kun kannattaisi panostaa alkumetreillä...niiden kauttahan ne biisitkin syntyvät.
 
Toisaalta, missään nimessä ei kannata myöskään ruveta dissaamaan klassisen musiikin soittamista ja tekniikkaharjoituksia. Esimerkiksi iso osa pinnalla olevista hevikepittäjistä ovat ensimetrinsä soittaneet klassista kitaraa näppäillen. Ynkän soitostakin kuulee selviä klassisia piirteitä...
Vaikka täälläkin osa henkilöistä eivät ole tunteja ottaneet, (heitä koskaan kuulematta) voivat he silti olla hyviä kitaristeja. Mutta en jaksa uskoa että tuntien ottaminen olisi suoranaisesti haitaksikaan, joten itse suosittelen lämpimästi. Jostainhan se soittaminen täytyy aloittaa ja se on yksi hyvistä vaihtoehdoista!

kyllähän tosta musiikki opistosta on jotain hyötyy ollu, mutta aina ei vaan jaksais soittaa sitä diibadaabaa(jazzia) jota mus. opistossa pää asiassa opetetaan. Nightwishin emppu on hyvä esimerkki siitä että välttämättä ei soittotunneille kannata vaivautua...

Itse oon todennut että tuntien otossa ensimmäiset 10-15 tuntia ovat tärkeimmät, tos ajas korjataan tekniikat ja muut lapsuudet, opitaan kiitettävästi teoriaa (minkä osaamista pidän välttämättömänä) ja sillee, sen jälkeen pärjää taas pitkälle itseopiskelulla. Naapurini tosin on aivan tautinen kepittäjä eikä ikinä ole tunnilla käynyt, mutta toiset on lahjakkaita toiset eivät.

Itse kävin hieman aikaa tunneilla (10vuotiaana), kyllästyin ja muut harrastukset tuli kehiin... n.12 vuotiaana taas innostuin ja aloin opettelemaan... Mutta sitten mullakin kyllä kallistuu vitossointu mättöön mun soittaminen, vielläkin treenailen himassa tekniikkaa ym. Mutta mä olisin kiinnostunut pro.opetus matskusta (tekniikat, skaalat ym.), mutta kertokaas joitakin kirjoja... :)

Kannattaa. Itse olen opistossa pop/jazz linjalla. Nimi kuulostaa harhaanjohtavalta, sillä olen opetellut siellä pääasiassa Metallicaa. Se kehittää kaikkein eniten. Itseopiskelulla voit opetella joitain biisejä, mutta soitto kuulostaa paljon sujuvammalta, kun on ammattilaisen opissa.

Kyllä noita soittotunteja minustakin kannattas ottaa. Ite en ole ikinä ottanu enkä ota ennen kuin täällä oleva kitaran opettaja vaihtuu. Siis kyllä kiinnostas opetella enemmän tuota teoriapuolta etc. mutta kun en vain yksinkertasesti tule mitenkään toimeen sen opettajan kanssa..:) muilla samanlaisia ongelmia?

Nimi kuulostaa harhaanjohtavalta, sillä olen opetellut siellä pääasiassa Metallicaa. Se kehittää kaikkein eniten.
 
Heh, tahatonta ilmeisesti mutta huvitti.

Kannattaa tunneilla käydä ainakin tiettyyn pisteeseen asti, ja jatkaa sitten itse jos tuntee pystyvänsä kehittymään omillaan. Varhaisessa vaiheessa otetut tunnit suoristaa monta mutkaa...