Aloittelijat ›

Onko kitarasointujen rakentuminen pakko osata vai pärjääkö pelkällä sointujen ulkoa opettelulla?Miten te ootte sen tehny.

No barre sointujen muodostaminen on niin helppoa, että mollit, seiskat ja duurit opettelee nopee.
Muuten sitten ulkoa opettelemalla.

Onko kitarasointujen rakentuminen pakko osata vai pärjääkö pelkällä sointujen ulkoa opettelulla?Miten te ootte sen tehny.
 
Onhan siitä suuri hyöty, mutta ei kai se mikään pakko ole...
Riippuu vähän myös mitä soittaa, esim. tuskin jossain hirmu siantappohevin soittamisessa soiturakenteita tarvitaan... Itse kyllä osaan, ei siitä haittaakaan ole...

Kysytään nyt vielä että rakentuvatko kaikki soinnut loogisesti vai koskeeko tämä vain kolmisointuja?

Onko kitarasointujen rakentuminen pakko osata vai pärjääkö pelkällä sointujen ulkoa opettelulla?Miten te ootte sen tehny.
 
Riippuu mihin tähtäät. Maailmassa on lukemattomia tunnettuja bändisoittajia, jotka pärjäävät pelkästään ulkoa opituilla sointuotteilla, ja sitten on lukemattomia yhtä lailla tunnettuja soittajia jotka ymmärtävät tarkalleen periaatteet niiden taustalla.
 
Musiikki on yksi suuri looginen kokonaisuus, eikä sointujen säännönmukaisuus lopu kolmisointujen kohdalla. Jonkin verran työtä se tietenkin vaatii, mutta toisaalta eipä satojen tai tuhansien sointuotteiden muistaminenkaan ihan helppoa ole.
 
Itse olen ilman muuta sitä mieltä, että jos soittaa jotain, on kovasti suositeltavaa myös ymmärtää mitä tekee ja miksi.

Kysytään nyt vielä että rakentuvatko kaikki soinnut loogisesti vai koskeeko tämä vain kolmisointuja?
 
Siis kitaralla otteet vai noin yleisesti soinnut? Kitaralla on ainakin hemmetin loogisesti just barret, sun tartee opetella just duurit mollit seiskat ja sit osaatkin soittaa samoilla otteilla duurit mollit seiskat eri sävelistä...

Eihän kitaristi oikeasti tarvitse mitään osata...
Esim. Jouni K. Hynynen soittaa suunnileen joka saatanan KT kappaleen power-soinnulla! Ja barreja on helvetin helppo käyttää...

Esim. Jouni K. Hynynen soittaa suunnileen joka saatanan KT kappaleen power-soinnulla!
 
Kyllähän sen huomaakin, kaikki kappaleet ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Muutenkin musikaalinen anti jää aika mitättömäksi.

Minulla ainakin omaa kitaraosaamista on laajentanut se, että osaan jonkun verran "rakentaa" sointuja.
 
Käytännössä olen opetellut duuriskaalalle paljon erilaisia sormituksia ympäri otelautaa. Niiden pohjalta on sitten helppoa hahmottaa juuriääni ja sen eri intervellit eri paikoista. Tietenkin valtaosa komppisoittamisesta on sitä, että soittaa niillä "ulkoa opetelluilla" otteilla. Mutta monesti se jeesaa biisinteossa, sovittamisessa tai uuden biisin opetelussa, että osaa "rakentaa" sointuja.

Kyllähän sen huomaakin, kaikki kappaleet ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Muutenkin musikaalinen anti jää aika mitättömäksi.
 
Aijaijai.... Mielipiteiksi menee. Mutta menköön: Esimerkiksi Trio Niskapers'ote jää Hynyselle kakkoseksi kolmella kitaristillaan.

sointurakenteet kandee osata. muuten oot jumissa niiden ulkoaopettelemies sointujen kanssa lopun ikääs.
Sit jos vielä joudut kääntämään vaikka skitalle jonkun biisin mikä on tehty vaik koskettimille, nii mitäs sit teet?

Soinnut rakentuvat aina matemaattisesti.
Esim. barre-otteet ovat samat kaikissa soinnuissa.
Itse olen opetellut sointujen rakentumisen, joten soinnut löytyy aina.
Loppujen lopuksi murtosointujenkin rakentuminen on mielestäni yksinkertaista.
Se millaisia sointuja käyttää, vaikuttaa tietysti harmoniaan.+

Soinnut rakentuu terssipinoista.Yksinkertaistaen sävellajin ensimmäinen sointu (ensimmäinen aste) rakentuu sävellajin 1-3-5-7:stä äänestä.Kun kasaat samaisen pinon lähtien sävellajin toisesta äänestä (toinen aste) saat toisen asteen soinnun.Eli ensin etsit oikean skaalan eli sävellajin.Sen jälkeen etsit haluamasi soinnun ensimmäisen äänen ja lähdet siitä laskien pinoamaan joka toisen sävellajin äänen.Samalla lailla voit toimia sävellajin jokaisen seitsemän asteen suhteen.Kun olet keksinyt mielestäsi oivallisen sormituksen soinnulle paina se mieleesi.Sama sormitus pätee jokaisessa sävellajissa.Vain "sormikuvion" paikka otelaudalla vaihtelee.Jos oli vaikeaselkoista niin uhraa muutama tunti ja kokeile itse.
 
9- ,11- ja 13-soinnut jatkavat samaa logiikkaa eli terssihyppyjä ja sen takia usein merkintänä on juuri oudon tuntuiset 9,11 ja 13.(1-3-5-7-9-11-13).Usein ne merkitään myös merkinnöillä 2,4 ja 6 vaikka sisältö pysyy (kutakuinkin) samana.
 
Usein (varsinkin kitaralla) ei ole mahdollista rakentaa sointua juuri loogisimmassa muodossaan eikä se ole tarpeellistakaan.1,3,5 ja 7 ääni saavat periatteessa sijaita missä tahansa suhteessa toisiinsa.Tämän tyyppisiä soinnun uudelleenrakentamisia kutsutaan käännöksiksi.Äänien jäjestys suhteessa toisiinsa käännetään tarkoituksena saada erilaisia sävyjä,painottaa tiettyä soinnun jännitettä jne.Käännöksissä soinnun sisäiset intervalli suhteet muuttuvat joskus huonompaan suuntaan-joskus parempaan.Käytä korvaasi.Käännöksiin on myös "sääntönsä" mutta aluksi kannattaa luottaa korvaansa.Se kertoo rumasta dissonanssista varmasti enemmän kuin kirja.
 
Sointujen opettelun kannalta on erittäin tärkeää osata myös skaalat ja äänien paikat otelaudalla.Ulkoaopettelulla pääsee alkuun mutta repertuaari jää hieman yksipuoliseksi.Yksinkertaisistakin sointurakenteista saa todella mielenkiintoisia jos hallitsee sointujen rakentamisen.
 
Kannattaa hankkia tueksi joku hyvä teoriakirja.Mielellään jazzin näkökulmaan keskittynyt opus.

kyllähän tuosta on kovasti hyötyä. Oppii tuntemaan otelautaa, ja auttaahan tuo ihan soolosoittoakin. arpeggiot jne...