Aloittelijat ›

No niin, yksi tyhmä kysymys lisää.. Yritin kyllä haulla etsiä vastausta, mutta en ainakaan tyydyttävää sellaista saanut.
 
Eli, ymmärtääkseni myös basson vahvari mikitetään keikalla, jotta ääni "vahvistuisi". Mitä järkeä on siis hommata armottomia bassovahvareita, jos sen pienenkin vahvarin ääntä saadaan suureksi? Käyttää esim. "pienehköä n. 120W vahvariansa monitorina, ja ääni vahvistetaan pa:n kautta myös yleisölle sopivaksi..

No niin, yksi tyhmä kysymys lisää.. Yritin kyllä haulla etsiä vastausta, mutta en ainakaan tyydyttävää sellaista saanut.
 
Eli, ymmärtääkseni myös basson vahvari mikitetään keikalla, jotta ääni "vahvistuisi". Mitä järkeä on siis hommata armottomia bassovahvareita, jos sen pienenkin vahvarin ääntä saadaan suureksi?
 
No, basso vedetään keikalla yleensä D.I.-boxilla suoraan pöytään, harvemmin mikitetään, ja se vahvistin lavalla on vain sitä varten että soittajat itse kuulevat basson.
 
On tärkeää, että bassolla on oma, riittävän tehokas vahvistin, koska mitä alempaa taajuutta ollaan toistamassa, sitä enemmän energiaa se nielee. Monitorilinjan kautta toistettuna basso haukkaisi helposti kaikki monitorivahvistimen tehot, eikä muille jäisi mitään.
 
Näin siis, mikäli ollaan täyskokoisen PA:n kanssa keikalla. Ns "backlinekeikoilla" (PA vahvistaa ainoastaan laulun, ja mahdollisesti osan rummuista) bassovahvistin luonnollisesti määrää basson kuulumisen yleisöönkin.
 
Käyttää esim. "pienehköä n. 120W vahvariansa monitorina, ja ääni vahvistetaan pa:n kautta myös yleisölle sopivaksi
 
Näin onkin järkevää tehdä, mikäli ollaan todella koko ajan vain isoilla keikoilla ja monitorilinjan teho riittää. Jos välissä on pienempiä keikkoja, pitää keksiä miten basso saadaan kuuluviin.
 
Usein bassotornien kokoa kasvattaa se, että niihin on hyvä saada erikokoisia elementtejä. Basson ääniala kun on melkoisen laaja.
 
Selvittikö?

No, basso vedetään keikalla yleensä D.I.-boxilla suoraan pöytään, harvemmin mikitetään,...
 
No joo, yleensä tuo riittää mutta maailmanluokan basisteille tuo ei kelpaa. Ne kyllä mikittää vahvistimen että saisivat sen "oman" soundinsa aikaiseksi. Sitten suora signaali ja mikitetty sekoitetaan sopivasti. Tämä lienee paras menetelmä kun se tehdään rutiinilla. Pelkkä mikitys ei kylläkään toimi.

Yleensä 120 wattinen kombo ei välttämättä riitä edes monitoriksi. Esimerkiksi oma kombo rupesi pieremään niin pahasti ettei sitä voinut edes monitorina käyttää. Nykyään sitten nuppi+kaappi, ja sitten nupin D.I. outista pöytään(tarvittaessa, kyllähän toi 350 wattia riitää kaikkeen). D.I.outissa on vielä kaappisimulaation, joten en keksi yhtään syytä miksi mikittäisin sen.

Nykyään tuntuvat mikittävän usein myös basson ns. isommissa/merittävimmissä keikkapaikoissa. Mikityksen lisäksi siis DI-boxista linjaan. Kyllähän se soundin tekee elävämmäksi.

Ja onhan se niinkin, että jos on hommannut hyväsaundisen vaffarin niin kai sitä haluaa sitä saundia muillekin jakaa. Esmes putkivahvistimen saundia on aika vaikea saada ilmoille mistään muusta kuin putkivahvistimesta, ja imo saundini on parempi vahvarin läpi kuin suoraa linjaan. Mikitetty + linjasignaali -yhdistelmä antaa aika paljon pelivaraa basson saundipolitiikkaan, itse suosin tätä aina kun mahdollista

Pelkkä mikitys ei kylläkään toimi.
 
Jaa miksei? beta 58:lla ollaan onnistuneesti saatu aikaan Munsta _parasta_ spassosoundia mitä olen ikinä kuullut. Ongelmina oli alkuun tiukan botnen puute ja jonkinlainen aika/reagointiviive. Molemmat saatiin korjattua.

siks ettei basso erottuis seasta :P

Yleensä 120 wattinen kombo ei välttämättä riitä edes monitoriksi. Esimerkiksi oma kombo rupesi pieremään niin pahasti ettei sitä voinut edes monitorina käyttää.
 
Ei kannata ruveta yleistämään jos ei ole kokemusta kuin yhdestä combosta... ja muutamasta keikasta. Mulla on ollut keikoilla mukana 60w, 100w ja 150w comboja ja kaikki ovat riittäneet ihan sellaisenaan. Tuo viimeksimainittu esimerkiksi keikalla paikassa jossa nelisensataa henkeä paikan päällä salissa. (Paasisali Helsinki)
 
Ja monitoriksi riittää aivan varmasti jo 60w combokin, ellei se ole pierevä Behringer.

Usein bassotornien kokoa kasvattaa se, että niihin on hyvä saada erikokoisia elementtejä. Basson ääniala kun on melkoisen laaja.
 
Pyydän Kiveltä anteeksi jo heti alkuun, mutta nyt on ihan pakko päästää pedanttinen bassonatsi valloilleen ja mainita että usein pelkällä elementin koolla ei ole loppujen lopuksi niinkään merkitystä taajuusvasteeseen, tai siihen reaalimaailman (vrt. tilastotiede) käytännön pörinään joka siitä lavalle suurella vaivalla raahatusta purkista lähtee, vaan kaikki riippuu kokonaisuudesta, eli elementin laadusta ja siitä millaiseen koteloon se on tungettu. Eli esimerkiksi jotkut 4x10" skobet toistavat alapäitä paremmin kuin esim. 1x15"-kaapit, ja 18" elementeillä varustetut kaapit tuottavat kyllä matalaa huminaa, mutta yleensä soundista jää puuttumaan oleellinen osa hieman korkeampien taajuuksien kohdalta (keskialue on basistin paras pelipaikka).
 
Tuossa arvostetun M-Net:n nestorin toteamuksessa on kyllä yhtälailla totuuttakin mukana, huonolla (eli yleensä halvalla) kaapilla tuo taajuusvaste jää yleensä rajalliseksi (nimenomaan alapäästään, ylimmät yläpäät - melkein kaapissa kuin kaapissa (siis bassopuolella, kitarakaapeissa näitä ei juurikaan näe) - hoitaa jonkin sortin pilli, joka on hinnasta riippuen joko käyttökelpoinen, tai sitten se tuottaa vain ärsyttävää sihinää), jolloin tarvitaan ominaisuuksiltaan eriävä kaappi rinnalle, jolla vuorostaan päästään tuohon yllämainittuun bassotornin kasvattamiseen. Toinen - ja väittäisimpä että yleisempi - syy pinon kasvattamiseen on kaiutinpinta-alan lisääminen, jolla saadaan aikaan suuremman ilmamassan liikkuminen, eli ns. hönkä (tieteelliseltä nimeltään vola, mitataan viemällä leveähköt housunlahkeet elementin eteen ja tarkastelemalla siitä seuraavaa lepatusta) lisääntyy - kaappien herkkyydestä riippuen helpommin ja joskus jopa halvemmalla kuin mitä vahvistintehoa lisäämällä saavutettaisiin.
 
Mikä tämän yltiöpäisen pilkunviilaamisen pointti sitten on?
 
Erilaisten/kokoisten elementtien kasaaminen ei ole itseisarvo hyvälle kokonaisvaltaiselle soundille, mutta usein (budjetin ollessa mitä on) se on ainoa keino saada kattavasti edustettua koko basson tuottama mökä, eli ah niin ylväs musikaalisten äänien kirjo, kaikessa komeudessaan.
 
Mainittakoon tässä yhteydessä kuriositeettina termi "Bi-Amp(ing)", joka lyhyesti ottaen tarkoittaa sitä, että signaalin ylä- ja alapäät jakosuoditellaan erilleen, ja ajetaan kyseisen taajuusalueen toistamiseen paremmin soveltuvan kaiutinaparatuksen läpi erikseen (eli vaikkapa yläpäät 2x10" kaappiin ja alapäät 1x18" kaappiin).

Sitten on myös hyvä muistaa(oli kyse sitten bassosta tahi kitarasta jne.), niin PA- keikoilla monitoroi itsensä kyllä pienemmälläkin vahvarilla, kunhan soittaa korvilleen eikä nilkoilleen. Eli sitä pikkokomboa vaan rohkeasti jonkinlaiselle ständille, niin alkaa kuulumaan.

Ei kannata ruveta yleistämään jos ei ole kokemusta kuin yhdestä combosta... ja muutamasta keikasta. Mulla on ollut keikoilla mukana 60w, 100w ja 150w comboja ja kaikki ovat riittäneet ihan sellaisenaan. Tuo viimeksimainittu esimerkiksi keikalla paikassa jossa nelisensataa henkeä paikan päällä salissa. (Paasisali Helsinki)
 
Ja monitoriksi riittää aivan varmasti jo 60w combokin, ellei se ole pierevä Behringer.
 
Siksi sanoinkin ettei se välttämättä riitä. Kyllä hyvälaatuisen pienehkön kombon, vert. EBS Drome, pitäisi rittää monitoriksi missä vaan.