Aloittelijat ›

Olen nyt 2 vuotta rämpyttänyt kitaraani.
Ongelmani on se, että jaksan vatvoa vaikka tuntikausia erillaisia skaaloja yms. mutta kärsivällisyyteni ei yksinkertaisesti riitä biisien harjoitteluun, siis jos biisin harjoittelussa kestää ylipuolituntia. Yleensä tyydyn katsomaan ne helpoimmat kohdat ja sitten niiden kohtien päälle mitä en jaksa harjoitella sooloilen vain jotain skaaloilta.
 
Nyt olisi ensimmäisiä bändi proggiksia luvassa ja jotain cover biisejä pitäisi rueta harjoittelemaan. Olen yrittänyt, mutta tuntuu, että tekisi heittää kitara nurkkaan aina 10min jälkeen, kun tiedän, että pitäisi opetella se koko 5 sivun litania ulkoa.Oliskohan jotain vinkkejä kärsivällisyyden harjoitteluun? :)

Muut siis nimenomaan haluaisitvat, että nyt soitettaisiin niitä biisejä ainakin alkuun ihan prikulleen.

Ainakin minulla biisien muistamiseen auttaa niiden kuuntelu moneen kertaan...

opettelet biisit palasissa, eikä kaikkea kannata kertaheitolla opetella. itsellä taas tulee tuo mainitsemasi efekti kun yritän jotain korvakuulolta. perkeleenvittuja sinkoilee joka suuntaan jos ei heti onnistu.

Se auttaa paljon kun tietää sen harjoiteltavan biisin niin, että tiedät kaikki biisin osat ja vaihdokset vaikka unissasi. Mulla on ainakin osa esim. Slayerin biiseistä niin hyvin päässä, että mä vaan tiedän vaikka ilman laulua, missä kohtaa biisiä ollaan menossa. On tullut nimittäin vuosien saatossa jonkun kerran noita Slayerin levyjä kuunneltua.

Yksi vinkki mikä tuli ensimmäisenä mieleen, on että koittaisit vaihtaa sitä rutiinia miten yleensä harjoittelet. Mene toiseen huoneeseen, osta uusi matto, soita pilkkopimeässä...jne jne.

kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä...
ee piä kiirettä jok. (hiljaa virtaa don)

Mulla auttaa monta kertaa se, että yksinkertaisesti lopetan kyseisen biisin soittamisen joksikin aikaa. Saatan vaikka muutaman viikon kuluttua, jotakin muuta siinä välissä reenattuani, muistaa sen biisin ja huomaan että "jumankauta, tää menee jo paljon paremmin". Eli monesti jos antaa vaan asian hautua jonkin aikaa, niin se auttaa. Tietenkän ei kannata kokonaan soittamista lopettaa, muuten alkaa taantuminen. Ja onhan tää vähän huono vaihtoehto, jos on kiire sen opettelemisen kanssa...
 
edit: Kappas, oot soittanutkin about yhtä kauan kuin määkin. Jatka vaan samaan malliin ;-)

Yks mikä helpottaa on se että tykkää biistä jota treenaa. Kappaletta voi oppia vihaamaan tai rakastamaan, omasta mielestäni huonon biisin pakkotreenaaminen on aivan karmeaa puuhaa. Hyvää kipaletta sensijaan jaksaa veivata, ja kun sen saa skulaamaan tuntuu paljon paremmalta kun että saa hikisesti naputettua jonkun paskabiisin läpi.

Jätä kaikki soolot pois siitä treenaamisesta. Opettele ihan vain komppaamaan koko biisi läpi. Komppaa myös sellaisissa kohdissa, joissa levyltä tulee sooloa.
 
Ne sooloilut jotka saat soittaa (vaikka toinen kitaristi rohmuaisi niistä 90%, ei sen väliä) on sitten palkinto siitä, että jaksaa kompata. Pääsee loistamaan.
 
Hyville komppikitaristeille on vientiä ja kysyntää, ja saavat itse valita bändinsä. Soolokitaristeja on 13 tusinassa.