Aloittelijat ›

Toisista kirjoituksista saa sen käsityksen, että kitaraa voi opetella soittamaan silläkin tavalla, että kuuntelee biisejä ja sitten soittaa itse perässä. Omalla kohdalla mikään tällainen ei onnistu lähellekään. Musiikin teoriaa on hieman tiedossa, nuotit tunnen ja otelaudaltakin ne löydän. Mutta, jos pitäisi korvakuulolta soittaa vaikka joku tuttu ja yksinkertainen lastenlaulu, niin mitenkään ei pysty sitä sieltä löytämään. Onko kyse vain siitä, että ei ole tarpeeksi yrittänyt ja harjoitellut kitaran kuuntelemista? Vai pitääkö tunnustaa, että musiikilliset kyvyt eivät yksinkertaisesti riitä "mekaanista" nuoteista lunttaamista pitemmälle .. ja lopettaa koko touhu. Vai onko korvakuulolta melodian tapailuun olemassa joku menetelmä tai työtapa, jota vain kukaan ei ole sattunut koskaan kertomaan? Simppeli esimerkki: Miten löytäisin Hectorin Palkkasoturin nuotteja katsomatta: "Hän on ammatiltaan sotilas ja aina taistelee.."? Hyräillä, viheltää ja laulaahan tuon osa jokainen riittävän ikäinen, mutta miksen löydä sitä kitarasta?

Treenaamista: Yrittämistä ja erehtymistä!

Sävelasteikot haltuun! Teoriapalstalta löytyy FAQ-kirjoitus skaaloista, eli asteikoista. Asteikot ovat musiikissa oikeastaan kaiken perusta, joten niihin kannattaa perehtyä heti alussa. Lähinnä duuria ja luonnollista mollia tulet tarvitsemaan.
 
Ja kärsivällisyyttä. Sävelkorva kyllä kehittyy, kun sitä harjoituttaa. Hitaasti mutta varmasti.

Vai onko korvakuulolta melodian tapailuun olemassa joku menetelmä tai työtapa, jota vain kukaan ei ole sattunut koskaan kertomaan?
 
Harmonian tapailuun konsteja on lukuisia.
 
Yksi tapa on kuunnella soinnusta ensin bassosävel ja yrittää sitten rakentaa siihen päälle se sointu, jonka levyllä kuulet soitettavan, vaikka ääni kerrallaan.
 
Toinen tapa on opetella yhdistämään tietyt soinnut tiettyihin mielikuviin (duurisoinnut iloisia, seiskat odottavia, mollit surullisia, majseiskat laivamusamaisia). Kun tätä on tehnyt paljon, alkavat soinnut löytyä kuin itsestään. Ikään kuin kehittäisi itselleen harmonisen intuition.
 
Kannattaa käyttää hyväkseen myös kaikkia nykyäänentoiston suomia mahdollisuuksia, ekvalisaattoria, stereosäädintä yms. Ja kuulokkeet päässä saat takuulla paremman kuvan sitä mitä levyllä oikeasti tapahtuu.
 
Kun näitä on tahkonnut aikansa, alkaa melodioiden ja sointujen tapailu helpottua huomattavasti. Alku on kankeaa ja hidasta pakostikin, kokemuksesta voin niin sanoa. Mutta tämä ei ole mikään henkimaailman juttu, sen voi myös oppia. Nuotinlukutaidostasi on sinulle suuresti hyötyä tässä prosessissa.

... : "Hän on ammatiltaan sotilas ja aina taistelee.."? Hyräillä, viheltää ja laulaahan tuon osa jokainen riittävän ikäinen, mutta miksen löydä sitä kitarasta?
 
Jos ongelma alkaa siitä että et löydä viheltämääsi ekaa ääntä kitarasta, niin teepä toistepäin. Ota ensin eka ääni "Hän.." kitarasta ja korjaa vihellys alkamaan samalta korkeudelta. Vasta sen jälkeen siirryt etsimään seuraavia nuotteja vihellystä seuraten. Kyllä se siitä lähtee kun saat ensin sen alun ja jaksat treenata.

Toisista kirjoituksista saa sen käsityksen, että kitaraa voi opetella soittamaan silläkin tavalla, että kuuntelee biisejä ja sitten soittaa itse perässä.
 
Ai että silläkin tavalla. Ennen 90-lukua ei varmaan mitään tabutuureja edes ollu olemassakaan.

Ai että silläkin tavalla. Ennen 90-lukua ei varmaan mitään tabutuureja edes ollu olemassakaan.
 
Krhm, tabulatuurit ovat kyllakin satoja vuosia vanha keksinto, se tuli yleisempaan kayttoon noin Renesanssin aikoihin.

Kerros meille ABC että auttoiko neuvot yhtään.

Kannustus yrittämiseen ja sen toteaminen, että homma ei ole alussa välttämättä kovin helppoa muillekaan auttaa kummasti. Pitänee vain tajuta, että melodian haeskelu on hyvää harjoitusta sekä korville että sormille vaikkei tulos aina niin kaksinen olisikaan. Ehkäpä työ sitten aikanaan palkitsee...
Noista skaaloista en saa toistaiseksi mitään kunnon otetta. Lähinnä tuntuu, että mikä tahansa nuottien järjestys on joku skaala - toiset skaalat sitten vain ovat yleisemmin käytettyjä kuin toiset. Ehkäpä joku simppeli (for the dummies-tyyppinen) fakta voisi auttaa asian sisäistämistä. Mielellään otsikon näkökulmasta, ettei tulisi jälleen uutta topikkia skaaloista.

Itsellä auttaa se, että jos tietää soinnut, niin sen jälkeen suhteuttaa sitä korvien välissä olevaa melodiaa sointuihin. Tyyliin seuraava melodiaääni kuullostaa soinnun kvintiltä tms. Ja melodian intervallihypytkin ovat avuksi, eli intervalliharjoittelua myös (eikö bodaritkin tee niin?)